Suomen Muodin huipulle kakkoskausi starttasi tiistaina.
Mietin aiemmin, lähdenkö enää kirjoittamaan ohjelmasta tänne blogiin, niin kuin tein viime kerralla. Tavallaan kilpailun ruotiminen on antoisaa, mutta hetkittäin se tuntuu.. jotenkin tympeältä. Mikä minä olen arvostelemaan ketään suunnittelijana? Ahdistun ohjelmaformaatin painottamasta kilpailuhenkisyydestä, joka toki on osa vaatesuunnittelijan ammatinkuvaa, mutta toisaalta arvostan tasavertaisuutta ja reilua meininkiä enemmän. Arvostan kyllä sitä, että kilpailijat ovat uskaltaneet heittäytyä ohjelmaan mukaan. Mietin itsekin pitäisikö hakea ohjelmaan, mutta totesin, että aika ei ole oikea - ja toisaalta suhtaudun vähän ristiriitaisesti siihen, että kilpailu on myös viihdeohjelma. Nautin suunnittelusta ja joskus jopa toteutuksesta, mutta en kuvattavana olemisesta. Sinällänsä voisin olla hauskaa katsottavaa, koska pääsen hyvin helposti tilaan, jossa olen stressaantuneena ärhäkkä ja kommenttini ovat kuulemma muutenkin lakonisia, mutta miksi haluaisin asettaa itseni vapaaehtoisesti tilaan, jossa en ole parhaimmillani?
Noh, kuitenkin, samaistun välillä Hannu Karpoon siinä suhteessa, että minullakin on asiaa. Ja luultavasti tekee kuitenkin mieli kirjoittaa ohjelmasta.
Ensimmäisestä jaksosta ei tosin ole erityistä sanottavaa. Kilpailijat tuntuvat persoonina vielä etäisiltä ja tehtävä oli itsessään vaikea ja varmasti stressaava. Materiaalien vaihtaminen toi lisäjännitystä, mutta luulenpa että alkuvaiheen stressi ja tilanteen "uutuus" hämmensi aika montakin kisaajaa. Ensimmäisen tehtävän voitti Linda punaisella asullaan. Asu vaikutti hyvintehdyltä ja siinä oli tietynlaista tyyliä, vaikka mielestäni Jaakko Selin olikin oikeassa sanoessaan, että se oli jotenkin rouvamainen.
kuvakaappaus MTV3 katsomo
Ensimmäisenä putosi Paula, joka oli kilpailijoista ainoa jonka tiesin ennalta. Paula oli viime vuonna mukana ReUse Republicissa ja sillä perusteella voin sanoa, että oli harmi että hän tippui jo heti alkuunsa. Paula on kuitenkin hyvä suunnittelija ja tekijä, jolla on intoa ja ideoita. Tässä suhteessa ohjelmaformaatin vaikeus näkyy, kun kiireen ja sattuman vuoksi hyvä suunnittelija ei välttämättä pääse näyttämään kykyjään.
Ensimmäinen tehtävä olisi voinut olla hieman helpompi. On vaikeaa heti alkuunsa lähteä tekemään jotain mikä kuvastaa omaa suunnittelua, koska tottakai sitä haluaisi näyttää heti mitä parhaiten osaa. Mutta minkäs teet, jos on pari kankaansuikaletta? Olisin ehkä itse laittanut kisaajat tekemään jotain persoonallista esim. luonnonvärisestä lakanakankaasta, sen tyyppinen aloitustehtävä oli jossain jenkkiversion aloitusjaksossa. Materiaali on helposti työstettävissä, mutta siitä voi olla vaikeaa saada aikaan jotain huikeaa.
Haastatteluissa muutama kilpailijoista mainitsi yhdeksi suunnittelufilosofiakseen seksikkyyden. Jäin miettimään asiaa, koska itsestäni tuntuu jotenkin hassulta tarkoitushakuisesti luoda jotain seksikästä. Ihmisessä itsessään on "seksiä" tai sitten ei. Seksikäs vaate ei itsessään tee kenestäkään seksikästä, vaan vaatteen kantajalla täytyy itsellään olla asennetta - ainakin itse ajattelen niin.
Mielenkiinnolla seuraan mitä tästä kaudesta tulee, millaisia tehtäviä kilpailijat saavat ja millaisia persoonallisuuksia heistä tuleekaan esille.