Omena puusta

Vanhempani olivat viikonloppuna kyläilemässä luonani. Aika kului leppoisasti, vaikka mitään sen erikoisempaa ohjelmaa ei ollutkaan suunnittelmissa. Lauantai-iltana kaivoin esiin Kom-teatterin Porvari nukkuu huonosti ja Agit-Propin kvartetti laulaa työväenlauluja -levyt, jotka olin jo ehtinyt unohtaa omistavani. Vanhempani olivat miettineet yhtä kappaletta, sen esittäjää ja alkuperää ("kyllä se työväenlaulu on") ja äitini muisti, että minulla on nuo kyseiset levyt."Seitkytluvulla se oli aika lailla aina tätä, näitä soitettiin koko ajan radiosta".

Sunnutaina kiersimme kirpputoreja, vanhempieni pyynnöstä. Olin fiilistellyt jo aiemmin tätä omppulautasta, mutta raaskimatta ostaa. Nyt iskä maksoi.

Tarjoilulautanen on Arabiaa ja maksoi kympin. Ei mitenkään kovin paha hinta.

Lautanen passaa  hyvin Marimekon Siirtolapuutarhoihin, niin muodoltaan kuin kuviomaailmaltaan, sopii vähän niin kuin esikuvaksi ja innoittajaksi. 

Tähän väliin voinkin tunnustaa, että olen alkanut himoita (olenhan kyltymätön himohamstraaja) Siirtolapuutarhaa myös verhoiksi.

Siirtolapuutarha-kangas

Originaaleja retroverhoja on tosin vintillä vino pino, retrohamstraus-harrastukseni jäljiltä... osa on meiltä kotoa, osa kirpputoreilta...

Ei se omppu ole niin kauas puusta pudonnut.

P.S.Ei kannata ihmetellä, jos minusta on tullut menneiden aikojen fiilistelijä, lapsuudesta saakka minulle on kerrattu menneitä vuosikymmeniä. Mummo enimmäkseen sotavuosia, myös aikaa ennen ja jälkeen sodan ja vanhempani sitten 1950-, 1960- ja 1970-lukuja. Jos viittaan jutuissani menneisiin, on se peritty ominaisuus.

Miu mau

Viime vuoden puolella tuli hankittua Putingin ystävämyynneistä hienoja (halpoja) kortteja* tätä vuotta ajatellen, kun kaverit täyttävät tasavuosia... kissakortteja katsellessa tuli vain mieleen, että onneksi tämäntyyppisiä posliinikissoja ei ole tullut kirppareilla vastaan... kyltymätön hamstraaja ei pystyisi vastustamaan!!!

(* kissakortit jää kyllä omaan käyttöön)

On sale

Trendsalesista vinkattiin, että sinne on tullut myyntiin mallikappaleita (Modström, Just Female, Friis &Co., Nümph) edullisin hinnoin. 

Fiilistelin mm. Modströmin leoparditekoturkkia ja tunikamekkoa, Superdry Aspen-neuletta ja erityisesti Friis &Co. nahkaista "koululaukkua". 

Mutta yritän nyt hillitä (laukku)shoppailuhimoja...  käykää kurkkimassa jos kiinnostaa, kohteisiin pääsee tästä.

Gucci rtw ss2011

Guccin kevätmallisto taitaa olla yksi niistä seuratuimmista ja muodikkuuden aallonharjalla tänä keväänä olevista. Siinä olevat elementit sopivat niin "kirkkaat värit", "kokovalkoinen","safari" ja "käsityöläisyys" trendeihin, ainakin jos on vaikkapa brittien Vogueta uskominen. Frida Gianninin (ja hänen tiiminsä) suunnittelu- ja valmistustyö on kuitenkin huikeaa katseltavaa ja kokoelma erittäin inspiroiva suunnittelutyönäyte.

Oranssi tuntuu tosi hyvältä. Ehkä oma värienergiakarttani kaipaa energisoivaa oranssia, mutta se sopii myös mainiosti kesäkauteen, vahvan turkoosin ja kullan seuraksi. Kultainen vyötärövyö lettinauhalla on muuten todella hieno, antaa mukavan etnisen säväyksen. Oranssin ja turkoosin lisäksi Gucci hehkuttaa sinisen sävyjä ja laventelinsävyistä violettia, joka toimii mattapintaisena yllättävän hyvin, vaikkei omiin lempiväreihini lukeudukaan.

 Kokovalkoinen näyttää hyvältä ja tuoreelta, kun linjat ovat skarppeja ja niukkoja. Valkoinen yhdistettynä kultaan on aina tyylikkään ylellinen valinta. Vaalea mokkanahka on kaunista ja tiukkaa takkimallia pehmentää sopivasti etno hapsutus, joka on kuitenkin kurinalainen.  Beige neule on todella upea, käsittääkseni toteutettu kokonaan solmintatekniikalla.

Guccin safarityyli on niukkalinjaista ja räätälöityä, mutta jotenkin mukavan oloista - ja ylellistä. Safarityylille jotkut naureskelevat, mutta minusta se on yhtä ihanan klassinen ja monitasoinen kuin "laivastotyyli". Housut ovat kapeita, mutta lantiolla on väljyyttä ja ne muistuttavat enemmän ratsastushousuja kuin haaremeita, vaikka haara onkin laskettu - jotain siltä väliltä siis. Mallistossa on myös upeita "tribal"-henkisiä mekkoja, afrikkalaiset heimoasusteet ovat ihan mahtava inspiraatiolähde ja osoitus käsityötaidosta.

Mallistoon kuuluu myös kokomustaa, eivät rokkimörötkään jää ilman. Väljäneuloksinen neule yhdistettyinä nahkaisiin superpilleihin on tosi punk, mutta sulautuu yllättävän hyvin kokonaislinjaan hapsu- ja nyöritysefektien avulla. Kokomustaan sopivat hienosti etnosävytteet ja haaremihousuhaalaria kehtaa vielä käyttää tulevana kesänäkin.

Guccin ready-to-wear ss2011 on upea kokonaisuus, suosittelen katsomaan koko malliston Style.comista. Malliston elementtejä tullaan näkemään varmasti vielä ensi kesänäkin, jos ei jopa seuraavana. Parasta siinä on kuitenkin se, että mallistosta näkyy että sen takana on uusia ajatuksia ja suunnittelijan oma visio. Pidän räätälöidystä linjasta ja yksityiskohtien kirjo on huikea, mutta hallittu.

kuvat Style.com ( Yannis Vlamos/GoRunway.com)

p.s. Hienoa muuten, että "kirkkat värit" ovat tulevana keväänä trendikäs valinta. Värien ystävänä ei ehkä tunnu enää niin kylähullulta :D Voi huolettomasti lätkiä erilaisia väriyhdistelmiä päälleen ja vedota olevansa vain trendikäs. Hah!

p.p.s. Frida Giannini mainitsi Style.comille, että yksi malliston inspiraatiolähteistä oli Marrakech. Terveisiä kavereilleni, jotka ovat jaksaneet naureskella Marokko-fiksaatiolleni. Uskokaa jo.

Sometimes it'a bit too much at once

Viikonlopun ohjelmistoon kuului lähinnä Mad Meniä ja jumittamista.  Jos olen aiemmin tykännyt sarjasta, nyt suorastaan rakastan sitä. Täydellinen. 

Sunnuntaina sentään vähän päiväkäveltiin kaverin kanssa...

 Wanhassa Kaarlessa on kyllä vaikka ja mitä. Harmi vain kun osa noista ihanuuksista ei ole ollenkaan myynnissä. Voisin mieluusti ottaa itselleni kalakattilan ja kissakannun. Sunnuntaina tyydyttiin katselemaan vain ikkunoita, mukavaa sekin.

 Ihantola on kaunis jokaisena vuodenaikana.

Sunnuntai-iltana toinen kissoistani päätti järjestää jännitystä elämään syömällä tikkauslankaa siinä määrin, että meinasi tukehtua. Järkytyin aivan hirveästi, mutta niin taisi kissa itsekin järkyttyä. Se oli surkeana ja peloissaan, kissariepu. Löysin netistä ensiapuohjeet, mutta pahinta oli odottaa... lanka saattaa aiheuttaa tukoksen suolistoon, mutta parhaassa tapauksessa tulee ulos luonnollista kautta, niin kuin nyt kaikeksi onneksi kävi.

 En tiennyt, että lemmikinomistajan perusvarastoon pitäisi kuulua parafiiniöljyä. Nyt tiedän. 

Jutusta selvittiin kaiketi pelkällä säikähdyksellä, mutta kun on lemmikeistä ja niiden terveydestä kyse, lamaannun täysin huolesta ja pelkään aina pahinta. Muutoin osaa ihan nauttia itsenäisestä elämästäni, mutta kriisipaniikkiahdingossa yksinäisyys tuntuu musertavalta. Aina ei vain jaksaisi tsempata ja selviytyä kaikesta yksin.

Tänään kävin kaupungilla kävelemässä ja kiertelemässä kauppojen loppualeja, että sain vähän muuta ajateltavaa. Yleinen vaatetarjonta tuntuu tällä hetkellä jotenkin kovin tylsältä ja itse kaipaisin jotain uutta ja erilaista omaan vaatekaappiini. Kiertelin ja kaartelin, mutta oikein mikään ei iskenyt ja vaikka kuinka haluaisin jotain hulvatonta, lopulta yritän ajatella järjellä.

Päädyin Indiskan luonnonvaaleaan hippi/folkkispaitaan, jossa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä. Pussittavat hihat, hiuslaskoksia ja pitsisomisteita. Puuvilla ja viskoosia. Paita on oikein soma, toivon että se sopisi moniin yhdistelmiin ja tekisi asuista astetta "puetumpia", mutta se jää nähtäväksi. Hinta oli kohdillaan, 10€:n paikkeilla. (Laskeskelin, että alkuperäishinnasta oli alennusta jotain siinä 78%:n luokkaa, sanoisin että siinä on jo alennus kohdallaan.)

Olen katsellut tämäntyyppisiä käsikoruja aiemmin, mutta en ole raaskinut ostaa. Kannatti odottaa, hintaa enää vain 1,50€, Indiskasta.

Vaatekaupoissa pyöriessä jäin miettimään, miksi kaikkialla näyttää niin samalta, miksi kaikkea on niin valtavasti tarjolla? Vaatteita tuotetaan nykyään aivan hirveitä määriä, entistä halvemmalla. Joku malli päätyy suoraan alennukseen, koska kukaan ei osaa omaksua sitä itselleen... eikä välttämättä edes alennettuun hintaan. Jotenkin surullista. Tarvitsemmeko me niin paljon, varsinkaan niin samanlaisia vaatteita? Ovathan ne trikooteltat mukavia, mutta itseäni alkaa jo vähitellen kyllästyttää.

Mulberry rtw spring 2011

Kun nähtävästi tämä talvi leikkii "eipäs-juupas"-leikkiä tällä hetkellä, on mukavampaa siirtää jo ajatuksia tulevaan kevääseen. Pyrin osittain tietoisesti, osittain vahingossa välttämään Style.comin mallistoesittelyjä, mutta satunnaisesti on hauskaa perehtyä johonkin tiettyyn mallistoon. Olen hakenut kevätinspistä ja samalla ihastellut muutamaa mallistoa, joita ajattelin fiilistellä täälläkin.

Mulberryn ready-to-wear ss2011 kevätmallistosta vastaa Emma Hill. Yleisilme on kepeä ja naisellinen, vähän tyttömäinenkin.  Värit ovat ihania (mm. persikkaa, luumua, hentoa vaaleanpunaista- ja sinistä, sähkösinistä) ja fiilikset vievät 1940- ja 1950-luvulle, ehkä vähän 1960-luvun alkuunkin. Materiaaleissa on denimiä, silkkiä, sifonkia, puuvillaa, nahkaa. Vyötärölinja on korkealla, olkapäät pehmeän korostetut, helmat polvi- tai pohjepituisia.

 Denimmekko on ihanan rento ja vaalea sininen sopii hyvin yhteen vaaleanruskean nahan kanssa. Vajaamittaiset, leveälahkeiset ja korkeavyötäröiset housut näyttävät yllättävän raikkailta niukan paitapuseron kanssa. Persikkainen väljä trenssi on hauska ja mukavan vähäeleinen.

Vajaamittaiset jakut näyttävät hauskoilta, varsinkin kapea nahkavyön ja suoran hameen kanssa. Baby blue näyttää yllättävän raikkaalta.

Suoralinjaiset mekot näyttävät hyvältä, mekon juttu on joko kuosissa tai struktuurissa. Pohjemitta on myös kiva ainaisten minimekkojen sijaan.

Luumunvioletti näyttää hyvältä myös kevätkaudella, vaikka se usein mielletäänkin syksyn väriksi. Mokkanilkkurit näyttävät ihan törkeän hyvältä kyseisessä sävyssä. Sähkönsininen haalari on jotenkin tosi disco. Rusettimekko on hellyyttävä.

Mallisto ei ehkä kokonaisuudessaan tarjoa mitään räjäyttävää uutta suuntausta, mutta kaupallisuudestaan huolimatta se ei ole tylsä. Ja toisaalta ready to wearin tarkoitus on esitellä nimenomaan sitä kaupallista puolta. Vaihtelua ja toistoa on sopivassa suhteessa, mutta kokonaisuus ehjä. Itseäni aina ilahduttaa, kun tehdään tietoisesti kauniita ja käytettäviä vaatteita, ja istuvampi linja näyttää hyvältä pitkään jatkuneen väljän linjan jälkeen. Mallisto palvelee varmasti hyvin kohderyhmäänsä ja sopii monen ikäisille daameille. Mulberryn osaaminen on ollut ensisijaisesti laukuissa, mutta vaatteetkin vakuuttavat.

kuvat Style.com

P.s. Ei kannata ottaa ihan kovin vakavissaan tyylianalyysejani, ei tässä ole nyt tarkoitus harrastaa mitään terävää muotijournalismia :D

Mummolaan mummolaan kissoja katsomaan

Perjantaiaamupäivän kunniaksi fiilistellään Sanna Annukan mummolaa.

Tekisi mieli itkeä tirauttaa kun se on niin ihana. Minun mummolassa on aina ollut tämä meininki, puuhella, emaliastioita ja kahvi säilytetään edelleen tuollaisessa valko-punaisessa peltirasiassa. Tietyt astiat tiettyihin ruokalajeihin: punainen ja turkoosi koristelu emalipannu kahvinkeittoon, punaisessa isossa emalikattilassa tehtiin perunamuusia ja lihasoppaa, ruskeassa posliinivadissa oli aina suppia eli marjakiisseliä, yleensä mustikkaa, alkukesästä raparperia, jouluisin sekahedelmää.

Veljeni kanssa aina välillä naureskellaan maallemuuttajahipeille:

"Ne haluu asua vanhassa talossa, sellaisessa jossa ei oo sisävessaa ja ruuat syödään emaliastioilta. Sellasta kun meillä oli mummolassa."

Let me win, just for this once

Olen lisäillyt tuotteita Trendsalesiin ja ajattelin vinkata, että sivustolla on parhaillaan menossa kampanja: lisää vähintään viisi myytävä tuotetta ja osallistu samalla arvontaan, jossa voi voittaa 500€:n lahjakortin Nina's:ille.

Joukossa siis niin viime syksyn ReUse Republic-tuotteita kuin omaa talvimallistoa. Ja lisänä muutama second hand laukku, joista ehkä juuri ja juuri saatan raaskia luopua. Hinnat on alhaalla jo nyt, mutta tarvittaessa niistä voidaan vielä keskustella ;) Sivubannerista pääsee suoraan tuotteisiin, käykää kurkkimassa jos kiinnostaa.

Yleisesti Trendsalesin käytöstä:

- homma on helppoa ja sen oppii parhaiten käyttämällä.

- kannattaa ensin kuvata ja tarvittaessa mitata myytävät tuotteet, (halutessa käsitellä kuvat) jonka jälkeen ne ladataan sivustolle.

- mikäli haluaa ostaa jotain, tai vaikka kysellä lisätietoja, kommunikointi tapahtuu viestillä, jonka voi jättää tuotekuvauksen alapuolelle.

- Trendsalesillä on oma "tili", Trendsales-kauppa. Tuotteiden maksun voi hoitaa tuon tilin kautta, jolloin maksu tulee varmasti perille ja sitä voi vastaavasti käyttää itse jos haluaa ostaa jotain muuta tai sitten rahat saa siirrettyä omalle pankkitilille. Myyntihinnasta menee pieni provisio, kannattaa huomioida vaikka lopullisessa hinnassa että saa tuotteesta haluamansa hinnan, lähinnä sivuston ylläpitokulujen vuoksi. Trendsalesissa pyritään huolehtimaan siitä, että kauppa on turvallista ja hankalissa tilanteissa voi ottaa yhteyttä ylläpitoon.

Ihan sama?

Postiluukustani kopsahti tänään laskujen lisäksi uusin Trendi sekä Olivia. Kivaa! Ja aika luksusta, sillä saan molempia lehtiä nyt jonkun aikaa lahjana, josta olen lahjanantajille kiitollinen. 

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, kuinka hämmentävän samanlaisia suomalaiset muotilehdet kuitenkin ovat. Samanlaisuus ei enää näyttäydy pelkästään samojen juttujen tiimoilta vaan myös kokonaisvaltaisessa tyylissä: niin grafiikassa kuin vaikkapa muotikuvien stailauksessa.

Trendissä ja Oliviassa oli molemmissa jutut Duudsoneista ja muotikuviin oli stailattu vaalea tyttönen keskipääjakauksella ja juurikasvulla Samujin kropattuun kauluspaitaan. Esimerkit ovat konkreettisia, mutta yhtäläisyyksiä löyty paljonkin, joten lopulta tulee fiilis että niin mitäs lehteä tässä nyt luenkaan?

Tammikuun Gloria taas hämmensi näyttämällä paikoitellen niin Olivialta kuin Trendiltäkin.

Kaikkien kolmen lehden graafisessa ilmeessä on paljon samaa, vaikka yksittäisiä hienoja visuaalisia oivalluksia jokaisesta lehdestä löytyykin. Linja tuntuu kuitenkin minusta vähän liiankin turvalliselta, vaikka se toki on myös ymmärrettävää lehden olemassaolon kannalta. Kaipaisin muoti/tyyli/naistenlehdeltä kuitenkin jotain uutta ja vähän eksoottista, sellaista joka nostaisi arjen yläpuolelle, hetkeksi. Toisaalta taas lehdet palvelevat lukijaa, koska ovat helposti lähestyttävissä: omistan muodikkaan kampauksen joka toinen päivä, kun peilistä näkyy hieman rasvoittunut juurikasvuinen keskipääjakaus.

Omia lehtisuosikkejani ovat esimerkiksi ranskalainen ja britti-Vogue niiden visuaalisen ilmeen ja upeiden kuvasarjojen takia, vaikka mielestäni onkin tärkeää tukea suomalaista muotijournalismia. Kuka muuten esittelisi suomalaisia suunnittelijoita, vaateputiikkeja ja mielenkiintoisia ihmisiä eri aloilta? Työllistäisi stailaajia, maskeeraajia, kampaajia, valokuvaajia ja toimittajia? Mutta sitä omaperäisyyttä voisi olla vähän lisää? Ei jokaisen numeron tarvitse pyrkiä totaalisen erityislaatuisuuteen, mutta vaihtelua kyllä voisi olla lisää.

No, toisaalta kun lukee lukijapalautesivuja, voi todeta että on myös paljon niitä jotka ovat aina ihan todella tyytyväisiä jo olemassaolevaan. Jotkut taas kaipaavat lehdeltään juuri sitä maanläheisyyttä ja samanlaisuutta, kaivataan halvempia vaatteita muotikuviin ja tavallisia ihmisiä joihin voi samaistua. Luin kerran palautteen muistaakseni Kodin kuvalehdestä, jossa työtön keski-ikäinen nainen kaipasi muotijuttuja ja ruokaohjeita työttömälle, keski-ikäiselle naiselle, kun lehdessä esitellyt vaatteet ja reseptit olivat liian kalliita. Jäin miettimään asiaa. Itse kaipaan lehdeltä jotain uutta ja inspiroivaa, joku ilmeisesti samaa kuin oma arki. 

Mutta onko kaikki lopulta vain sitä ihan samaa? Eikö välillä voisi olla jotain ihan muuta?

Tammikuu I feel blue

Täytyy sanoa että tämä tammikuu tuntuu yhdeltä pitkältä maanantailta. Joku pieni ankeus ilmassa, vaikka mitään sen erikoisempaa draamaa ei ole - hyvä niin. Tai ehkä ongelma on juuri siinä, kun kaikki tuntuu niin tasapaksulta ja tönköltä. blaah.

Tein huolella ja hartaudella Spotify-soittolistan, joka kuvastaisi tätä ihme fiilistä. Ajattelin että ankeilussa on aina vähän melodraamaa mukana, että jospa sitten ankeilisi oikein kunnolla. Joskus ankeilulla on päinvastainen vaikutus, alkaa naurattaa väkisinkin, varsinkin jos asiat ovat muutoin ihan hyvällä mallilla.

Lopputuloksesta tuli kuitenkin vähän liian ahdistava. En suosittele apeuteen taipuvaisille enkä sydämensä juuri särkeneille, aika syvissä vesissä vellotaan. Listalla on kuitenkin hienoja kappaleita, muutamaan liittyy muistoja. Soittolista loppuu biisiin, jossa on mielestäni rutkasti toivoa ilmassa. Sehän se on tärkeintä.

Ja sitäpaitsi tein tasoittavan soittolistan, jolla nostetaan fiilikset hetkessä. Mutta siitä lisää toiste.

Turkoosia

Sunnuntain ihanuushetki:

Jaksoin pitkästä aikaa herätä aamulla (eli aamupäivällä) kirppistelemään. Valtterin kaoottinen ihmistunkumassa ei inspannut, mutta parilta itsepalvelukirbeltä löytyi jotain pientä. Dekot ja Elle yhteensä 1,60€. Sisustuslehtiä, kahvia Marimekon "Siirtolapuutarha"-ihanuuskupista, karjalanpiirakoita...täydellinen sunnuntaihetki.

Nyt on muuten menossa joku ihme turkoosihimotus. Onneksi turkoosia löytyy jo kotoa... verhoista, astioista...

 Teepannun mallinen kastelukannu on Saiturin pörssistä, maksoi muistaakseni 1,35€! Ihana!  Kukkaparat kiittää! (Teki muuten tiukkaa valita turkoosin ja pinkin välillä... )

Olin leikannut Marimekon La Boca-kankaanpalan aikapäiviä sitten artsuhenkiseksi hameeksi, mutta totesin, että ei siitä nyt vaan tule mitään. Tarvitsin varapeitolle säilytystilaa ja ajattelin että siitä voisi naamioida tyynyn.  Ja samalla saatiin vähän lisää kirjavuutta kehiin. Ja tietty sitä turkoosia.

All cats are grey

Muutamaa tuntia myöhemmin, kun olin täällä vinkunut hauskemman elämän perään, jossa pukeudutaan akryylisiin sydänneuleisiin eikä olla aina niin järkevä, löysin itseni Uffin rekkien ääreltä tutkimassa materiaaliselosteita. Kaikkien niiden iloisenkirjavien vaatteiden joukossa seisoin harmaiden neuleiden rekin äärellä ja sivuutin varmoin ottein kaikki akryyliset yksilöt. 

Pohdinnan jälkeen päädyin johonkin näinkin radikaaliin:

Harmaa pitkä Ichin neule. On siinä sentään tuo kaulusjuttu. Joskus omalle tylsyydelle ei löydy rajoja. Mutta neule on varsin mukava arkivaate Ja se materiaali? 80% viskoosia, 18% polyamidia, 2% elastaania.

Kävin myös vähän alennusmyynneillä.

My world is grey. Nümphin t-paidassa on hienot koristeet ja biletoppifiilistä, pikkulaukunkin ostin baaristelua varten. Ostin kun sain halvalla. Huivi oli normaalihintainen, mutta niin hieno että ostin silti.

Parasta näissä on kuitenkin se, että nämä käy vähän kaiken kanssa. Ja ihan arkenakin, vähän harmaaksihan se näin tammikuussa usein vetää.

Ankeilun päätteeksi ankeilumusaa.

Home is where my bookshelf is

Kirjahyllyt on ihania. On jännittävää tutkia eri ihmisten kirjahyllyjä ja niiden sisältöjä. Toisilla ei kirjahyllyjä ole ollenkaan, vaan kirjat on koottu kauniiksi pinoiksi. Toimii se niinkin. Toisten kirjat ovat taas kaltaisiltani uteliailta piilotettuna kaappien kätköihin. Jotkut eivät kirjoja omista lainkaan, mutta hyllyn kyllä. Suhtaudun tuttavallisesti muiden kirjahyllyihin, ehkä jopa liiankin.

Myöhään lauantai-iltana totesin, että kirjahyllyni kaipaisi siivousta. Oikeastaan kaipaisin uutta kirjahyllyä. Nykyinen on rähjääntynyt vuosien varrella, mutta ensimmäisestä ihkaomasta huonekalusta ei niin vain luovuta. Vuosi oli 2001 ja ostopaikka Hobby Hall. Kannoimme paketin läheisestä postista naisvoimin solukämppääni, jossa kokosin sen ihan itse. Oi onnea. Hinta oli jotain 500 markan tienoilla ja tuntui isolta rahalta. Muutosta toiseen hyllykkö on kulkenut mukana ja toimii hienosti myös tilanjakana.

Hyllykkö ennen siivousta. Oli pimeää joo ja kuvatkin taas mitä sattuu. Eipähän näy pölyt.

 Lehdet ovat syrjäyttäneet kirjoja varastoon, koska niihin on vain aina niin kiva palata. Voguet, Ellet ja Harper's Bazaarit, Trendit, Oliviat, Gloriat...  kotimaisista koitan aina välillä karsia, ulkomaisia säästän, koska niiden upeat kuvasarjat kestävät aikaa. Pitäis ehkä uusia nuo kotelot kuitenkin...

 Kässykirjat ja kissakirjat sulassa sovussa

En juuri osta enää kirjoja, koska niille ei ole tilaa. 

Pyrin pitämään hyllykössä lähinnä lempparikirjoja.

 Oma gradukin on joukossa. Siinä vasta kallis kirja onkin!

Lemppareita

 Osa levyistä. Niillekään ei ole tilaa, tosin tällä hetkellä ei ole stereoitakaan.

Siivouksen jälkeen hyllykkö oli paljon tiiviimpi ja siistimpi. Mutta kuvaa siitä ei ole, koska en enää jaksanut ottaa. Lehtiä lähti keräykseen ja pölytkin tuli pyyhittyä. Parasta oli, että löysin uudestaan monta ihanaa lempparia.

Seuraa kuvahaaste kanssabloggaajille: 

millaisia teidän kirjahyllyt ovat?

I feel love. 100% acrylic love.

Noin viikko sitten kävin itseni kanssa tiukan keskustelun tamperelaisella kirpputorilla. Toivottavasti tein sen sisäisesti, mutta toisaalta itsekseen ääneen puhuminen ei nyt olisi minulle niin tavatonta. Keskustelun aiheena olivat kaksi laukkua: toinen puna-musta vintage olkalaukku ja toinen musta Pertti Palmroth salkku. Puna-mustalla oli hintaa 12€ ja se oli kunnoltaan kohtalainen, mutta malliltaan sitäkin täydellisempi. Näin sen jo osana itseäni, yhdistettynä tiettyihin vaatekappaleisiin. Palmrothin salkku oli hienoa tekoa, mustaa nahkaa ja lakeeria, kunnoltaan erittäin hyvä ja hinnaltaan 20€. Tiesin, että tuon mallista laukkua en osaa käyttää, mutta se vaikutti vain niin hyvältä löydöltä. Ensin mietin, että saan ostaan vain toisen niistä. Olin jo päätymässä puna-mustaan, kunnes sisäinen järjen ääni totesi, että en tarvitse sitä. Ei, sisäinen ääni sanoi "Et saa ostaa sitä. Et saa ostaa kumpaakaan." Lähdin pois tyhjin käsin ja kiukutti. Olin kiukkuinen itselleni.

Kävimme eilen shoppailemassa meikkejä erään hienon neidin kanssa, koska niinhän hienot naiset tekevät. Poskipunavalikoinnin lomassa intouduin muistelemaan menneitä ja kertoilemaan eräästä rakkauden keväästä. Silloin valintani eivät olleet niin kovin järkeviä, oikeastaan aika typeriä, eivätkä ne kantaneet pitkälle. Mutta muistelemista niissä riittää.

Milloin tästä elämästä on tullut niin järkevää? Miksi kaikkien valintojen pitää olla nykyään järkeviä, hyödyllisiä, sellaisia jotka kantavat pitkälle?  Vaatevalinnoissa on hyvä suosia laadukkaita materiaaleja ja monikäyttöisiä, ajattomia malleja. Kenkien kannattaa olla nahkaa. Kirpputoreilta ei kannata raahata mukaansa kaikkea hullua, joille ei ole mitään käyttöä. Rahaa kannattaa säästää ja puhelinnumeroaan ei todellakaan kannata antaa kenelle tahansa. Jos ne vaikka sit soittelee perään.

Tänään totesin, että elämässäni on rakkauden mentävä aukko. Asoksen uutiskirje kehotti tutustumaan tulevan kevään valikoimiin. Jos ei muuta niin sydänkuvioisten neuleiden aukko.

kuvat Asos

1. ajatus: "Oon liian vanha käyttään sydänkuvioisia neuleita."

2. ajatus: "Ja ne on sitä paitti 100 prossaa akryylia. Ei kestä."

3. ajatus: "IHANIA."

4. ajatus: "Aika kalliiks tulee tilata ulkomailta akryylineuleita jotka ei sit kestä ja sitä paitsi ne on lapsellisia eikä mitenkään järkevä valinta."

5. ajatus: "MIKS KAIKEN PITÄIS OLLA AINA NIIN JÄRKEVÄÄÄÄÄÄÄÄÄ????"

Miten olis rakkauden kevät 2011, pukukoodi: sydänneule. 100% akryyliä. Ei se ehkä kestä ikuisesti, mutta vois olla sitäkin hauskempaa? I feel love.

Qui qu'a vu Coco

Sain vihdoin luettua Axel Madsenin teoksen "Coco Chanel". Aloittelin sen lukemista jo viime keväänä, mutta se sitten aina jotenkin jäi. Päätin viime kuussa, että nyt luen kirjan loppuun, ajan kanssa ja ajatuksella.

Coco Chanelin elämänkerta on jo ajatustasollakin kiehtova, kyseessä on kuitenkin legendaarinen muodinluoja, tyyli-ikoni, joka eli myös varsin jännittävää elämää. Chanelin tarina on todellinen "from rags to riches" ja osoittaa miten elämässä voi edetä, jos omaa tarpeeksi vakaata päättävisyyttä, määrätietoisuutta ja rutkasti hyvää tuuria. Gabrielle Chanelin ystäväpiiriin kuului niin aatelisia, taiteilijoita kuin poliitikkojakin ja miehet palvoivat häntä. Menestystä ja tragediaa.

Madsenin teos ei ollut minulle helppo, Chanelin elämänvaiheita kuvataan laveasti historiallisten tapahtumien kautta ja kirjan alkuvaiheessa koin lukemisen hivenen raskaana. Informaatiotulva tuntui valtavalta ja erilaisten seikkojen aukikirjoittaminen merkityksettömältä. Taisin kuitenkin olla vain malttamaton pääsemään itse asiaan, ja muutenkin hieman tottumaton elämänkertojen lukija, lajityypille faktatietous taitaa olla aika yleistä. Kirjan puoleen väliin päästyäni totesin teoksen olevan lähinnä nerokas, sillä juurikin ne faktatiedot auttavat ymmärtämään kokonaisvaltaista kuvaa ajasta, jossa Chanel eli ja vaikutti. Aika on myös teoksen yksi keskisimmistä teemoista, josta lukija voi tehdä omia tulkintojaan. Tärkein teema taitaa kuitenkin olla rakkaus: rakastamisen vaikeus niin ihmissuhteissa kuin intohimoinen rakkaus työhön. Chanel ei koskaan pystynyt yhdistämään näitä molempia.

Piti Chanelista noin tyylimielessä tai ei, suosittelen kirjaa kaikille muodista kiinnostuneille. Se ei kerro pelkästään Gabrielle Chanelin elämästä, hänen tyylistään, suunnittelustaan tai vaatteiden valmistuksesta, vaan antaa teräviä pointteja bisnesajatteluun ja avartaa kulttuurihistoriallista näkökulmaa 1900-luvun ranskalaisen muotibisneksen syntyyn ja kasvuun. Madsenin kerronta on runsasta, mutta olennaista. Madsen kuvaa Coco Chanelia inhimmisesti, muttei sorru liialliseen ihannoitiin ja "hypetykseen". Chanel itse vääristeli tunnetusti totuutta ja vaikeni tiukasti elämänsä tietyistä kohdista. Madsen on kuitenkin tehnyt laajaa taustatutkimusta ja tulkinnut osuvasti henkilöhistoriaa erilaisten lähdeaineistojen kautta, kunnioittaen kuitenkin Coco Chanelin muistoa ja elämää.

Coco Chanel eli uskomattoman elämän ja omistautui täysin työlleen, joka oli hänelle kaikki kaikessa. Häntä rakastettiin ja palvottiin, mutta hän haavoittui elämässä niin kuin kaikki meistä. Hänellä oli selkeä intuitio tulevasta ja hän loi kunnianhimoisesti ei vain muotia, vaan myös tyyliä. Legenda ja vahva naisihanne, joka ihastuttaa nyt ja varmasti myös tulevaisuudessa.

kuvat google