Aika menee nopeasti, nyt on jo tiistai! Ja huomenna joulukuu!
Oli tarkoitus viettää kiva viikonloppu ja suunnitelmat onnistuivat lauantaihin asti. Sunnuntaina heräilin pitkin aamua vatsakipuihin, jotka lopulta yltyivät sietämättömiksi ja tuloksena huonovointinen olotila, jonka diagnosoin ruokamyrkytykseksi. Kuume nousi 38,2 asteeseen, joka on itselleni jo paljon, sillä en helposti kuumeile. Siinä se sunnuntai sitten menikin, sängynpohjalla maaten. Olotila alkoi helpottaa vasta maanantain aamutunneilla, kun jaksoin keittää itselleni mustikoita ja ottaa särkylääkettä. Eihän tuollaiselle äkkisairastumiselle mitään voi, mutta harmitti kun koko päivä meni täysin hukkaan ja nyt ollaan taas aikataulusta jäljessä monen asian suhteen...
Joulufiilistelyt on kuitenkin jo aloitettu ja koristeetkin kannoin jo parisen viikkoa sitten vintiltä. Siinä yhteydessä tulin siihen tulokseen, että vaikka roinaa muuten onkin, on joulukoristeiden kohdalla pientä vajausta.
Meillä on kotona käytetty vuosikymmeniä aina samoja koristeita ja niiden esille ottaminen on tuonut sen erityisen joulufiiliksen. Samaa perinnettä olen pikku hiljaa aloitellut minäkin ja hankkinut muutamia koristeita vuosittain. Uusimpia koristeita ovat suuri koristepallo ja kimaltava lentävä poro.
Poro pääsi toistaiseksi kelloon roikkumaan lintujen kaveriksi, siitä heijastuu kaunis varjo.
Hassua ajatella, että ihkaomista joulukoristeistakin voi tulla aikuinen fiilis. En kyllä ala jos nämä omat koristeet eivät kestä vuosikymmeniä.
4 kommenttia:
Hienoja koristeita, marokkolaishenkisyyttä ;) Mä en niin välitä mistään perinteisistä olkijutuista, yh. Tosin taisin muutenkin hankkia aikuiselämäni ensimmäiset joulukoristeet tänä vuonna, JOULUVALOT :D Eikun on mulla aiemminkin ollut mutta ne oli jotain sinisiä ja punasia hirveyksiä. Ja sain TitiMadamin peilipintaisen porokoristeen lahjaksi :)
Mahtava paikka lentävälle porolle tuo kellosi! Itselläni ei tahdo oikein olla paikkoja juuri tuollaisille roikkuville koristeille.
Siitä se aikuisuus etenee... tosin mä päätin jo vuosia sitten, ettei musta tuu ikinä "aikuista", vaikka aikuisen vastuuta olen jo vuosia kantanutkin. Meinaan en halua menettää sitä pentumaisuutta ja siihen liittyvää innostumista ja spontaanisuutta. Mutta siis, omat joulukoristeet, oma koti - niistä se oma joulu ja omat jouluperinteet alkavat muodostua.
Mulla ei ole paljon joulukoristeita. Kranssin oon saanu oveen, ja sit pitäis vielä laittaa sähkökynttelikkö ikkunalaudalle ja joulusladdi (lue: joulutähti) keittiön ikkunaan roikkumaan. Mutta ikkunan yläpuolella ei ole koukkua äh... Ja sit pari päivää ennen joulua pitää vielä löytää pienehkö oikea joulukuusi, jonka koristeilla Dille tulee taas leikkimään... siinähän niitä jouluperinteitä!
bubble: Olkipukit on ihan jees, mutta ei sovi omaan kotiin, mutta johonkin maanläheisempää ja/tai minimalistisempaan varmasti paremmin. Sitä paitsi kaipaan kimallusta jouluun :)
Vimps: ei mustakaan täysin aikuista tule näillä näkymin koskaan, eikä niin välikskään, mutta omien perinteiden luominen tuntuu jotenkin... noh, "vastuullisemmalta".
Mä haaveilin kans vähän jo omasta kuusesta ja omasta joulusta, mut taidan tyytyä ihan vain johonkin ruukkukatajaan tai sypressiin...
Toi sun kello on upea! Ja koristeet siinä vau mikä varjojen leikki.
(Mä en ala aikuiseks koskaan.)
Lähetä kommentti