Vuonna 2003 tammikuun brittiläisessä Voguessa fiilisteltiin pohjoisia valoja: sittemmin isoiksi nimiksi nousseita IVANAhelsinkiä ja Klaus Haapaniemeä, mutta myös Marimekkoa ja Muumimukeja. Jutussa sanotaan, että pohjoisesta tulee runsaita, iloisia värejä ja ilahduttavaa kummallisuutta, niin taiteen, muotoilun kuin musiikin aloilta.
Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla.
Aikaa jutun julkaisusta on kulunut jo kahdeksan vuotta, mutta jotenkin siinä kuvatut jutut näyttävät taas ajankohtaisilta ja raikkailta. Pohjoismaisen designin parhainta osaamista tuntuvat aina kuvastavan värien ja kuosien, muotojen ja linjojen käyttö, joskus jopa kyllästymiseen saakka. Osataanhan täällä kaikkea muutakin... pitäisi kuitenkin ehkä ajatella, että kun osaa perusteet, osaa myös sovelluksen taidon.
Rovaniemellä opiskellessa tuntui, että kaiken suunnittelutyön lähtökohdaksi olisi pitänyt aina ottaa luonto ja pohjoinen aspekti. Ensimmäisellä vuosikurssilla kaikki määrätyt tehtävät noudattelivat linjausta "inspiroitukaa luonnosta". Voitte vain arvailla, kuka oli vastarannankiiski. Muutettuani Helsinkiin sain tarpeeksi välimatkaa ja ympärilläni kaipaamiani urbaaneja asioita - ja arvostus sitä pohjoista aspektia kohtaan kasvaa vuosi vuodelta. Se kuuluisa klisee "Joskus on lähdettävä kauas, jotta näkisi lähelle" toimii. (Tosin pohjoisen aspektin saavuttamiseksi ei aina tarvitse matkustaa Lappiin saakka, ainakin Helsingin talvi tuntuu tällä hetkellä kylmemmältä.)
Loppuun yliopiston mainospätkä, jonka löysin seikkaillessani Facebookissa. Pohjoisesta aspektista on inspiroiduttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti