30.11.2010

Koristeita

Aika menee nopeasti, nyt on jo tiistai! Ja huomenna joulukuu!

Oli tarkoitus viettää kiva viikonloppu ja suunnitelmat onnistuivat lauantaihin asti. Sunnuntaina heräilin pitkin aamua vatsakipuihin, jotka lopulta yltyivät sietämättömiksi ja tuloksena huonovointinen olotila, jonka diagnosoin ruokamyrkytykseksi. Kuume nousi 38,2 asteeseen, joka on itselleni jo paljon, sillä en helposti kuumeile. Siinä se sunnuntai sitten menikin, sängynpohjalla maaten. Olotila alkoi helpottaa vasta maanantain aamutunneilla, kun jaksoin keittää itselleni mustikoita ja ottaa särkylääkettä. Eihän tuollaiselle äkkisairastumiselle mitään voi, mutta harmitti kun koko päivä meni täysin hukkaan ja nyt ollaan taas aikataulusta jäljessä monen asian suhteen...

Joulufiilistelyt on kuitenkin jo aloitettu ja koristeetkin kannoin jo parisen viikkoa sitten vintiltä. Siinä yhteydessä tulin siihen tulokseen, että vaikka roinaa muuten onkin, on joulukoristeiden kohdalla pientä vajausta.



Meillä on kotona käytetty vuosikymmeniä aina samoja koristeita ja niiden esille ottaminen on tuonut sen erityisen joulufiiliksen. Samaa perinnettä olen pikku hiljaa aloitellut minäkin ja hankkinut muutamia koristeita vuosittain. Uusimpia koristeita ovat suuri koristepallo ja kimaltava lentävä poro.

Poro pääsi toistaiseksi kelloon roikkumaan lintujen kaveriksi, siitä heijastuu kaunis varjo.

Hassua ajatella, että ihkaomista joulukoristeistakin voi tulla aikuinen fiilis. En kyllä ala jos nämä omat koristeet eivät kestä vuosikymmeniä.

26.11.2010

We hate you

Julkaisin vähän aikaa sitten kuvan kissojen inhokkilelusta:


Kultakala on edelleen vihalistalla. Syvästi.


" Mokoma typerä mmmmtttt......... kala....... vihaaan......... sua"


 " Jos tuut vielä senttiäkään lähemmäs, niin sä kala tuut kärsimään........... sä kuolet................. "

" RAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAARRRRRRRRRRRRRRRRRRRR!!!!!!!!!!"

------------------------------------------ BUAHHHAAAHHHHAH!!!!!!!!!!-------------------------------
Saimi näyttää lähinnä joltain anime-hahmolta, joka saa kilarit!!!



 " gnhhhhh typerä kala...... ei kuole millään...... "


" DIE BITCH DIE!!!!!!!!!!!!"

" ME VIHATAAN SUA!"

Kultakala on edelleen live and kicking, niinkuin tuollainen lelukala voi vaan olla. 
Kissojen vihaleikkiä katsellessa tuli mieleen vanha klassikko teinivuosilta.

Good times :D Hauskaa perjantaita kaikille!

25.11.2010

Camilla Mikama

Kävin kuukausi takaperin Miltton showroomilla ihmettelemässä pressipäivän meininkiä ja vähän niin kuin törmäsin siellä vaatesuunnittelija Camilla Mikamaan. Olin nähnyt Camillan vaatteita aiemmin ja oli mukavaa tavata henkilö niiden takana. Lisäksi on aina mukavaa jutella oman alan ihmisten kanssa ja erityisesti niiden, jotka tekevät "oikeita asioita", ihan puhtaassa inspiroitumismielessä, mutta miksei myös oppien aina jotain uutta ja laajentaen omaa näkökulmaa alaan.

Camilla on valmistunut Lahden muotoiluinstituutista ja perustanut oman mallistonsa vuonna 2008. Hän on opiskellut myös Barcelonassa, Escola Superior de Disseny:ssa  ja tehnyt töitä teollisena vaatesuunnittelijana. Camillan suunnittelufilosofiaan kuuluu tehdä vaatteita, jotka ovat hyvälaatuisia, kiinnostavia ja helppoja käyttää, sekä niissä on aina tietynlaista särmikkyyttä ja yksilöllisyyttä. Hänen vaatteissaan on kiinnitetty erityistä huomiota niiden istuvuuteen ja jokapäiväiseen käytettävyyteen.

Milttonilla oli myös esillä Camilla Mikaman ensi kevään ja kesän tulevaa mallistoa, joka on fiilikseltään kevyt, suoralinjaisen naisellinen ja sporttinen. Tiedotteen mukaan "malliston vaatteet on suunniteltu aktiiviseen elämään: yöjuoksuun, kaupunkivaellukseen ja puistonpenkkiurheiluun." Materiaalit ovat rentoja ja helppohoitoisia, kankaat laskeutuvia ja rypytyksillä on muodostettu kerroksellisia pintoja, jotka tekevät vaatteista samaanaikaan istuvia, mutta joustavia. Rypytyspinnat varmasti elävät hauskasti erilaisten vartalotyyppien päällä ja Camillan mukaan hänen vaatteensa sopivatkin erilaisille vartaloille. Malliston väreinä ovat mustan ja valkoisen lisäksi kirkas vadelmanpunainen ja mustikansininen. Vaatteet on valmistettu Virossa ja Camilla pyrkii käyttämään ekologisia materiaaleja ja tuotantotapoja.










 kuvat: Petri Kovalainen

Yläkuvan mekko on sporttivaatteista tuttua "reikäkangasta", jota on käytetty esimerkiksi vuorimateriaaleissa ja pelipaidoissa. Mekkoon liittyi hauska tarina, kun Camilla oli itse ollut sukelluskurssilla ja kaivannut jotain naisellista ja kivaa rantamekkoa, jonka voisi helposti kiskaista päälle -- niinpä hän suunnitteli sellaisen.


Camillan vaatteita voi ihastella ja ostaa esim. Helsingissä The Greendressistä (Erottajankatu 5), Tampereelta SuperMukavasta (Ojakatu 1) ja Turusta Televisio Lifestyle Storesta (Hämeenkatu 32) ja netistä DesignShopOutletista.

23.11.2010

Blogibiletystä

Lauantaina vietettiin siis blogipikkujouluja!

Pikkujoulujen idea taisi olla lähtöisin Nooruskalta ja alunperin oli tarkoitus koota sitä porukkaa yhteen, joiden kanssa tavattiin pienimuotoisemmin kesällä. Nyt bloggaajien määrä kuitenkin mukavasti tuplaantui ja joukossa oli niin tyyli-, life(style)-, musiikki- kuin leffabloggareita, näin "karkeasti" jaettuna. Osallistuin järkkäilytouhuihin yhdessä Nooruskan, Bubblen, Mikaelan ja Anzin kanssa, koska se on vain niin kivaa suunnitella kemuja, vaikka niiden jälkeen iskeekin valtaisa väsymys.

Kun päivämäärä oli saatu kutakuinkin päätettyä, alettiin miettiä että olisi kiva koota jonkinlaisia pikkujoululahjoja osallistujille. Moni innostui hankkimaan yhteistyökumppaneita eri tahoilta ja lopputuloksena saimme valtavan määrän kaikenlaista kivaa jaettavaksi. Yksi järjestelytouhujen hienoimmista ideoista oli koota "sponssikasseja" minun kotonani, joka on kuitenkin vain pieni yksiö. Idea taisi olla vielä kaikenlisäksi omani :D


Tilanne oli kaikessa kaoottisuudessaan lähinnä huvittava. Viisi ihmistä, kaksi pelokasta kissaa ja valtava määrä kamaa. Kamojen roudaamisesta kuuluu iso kiitos Mikaelan miehelle!

Pikkujouluporukkamme täytti suuren osan Porvoonkadun Baarista, tunnelma oli tiivis ja varsin lämmin, ihan kirjaimellisestikin. Hyvän seuran lisäksi tarjolla oli ruokaa ja omakustanteisia juomia. Blogitapaamisten hieno puoli on tavata uusia ihmisiä ja samalla tutustua myös uusiin blogeihin. Erityisen antoisaa on koota yhteen erilaisia blogeja ja bloggaajia. On hauskaa havaita, että blogit ovat hyvin pitkälti pitäjiensä näköisiä "paikkoja", vaikka joidenkin persoonallisuus tulee ehkä paremmin esille "reaalimaailmassa". Ja toki on kivaa sitten vain moikkailla jo aiempia tuttuja, yleensä puhuttavaa riittää loputtomiin.

Itse olin alkuillassa aika hyydyksissä, mutta kunnon sissinä jaksoin kuitenkin lopulta jatkoille ja aina aamukuuteen asti. Taas yksi ei niin hirveän hieno idea, vaikka hauskaa olikin. 


Blogibileiden jälkeen pitää tietysti fiilistellä lahjoja :D Olin ollut yhteydessä Pauligiin, josko saisimme hieman kahvimaistiaisia... kuvitelkaa sitä tunnetta, kun kahvifiilistelijä saa kotiinsa kymmeniä kiloja kahvia! Se oli kyllä varsin ainutlaatuisen hieno tunne. Saimme kaikenlaista kivaa kaikki, esim. Disneyltä joulu-DVD:n ja Koruharakalta korupaketin, kosmetiikkanäytteitä Keunelta ja Korresilta, Nansolta pyyhkeet... bileissä järjestettiin  tietokilpailu palkintoineen (joka meni sivu suun..) vielä arvonta, josta kaikki voittivat jotain! Itse sain arvalla Ziajan vartalovoidepaketin, mutta Sofia vaihtoi sen ystävällisesti tuohon Valentino-dokkariin! Kosmetiikat sikseen kun on fäshiönistä kyse.


Olin myös yhteydessä Fazeriin, joka lahjoitti kemuihin nameja. Intouduin niin fiilistelemään Mariannen ja Sanna Annukan yhteistyötä, että Fazerilta lahjoittivat minulle omaksi tuon  kampanjan tarjottimen! Kyllä se lämmitti materialistin sydäntä taas kovasti, teki mieli hieman itkaista onnesta. On se niin nätti!

Eilen alkoi sitten rytinällä arki, kun aloitin työt.Täytyy sanoa, että hieman väsytti,  onneksi ei ollut ehtinyt jännittämään hirveästi kun oli niin paljon muuta puuhaa. Kohta kutsuu siis iltavuoro...

20.11.2010

The magic number three

Blandad.-blogi täytti torstaina kolme vuotta!

Olin miettinyt kaikenlaisia hienoja korulauseita ja juhlapuheita blogin historiasta ja bloggaamisesta yleensä, mutta jääköön ne nyt toiseen kertaan. Kulunut blogivuosi on ollut hauskin ja en olisi ikinä voinut ajatella, että bloggaamisen "sivutuotteena" voi tutustua uusiin ihmisiin ja päästä osalliseksi erilaisia hauskoja juttuja!

Tein virallisen Blandad.3 -biisilistan Spotifyihin, sitä kuuntelemaan pääsee tästä.

Virallinen synttärilahjafiilistely, Ikean Yngaren hajuvesipullot.

Muutoin on taas ollut hieman kiireistä. Keskiviikkona kävin leffassa katsomassa Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 1. Nähtävästi vuosi vuodelta eläydyn aina vähän enemmän elokuvissa ja tämäntyyppisessä jännittävässä seikkailuleffassa adrenaliinitasoni oli todella korkealla. Jännitin ihan hirveästi, siinä määrin että leffaseurani kommentoi yhdessä vaiheessa "Vanha ämmä!" viitaten siihen että näytin huvittavalta. En lähde nyt sen kummemmin analysoimaan itse tarinaa, kesti aluksi tovi että muistin mitä aiemmin oli tapahtunut ja miten tarina eteni itse kirjassa, mutta viihdyin jännittävyydestä huolimatta erittäin hyvin.

 
Torstaina hoidin päivällä asioita, kävin mm. kääntymässä TE-toimistossa, joka oli erittäin positiivinen kokemus. Ei tarvinnut jonottaa yhtään ja minua palvellut henkilö oli asiantunteva ja täsmällinen! Illalla olin IVANAhelsingin liikkeessä Uudenmaankadulla, "Ilta kaupungissa" tilaisuudessa, jossa Anna Perho haastatteli Mannaa ja lopuksi Manna lauloi yhden kappaleen akustisesti säestettynä. Vastaavaa tullaan järjestämään muuten myöhemminkin ja ne ovat kaikille avoimia, koitan muistaa infota seuraavalla kerralla etukäteen!

Eilen kävimme kaverini kanssa Putingin ystävämyynneissä. Putinki on korttien ja erilaisten paperituotteiden maahantuontiyritys, edustavat mm. Roger la Bordea, Papayaa, Paperblanksia. Myynnissä oli valtavasti erilaisia kortteja, valokuva-albumeita, lahjapapereita, kalentereita, muistikirjoja... 


 Tuskallisen valinnan jälkeen päädyin kahteen blankoon kirjaan ja kasaan erilaisia joulukortteja. (Ystävämyynti jatkuu muuten vielä tänään lauantaina klo 14 asti osoitteessa Hämeentie 105B! Vain käteisellä!) 


Nyt on taas kiire tekemään kaikkea muuta, palataan pian!

17.11.2010

Newbies and oldies

Saatoin ihan vähän shopauttaa Hennesin nettiputiikista jotain...


Kuva on tosi huono, anteeksi, mutta se on mielestäni havainnollinen. Olen miettinyt kesästä asti noiden lakanoiden hankkimista ja lopulta päädyin siihen tulokseen, että haluan ne. Olin käynyt H&M Homen myymälässä toteamassa, että ne eivät ole niin vaaleanpunaiset, mitä kuvissa väitetään, mutta tilasin ne silti.Vaaleanpunainen sävy oli todella haalea, mutta kenties haalistui vielä "käyttöönottopesussa" entisestään. En tiedä olenko hieman pettynyt, mutta käytössä ne nyt ovat joka tapauksessa jo. (Ninniä tämä seikka ei tosin haittaa, enemmän Ninnillä huolettaa aamuruuan saaminen...)

Dividedin pitsitoppi oli parempi kuin odotin. Pitsin kuviointi on hieno ja tykkään tuosta mallista, koska se on niin simppeli. 

 Hienoja servettejä pikkujouluja varten!

Kävin eilen tonkimassa vinttikomerossani (ja samalla intouduin hieman järjestelemään) ja otin jo esille joulukoristeet! Löysin myös villasukkia, tumppuja ja muita neulevaatteita, mutta en tietenkään niitä juttuja, joita olin sinne lähtenyt etsimään :D

Molemmat neuleet ovat alunperin Hennesiltä. Harmaa-musta on miesten ja muistan miten monesti kävin katsomassa sitä ja haikailemassa sen perään, oliko vuosi 2008 vai 2009? Lopulta ostin, se maksoin loppualessa tyyliin alle kympin. Neule on isoa kokoa ja näin silmissäni, kuinka hienolta se näyttää juuri hieman väljänä. Tosiasiassa neule ei ole erityisen imarteleva, mutta se on pehmeä ja mukava. Muistin että se olisi ihan vain akryylia, mutta siinä onkin puolet villaa. Ostin neuleen alunperin kotikäyttöön, mutta se jäi vähälle käytölle... ehkä se voisi nyt tehdä uuden tulemisen? On se kuitenkin hieno.

Oranssi-valkoinen raitabolero on vuodelta 2005 ja rakastuin siihen aikanaan ihan kauheasti, se oli ehdottomasti saatava. En muista paljonko se kustansi, ehkä 15€? Se on kuitenkin hieman hankala yhdisteltävä, mutta joka talvi otan sen esille. 2005 olin blondi ja minulla oli pinkki-oranssit silmälasit, joten se sopi silloiseen olemukseen paremmin. Ehkä en mieti asiaa sen kummemmin ja koitan vaan löytää jonkun asukokonaisuuden, jonka kanssa voin käyttää sitä?

Vaikka oman "tyylin" kanssa tuleekin tuskasteltua, on silti ilo havaita, että onnistun monesti hankkimaan sellaisia vaatteita, joita haluan käyttää yhä vuosienkin päästä. Eikä sillä niin väliä ovatko ne viimeisten trendien mukaisia, jos itse tykkään niistä eniten. Ainoa haittapuoli on, että niistähän ei sitten todellakaan raaski luopua...

About books, reading and stuff



Sunnuntaiset Isänpäiväkahvit isän nimeen.

Sain vähän aikaa sitten viimeinkin luettua Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia ja aikeissani on jatkaa trilogian parissa.Tarina oli kyllä törkeän hyvä ja jännittävä, enkä yhtään ihmettele, että niin monet ovat hullaantuneet Lisbeth Salanderin henkilöhahmosta. Omatperäiset - ja tahtoiset naishahmot rules.
Halusin lukea tässä välissä jotain "kevyempää" ja päädyin Kjelliin, koska rakastan syvästi "Missä kuljimme kerran" teosta. Tämän kanssa on nyt sama juttu, aluksi en yhtään jaksanut keskittyä Westön jaaritteluihin, mutta hän osaa tehdä joistain henkilöhahmoista niin kiinnostavia, että ne pakottavat lukemaan tarinaa eteenpäin. Kielenkäyttö on vangitsevaa ja ohikiitävien hetkien kuvaamisen kauneus jotain niin koskettavaa. Kirja on nyt puolessa välissä, mutta tällä kertaa tuskin päästään "Missä kuljimme kerran" tasolle... voi, se oli niin hieno lukukokemus että voisin jaaritella siitä loputtomiin. Harmi vain, että yleensä ihmiset eivät ole lukeneet sitä tai eivät ole tykänneet siitä... is anyone out there...?  Voisin perustaa MKK-kerhon, jossa juotaisiin kahvia ja analysoitaisiin henkilöhahmoja, välillä tehtäisiin retkiä kirjassa mainittuihin paikkoihin. Kirjasta on tekeillä kaiketi elokuva, tosin kyllä vähän pelkään, että en tule niin pitämään siitä.

Vaikka kirjoista onkin kiva puhua, niin huomaan silti ärsyyntyväni niistä kaunokirjallisuuden ystävistä, jotka alleviivaavat lukemisharrastustaan ja tekevät itsestään sitä kautta hirveän tärkeän ja intellektuellin kulttuuripersoonan. Kerran kirjakaupassa kuuntelin, kun kassalla ollut naishenkilö selosti tärkeänä myyjälle, kuinka hän on kirjakauppojen suurkuluttaja. Itseasiassa hän käytti itsestään tuota nimitystä ja aloitti lauseensa "Kirjakauppojen suurkuluttajana olen sitä mieltä..." Hohhoijjakkaa. Onhan se kivaa omistaa kirjoja, mutta aina ei ole varaa eikä haluakaan ostaa kirjaa - itse ainakin tykkään hirveästi käydä kirjastossa - enkä koe, että se tekisi minusta yhtään sen huonompaa lukijaa, saati "kirjallisuuden ystävää". 

Olen lapsesta asti tykännyt lukea, kausittain enemmän ja vähemmän, mutta laidasta laitaan kuitenkin. Olen ollut töissä niin kirjastossa kuin kirjakaupassakin ja olen jopa hakenut opiskelemaan kaunokirjallisuutta, ihan vain siksi että olisin halunnut analysoida. Ei kyllä kaduta etten päässyt. Parhaimmillaan jokin kirjallinen teos on vahva ja tunnesidonnainen lukukokemus, mutta on silti mukavampaa, kun lukemista voi ihan vain harrastaa -- lukea lukemisen ilosta. 

Jos olen musiikin suhteen vähän rokkipoliisi, niin myönnän tietynlaisen "totisuuden" vaikuttavan myös siihen mitä luen. Tykkään lukea hyvin kirjoitettuja, mielenkiintoisia tarinoita. Aina ei tarvitse olla niin korkealentoista tai laadukasta, mutta jos tarina ja henkilöhahmot ovat "köpöjä", alkaa lähinnä ärsyttää tai pahimmillaan tunnen vain syvää myötähäpeää.

Tykkään myös itse kirjoittaa, enkä voi kieltää, ettenkö haluaisi joskus kirjoittaa omaa kirjaa, juuri kaunokirjallista teosta. Voi olla että se jää vain haaveeksi, koska sen pitäisi olla aika hemmetin hieno, että se kelpaisi myös itselleni. Hetkittäin huomaan hieman jäätyväni kunnioituksesta, jos bongaan jonkun kirjailijan katukuvasta, mutta toisaalta siihen tottuu pidenmmän päälle. Tosin Sofi Oksasen kanssa olen matkustanut usein samalla metrolla, tehnyt ostoksia ruokakaupassa ja lainannut leffoja videovuokraamossa, mutta silti tekisi mieli aina huutaa "sun kirjat on niin parhaita!"

15.11.2010

The Star issue

 Sain Lontoon tuliaisina Voguen joulukuun numeron. Lehti on ihan huikea inspiraatiolähde, visuaalista tykitystä kannesta kanteen -- ja mikä parasta, teemana "Stardust". Tähtikuvio toimii aina.


 Tähdellisiä tuotteita eri tuoteryhmistä, oiiiiiijj!


Gapin ja Valentinon yhteistyöstä oli uutisoitu samalla sivulla Hennesin Lanvin-yhteistyön kanssa, mutta tällä kertaa Gap vaikutti mielenkiintoisammalta.




Yksi tälläinen sivu julisteena, kiitos.


Ihana Kate Moss.


Magee Freja Beja.


 Lara ja hyvät... tähdet.


Kuvasarja, jossa horoskooppimerkit oli toteutettu hieman uudella tavalla, on huikean kaunista katsottavaa.


Emma Watsonista on kasvanut niin kaunis nuori nainen. Joillekuille tuollanen superlyhyt tukka sopii aivan järjettömän hyvin, yleensä niille joilla on sirot kasvonpiirteet ja isot silmät.


Jarvis Cocker, nörttilasien kuningas.


Vähän erilaisia nuo muotibileet ulkomailla...

Olen kohtalaisen innokas kuvalehtifiilistelijä ja ainakaan omalla kohdallani blogit tai nettilehdet eivät tule koskaan korvaamaan oikeaa, painettua lehtiversiota. Vaikka sitä kuinka haluaisi ostella vain kivoja lehtiä, ei niihin useinkaan ole varaa. Olen kuitenkin nyt sijoittanut syys-, loka- ja marraskuun britti-Vogueisiin ihan vain siitä syystä, että niiden kuvastoissa on havaittavissa tietynlainen tyylimuutos, joka puhuttelee.

14.11.2010

Zero nada

Marrasjumitus. Ei tässä nyt mitään elämää suurempaa ole kerrottavana, mutta jotain randomia viime päiviltä...

 Torstaina tuli kahviteltua Fazerilla. Appelsiini-mocha-kakku oli järjettömän hyvää, mutta tuo kakkupala ei todellakaan ollut "piece of cake" - kaikessa makeudessaan sitä oli aivan liikaa. Pisteitä Fasulle siitä, että santsikuppi olisi kuulunut hintaan! Suosittelen silti maistamaan tuota kakkua, kannattaa ottaa vaikka kaverin kanssa puoliksi.


Olen yökyöpeli ja yö on useimmiten sitä aikaa, jolloin saan parhaimpia ideoita. Voguesta napattu teksti on siis enemmän kuin osuva.



Tämä nappisilmä on pikkuinen kultakala, jota kissat vihaavat syvästi. Yritin miettiä mikä siinä saa kissat niin valtavaan raivoon (kalaa yritetään tappaa brutaalisti potkuttamalla päivittäin) ja lähiotos nauratti ihan tolkuttomasti, se on niin sympaattinen! Kissat on välillä todella typeriä olentoja.


Luonnoskirjaan on kirjattu olennainen. Tämäkin kuvaa hyvin ajatusvirran tilaa tällä hetkellä -- ei mitään uutta. Huom. kirjoitusvirheen epätoivoinen naamiontiyritys...


Sulkajuttuja olen työstänyt urakalla. Saa nähdä mitä tästä tulee...


Tunnustetaan väriä...(Chanelin mekko on muuten ihana, kohta 38)


Marraskuun britti-Voguen kannessa on ihana Lara Stone. Brighton Rock -kuvissa on kunnon Brigitte Bardot -fiilinki. Miks jotkut naiset on saaneet ulkonäköarvonnassa enemmän kuin toiset... epistä...
... can't... find..... words.... no... energy... needs.... more.... coffee....  Palataan taas!

p.s. Loppuun taas vähän vanhaa kunnon reliikkimusaa...  Bare with me, people...