Noin viikko sitten kävin itseni kanssa tiukan keskustelun tamperelaisella kirpputorilla. Toivottavasti tein sen sisäisesti, mutta toisaalta itsekseen ääneen puhuminen ei nyt olisi minulle niin tavatonta. Keskustelun aiheena olivat kaksi laukkua: toinen puna-musta vintage olkalaukku ja toinen musta Pertti Palmroth salkku. Puna-mustalla oli hintaa 12€ ja se oli kunnoltaan kohtalainen, mutta malliltaan sitäkin täydellisempi. Näin sen jo osana itseäni, yhdistettynä tiettyihin vaatekappaleisiin. Palmrothin salkku oli hienoa tekoa, mustaa nahkaa ja lakeeria, kunnoltaan erittäin hyvä ja hinnaltaan 20€. Tiesin, että tuon mallista laukkua en osaa käyttää, mutta se vaikutti vain niin hyvältä löydöltä. Ensin mietin, että saan ostaan vain toisen niistä. Olin jo päätymässä puna-mustaan, kunnes sisäinen järjen ääni totesi, että en tarvitse sitä. Ei, sisäinen ääni sanoi "Et saa ostaa sitä. Et saa ostaa kumpaakaan." Lähdin pois tyhjin käsin ja kiukutti. Olin kiukkuinen itselleni.
Kävimme eilen shoppailemassa meikkejä erään hienon neidin kanssa, koska niinhän hienot naiset tekevät. Poskipunavalikoinnin lomassa intouduin muistelemaan menneitä ja kertoilemaan eräästä rakkauden keväästä. Silloin valintani eivät olleet niin kovin järkeviä, oikeastaan aika typeriä, eivätkä ne kantaneet pitkälle. Mutta muistelemista niissä riittää.
Milloin tästä elämästä on tullut niin järkevää? Miksi kaikkien valintojen pitää olla nykyään järkeviä, hyödyllisiä, sellaisia jotka kantavat pitkälle? Vaatevalinnoissa on hyvä suosia laadukkaita materiaaleja ja monikäyttöisiä, ajattomia malleja. Kenkien kannattaa olla nahkaa. Kirpputoreilta ei kannata raahata mukaansa kaikkea hullua, joille ei ole mitään käyttöä. Rahaa kannattaa säästää ja puhelinnumeroaan ei todellakaan kannata antaa kenelle tahansa. Jos ne vaikka sit soittelee perään.
Tänään totesin, että elämässäni on rakkauden mentävä aukko. Asoksen uutiskirje kehotti tutustumaan tulevan kevään valikoimiin. Jos ei muuta niin sydänkuvioisten neuleiden aukko.
1. ajatus: "Oon liian vanha käyttään sydänkuvioisia neuleita."
2. ajatus: "Ja ne on sitä paitti 100 prossaa akryylia. Ei kestä."
3. ajatus: "IHANIA."
4. ajatus: "Aika kalliiks tulee tilata ulkomailta akryylineuleita jotka ei sit kestä ja sitä paitsi ne on lapsellisia eikä mitenkään järkevä valinta."
5. ajatus: "MIKS KAIKEN PITÄIS OLLA AINA NIIN JÄRKEVÄÄÄÄÄÄÄÄÄ????"
Miten olis rakkauden kevät 2011, pukukoodi: sydänneule. 100% akryyliä. Ei se ehkä kestä ikuisesti, mutta vois olla sitäkin hauskempaa? I feel love.
14 kommenttia:
Hähä akryyli on mun arkkivihollinen mutta KUKAAN EI OLE LIIAN VANHA SYDÄMIIN!
Mulla on krepattu tukka & tyttöjen ilta mentävä aukko ;-). Aletaas siis pläänää ihan oikeesti.
(Mä en saanu Monkista ostettua muuta kuin reisitaskuhousut kesäks, miten se on aikuista?)
nuo neuleet on aivan ihania! :)
Mä oon niin rakkauden kevään kannalla, vaikka tollasen korallipohjaisen rakkauden kannalla!
Akryyli ei oo ystävä, mut ei oo liika järkikään. :)
Tulipa hyvä mieli tästä entrystä! Rakkauden kevät 2011, I'm coming!
(sydänneuleet, ah)
Kävitköhän samalla tamperelaisella Radio kirpparilla kuin määkin? Ostin sieltä meinaan viikko sitten Palmrothin mustan lakerisen matkalaukun, tai siksi sen miellän koska se on niiin iso. Hinta tosin oli kalliimpi kuin tuo 20e.Huippu löytö jota tulen käyttämään matkakassina entisen lilan urheilukassin (!) jälkeen :)
Sydänneuleilta ei ainakaan sais sukupuolitautia tai särkynyttä sydäntä (ellet onnistuis repii niitä kappaleiks)!
Mul on kreppirauta, mut se on aika tehoton... Kattelin tänään jo parempaa suoristusrautaa. Vois ehkä panostaa niin saatais sit tukka nopeemmin kuosiin ku lähetään sinne bailaa!
Nooruska: No niinhän se vois olla, sydämet on ihania.
Pitää alkaa suunnitteleen!!!
Ja reisarit vasta onki aikuista.
Vivian: No nii-in on... haluuuu
Riehu: ai ei tarvi olla niin järkevä, rakkaudenkaan suhteen ;)
Belle: Kiva :) kevättä kohti tässä koko ajan kuitenkin mennään.
Salsadesign: Juu radiokirppiksellä kävin. Oli ainakin yks tai kaks muutakin pertsaa, mä jäin miettimään sitä salkkua. Mut tiedän ehkä mitä tarkotit! Pertsa on hyvä ostos, kestävä ja tyylikäs valinta! Ja Tampere(+lähitienoot) on pertsojen luvattua aluetta, Helsingissä törmää harvemmin.
Peps: :D Vois käydä niin, että sydänneule päällä kaikki kiertäis kaukaa. Säästyis tosiaan kaikilta suruilta.
Hyvä! Mun kreppirauta on aika hyvä, sen pitää vaan antaa kuumentua pitkään. Ja nopeus ois valttia, jos mun pitää meikatakin teiät.
Oon ehottomasti mukana rakkauden kevät 2011:ssä! Rakkaus on parasta, eikä sitä oo koskaan liikaa.
Sydän.
Oliks toi läppä vai tosissaan sanottu, et reisitaskuhousut on aikuista? Ainakin muistaakseni Prefecta sano joskus että reisitaskuhousut on nuorekas juttu sen vaatekaapis. Mä en oo asiassa puolesta tai vastaan. En oikeen tiiä tästä.
Rohkeasti vaan sydäntä pintaan. Ei niihin kukaan liian vanha ole! :) ja sitäpaitsi noi on upeita.
et oo liian vanha koska mäkään en ole ;) jos on joka asiassa "järkevä", se voi olla aika uuvuttavaa.
Vimps: IHANAA! sydän :)
Peps: Mä mietin kaikkia niitä keski-ikäisiä setiä ja tätejä, joilla on reisitaskuhousut ja ajattelin sen sitä kautta olevan aikuista. Ehkä mä ajattelin sen liian suoraan enkä silleen muotimielessä.
Mut älä vaivaa liikaa sitä nättiä päätäs asialla :D
akissfromthepast: mähän voisin olla sit vaan ihan yhtä sydäntä <3
Nelliina: niinpä. liika on liikaa, järkevyydessäkin.
Ok. Parasta olla vaan hiljaa ja yrittää näyttää nätiltä!
Peps: Joo, se on naisen tehtävä. Liiat ajatukset vie energiaa tärkeämmiltä tehtäviltä, niinku ruuanlaitto, siivous ja lastenhoito. Sit jos jää luppoaikaa, voi vaik vähän tehdä käsitöitä.
Lähetä kommentti