Fête de l'Indépendance

Välillä blogimaailmassa tulee yliannostus jotain tiettyä aihetta, johon vähän jokaisella on oma sanansa sanottavana. Mietin jaksanko lähteä edes ruotimaan Linnan juhlien asuja sen kummemmin, mutta... onhan ne kemut nyt vaan niin klassikko.

Katsoin juhlia suomalais-australiasseurassa, ja osa huomiosta tietysti keskittyi siihen, että yritimme briiffata aussille juhlien yleislinjaa ja keitä juhlavieraat ovat - tosin jossain vaiheessa kaverin keskittymiskyky herpaantui :D. Pukujen yleisilme oli yllättävän vaisu tai sitten vastaavasti yritteliäisyys oli viety jo lähellä mauttomuuden rajaa. Linnan juhlien naisten juhlapukujen suosituin materiaalia näyttää vuodesta toiseen olevan tafti ja väreistä tietenkin sinisen eri sävyt. Tänä vuonna nähtiin mukavasti myös punaista, vihreää, musta-valkoista... linjoiltaan puvut olivat joko niukkoja, merenneitohelmaisia tai kunnon prinsessapukuja. 

Muutamia omasta mielestäni hyviä kokonaisuuksia:

Vuoden pakolaisnainen Nasima Razmyar oli kaunis kokonaisuus tukkaa, korvakoruja ja käsilaukkua myöten. Puvun väri sopi loistavasti kantajansa väreihin ja itse puku oli hillityn kaunis.

 

Chisu ei lukeudu omiin lempiartisteihini, mutta hänelläkin oli onnistunut kokonaisuus. Valkoinen on todella vaikea väri juhlapuvussa, mutta Chisulla se toimii, sillä hänen pukunsa istui erittäin hienosti. Materiaalivalinta (silkki) on myös onnistunut. Korvakorut ja käsilaukku tukevat kantajansa omaa tyyliä ja kampauskin toimii, vaikka on sinällään aika androgyyni, kun muutoin tyyli on naisellinen. 

Europarlamentaarikko Riikka Mannerin puku oli hieno helmi- ja paljettikirjonnan työnäyte. Tyyli on hienovaraisen vintage, vaikka käsilaukun olisin vaihtanut erilaiseen.

Lumilautailija Enni Rukajärvellä oli Tiia Vanhatapion kaunis kukkakuosinen puku. 

Myös näyttelijä Henna Tanskasella oli Vanhatapion puku, joka oli ihanan poikkeava kaikkien niiden olkaimettomien prinsessapukujen joukossa. Tanskasen tukkakoriste oli gTie:lta ja sopi hienosti tyyliin, tosin käsilaukun vaihtaisin tässäkin asussa toiseen.

Lisa Sounion printattu essu oli myös Vanhatapion käsialaa, muutoin puku oli ehtaa vintagea. Essussa oli kuva Sounion isästä 1950-luvulla sotilaspuvussa. Mielenkiintoinen valinta juhla-asuksi, josta voidaan olla montaa mieltä, mutta sopii mielestäni Sounion tyyliin ja imagoon.

Pääministeri Mari Kiviniemen puku oli kaunis väriltään ja malliltaan, vaikka raskas alaosa tuntuukin hieman "vetävän" kokonaisuutta alaspäin.

Yhtä lempparikokonaisuuttani en löytänyt oikein mistään ja vaikka kuinka varovaisesti koitinkin pikakelata ohjelmaa Ylen Areenassa, missasin sen kuitenkin kokonaan. Kyseisellä daamilla oli vihreä-valkoinen kapealinjainen mekko, jossa oli jonkinlaista kuviota ja muistaakseni mustat käsineet. Daamin kokonaisuus oli kuitenkin upea kaunista kampausta ja meikkiä myöten. Harmillista kun en nyt tiedä kuka oli kyseessä.  (Edit:// eli siis tämä daami.)

Olisipa herkullista lähteä ruotimaan niitä, jotka näyttivät mielestäni ihan hirveiltä :D Ehkä sen verran voin sanoa, että Umayya Abu-Hannahin soputeltta oli järkyttävä, mutta hänen tukkalaitteensa oli hieno. Sanon siksi järkyttävä, koska se näytti huonosti toteutetulta eikä tuntunut istuvan edes yläosastaan. Ja vuoden "Nosferatu"-palkinnon saa ehdottamasti Lauri Tähkä. Dead scary. Yks juttu on kyllä se, että huomionhakuisuus ei ole aina kovin tyylikästä. Kun on kyseessä näinkin arvokkaat juhlat, kannattaisi ehdottomasti panostaa istuvaan, omalle vartalolle sopivaan pukuun, jota meikki, kampaus, korut ja mahdollinen pieni iltalaukku tehostavat. Keski-ikäisen tai sitä vanhemman naisen ei kannata yrittää näyttää parikymppiseltä - eikä päinvastoin. Silmälasit jättäisin ainakin itse kotiin ja panostaisin myös istuviin alusvaatteisiin, joilla saa pieniä ihmeitä aikaan.

kuvat Iltalehti ja MTV3 Helmi