Sometimes it'a bit too much at once

Viikonlopun ohjelmistoon kuului lähinnä Mad Meniä ja jumittamista.  Jos olen aiemmin tykännyt sarjasta, nyt suorastaan rakastan sitä. Täydellinen. 

Sunnuntaina sentään vähän päiväkäveltiin kaverin kanssa...

 Wanhassa Kaarlessa on kyllä vaikka ja mitä. Harmi vain kun osa noista ihanuuksista ei ole ollenkaan myynnissä. Voisin mieluusti ottaa itselleni kalakattilan ja kissakannun. Sunnuntaina tyydyttiin katselemaan vain ikkunoita, mukavaa sekin.

 Ihantola on kaunis jokaisena vuodenaikana.

Sunnuntai-iltana toinen kissoistani päätti järjestää jännitystä elämään syömällä tikkauslankaa siinä määrin, että meinasi tukehtua. Järkytyin aivan hirveästi, mutta niin taisi kissa itsekin järkyttyä. Se oli surkeana ja peloissaan, kissariepu. Löysin netistä ensiapuohjeet, mutta pahinta oli odottaa... lanka saattaa aiheuttaa tukoksen suolistoon, mutta parhaassa tapauksessa tulee ulos luonnollista kautta, niin kuin nyt kaikeksi onneksi kävi.

 En tiennyt, että lemmikinomistajan perusvarastoon pitäisi kuulua parafiiniöljyä. Nyt tiedän. 

Jutusta selvittiin kaiketi pelkällä säikähdyksellä, mutta kun on lemmikeistä ja niiden terveydestä kyse, lamaannun täysin huolesta ja pelkään aina pahinta. Muutoin osaa ihan nauttia itsenäisestä elämästäni, mutta kriisipaniikkiahdingossa yksinäisyys tuntuu musertavalta. Aina ei vain jaksaisi tsempata ja selviytyä kaikesta yksin.

Tänään kävin kaupungilla kävelemässä ja kiertelemässä kauppojen loppualeja, että sain vähän muuta ajateltavaa. Yleinen vaatetarjonta tuntuu tällä hetkellä jotenkin kovin tylsältä ja itse kaipaisin jotain uutta ja erilaista omaan vaatekaappiini. Kiertelin ja kaartelin, mutta oikein mikään ei iskenyt ja vaikka kuinka haluaisin jotain hulvatonta, lopulta yritän ajatella järjellä.

Päädyin Indiskan luonnonvaaleaan hippi/folkkispaitaan, jossa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä. Pussittavat hihat, hiuslaskoksia ja pitsisomisteita. Puuvilla ja viskoosia. Paita on oikein soma, toivon että se sopisi moniin yhdistelmiin ja tekisi asuista astetta "puetumpia", mutta se jää nähtäväksi. Hinta oli kohdillaan, 10€:n paikkeilla. (Laskeskelin, että alkuperäishinnasta oli alennusta jotain siinä 78%:n luokkaa, sanoisin että siinä on jo alennus kohdallaan.)

Olen katsellut tämäntyyppisiä käsikoruja aiemmin, mutta en ole raaskinut ostaa. Kannatti odottaa, hintaa enää vain 1,50€, Indiskasta.

Vaatekaupoissa pyöriessä jäin miettimään, miksi kaikkialla näyttää niin samalta, miksi kaikkea on niin valtavasti tarjolla? Vaatteita tuotetaan nykyään aivan hirveitä määriä, entistä halvemmalla. Joku malli päätyy suoraan alennukseen, koska kukaan ei osaa omaksua sitä itselleen... eikä välttämättä edes alennettuun hintaan. Jotenkin surullista. Tarvitsemmeko me niin paljon, varsinkaan niin samanlaisia vaatteita? Ovathan ne trikooteltat mukavia, mutta itseäni alkaa jo vähitellen kyllästyttää.