Tässä kuluvassa syksyssä on jotain hieman outoa. Ensinnäkin, päivisin minut valtaa outo levottomuus, sellainen jota yleensä tunnen vain keväisin. Turhauttaa, jos en ole koko ajan menossa jonnekin tai tekemässä jotakin. Kuitenkin illan pimetessä on ihanaa käpertyä kotikoloon, sytyttää kynttilöitä ja istua punaisessa nojatuolissa.
Eilen havaitsin Kaisaniemen puistossa poneja. Olin keskittynyt ohittamaan sirkusaluetta ja silmäkulmaani osui jotain pilkullista. Kahlasin lehtimeren läpi jännittyneenä... siinä ne sitten olivat, maailman kauneimmat ponit syömässä. Outoa tässä on se, että en ole ikinä ollut heppatyttö, mutta poneista olen välittänyt vielä vähemmän. Kuitenkin vuosi vuodelta yllätän itseni fiilistelemässä hevosten kauneutta ja nyt ihastuin poneihin!
"Mutku ne on SIRKUSPONEJA!!!"
En päässyt koskaan lapsena sirkukseen, joten sirkusmaailma näyttäytyy taianomaisena ja jännittävänä asiana. En osaa edes sanoa, miltä tuntuisi käydä nyt aikuisena sirkuksessa. Luultavasti taantuisin 20 vuotta välittömästi. Pelkästään jo sirkusponeissa tuntui olevan taikaa. What's wrong with me?
Ponit eivät olleet millään tavalla kiinnostuneita minusta. But I really loved them! Haluan oman, pilkullisen ponin. Erityinen suosikkini oli tuo ylhäällä vasemmalla oleva harmaansävyinen kaveri. Se vaikutti aika leuhkalta tosin. Oikean alakulman kaksoset liikkuivat koko ajan yhdessä, vierekkäin, se oli todella hellyyttävää. Alavasemmalla oleva blondi voisi olla minun poni, vähän ujon oloinen pullero.
Sirkus Finlandia Kaisaniemen puiston kentällä 31.10.2010 asti. Ponit kuuluvat Ignat Ignatovin ohjelmanumeroon.
7 kommenttia:
Mäki törmäsin noihin ja olin hyvin pettynyt kun niitä ei ollenkaan kiinnostanut! Ihania poneja, tommoset vois valjastaa kärryjen eteen ja ajella pitkin keskustaa.
Mä aloin heti kyseenalaistamaan onko niillä hyvät oltavat ja onko ne masentuneita, mutta kyllä ne näytti ihan terveiltä. Ehkei niitä vaan kiinnosta kun ovat tottuneet ihmisiin.
Joo, kärryjen eteen ja sitten vaan klipklopklipklop :)
Ääh, miksen mä nähny noita kun olin eilen keskustassa :( Joskus oli tos Saunan viereises pikkupuistossa poniratsastusta kesällä. Aika erikoisen paikan valinnu.
No jopas. Jotkut ihmiset on vaan keksiliäitä! Samalla logiikalla vois laittaa ponihaan tonne meidän talon ylätakapihalle.
Selitin äsken vaik kuinka kauan noista poneista yhelle kaverille ja anoin et se veis mut huomenna kattomaan niitä. Ne on siellä kai tän kuun loppuun!
Mä olen sekä entinen että nykyinen heppatyttö, ja tykkään niin poneista kuin hevosista! Tosin tykkään ratsastaa mieluummin poneilla kuin isoilla hevosilla juuri tämän "kokorajoittuneisuuteni" vuoksi.
Siis aivan ihania poneja! Muakin aina huolettaa sirkuseläinten kohtelu, mutta nuo näyttävät ainakin kuvien perusteella ihan hyväkuntoisilta ja hyvin syöneiltä.
Sirkus vuorostaan on aina jotenkin ahdistanut mua... tietynlainen sirkusestetiikka toki on kaunista, mutta mietin aina, millaista se kiertolaiselämä on niin ihmisille kuin eläimille. Toisaalta, olen ymmärtänyt, että sirkuslaiset nauttivat työstään, eli ehkä olen ajatuksissani aivan väärillä linjoilla. Mutta sirkukseen mua tuskin enää saisi. Kävin ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kerran sirkuksessa kuusivuotiaana, ja se oli hirveä pettymys. En nähnyt oikein mitään, eikä se edes ollut mitenkään hauskaa. En sitten katsonut sen jälkeen lapsena sirkusohjelmiakaan telkkarista. Ehkä se ahdistus johtuu juuri tuosta epäonnistuneesta sirkuskokemuksesta, tiedä häntä.
Peps: Ihana kuulla, että joku muukin innostu poneista... mua alko jo hävettään mun omat fiilistelyt... :D Mee ihmeessä kattomaan!
Vimps: Mä en oo muistaakseni koskaan ollut hevosen enkä ponin selässä... :D
Enemmän mua eläinten kiertue-elämä huolettaa, kuin ihmisten, vaikka lopulta kuinka vapaasta tahdosta sirkuslaisuudessa ollaan mukana... ehkä sitä ei itse valita, vaan se valitsee sinut?
Sirkukseen liittyy jotain surullista ja pelottavaakin. Klovnit ja pellet ovat mielestäni jotenkin ahdistavia hahmoja, puhumattakaan entisaikojen sirkusfriikeistä...
Lähetä kommentti