Wonderland

Jouluaattona matkustin junalla 150km pohjoiseen Helsingistä ja saavuin ilmeisesti Narniaan. Ilma oli kuulas, pakkasta reilusti ja kaikkialla niin kauniita huurrepuita. Luntakin oli kymmeniä senttejä vähemmän kuin Helsingissä.

Tosin Tapaninpäivänä lumisateet veivät huurrepuut mennessään. 

Joulu meni varsin leppoisissa merkeissä vanhempien huomassa. Lahjojakin tuli, kaikenmoista kirjoista astioihin ja se toivomani lämmin peitto löytyi valtavasta lahjakääreestä myös. Muutoin ohjelmassa on ollut syömisen ohella kyläilyä, saunomista, kattoon tuijottamista, lukemista ja kevyttä luonnostelua ja leikekirjailua. Kahvia on tullut juotua enemmän kuin tarpeeksi ja sokerin ja vaaleiden jauhojen yliannostus on saavutettu pariin otteeseen. Onneksi tämä aika on vain kerran vuodessa. No okei, ollaan me lenkkeiltykin mäyräkoiran kanssa.

Mikä pettymys kun näin ihana konvehti olikin LIKÖÖRIKARKKI. INHOAN!!! Oli silti pakko syödä muutama...

 

Kattoon tuijottamista, ikivanhojen värivalojen ihastelua ja ikuisuusprojekti Avignonin naiset: "Kyl mä vielä jonain päivänä vedän tohon ne kehykset... " 

Nettiin en ole ehtinyt (enkä pahemmin kaivannutkaan) tätä päivää aiemmin. Loma on kokonaisvaltaista laiskottelua ja tehnyt ilmeisen hyvää, koska ajatustoiminta käy aika hitaalla.  Eipä paljon huolet paina ja hyvä niin. Aion hengailla vielä täällä maalla päivän tai pari, uudeksi vuodeksi vois jo ehkä kotiutua Helsinkiin...

May your Christmas be merry and bright

Nyt on aika lailla valmista, Joulu saa tulla.

Joulumyyjän duunit on saatettu loppuun, lahjat ostettuna ja huomenna kerään kissat, kimpsut ja kampsut ja matkaan vanhempien luokse joulunviettoon.

 

Karhupuiston joulukuusi

 Stockan jouluikkunasomistuksia

 Fazerin kahvilan ikkunasomituksia

 

 Oman kodin joulupuu eli Kiinankataja, jonka hankin jo alkukuusta.

 -50% alen ja henksuedun yhdistelmää hyödyntäen hankin pikkurahalla muutaman 

joulukoristeen lisää, niin kuin nämä jätskihommat...

 ... ja ihana oravan! Ihan huippu! Ostin myös äidille samanlaisen :)

 Ja ovikoristeeni, jonka askartelin. Rusettiosuus on omaa tekoa, lumitähti joulukoriste.

Toivottelen ihanaa joulua kaikille, palataan taas!

... ja ettei liian lässyksi menis...

I've got little somethings for... me!

Olen ollut tänä vuonna kovin kilttinä, joten lahjoin itseäni jo hieman ennakkoon... 

Olen laiska, mutta ennakkoluuloton kokkailija. Kutsun itseäni välillä hassuttelumielessä "cross kitchen"-kokiksi, koska voin yhdistellä lähes mitä vain. Maustaminen on ruuanlaittoni heikoin lenkki ja siksi hamstrasin mausteita: Harissaa, Tom Yam tahnaa, Garam Masalaa, Pad thai -soosia ja extravahvaa currya. Marimekon siirtolapuutarha-kupista kelpaa juoda kahvia, ja se on jo monesti aiemminkin tässä blogissa todettu, että kahvi maistuu aina astetta paremmalta ihanasta kupista tai mukista.

Halusin jonkun kivan kirjan inspismatskuksi. Pitkällisen tuskailun jälkeen päädyin sitten Taschenin Icons-sarjan pikkukirjoihin, koska niissä oli ihania kuvia.

Minua on myös lahjottu henkisesti. Tällä viikolla minulta kysyttiin kaupassa paperit, kuulemma ihan vain varmuudeksi kuin näytin niin nuorelta. Lähdin kaupasta suu korviin saakka hymyssä. Töissä on ollut mukavaa ja kivoja asiakkaita, ja kauhean kiireen keskellä jaksaa silti puolin ja toisin hymyilyttää.  Onnistuin hankkimaan joululahjat ilman stressiä. Tänään metromatkalla ulkomaalainen mies teki tuttavuutta ja kehui niin vuolaasti kauneuttani, että meinasin purskahtaa nauruun. Tilanne oli samalla huvittava, mutta vaivaannuttava. Hänen mukaansa olen nainen, jonka kanssa haluaa vain kävellä kadulla käsi kädessä ja aina välillä puhaltaa korvaani. WTF? :D Eihän tässä voi muuta kuin vain nauraa.

Huomenna viimeinen duunipäivä. Fiilikset alkaa olla jo aika jouluisat. 

Joulujuhlahaikailu

Lapsuuden joulujuhlissa oli jotain taikaa. Jännitys oli tiivistä, oltiin ehkä valmisteltu jonkinlaista ohjelmanumeroa koulun joulujuhliin ja kemujen lopuksi saatiin todistukset ja ne ihanat joulupussit. Joululoma oli edessä ja tietenkin se maaginen Joulu. Joulujuhliin hankittiin uudet vaatteet, omani olivat useimmiten äitini käsialaa. Usein yhdistelmä taisi muodostua samettisesta tai villakankaisesta ruudullisesta puolihameesta ja valkoisesta juhlapuserosta.

Voi että inhosin niitä joulujuhlavaatteita syvästi. Inhosin rullautuvia sukkahousuja, joita hameen kanssa oli pakko käyttää. Villakankaiset hameet pistelivät ja juhlapuserossa oli aina jotain vikaa. Ulkona tuli kylmä ja sisällä kuuma. Olo oli jotenkin kankea ja nolotti. Inhosin myös äitini asettamaa hamepakkoa, voi sitä onnen päivää kun siinä joskus viidennen luokan tienoilla sain sääolosuhteiden takia laittaa housut. Siis housut joulujuhliin. Olo oli kuin voittajalla. 

Nyt oikeastaan harmittaa, ettei vastaavia jännittäviä joulujuhlia enää ole. Olisi ihanaa pukeutua, mutta onneksi nyt vaatteet voisi valita itse. Äitini ompelutaidot ovat aika keskinkertaiset, joten mitään spektaakkeleja en lapsena päälleni saanut, valitettavasti. Nythän sitä voisi ommella vaikka ja mitä. Ei tarvitsisi tyytyä suoralinjaiseen puolihameeseen ja valkoiseen kauluspaitaan.

Tai jos pankkitilini saldo muistuttaisi enemmänkin numerosarjaa, voisi valita vaikka jonkin näistä.

 Kuvat Net-a-Porter

 

Mutta sitä rakastin, kun juhlavaatteet odottivat silitettyinä henkarilla, joka oli ripustettu kaapinoveen roikkumaan. Se ihana fiilis ei koskaan unohdu: mä oon menossa juhliin. Vaikkeivat ne vaatteet niin mukavilta tuntuneet, niin fiilis oli joka tapauksessa korkealla.

Kaverit hoi, pidettäiskö jotkut uudenvuoden bileet mihin vois pukeutua kunnolla?

Ja muuten ne lapsuuden sametit, ruutukankaat ja juhlapuserot ois nyt taas aika in.

On a market place

Viikonloppu vierähti siis Korjaamon joulumarkkinoilla.

 

Paikkana Korjaamo on hieno ja myyjiä oli laidasta laitaan. Enimmäkseen asusteita, vaatteita ja lahja-, käyttö- ja sisustustavaraa.

Omat tuotteet olivat tällä kertaa pelkistettyjä neuleasusteista, koristeellisia hiuspantoja ja pari ruusuista laukkua. Tuotteita oli aika vähän, mutta tämäkin panostus oli riittävä tälle kertaa.

Kaveri designkonsepti Townhouse sisältää mm. sisustustarvikkeita ja asusteita.

 Townhousen koruvalikoimaa, mm. ihania heijastinkoruja.

En ole aiemmin ollut vastaavissa myyjäisissä mukana myyjän ominaisuudessa ja kokemus oli ihan mielenkiintoinen. Vuokrasimme pöydän puoliksi kaverini kanssa, mikä oli sikäli hyvä veto, koska muuten olisi voinut olla vähän orpo olo vieraan ihmismassan keskellä. Voin ihan kepoisasti myydä lähestulkoon mitä vain paperisilppureista untuvapeittoihin, ja astiasarjoihin, mutta omien hengentuotosten myyminen on rankkaa. Tai tarkennettakoon, että myymisen yrittäminen, koska myyntitulos jäi aika heikoksi. Olen kuitenkin itse ihan tyytyväinen, tein sellaisia tuotteita jotka ovat minun näköisiäni ja kertovat jotain omasta suunnittelufilosofiastani. Ehkä nyt vain se oma kohderyhmäni (jos sellaista nyt edes on) ei löytänyt paikalle. Oli miten oli, aina näistä tilanteista jotain oppii ja saa lisää uusia ajatuksia ja hyviä pointteja oman toiminnan kehittämiseen.

Oli kuitenkin kiva nähdä niin paljon kavereita parin päivän sisällä :) Kiva kun kävitte moikkailemassa!

Jotain tarttui myös muista pöydistä: Kaunisteen pellava-puuvillainen kalenteripyyhe, jonka kissakuvitus on Matti Pikkujämsän käsialaa. Olin nähnyt tämän jossain sisustuslehdessä ja miettinyt jo etukäteen, että tämän voisin hankkia. Kun se nyt tuli vastaan, oli ostopäätös helppo. En tosin malttanut edes silittää tätä vielä.

Nyt kun tämä proggis on ohi, voi huokaista helpotuksesta ja pitää hieman lomaa. Ensi vuonna sitten uudet projektit taas. (Mut pliiiis Joulupukki jos luet tätä, mä niiin tarvisin uuden kameran... nää kuvat on niin ankeita!)

She's too wrapped up with all of her things

Koko viikko on ollut taas niin kiireistä ... olen yrittänyt yhteensovittaa asioiden hoitamista, oman proggiksen toteuttamista ja työssäkäyntiä yhteen ja silti tuntuu että aika ei vaan yksinkertaisesti riitä. Ikinä.Tilanteita kuluneelta viikolta:

- On ihan ok käyttää samoja vaatekertoja päivästä toiseen. Joskus pukeutumisen miettimiselle ei ole vain aikaa, eikä jaksamista. Sama pätee meikkaamiseen, tosin lähinnä meikkipohjaan. Silmämeikeistä ei tingitä. Ja vaikka inhoankin työvaatteita, on niissä se kätevä puoli, että työpukeutumista ei tarvitse miettiä.

- Keskiviikkona piti laittaa joulukortit viimeistään postiin, jos meinasi päästä halvemmalla. Ostin merkit (12kpl) Ympyrätalon Tiimarista ja laitoin merkit kortteihin samalla, kun kävelin Hakiksen postin edessä tönöttävän laatikon luokse. Sormet siinä ehti jo jäätyä, vaikka matkaa on ... alle sata metriä. Aikaa oli muutama minuutti. Sitten pitikin jo kiirehtiä töihin.

- Jos yrittää kiirehtiä eteenpäin ruuhkaisan ihmismassan lävitse, tuntuu että aina eteeni sattuvat ne kaikista hitaimmat tyypit. Muutaman kerran on tehnyt mieli huutaa VÄISTÄKÄÄ! Tuntuu että jotkut ihmiset kävelevät kaksi askelta eteen ja yhden taakse.

- Perjantaina heräsin aamusta tekemään omia myyjäisjuttuja. Ennen puoltapäivää kiirehdin taas töihin ja ehdin sinne juuri ja juuri ajoissa. Ajattelin, että josko nyt saisin vähän hengähtää, vain saadakseni kuulla, että tuuraisin ihan toisella osastolla sinä päivänä. Eipä siinä mitään, mutta siellä oli jäätävät jonot ja otin asiakkaita liukuhihnalta koko (onneksi lyhyen) työvuoron. Ehdin muutamaan otteeseen miettiä, että tää on lähinnä kohtalon ivaa. 

Yksi hyvistä ominaisuuksistani on, että tarpeen vaatiessa en jäädy vaikka olisinkin paniikissa, aina jotenkin eteenpäin vaikka pakolla. Ja oli huippua kuulla asiakkaan sanovan "Ihanaa kun sä oot niin kärsivällinen." C'est moi? Minäkö, joka yleensä olen kärsimättömyyden kuningatar?

Teemabiisissä on sopivan hektinen tempo.

Lady of the house speaking

Lauantaina ostettu Hyasintti on puhjennut kukkaansa ja tuoksu täyttää kokonaisen yksiön. Harkitsin aluksi ostavani kaksi, mutta onneksi yksikin riittää.

Joulukortit, ne valmiina ostetut, on kirjoitettuna ja odottavat postitusta! Tuntuu pieneltä uratyöltä, mutta lopulta näiden kirjoittamiseen meni maksimissaan vartti. Lähetän kortteja sukulaisille ja muutamille kavereille. (ja samannäköiset on piiloteltu toisten alle, halusin nyt vain fiilistellä erilaisia kuvia)

Viikonloppuna olen siis myymässä Korjaamon joulumarkkinoilla. Meillä on yhteinen pöytä kaverini kanssa. Halusin pitää tämän projektin aika "kevyenä" ja myynnissä on nyt vain asusteita. Erityisen innoissani olen mm. tumpuista ja säärystimistä, jotka on kudottu mummolan lampaiden villoista. Lampaita ei siellä ole ollut enää pitkään aikaan, mutta hyvät villalangat pääsevät nyt hyötykäyttöön ja lämmittämään palelevia ihmisiä. Lanka on 90% villaa 10% nylonia ja kehruu on teetetty Suomessa, onnellisten lampaiden villoista. Äiti neuloi tumput. Tarjolla on myös muita neuletuotteita, pääasiallisesti yritin valita sellaisia lankoja, jotka ovat enimmäkseen villaa. 

(Tosin näihin tulee vielä pieniä lisäyksiä, eivät siis täysin valmiit vielä)

Ja sitten tietysti hörselöitä ja rusetteja. Oikeastaan enimmäkseen mallikappaleita. Kaverini tuotteet ovat sisustustuotteita ja asusteita.

Ja vaikka taas onkin kauheasti hommaa ja kiirettä, niin silti ehtii välillä ihailemaan ulos. En ikinä kyllästy katselemaan noita Hakiksen kupolikattoja.

p.s. Otsikkoon viitaten, Pokka pitää on ihan huippu! Tuli vain mieleen tuosta Hyasintista :D

Taikalaatikko

Kotoa löytyy jo sininen, mutta näin tänään punaisen ja se on aikas ihana:

 

kuva

Taikalaatikoista löytyy yleensä jotain jännää, mutta sen uupuessa voinkin suositella tämän illan leffavinkkejä telkkarista: 

Tummien perhosten koti klo 20.00 MTV3  

(erittäin hyvä kotimainen, jossa Tommi ihana Korpela)

tai 

Holiday klo 21.00 Sub 

(yksi niistä harvoista naisille suunnatuista "tunneleffoista", joita pystyy jopa katsomaan)

Eräs lauantai

Välillä tuntuu siltä, että blogeja pitävät ihmiset elävät tasaisen onnellista elämää. Vai mistä ne kymmenet ja sadat kauniit fiiliskuvat pursuavat? Tällä hetkellä ne ihmiset odottavat tunnelmallista joulua: koti on jo siivottu, ulko-ovessa on kranssi ja piparkakut on leivottu alusta loppuun itse. Täydellisesti onnistuneet piparit on sujautettu tuoreeltaan johonki kauniiseen lasiastiaan, jonka ympärillä on punaruudullisesta kangasnauhasta taiteltu täydellinen rusetti. Siinä ne piparit nököttävät tunnelmaa luomassa, jos ei niitä sitten nautita glögin seurassa iloisesti hymyilevien ystävä(pariskuntien) seurassa. Kynttilät loistavat ja silmät tuikkivat. Nauretaan vapautuneesti (toivottavasti) ja suunnitellaan ensi vuoden lomamatkoja. Käsintehdyt joulukortit ovat jo postissa ja läheisille on hankittu lahjoja, jotka on paketoitu kauniisiin paketteihin.

Sitten on tämä oma elämä. Aamuvuoro on iltaihmiselle kauhistus, varsinkin kun yöunet jäivät vähiin. Heräsin yöllä vessaan, toisen kerran siihen että kissa oksentaa lattialle. Kolmannen kerran siihen, että kissa makaa päälläni ja huiskii hännällään kasvojani. Sitten soikin jo kello. Töissä tein kaikki mahdolliset virheet. Pyydän anteeksi, useasti. Viilsin paperihaavan käteeni, kyllä, siitä tuli verta. Leikkasin saksilla sormeeni, kyllä, siitäkin tuli verta. Reipas kausiapulainen ei kuitenkaan tästä lannistu, vaikka normaalisti haavat sormessa alkavat pyörryttää. Laastaria kehiin ja sormi painaa jo vuoronumeropainikkeesta seuraavaa. Teippi ei suostu katkeamaan ja kymmenennellä kerralla, kun viiden sentin palan sijaan sormiin takertuu 20cm teippiä, tekee mieli jo vähän itkeä. Itkun sijaan yritän hymyillä, jopa silloin, kun taas joku sanoo "EH EH, VAI PITÄÄ TÄÄLLÄ OTTAA VUORONUMERO ETTÄ PÄÄSEE RAHALLA MAKSAMAAN!". Olen hiljaa vaikka tekisi mieli kehottaa tunkemaan se alle 30€ ostos paikkaan X ja tekemään tilaa niille, jotka ostavat satojen eurojen edestä tavaraa ja suostuvat silti jonottamaan.

Vuoron päätyttyä käyn ostamassa hyasintin, koska haluan että kodissani edes tuoksuisi joululta. Myyjä kysyy miten haluan kukan paketoitavan. Olen niin väsynyt, etten ymmärrä kysymystä. Pyydän anteeksi. Istun metrossa ja paheksun sitä, että jotkut ovat hauskasti humalassa keskellä päivää. Kotona olen väsynyt ja itkuinen, päätän ottaa päikkärit. Näen unta, että etsin asiakkaalle punaisia Taika-lautasia, ja kun niitä ei löydy, lähden etsimään niitä muista kaupoista. Kannan kädessäni paperiin käärittyjä lautasia, jotka halkeavat kahtia. Päätän siinä vaiheessa, että nyt on aika herätä. Tämä uni ei ole kivaa. Herätessäni jaloissani nukkuu kaksi lämmintä kissaa, kietoutuneina toistensa viereen kerille. Hymyilen.

Ehkei muidenkaan elämä ole aina niin idyllistä, kuin blogit antavat ymmärtää. Ehkä niiden tunnelmakuvien takana itketään asioita, jotka ovat paljon pahempia kuin kissan oksentaminen, haavat sormissa tai kausityö, joka on kuitenkin siitä helppoa, että sen voi lopettaa tasan sillä kellonlyömällä, kun oma vuoro päättyy. En tiedä mikä itseäni siinä arkirealismissa kuitenkin kiehtoo. Onko tyhmää sanoa, että on kiinnostavampaa olla epätäydellinen? 

Jätin kaverini synttärit väliin, en siksi etten olisi halunnut mennä, vaan siksi että olen  edelleen niin  väsynyt että itkettää ja huomennakin on töitä. Oikeastaan koko ensi viikko on töitä ja viikonloppuna menen myyjäisiin myymään omia tuotoksiani. Niistä lisää myöhemmin, jos saan enemmän aikaiseksi, niin että kehtaa mainostaakin lisää.

Eilen oli näköjään palkkapäivä. Sen kunniaksi vuokrasin leffan. Hurraa ne pienet ilot.

All I want for Christmas is not you

En koe tarvitsevani sen kummemmin mitään joululahjoja, vaikka toki niitä on aina kiva saada. Äitini on kärttänyt lahjatoiveitani jo pidemmän aikaa ja hänelle sanoin, että minulle riittää uusi, hieman lämpimämpi peitto, kun se on sellainen jota en ikinä raaski enkä viitsi ostaa. Äidin mielestä lahjatoiveeni on tylsä, mutta toivon saavani sen silti, sillä lämmin peitto on erittäin ihana asia.

Enemmän se ahdistaa, jos saa huonoja lahjoja kuin ettei saisi lahjoja ollenkaan. Huono lahja on kuin henkilökohtainen loukkaus. " Eikö se tunne mua ollenkaan? Eikö se keksinyt nyt yhtään mitään muuta? Miksi se antoi mulle tämän? Onko tää joku vihje vai? " Myönnän loukkaantuneeni huonosti lahjoista, onneksi niitä on vähemmän nykyään. Maailma kun on täynnä kaikkea sellaista, josta ihan rehellisesti pidän, vähemmän niitä asioita joista en pidä. Ja jos nyt ei mitään muuta keksi, niin leffaliput ovat aina tervetulleita, ihan niinkuin lahjakortitkin. Vaikka tuskin kukaan tahallaan antaa huonoa lahjaa pahoittaakseen toisen mieltä? Tosin tiedän näitäkin tapauksia. Yksi kaverini sai ex-anopiltaan kylpytakin kokoa L, vaikka hän on kokoa XS... 

Mietin asioita, joista ilahtuisin aidosti ja joita voisin oikeasti toivoa.

 Iittala, Arabia, Villeroy & Bochin lasit Stockmann

Astioita. Iittalan Taika-sarjan kerääminen on edelleen voimassa, vaikka onkin jäänyt vähän vähemmälle. Muumimukeja on aina kiva saada ja niille on päivittäin käyttöä. Hackmannin Talvi-sarjan kaadin olisi aika kiva ja soma, käyttöä löytyisi myös. Viinilaseja minulla ei ihan hirveästi ole. Jotkut hienot ja prameat voisivat olla kivoja, sisäinen mummoni tykkää kristallilaseista.

DVD:t cdon.com, kirjat Akateeminen kirjakauppa, Laurence King.

Mad Menin kolme ekaa tuotantokautta DVD:illä on asia, jota olen ajatellut toivoa veljeltäni, jos kehtaan, hänellä kun on nykyään sitä asuntolainaa. Myös Twin Peaks-boxi olisi huippu, fiilistelin jo mielessäni miten tuijotan sen joulunpyhinä läpi.

Kirjoja olisi myös kiva saada. Haluaisin lukea Riikka Pulkkisen uusimman ja Rimmisen Finlandia-palkittu Nenäpäivä kiinnostaisi myös. Muotikuvituskirjat on aina ihania ja tuo "How to set up and run a fashion label" vaikuttaisi aika pätevältä opukselta.

Vagabond

Viime vuonna sijoitin joululahjarahojani uusiin kenkiin ja kiittelin itseäni koko talven fiksusta ostoksesta. Nämä Vagabondit jatkaisivat samaa tyyliä ja linjaa. Raha on vähän tympeää, mutta sillä saa itselleen lahjoja, joilla on käyttöä.

Jotain tämäntyyppisiä juttuja siis. Synttärilahjat ovatkin jo ihan sitten eri asia...

Pyyhkeitä

Tekisi mieli olla vaikka koko loppuvuosi ihan hiljaa. 

On vaihteeksi mukavaa käydä töissä, mutta se väsyttää. Ja töiden jälkeen tekee todellakin mieli olla vain hiljaa ja suunnilleen tuijottaa eteenpäin. En tiedä mitä pitäisi ajatella kaikista niistä pakotetuista keskusteluista, joita olen käynyt asiakkaiden kanssa. Suurin osa ihmisistä on mukavaa porukkaa, mutta sitten joukkoon mahtuu aina niitä, jotka valittavat kaikesta. Silloin mikään ei ole hyvin ja pienetkin asiat tuovat suunnatonta mielipahaa.  En tiedä millaisessa maailmassa nämä ihmiset elävät. Minun maailmassani on sellaisia asioita, kuin jonottaminen, oman vuoron odottaminen, asioista luopuminen ja minä olen valitettavasti myös välillä väärässä. Enkä saa kaikkea sitä mitä haluaisin nyt heti. Enkä varsinkaan omassa laatikossaan.

Tänään kävin melkeinpä utopistisen keskustelun, asiakkaan kanssa, joka osti kaksi pyyhettä. Etsin pyyhkeistä tuotelappua saadakseni niistä viivakoodit luettua. Asiakkaan kommentti tähän "Minä yritin katsoa kaksi sellaista jotka olisivat mahdollisimman kauniisti viikatut. Ja nyt sinä pilasit ne viikkaukset."  Minä en möyhentänyt pyyhkeitä, en avannut niitä täyteen mittaansa. Minä käänsin vain niiden kulmia. Mutta silti minä pilasin kaiken. Ne täydellisesti viikatut pyyhkeet, jotka hän oli ostamassa lahjoiksi. Kyynel.

Vastaavissa tilanteissa päässäni alkaa soimaan tämä loistava Maj Karman biisi. 

Fête de l'Indépendance

Välillä blogimaailmassa tulee yliannostus jotain tiettyä aihetta, johon vähän jokaisella on oma sanansa sanottavana. Mietin jaksanko lähteä edes ruotimaan Linnan juhlien asuja sen kummemmin, mutta... onhan ne kemut nyt vaan niin klassikko.

Katsoin juhlia suomalais-australiasseurassa, ja osa huomiosta tietysti keskittyi siihen, että yritimme briiffata aussille juhlien yleislinjaa ja keitä juhlavieraat ovat - tosin jossain vaiheessa kaverin keskittymiskyky herpaantui :D. Pukujen yleisilme oli yllättävän vaisu tai sitten vastaavasti yritteliäisyys oli viety jo lähellä mauttomuuden rajaa. Linnan juhlien naisten juhlapukujen suosituin materiaalia näyttää vuodesta toiseen olevan tafti ja väreistä tietenkin sinisen eri sävyt. Tänä vuonna nähtiin mukavasti myös punaista, vihreää, musta-valkoista... linjoiltaan puvut olivat joko niukkoja, merenneitohelmaisia tai kunnon prinsessapukuja. 

Muutamia omasta mielestäni hyviä kokonaisuuksia:

Vuoden pakolaisnainen Nasima Razmyar oli kaunis kokonaisuus tukkaa, korvakoruja ja käsilaukkua myöten. Puvun väri sopi loistavasti kantajansa väreihin ja itse puku oli hillityn kaunis.

 

Chisu ei lukeudu omiin lempiartisteihini, mutta hänelläkin oli onnistunut kokonaisuus. Valkoinen on todella vaikea väri juhlapuvussa, mutta Chisulla se toimii, sillä hänen pukunsa istui erittäin hienosti. Materiaalivalinta (silkki) on myös onnistunut. Korvakorut ja käsilaukku tukevat kantajansa omaa tyyliä ja kampauskin toimii, vaikka on sinällään aika androgyyni, kun muutoin tyyli on naisellinen. 

Europarlamentaarikko Riikka Mannerin puku oli hieno helmi- ja paljettikirjonnan työnäyte. Tyyli on hienovaraisen vintage, vaikka käsilaukun olisin vaihtanut erilaiseen.

Lumilautailija Enni Rukajärvellä oli Tiia Vanhatapion kaunis kukkakuosinen puku. 

Myös näyttelijä Henna Tanskasella oli Vanhatapion puku, joka oli ihanan poikkeava kaikkien niiden olkaimettomien prinsessapukujen joukossa. Tanskasen tukkakoriste oli gTie:lta ja sopi hienosti tyyliin, tosin käsilaukun vaihtaisin tässäkin asussa toiseen.

Lisa Sounion printattu essu oli myös Vanhatapion käsialaa, muutoin puku oli ehtaa vintagea. Essussa oli kuva Sounion isästä 1950-luvulla sotilaspuvussa. Mielenkiintoinen valinta juhla-asuksi, josta voidaan olla montaa mieltä, mutta sopii mielestäni Sounion tyyliin ja imagoon.

Pääministeri Mari Kiviniemen puku oli kaunis väriltään ja malliltaan, vaikka raskas alaosa tuntuukin hieman "vetävän" kokonaisuutta alaspäin.

Yhtä lempparikokonaisuuttani en löytänyt oikein mistään ja vaikka kuinka varovaisesti koitinkin pikakelata ohjelmaa Ylen Areenassa, missasin sen kuitenkin kokonaan. Kyseisellä daamilla oli vihreä-valkoinen kapealinjainen mekko, jossa oli jonkinlaista kuviota ja muistaakseni mustat käsineet. Daamin kokonaisuus oli kuitenkin upea kaunista kampausta ja meikkiä myöten. Harmillista kun en nyt tiedä kuka oli kyseessä.  (Edit:// eli siis tämä daami.)

Olisipa herkullista lähteä ruotimaan niitä, jotka näyttivät mielestäni ihan hirveiltä :D Ehkä sen verran voin sanoa, että Umayya Abu-Hannahin soputeltta oli järkyttävä, mutta hänen tukkalaitteensa oli hieno. Sanon siksi järkyttävä, koska se näytti huonosti toteutetulta eikä tuntunut istuvan edes yläosastaan. Ja vuoden "Nosferatu"-palkinnon saa ehdottamasti Lauri Tähkä. Dead scary. Yks juttu on kyllä se, että huomionhakuisuus ei ole aina kovin tyylikästä. Kun on kyseessä näinkin arvokkaat juhlat, kannattaisi ehdottomasti panostaa istuvaan, omalle vartalolle sopivaan pukuun, jota meikki, kampaus, korut ja mahdollinen pieni iltalaukku tehostavat. Keski-ikäisen tai sitä vanhemman naisen ei kannata yrittää näyttää parikymppiseltä - eikä päinvastoin. Silmälasit jättäisin ainakin itse kotiin ja panostaisin myös istuviin alusvaatteisiin, joilla saa pieniä ihmeitä aikaan.

kuvat Iltalehti ja MTV3 Helmi

Nyt tarvitaan enää sukset

Suomen 93. itsenäisyyspäivä on kerrassaan luminen. Olen päivän mittaan tuijotellut ulos kadulle ja miettinyt, että kuinka paljon tuota lunta vielä tulee lisää? Näyttää vahvasti siltä, että tästä talvesta voi hyvinkin tulla se vuosisadan kylmin.

Tarvitaan siis lisää lämpimiä vaatteita. Oli kuitenkin pieni ihme, että löysin eilen kutakuinkin sellaisen neuletakin, jota etsin: lyhyen, lämpimän, sellaisen joka passaa hameiden kaveriksi ja takin alle. Tämänhetkinen neulemuoti suosii väljää ja roikkuvaa linjaa tai sitten röyhelöistä. Ja minä halusin jotain yksinkertaista. Onneksi vaihtoehtoja kuitenkin löytyy, pitää vain jaksaa vähän jalkautua kauppoihin.

 Siinä se on. On palmikkoa, pitkät hihat, avara pääntie ja värinä paras neuleväri eli harmaa. Materiaaleissa 70% villaa (tai siis villaa ja alpakkaa) ja hinta 29,95€ Hennesillä.

 

 Ehkä tämäntyyppinen olisi voinut tulla vastaan kirppikselläkin, nyt ei vaan enää riittänyt kärsivällisyys etsimiseen. Yläkuvassa näkyy muuten menneen syksyn ja varmasti tämän talven lempparihame, jonka ompelin jo syyskuussa. Ruudullinen villakangas on Eurokankaasta ja hame odotti valmiiksi leikattuina paloina omaa vuoroaan vuoden verran, kunnes tuli valmiiksi ja pääsi ahkeraan käyttöön.

Hame ja villatakki näyttävät yhdessä siltä, mitä joskus vuosikymmeniä sitten puettiin päälle, kun lähdettiin hiihtoreissuille. Eipä siitä fiiliksestä kovin kauas päästä, kun katsoo tuota ulkona vallitsevaa olotilaa. Varmasti siellä pääsisi jo nyt hiihtämäänkin.