En koe tarvitsevani sen kummemmin mitään joululahjoja, vaikka toki niitä on aina kiva saada. Äitini on kärttänyt lahjatoiveitani jo pidemmän aikaa ja hänelle sanoin, että minulle riittää uusi, hieman lämpimämpi peitto, kun se on sellainen jota en ikinä raaski enkä viitsi ostaa. Äidin mielestä lahjatoiveeni on tylsä, mutta toivon saavani sen silti, sillä lämmin peitto on erittäin ihana asia.
Enemmän se ahdistaa, jos saa huonoja lahjoja kuin ettei saisi lahjoja ollenkaan. Huono lahja on kuin henkilökohtainen loukkaus. " Eikö se tunne mua ollenkaan? Eikö se keksinyt nyt yhtään mitään muuta? Miksi se antoi mulle tämän? Onko tää joku vihje vai? " Myönnän loukkaantuneeni huonosti lahjoista, onneksi niitä on vähemmän nykyään. Maailma kun on täynnä kaikkea sellaista, josta ihan rehellisesti pidän, vähemmän niitä asioita joista en pidä. Ja jos nyt ei mitään muuta keksi, niin leffaliput ovat aina tervetulleita, ihan niinkuin lahjakortitkin. Vaikka tuskin kukaan tahallaan antaa huonoa lahjaa pahoittaakseen toisen mieltä? Tosin tiedän näitäkin tapauksia. Yksi kaverini sai ex-anopiltaan kylpytakin kokoa L, vaikka hän on kokoa XS...
Mietin asioita, joista ilahtuisin aidosti ja joita voisin oikeasti toivoa.
Astioita. Iittalan Taika-sarjan kerääminen on edelleen voimassa, vaikka onkin jäänyt vähän vähemmälle. Muumimukeja on aina kiva saada ja niille on päivittäin käyttöä. Hackmannin Talvi-sarjan kaadin olisi aika kiva ja soma, käyttöä löytyisi myös. Viinilaseja minulla ei ihan hirveästi ole. Jotkut hienot ja prameat voisivat olla kivoja, sisäinen mummoni tykkää kristallilaseista.
DVD:t cdon.com, kirjat Akateeminen kirjakauppa, Laurence King.
Mad Menin kolme ekaa tuotantokautta DVD:illä on asia, jota olen ajatellut toivoa veljeltäni, jos kehtaan, hänellä kun on nykyään sitä asuntolainaa. Myös Twin Peaks-boxi olisi huippu, fiilistelin jo mielessäni miten tuijotan sen joulunpyhinä läpi.
Kirjoja olisi myös kiva saada. Haluaisin lukea Riikka Pulkkisen uusimman ja Rimmisen Finlandia-palkittu Nenäpäivä kiinnostaisi myös. Muotikuvituskirjat on aina ihania ja tuo "How to set up and run a fashion label" vaikuttaisi aika pätevältä opukselta.
Viime vuonna sijoitin joululahjarahojani uusiin kenkiin ja kiittelin itseäni koko talven fiksusta ostoksesta. Nämä Vagabondit jatkaisivat samaa tyyliä ja linjaa. Raha on vähän tympeää, mutta sillä saa itselleen lahjoja, joilla on käyttöä.
Jotain tämäntyyppisiä juttuja siis. Synttärilahjat ovatkin jo ihan sitten eri asia...
4 kommenttia:
Siis NIIN tiedän tuon huonot (lue: väärät) lahjat -tunteen! Olen eläessäni saanut käsittämätön usein lahjoja, joita en todellakaan olisi halunnut, jopa lapsesta asti... siitäkin huolimatta, että olen viimeiset 20 vuotta jankuttanut vanhemmilleni, että älkää lahjoko mua millään yllärilahjalla. Silti niitä tuppaa tulemaan. Silti. Ja aina toistan, että mieluummin vaikka ilman lahjoja sitten... ei mene läpi. Materialistina nimittäin löydän maailmasta niin julmetusti kaikkea ihanaa, jota haluaisin, jolloin tarpeettoman/ruman/käsittämättömän lahjan saaminen tuntuu turhauttavalta potenssiin tuhat.
Edellisestä voinee päätellä, kuinka paljon asia on vuosien varrella vituttanut. Täytyy silti lisätä, että olen myös saanut useita ihania lahjoja, toivottuja ja yllärilahjojakin, jotka olivat juuri oikeita. Kysehän on juuri siitä, että tunnet lahjan saajan ja otat hänen mieltymyksensä huomioon. Ei siis kovin vaikeaa edes!
PS. Oisin voinut lisätä omaankin toivelistaani nuo Mad Menit ja muotikuvitusopukset. Ja pari muutakin muoti/tyylikirjaa.
Vimps: Niin, kun se on vaan turhauttavaa kaivaa lahjapaketista esille jotain täysin turhaa. Äidille vinkkasin tänä vuonna, että niitä trikoisia yöpaitoja minulla on jo aika monta.
Eihän varmaan kaikki itseostamani lahjatkaan ole aina miellyttäneet, mutta olen silti yrittänyt edes ajatella lahjansaajaa... olen saanut lahjoja, joista en ole tykännyt yhtään ja silti kohteliaisuudesta pitää esittää että ai kun kiva... mutta sitten joskus saa lahjaksi jotain niin käsittämätöntä, että se pyyhkii alleen kaikki ikävät lahjat :)
Mun äiti ymmärsi joskus kun olin lukioikäinen, että niitä puuvillaisia alukerrastoja on turha ostaa mulle joka joulu, kun edellisiäkin oli viisi paria ja käytin niitä ehkä kolme kertaa talvessa, ja silloinkin vain alaosaa. Mutta se vei sen kolme vuotta, että kerrastopaketit päättivät ilmestymisensä joululahjapaketeista.
Silti tiedän, että rakkaudella oli jokainen niistä kerrastolahjoistakin hankittu.
Niin suloinen tuo vähän retron näköinen muki. Itsekin voisin niitä toivoa.
Lähetä kommentti