Taas muodin huipulle

Suomen Muodin huipulle kakkoskausi starttasi tiistaina.

Mietin aiemmin, lähdenkö enää kirjoittamaan ohjelmasta tänne blogiin, niin kuin tein viime kerralla. Tavallaan kilpailun ruotiminen on antoisaa, mutta hetkittäin se tuntuu.. jotenkin tympeältä. Mikä minä olen arvostelemaan ketään suunnittelijana? Ahdistun ohjelmaformaatin painottamasta kilpailuhenkisyydestä, joka toki on osa vaatesuunnittelijan ammatinkuvaa, mutta toisaalta arvostan tasavertaisuutta ja reilua meininkiä enemmän. Arvostan kyllä sitä, että kilpailijat ovat uskaltaneet heittäytyä ohjelmaan mukaan. Mietin itsekin pitäisikö hakea ohjelmaan, mutta totesin, että aika ei ole oikea - ja toisaalta suhtaudun vähän ristiriitaisesti siihen, että kilpailu on myös viihdeohjelma. Nautin suunnittelusta ja joskus jopa toteutuksesta, mutta en kuvattavana olemisesta. Sinällänsä voisin olla hauskaa katsottavaa, koska pääsen hyvin helposti tilaan, jossa olen stressaantuneena ärhäkkä ja kommenttini ovat kuulemma muutenkin lakonisia, mutta miksi haluaisin asettaa itseni vapaaehtoisesti tilaan, jossa en ole parhaimmillani?

Noh, kuitenkin, samaistun välillä Hannu Karpoon siinä suhteessa, että minullakin on asiaa. Ja luultavasti tekee kuitenkin mieli kirjoittaa ohjelmasta.

Ensimmäisestä jaksosta ei tosin ole erityistä sanottavaa. Kilpailijat tuntuvat persoonina vielä etäisiltä ja tehtävä oli itsessään vaikea ja varmasti stressaava. Materiaalien vaihtaminen toi lisäjännitystä, mutta  luulenpa että alkuvaiheen stressi ja tilanteen "uutuus" hämmensi aika montakin kisaajaa. Ensimmäisen tehtävän voitti Linda punaisella asullaan. Asu vaikutti hyvintehdyltä ja siinä oli tietynlaista tyyliä, vaikka mielestäni Jaakko Selin olikin oikeassa sanoessaan, että se oli jotenkin rouvamainen.

 

kuvakaappaus MTV3 katsomo

Ensimmäisenä putosi Paula, joka oli kilpailijoista ainoa jonka tiesin ennalta. Paula oli viime vuonna mukana ReUse Republicissa ja sillä perusteella voin sanoa, että oli harmi että hän tippui jo heti alkuunsa. Paula on kuitenkin hyvä suunnittelija ja tekijä, jolla on intoa ja ideoita. Tässä suhteessa ohjelmaformaatin vaikeus näkyy, kun kiireen ja sattuman vuoksi hyvä suunnittelija ei välttämättä pääse näyttämään kykyjään.

Ensimmäinen tehtävä olisi voinut olla hieman helpompi. On vaikeaa heti alkuunsa lähteä tekemään jotain mikä kuvastaa omaa suunnittelua, koska tottakai sitä haluaisi näyttää heti mitä parhaiten osaa. Mutta minkäs teet, jos on pari kankaansuikaletta? Olisin ehkä itse laittanut kisaajat tekemään jotain persoonallista esim. luonnonvärisestä lakanakankaasta, sen tyyppinen aloitustehtävä oli jossain jenkkiversion aloitusjaksossa. Materiaali on helposti työstettävissä, mutta siitä voi olla vaikeaa saada aikaan jotain huikeaa.

Haastatteluissa muutama kilpailijoista mainitsi yhdeksi suunnittelufilosofiakseen seksikkyyden. Jäin miettimään asiaa, koska itsestäni tuntuu jotenkin hassulta tarkoitushakuisesti luoda jotain seksikästä. Ihmisessä itsessään on "seksiä" tai sitten ei. Seksikäs vaate ei itsessään tee kenestäkään seksikästä, vaan vaatteen kantajalla täytyy itsellään olla asennetta - ainakin itse ajattelen niin.

Mielenkiinnolla seuraan mitä tästä kaudesta tulee, millaisia tehtäviä kilpailijat saavat ja millaisia persoonallisuuksia heistä tuleekaan esille.

Blogrockin' beats

Sain Nooruskalta Gorgeus bloggerin, kiitti beibi!

Aina välillä onkin hyvä vähän miettiä omia motiiveja tähän bloggaustouhuun ja sitä mistä kaikki lähti. Varsinkin nyt, kun muuten vähän bloggaaminen jumittaa elämisen takia.

1. Milloin aloitit blogisi?

Marraskuussa 2007.

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee? 

Aikalailla kaikesta, mistä nyt sattuu huvittamaan. Kirjoittelen aina välillä muodista, mutta en ole siinä suhteessa "muotibloggari" koska en harrasta asukuvaamista. Ehkä kategoria menee enemmänkin sinne "lifestyle"-bloggaukseen... ja toisaalta haluan ajatella tätä oman elämän ja tekemisen prosessointiblogina.  Kirppislöydöistä, kissoista, vaatteista, laukuista, arjesta, elämästä, projekteista jne. Sekalaisesti kaikkea.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin? 

En kyllä jaksa ajatella että olisin sen "erityisempi" kuin muutkaan, blogin näkökulma on minun omani, se on olennaista jos ajatellaan blogin persoonallisuutta.  Yritän löytää uusia näkökulmia aiheisiin, josta muutkin kirjoittavat..?

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen? 

Olin ollut yhteydessä Niinaan, joka oli aloittanut aiemmin Nelliinan vaatehuoneen ja sitä kautta innoistuin muista blogeista ja bloggaamisesta yleensä. Marraskuussa 2007 olin juuri valmistunut, entinen vaatemerkkihomma oli laitettu hyllylle ja olin ottanut osaa NRJ Fashion Awardseihin, ajattelin että tarvitsisin väylän markkinoida omaa osaamistani netissä. Aika pian, varmasti muiden blogien lukemisen kautta, homma kääntyi henkilökohtaisemmaksi kirjoittamiseksi. Toisaalta harrastin nuorempana aktiivista kirjeenvaihtoa ja omista ajatuksista ja tunteista kirjoittaminen on helppoa, joskus jopa liiankin.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi? 

Ensinnäkin, kuvien laatua!!! Mutta toistaiseksi parempaan kameraan ei ole ollut varaa. Yritän muokata blogia koko ajan parempaan suuntaan, jos jokin alkaa ahdistaa. Aiemmin kirjoittelin ensisijaisesti itselleni, mutta sittemmin huomasin että vuorovaikutus muiden kanssa on myös olennaista bloggaamisessa.

Lisään tähän hommaan vielä kutoskohdan:

6. Parasta bloggaamisessa?

Parhainta on ehdottamasti uudet ihmiset, joita olen tavannut blogitouhujen kautta. Ja tietysti kommentit ja keskustelut. Vaikka itsessään bloggaaminen onkin hauska harrastus yksilötasolla, on sosiaalinen vuorovaikutus välillä ihan mielettömän hienoa. Pidän myös siitä, että oma ote kirjoittamiseen säilyy helppona ja tavallaan rutiininomaisena. Lisäksi bloggaus ja muiden blogien lukeminen antaa paljon uusia ajatuksia.

Laiskasti annan tämän eteenpäin vain  Desthealle, jonka bloggaamista olen seurannut jo piiitkään.

At least my mind is free

Leuhkin aiemmin, että Uffin euronpäivien saldo oli minimalistinen... noh, sen jälkeen tuli tehtyä muutama hankinta lisää.

Oikeastaan menin paikalle ruutupaitojen toivossa. Löysinkin ihan kivan peruspaidan, Tirol-osastolta :) Paita päällä tulee auttamatta fiilis, niinkuin olisin töissä jenkkiläisessä Dinerissa. Tykästyin ja paita on ollut jo käytössäkin ja kauluspaitakammoni alkaa selvästi parantua. Napit tosin vaihdoin tirolaishenkisistä ihan tavallisiin valkoisiin paidannappeihin. Paita on vahvaa puuvillaa ja kun kuivattaa henkarilla, ei sitä tarvitse edes silittää.

Vaaleanpunainen paita on myös ehtaa Tirolia ja aivan ihanan mummo! Asustamalla tästä saa aika hauskan. En tiedä pitäisikö huolestua, mutta olisin löytänyt vaikka mitä muutakin Tirolia, mutta oli pakko vähän himmailla...

 Ihanat pitsit ja ruusunapit! <3

Lisäks perinteinen raitapaita, hyvää vahvaa ribbineulosta. Koralli pikkuneule on alunperin Gina Tricotilta.

Kaikki nämä siis 3€:n päiviltä. 

Olen viime päivinä viettänyt ylisosiaalista elämää ja kahvitellut ja baaristellut huolella. Jos tammikuussa tuli vahvasti himmailtua kotona, on  helmikuussa meininki ollut paljon sosiaalisempaa. Jee, kyllä tässä alkaa olla jo fiilikset kevään puolella... rakkauden kevät 2011 kampanjointi jatkuu :D

Jonkun omia elämänviisauksia Lepakkomiehen naisten vessoista. Kyllä se juna tulee...

I got a bad habit and it ain't going away

Omia piirroksia ei olekaan tullut blogattua aikoihin. Syy on yksinkertainen, laiskailu. Onneksi olen onnistunut kehittämään itselleni maneereja, oli helppoa tarttua (piirustuslevyn) kynään, vaikka taukoa edellisestä kerrasta on varmaankin kuukausia. Käsinpiirtäminen on silti parhautta. Samoilla linjoilla jatketaan kuin ennenkin... blää blää... tosin voisin oikeasti tsempata taustojen suhteen. Mutta pinkistä väristä en aio luopua. Ikinä.

Let there be light, let there be colour

Helmikuun puolivälin ilmassa alkaa olla jo kevään odotusta, pakkasista huolimatta. Valon määrä on selkeästi lisääntynyt. Herään aamuisin ennen kellonsoittoa ja ehdin käydä suihkussa, lukea lehteä, tiskata, keittää kahvit, ruokkia kissat, pedata sängyn ja syödä aamupalaa ENNEN kuin olin ajatellut edes herätä.

Olen ommellut kesämekkoja, vaikka ulkona ihmiset pukeutuvat vielä lämmittäviin kerroksiin.

Kaverini mustavalkoissävytteisessä kodissa huomaan ajattelevani: tänne sopisi vaaleanpunainen.

Ilostuin maaliskuun Trendin värikkyydestä. Teki mieli kirjoittaa lukijapalaute "Vihdoinkin teidän lehdessä on väriä!"

Tulevana keväänä aion käyttää montaa laukkua yhtä aikaa (helposti tehty!), pukeutua punaiseen ruutupaitaan (ja ensin hankkia sellaisen) ja haaveilla, kaiken muun lisäkis, mintunvihreästä kirjekuorilaukusta.

Aiheeseen sopivat fiilistelymusat:

Northern lights

Vuonna 2003 tammikuun brittiläisessä Voguessa fiilisteltiin pohjoisia valoja: sittemmin isoiksi nimiksi nousseita IVANAhelsinkiä ja Klaus Haapaniemeä, mutta myös Marimekkoa ja Muumimukeja. Jutussa sanotaan, että pohjoisesta tulee runsaita, iloisia värejä ja ilahduttavaa kummallisuutta, niin taiteen, muotoilun kuin musiikin aloilta. 

Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla.

Aikaa jutun julkaisusta on kulunut jo kahdeksan vuotta, mutta jotenkin siinä kuvatut jutut näyttävät taas ajankohtaisilta ja raikkailta. Pohjoismaisen designin parhainta osaamista tuntuvat aina kuvastavan värien ja kuosien, muotojen ja linjojen käyttö, joskus jopa kyllästymiseen saakka. Osataanhan täällä kaikkea muutakin... pitäisi kuitenkin ehkä ajatella, että kun osaa perusteet, osaa myös sovelluksen taidon.

Rovaniemellä opiskellessa tuntui, että kaiken suunnittelutyön lähtökohdaksi olisi pitänyt aina ottaa luonto ja pohjoinen aspekti. Ensimmäisellä vuosikurssilla kaikki määrätyt tehtävät noudattelivat linjausta "inspiroitukaa luonnosta". Voitte vain arvailla, kuka oli vastarannankiiski. Muutettuani Helsinkiin sain tarpeeksi välimatkaa ja ympärilläni kaipaamiani urbaaneja  asioita - ja arvostus sitä pohjoista aspektia kohtaan kasvaa vuosi vuodelta. Se kuuluisa klisee "Joskus on lähdettävä kauas, jotta näkisi lähelle" toimii. (Tosin pohjoisen aspektin saavuttamiseksi ei aina tarvitse matkustaa Lappiin saakka, ainakin Helsingin talvi tuntuu tällä hetkellä kylmemmältä.)

Loppuun yliopiston mainospätkä, jonka löysin seikkaillessani Facebookissa. Pohjoisesta aspektista on inspiroiduttu.

Me, You & Lapland - University Of Lapland commercial 2010 from Flatlight Films on Vimeo.

Sinä olet minun paras kaveri

Ihanaa ystävänpäivää kaikille, ihanille ystäville, kavereille, tutuille, tuntemattomille! Toivottavasti jokaisella olisi edes yksi ystävä. Olen onnekas, minulla on monta, ihania kaikki - ja tärkeitä, vaikka sitä ei aina muistaisikaan sanoa.

Ja sitten ovat vielä nämä, ihanat kamut:

Kissojen keskinäinen ystävyys on laatua "Sinä olet minun paskapäinen paras kaveri." Välillä toinen on maailman ärsyttävin ämmä, jolle sihistään ja sähistään, välillä taas pusketaan ja kiepsautetaan häntä toisen selän yli. Semmoista se on, hyvä ystävyys.

P.s. Blandadin ystävänpäiväihkutusta 2 vuoden takaa löytyy täältä.

Decent days and finds

Viime päivien saldoa:

- Torstaina olin kaverini kautta kekkereillä, jossa sai ilmaista alkoholia ja ruokaa, sekä nauttia b-luokan julkimoiden seurasta. Ihan hauskaa, eipä siinä, mutta herää kysymys miten useimmat julkisuudessa viihtyvät henkilöt eivät omaa minkäänlaista tyyliä... niin pukeutumisessa kuin käytöksessäkään...

- Perjantaina saunottiin Kalliossa ja jaksettiin jopa baariin asti. Good times. 

- Lauantaina sitten väsytti urakalla...

- Tänään heräsin jo ennen yhdeksää ja olin puolen päivän jälkeen ulkona auringonpaisteessa reippailemassa. Tosin ulkoiluni tarkoitti lähinnä kävelyä kaupungilla, Uffilta toiselle. Euronpäivät ovat taas meneillään ja olen myllännyt niin Hakiksen, Roban kuin Fredankin Uffit. Saldo = minimalistinen.

Virkattu peite 1€. Värit ovat ihant ja on jotenkin liikuttavaa, että tämä on jonkun oma käsityönäyte... langatkin ovat vähän loppuneet kesken, mutta kädenjälki on kaunista ja tasaista.

Kädessä pidettävä laukku 1€. No näitähän on juu, mutta ei just tällaista!

Sitten pieni kirppishenkinen avautuminen: Hakaniemen Fida rempattiin tuossa aiemmin ja perjantaina poikkesin Kurvin uudistuneen Fidan avajaisissa. Tosin hyödynsin vain ilmaisen kahvitarjoilun ja mutta pakko sanoa, että oli kyllä hyvät kahvit! Hakaniemen Fidan uudistus oli kyllä kiva ja puodissa on fiilistä, mutta hintataso nousi uudistuksen myötä taas astetta ylöspäin. Menin Kurviin jo vähän naheissa fiilareissa, koska olen tykännyt sen paikan "maanläheisyydestä"... onneksi uudistus oli ainakin toistaiseksi vain positiivinen ja paikka oli nyt vain siistimmän ja valoisamman oloinen. Hinnatkin näyttivät pysyneen suhteellisen samoina. Toki uudistus on on aina tasaisin väliajoin paikallaan, mutta en näe siinä erityistä järkeä, jos kirpputorin hintataso nousee sellaiseksi, että kohta vähävaraisemmillakaan ei ole enää varaa asioida liikkeessä... ja varsinkin kun suurin osa myytävästä tavarasta tulee sisään lahjoituksina. Mitä järkeä on myydä käytettyä tavaraa kalliilla hinnoilla, kun kaupasta saa vastaavaa, mutta täysin uutta halvemmalla? Onneksi joukkoon livahtaa aina muutamia helmiä, jotka saa edulliseen hintaan, mutta esimerkiksi monet kengät eivät vastaan hinnoiltaan niiden arvoa: korkolaput pitäisi vaihtaa ja pahimmassa tapauksessa pohja on jo murtunut, jolloin kenkä ei enää kestä käyttöä. No, onneksi voi aina jättää ostamatta, mutta välillä alkaa vain ärsyttää.

It's happening again

ReUse Republic-proggis jatkuu! Oikeastaan homma alkoi jo tammikuun alussa, mutta olen yrittänyt keskittyä tekemiseen enkä jahkailuun. Maanantaina hain jo toisen satsin uusia matskujakin.

Tammikuussa lähtötilanne näytti tältä. Sain Joulun välipäivinä ajatuksen, millaista mallistoa voisin tämän projektin puitteissa lähteä työstämään, mutta olen käyttänyt ideaa lähinnä tuomaan fiilistä. Materiaalit ja värit ovat valikoituneet sen mukaan, mitä on ollut tarjolla.

Aina välillä vaatteita pitää vähän sovitella ja hassutella... miesten Paul Frankin apinahupparissa on hyvä matsku, mutta koska printti on virheellinen, on se joutunut poistoon.

Ensimmäisen työskentelykuukauden aikana olen saanut hämmentävän paljon valmiiksi. Viime kerrasta on otettu opiksi ja olen pyrkinyt työskentelemään tehokkaammalla tavalla.

En ole ratkonut niin paljon kuin viimeksi, vaikka pyrinkin hyödyntämään vaatteista ensisijaisesti materiaalit ja hyvät yksityiskohdat ja suunnittelemaan jotain uutta ja omannäköistäni. Olen tehnyt tuunauksia, koska se tuntui viime myyntitapahtuman perusteella kiinnostavan ostajia, mutta kuitenkin tehden muokkauksista omaa tyyliäni kuvastavia ja sellaisia, että vaatteet luovat lopulta yhtenäisen kokonaisuuden.

Olen yrittänyt työskennellä tällä kertaa rennommin kuin viimeksi, tehden enemmän "kerralla alusta loppuun" ja enemmän myös fiilispohjalta. ReUse Republic Design market järkätään huhtikuun alussa, joten vaatteet ovat selkeästi kevät/kesäkautta, joka on aina paljon hauskempi ja vapaamuotoisempi työstää kuin syksy/talvikausi. 

Haluan vielä vähän pimittää ja makustella valmiita tuotteita, mutta sanoisin että mallistosta tulee fiilikseltään ja luonteeltaan kevyt ja rento. Olen koonnut yhtenäistä luonnoskirjaa, johon kirjaan päiväkirjanomaisesti mitä on tullut tehtyä ja mistä materiaalista. Homma on selkeästi auttanut ja talteen leikatut pesulaput ja muut ovat nyt yksien kansien välissä.

Yleisesti koko projektista löytyy tämän blogin sisällä "ReUse" tunnisteen alta. No, palaan asiaan taas toisen kerran, nyt hommiin!

Ja loppuun fiilistelymusat:

Söpöhöpö

Viikonlopusta on kirjaimellisesti selvitty! Kävin lauantaina vähän hummailemassa... jos eilinen meni koomassa, on tänään tehoiltu leppoisaan tahtiin. 

Krunareissulta löytyneet kortit oli pakko saada hetimiten kehyksiin ja ihasteltavaksi. Perjantaina löysin Fidalta soman huivin 0,80€ hintaan ja se sopii passelisti korttien kuvamaailmaan. Toimisivat paremmin erikseen, omissa kehyksissään, mutta nyt vähän säästellään ja toistaiseksi saavat olla samassa.

Kuvat on kökköjä niinku aina, mutta ainakin sävyt ovat oikeat. Kollaasiin pääsi myös ilmaiskortin lukeva heppu, kaunissävyinen lehtileike ja Papershopin käyntikortti. Meitsi diggaa, vaikka aika söpöstelyksi tässä nyt mennäänkin.

Marc Jacobs rtw ss 2011

Marc Jacobsin tulevan kevään mallisto aiheutti itsessäni pienoista hämmennystä. Yleisesti ottaen Jacobsin tyyli on itselleni jonkin verran tuttua ja turvallista, aina laadukasta, tyylikästä ja sopivan retrohenkistä - tarkoittaen siis että Jacobsilla on taito poimia menneiltä vuosikymmeniltä pieniä, hyviä yksityiskohtia, jotka toimivat aina. Marc Jacobsin mallistoissa on yleensä aina hyvä ote, tietynlainen reippaus ja mukana on usein vähän huumoriakin.

Ensiksi ihastuin väreihin ja niiden yhdistelmiin, niistä tuli mieleen mehukkaat, kypsät hedelmät, vähän näin kömpelösti ilmaisten. Pohdin kuitenkin linjojen runsautta, mittasuhteita... vaatteet näyttävät jotenkin isoilta. Malliston fiilis on hyvin 1970-lukulainen ja jotenkin vaatteista, hatuista ja asuisteista tulivat mieleen barbinvaatteet. Toisaalta monet asukokonaisuudet tuovat mieleen nuoren Jodie Fosterin ja hänen roolihahmonsa  Taksikuskissa, toisaalta stailaus , värit, ruusukkeet ja liehuvat helmat tuovat mieleen Caribian-risteilyn. Jos mallistokokonaisuus tuntuu yhdellä kertaa a bit too much, on joukossa kuitenkin hyviä vaatekappaleita, jotka toimivat myös itsenäisinä osina. Olen kuitenkin sitä mieltä, että monesti joku, mikä aluksi näyttää oudolta, on lopulta jotain oikeasti hyvää.

Okranvärinen housupuku näyttää Mao-puvulta, mutta on hyvällä tavalla skarppi ja pehmeä samanaikaisesti. Vyötärö on korkealla ja takin helmaa on vähän kellotettu. Kietaisumekossa on korostetut olkapäät ja kapea, mutta pehmeä linja. Ohut maksimekko muistuttaa entisaikojen yöpaitaa, valtava helma suurine taskuineen liikkuu hienosti.

Satiininen pikkujakku ja istuvat lappuhaalarit, suuri olkihattu ja kaulassa ruusuke. Niin överi, että tästä on pakko tykätä. Optinen kalsarikuosi on jotenkin ällö ja kiehtova yhtä aikaa. Lohenpunainen ja sinapinruskea mekko on runsas ja nukkemainen mallin kaunista kampausta myöten, mutta jotenkin vaan tuo väriyhdistelmä toimii.

Runsautta runsauden perään. Punasävyä on vaikeaa määritellä, mutta kaunis se silti on. Lohenpunainen tönkköröyhelötakki on taas ihanan nukkemainen, mutta vaatii kaveriksi jotain pientä ja niukkaa. Mustat korkeavyötäröiset housut ovat kauniit ja napamittainen espanjalaishenkinen röyhistoppi toimii, Barbeillani oli kaksi samanlaista hattua kuin tässä mallilla :D

Shortsit ja pusero-yhdistelmä on helppo omaksua,shortsit ovat lyhyet, mutta sopivan väljät. Ohuen ohut silkkimekko on uhkeine sävyineen kaunis. Raidallisessa mekossa on taas jotain leikkisää, runsautta ja läpikuultavuutta samaan aikaan.

Mustat korkeavyötäröiset ukkohousut ovat aina tyylikkäät. Halterneck-toppiin ja platokorkoihin yhdistettynä fiilis on kuin 1970-luvun discosta. Luumunvärinen yksiolkaiminen mekko on tosi kaunis. Kietaisuhameita on näkynyt siellä ja täällä, ilmeisesti niiden paluuta yritetään pikku hiljaa. Paljettipalmupusero on aika hauska.

Kokonaisuus on lopulta hyvinkin tunnistettavaa Marc Jacobsia, ja pidän siitä että Jacobs tekee omia valintoja. Mallistojen suunnittelussa on helppo jumahtaa siihen samaan kastiin, jota monet tekevät - turvalliseen ja ns. "vakavasti otettavaan" - mutta toisaalta miksi olla niin kuin muut, kun voi olla jotain paljon enemmän.

Kuvat ja koko mallisto Style.com /Monica Feudi/ GoRunway.com

Kruna

Kruununhaka on yksi lempparikaupunginosistani Helsingissä. Teen aina välillä kävelylenkkejä Krunaan, sinne on helppo mennä, siellä on kauniita taloja ja pieniä kivoja liikkeitä, joiden ikkunoita voi tuijotella. Eilen poikettiin kaverini kanssa muutamaan ihan sisälle asti.

Anne's Past & Present, Liisankatu 6. 

Vanhaa ja uutta sisustustavaraa sekaisin, huonekaluja, tuoksukynttilöitä, Tolix-tuoleja, maalaisromantiikkaa modernilla otteella. Liikkeen omistaja oli puhelias ja mukavanoloinen, kertoi mm. mielenkiintoisen jutun tuoleista, jotka hänen liikkeessään maksoivat puolet vähemmän kuin kierrätyskeskuksessa. Kannattaa siis poiketa!

Olkkari, Mariankatu 24.

Olkkari on pikkuinen sisustusliike, jossa kaikenlaista somaa ja hauskaa kodintekstiileistä julisteisiin, postikortteihin, koruihin, vanhoihin astioihin. Uutta ja vanhaa sekaisin täälläkin, ja ihmeteltävää olisi riittänyt pitkäksi aikaa. Hintataso oli kohtuullinen ja esillä olleet tuotteet ihania. Ihana olkkari!

Krunassa on useita vanhan tavaran liikkeitä ja antiikkikauppoja. Olisikohan puudeliperhe ollut Mariankadulla, Kaunis Arki -liikkeen ikkunassa?

Papershop, Meritullinkatu 21.

Ihana pieni Paperikauppa, jossa kauniita kortteja, julisteita, leimasinsettejä... paperitavaraa nimensä mukaisesti. Kuvassa omat ostokseni, jotka olin jo ehtinyt miettiä etukäteen, sillä aion kehystää kortit.

Muutamia muita paikkoja Krunassa, jossa käydä!

Musta höyhen, liike muuttamassa Mariankadulle.

Nasta, vintagevaatteita ja asusteita, Liisankatu 15.

Chjoko, Liisankatu 9. (suklaapuoti. en ole uskaltanut käydä, näyttää liian hyvältä!)

Kakkukeisari, Mariankatu 24. (kakkukeisarilta saa ihanaa pullaa ja leipää. Kahvilatila on tosin ihan olematon)

Play it again Sam, vintagevaatteita ja asusteita, Rauhankatu 2.

(Ulkopaikkakuntalaisille vinkkinä, että Kruununhakaan pääsee helposti: rautatieasemalta voi kävellä vaikkapa Kaisaniemen puiston läpi ja ylittää tie Varsapuistikon kohdalla tai sitten vastaavasti tulla raitiovaunuilla 3B, 9, 6 ja jäädä pois Varsapuistikon pysäkillä Kaisaniemessä, ylittää tie ja kävellä oikealle puolelle. Raitiovaunulinja 7(A&B) kulkee Krunan läpi, matkaan pääsee esim. Stockan edestä (suunta 7A). Pikkuliikkeet aukeavat klo 11-12 aikoihin, eivätkä ole auki päivittäin, joten kannattaa varmistaa etukäteen.)

Krunasta kävelimme Aleksanterinkadulle ja kohti Stockaa, mutta poikkesimme vielä Piirongissa, Aleksanterinkatu 12. Piironki myy sisustustavaraa, tyyli on aika romanttinen.

Riikinkukkoaiheinen kirjanmerkki on Piirongista. Muita värejä olivat vaaleanpunainen, vihreä ja violetti.