Vanhempani olivat viikonloppuna kyläilemässä luonani. Aika kului leppoisasti, vaikka mitään sen erikoisempaa ohjelmaa ei ollutkaan suunnittelmissa. Lauantai-iltana kaivoin esiin Kom-teatterin Porvari nukkuu huonosti ja Agit-Propin kvartetti laulaa työväenlauluja -levyt, jotka olin jo ehtinyt unohtaa omistavani. Vanhempani olivat miettineet yhtä kappaletta, sen esittäjää ja alkuperää ("kyllä se työväenlaulu on") ja äitini muisti, että minulla on nuo kyseiset levyt."Seitkytluvulla se oli aika lailla aina tätä, näitä soitettiin koko ajan radiosta".
Sunnutaina kiersimme kirpputoreja, vanhempieni pyynnöstä. Olin fiilistellyt jo aiemmin tätä omppulautasta, mutta raaskimatta ostaa. Nyt iskä maksoi.
Tarjoilulautanen on Arabiaa ja maksoi kympin. Ei mitenkään kovin paha hinta.
Lautanen passaa hyvin Marimekon Siirtolapuutarhoihin, niin muodoltaan kuin kuviomaailmaltaan, sopii vähän niin kuin esikuvaksi ja innoittajaksi.
Tähän väliin voinkin tunnustaa, että olen alkanut himoita (olenhan kyltymätön himohamstraaja) Siirtolapuutarhaa myös verhoiksi.
Originaaleja retroverhoja on tosin vintillä vino pino, retrohamstraus-harrastukseni jäljiltä... osa on meiltä kotoa, osa kirpputoreilta...
Ei se omppu ole niin kauas puusta pudonnut.P.S.Ei kannata ihmetellä, jos minusta on tullut menneiden aikojen fiilistelijä, lapsuudesta saakka minulle on kerrattu menneitä vuosikymmeniä. Mummo enimmäkseen sotavuosia, myös aikaa ennen ja jälkeen sodan ja vanhempani sitten 1950-, 1960- ja 1970-lukuja. Jos viittaan jutuissani menneisiin, on se peritty ominaisuus.