Suomen Muodin huipulle kakkoskausi starttasi tiistaina.
Mietin aiemmin, lähdenkö enää kirjoittamaan ohjelmasta tänne blogiin, niin kuin tein viime kerralla. Tavallaan kilpailun ruotiminen on antoisaa, mutta hetkittäin se tuntuu.. jotenkin tympeältä. Mikä minä olen arvostelemaan ketään suunnittelijana? Ahdistun ohjelmaformaatin painottamasta kilpailuhenkisyydestä, joka toki on osa vaatesuunnittelijan ammatinkuvaa, mutta toisaalta arvostan tasavertaisuutta ja reilua meininkiä enemmän. Arvostan kyllä sitä, että kilpailijat ovat uskaltaneet heittäytyä ohjelmaan mukaan. Mietin itsekin pitäisikö hakea ohjelmaan, mutta totesin, että aika ei ole oikea - ja toisaalta suhtaudun vähän ristiriitaisesti siihen, että kilpailu on myös viihdeohjelma. Nautin suunnittelusta ja joskus jopa toteutuksesta, mutta en kuvattavana olemisesta. Sinällänsä voisin olla hauskaa katsottavaa, koska pääsen hyvin helposti tilaan, jossa olen stressaantuneena ärhäkkä ja kommenttini ovat kuulemma muutenkin lakonisia, mutta miksi haluaisin asettaa itseni vapaaehtoisesti tilaan, jossa en ole parhaimmillani?
Noh, kuitenkin, samaistun välillä Hannu Karpoon siinä suhteessa, että minullakin on asiaa. Ja luultavasti tekee kuitenkin mieli kirjoittaa ohjelmasta.
Ensimmäisestä jaksosta ei tosin ole erityistä sanottavaa. Kilpailijat tuntuvat persoonina vielä etäisiltä ja tehtävä oli itsessään vaikea ja varmasti stressaava. Materiaalien vaihtaminen toi lisäjännitystä, mutta luulenpa että alkuvaiheen stressi ja tilanteen "uutuus" hämmensi aika montakin kisaajaa. Ensimmäisen tehtävän voitti Linda punaisella asullaan. Asu vaikutti hyvintehdyltä ja siinä oli tietynlaista tyyliä, vaikka mielestäni Jaakko Selin olikin oikeassa sanoessaan, että se oli jotenkin rouvamainen.
kuvakaappaus MTV3 katsomo
Ensimmäisenä putosi Paula, joka oli kilpailijoista ainoa jonka tiesin ennalta. Paula oli viime vuonna mukana ReUse Republicissa ja sillä perusteella voin sanoa, että oli harmi että hän tippui jo heti alkuunsa. Paula on kuitenkin hyvä suunnittelija ja tekijä, jolla on intoa ja ideoita. Tässä suhteessa ohjelmaformaatin vaikeus näkyy, kun kiireen ja sattuman vuoksi hyvä suunnittelija ei välttämättä pääse näyttämään kykyjään.
Ensimmäinen tehtävä olisi voinut olla hieman helpompi. On vaikeaa heti alkuunsa lähteä tekemään jotain mikä kuvastaa omaa suunnittelua, koska tottakai sitä haluaisi näyttää heti mitä parhaiten osaa. Mutta minkäs teet, jos on pari kankaansuikaletta? Olisin ehkä itse laittanut kisaajat tekemään jotain persoonallista esim. luonnonvärisestä lakanakankaasta, sen tyyppinen aloitustehtävä oli jossain jenkkiversion aloitusjaksossa. Materiaali on helposti työstettävissä, mutta siitä voi olla vaikeaa saada aikaan jotain huikeaa.
Haastatteluissa muutama kilpailijoista mainitsi yhdeksi suunnittelufilosofiakseen seksikkyyden. Jäin miettimään asiaa, koska itsestäni tuntuu jotenkin hassulta tarkoitushakuisesti luoda jotain seksikästä. Ihmisessä itsessään on "seksiä" tai sitten ei. Seksikäs vaate ei itsessään tee kenestäkään seksikästä, vaan vaatteen kantajalla täytyy itsellään olla asennetta - ainakin itse ajattelen niin.
Mielenkiinnolla seuraan mitä tästä kaudesta tulee, millaisia tehtäviä kilpailijat saavat ja millaisia persoonallisuuksia heistä tuleekaan esille.
6 kommenttia:
Rakastan Paulan punottuja kaulakoruja, hänestä tullaan varmasti kuulemaan myös ilman voittoa ko.ohjelmasta. Linda on oma suosikkini, tutustuin tytön tekeleisiin Kädentaidot messuilla ja olin heti myyty. Yksinkertaisen tehokasta tyylikkyyttä, jota ei ihan vielä ekassa tehtävässä terävästi näkynytkään. Odotan innolla jatkoa, ehdottomasti yksi lempisarjoistani.
Tän postauksen ansiosta muistan ehkä jopa kattoa tän iltaisen jakson.. ;-)
En kovin tarkkaan enää niitä ekan jakson asuja muista (paitsi "avaruuspuvun", se oli ihan kiva ;-)), mieleen jäi lähinnä se että siinä loppucatwalkilla (kun suunnittelijat seisoivat "arvosteltavina") se Tuomas näytti kummallisen resuiselta/krapulaiselta.. ;-D mut ehkä sitä vaan hermostutti.. x)
Pudonneen suunnittelijan mekossa oli kiva kangas ;-) mutta se rintaosion muotoilu olis munkin mielestä kaivannut vielä jotain terästystä. Tosin se puutehan kaiketi selittyy ajan loppumisella kesken.
Sehän noissa tosi-tv-ohjelmissa tosiaan on että ne on tarkotettu pitkälti viihteeksi ja sen myötä monet kohdat on leikattu silleen että katsoja saa juuri tietynlaisen tai jopa vääristyneen kuvan asioista. (Pätee etenkin Idolsiin...)
No pakko oli nyt vielä vilkasta maikkarin sivuilta hieman taustatietoja.. Jussi opiskelee Myniksessä, hihii.. :D
Mä mietin tota samaa kans että näin suunnittelijanäkökulmasta on kyllä rohkea veto lähtee viihdeohjelmaformaattiin mukaan.
Kilpailuasetelma tuntuu jotenkin väkinäiseltä, koska mielestäni sellaista arviointia on mahdotonta tehdä, kuka on PARAS ja kuka HUONOIN. Aiemmasta Muodin Huipulle kaudesta mulla on jääny mieleen omasta mielestäni ihan liian aikaisessa vaiheessa pudotettu
Silja Jeskanen-Wehber, jolla oli mun mielestä kiinnostava omanlainen tyyli ja jonka duuneja olis halunnut nähdä enemmänkin.
En tiedä pitäisikö suunnittelutyötä yleensäkään tämän tyyppisen karsintamenettelyn kautta kilpailuttaa. Mutta joo, tällänen on viihdeohjelma-formaatti ja siihen on ihmiset lähteneet vapaaehtoisesti mukaan jaarijaari-jaa... TO THE POINT: Mun mielestä ekan tehtävän perusteella ei pitäis pudottaa ketään, koska siinä vasta saa tuntumaa tilanteeseen joka on kokeneellekin suunnittelijalle täysin uusi. Vois olla vaikka silleen että olis esim. kolme tehtävää tai yks laajempi asukokonaisuus jonka perusteella eka pudotettais. Siinä ehtis jo vähä kattoo kokonaisuutta, ekan duuni perusteella pudottaminen kun on ihan liikaa vaan sattumasta ja tuurista kiinni.
SalSaDesign: Paula pärjää varmasti ilmankin kisaa.
Jään odottamaan mielenkiinnolla millaisia juttuja muut tekevät!
desthea: jep, ajanpuute tekee varmasti huonoja ratkaisuja, harmi vain sinänsä, että oikea taito ei aina pääse esille lyhyessä ajassa. Ja itseäni näissä viihdeohjelmissa ärsyttää juurikin tuo, että tehdään kuitenkin nimenomaan sitä viihdettä.
Robin: asiallista tekstiä :) kai jengi lähtee noihin kisoihin mukaan just sen näkyvyyden takia, se on kuitenkin tärkeä osa työtä ja toisaalta parempien duunimahdollisuuksien toivossa.
Ainakin ekan tehtävän tekoon pitäis olla enemmän aikaa tai sitten vastaavasti se ois jotenkin tosi helppo. Jenkkiversiossa on taidettu joskus karsia pari tyyppiä alkuvaiheessa kerralla, mikä tuntuu jotenkin mukavammalle, inhimillisemmälle.
Ois myös jännä nähdä mitä tapahtuu, jos suunnittelijoilla olis ompelijat käytössä. Kun ei tarvi ite huolehtia ompelusta, voitais rankata oikeita suunnittelutaitoja, eikä miettiä kuka osaa ommella.
Mua kyllä suunnittelijana ihmetyttää, miten ihmiset lähtevät niin helposti (?) mukaan tähän ohjelmaan. Omasta puolestani voin sanoa, että mun pitäisi olla todella toivottomassa tilanteessa ilman mitään tulevaisuuden näkymiä, että suostuisin näillä reunaehdoilla ohjelmaan:
1. osa tuomareista on pahasti ajastaan jäljessä ja arvostaa lähinnä kliseisten, ajat sitten tunnetuiksi tulleiden suunnittelutyylien kopiointia (jenkkiversiossa sama vika),
2. ei aikaa suunnitella kunnolla, ei juuri koskaan mahdollisuutta valita haluamiaan materiaaleja (Eurokankaastahan niitä oikeasti hyviä matskuja ei löydy kuin poikkeustapauksessa), ja toteutusaikaakin yleensä liian vähän tehtävänantoon nähden (joo, tehdään asu punaiselle matolle päivässä!),
3. palkintona "funny-money":a, eli niitä mukamas huiman arvokkaita palvelupaketteja, jollaisen lupaava nuori suunnittelija voi kuitenkin saada myös ilmaiseksi,
4. aikaa menee osallistumiseen ja kuvauksista palautumiseen varmasti ihan reippaasti, eli osallistujat ovat kuvausten ajan kuin töissä - sillä erotuksella että työstä tuskin maksetaan palkkaa (vai maksetaanko?),
5. epäkiitollisien olojen vuoksi epäonnistumaan viritetyt suunnitteluyritykset, tuskailut ja varsinkin kaikki mahdolliset mokailut näytetään televisiossa koko kansalle.
Jenkkiversioon osallistumisen ymmärrän joten kuten, koska siinä on sentään mahdollisuus voittaa useampi sata tuhatta dollaria rahaa vaivansa palkaksi. Itse en kyllä osallistuisi siihenkään, paitsi ehkä jos palkintosumma joskus tuosta vielä nousee ja tuomareiksi alkaa valikoitua tyyppejä, jotka oikeasti ymmärtävät muotia ja tunnistavat kun joku tekee jotakin oikeasti uutta ja hienoa.
Eivätkö ihmiset ollenkaan harkitse tekojaan sillä perusteella, mikä valinnan kustannus heille on ja mitä hyötyjä siitä heille on? Tuntuu, ettei ohjelmaan juuri olisi hakijoita, jos jokainen ihan rehellisesti ja objektiivisesti pohtisi asiaa omalla kohdallaan. Vai onko se kotimaisen pr-toimiston edustus sitten joillekin niin uskomaton unelmien täyttymys, että on valmis uhraamaan sen eteen maineensa, aikaansa, hermonsa ja tulemaan asiantuntemattomasti arvioiduksi (jotkut tuomarit ovat kyllä ihan ok, mutta osa taas ei)? Vai arvostavatko jotkut niin paljon julkisuutta, että pelkästään sen saavuttaminen riittää kattamaan kaikki nämä "kustannukset"?
En voi muuta kuin ihmetellä. Sitä, että kyseessä on viihde, en periaatteessa vastusta ollenkaan, mutta formaatin pilaa se, että oikeasti hyvä suunnittelija tuskin edes pärjäisi tuossa kisassa. Suunnittelutaitoon kuuluu mm. taito kieltäytyä sellaisista toimeksiannoista, joissa on liikaa vääränlaisia rajoituksia (kuten liian vähän aikaa ja liian huonot materiaalit). Ompelutaitoa puolestaan ei ole välttämättä pakko olla, tai ainakaan sen ei tarvitse olla täydellinen. Jos suunnittelun voisi ohjelmassa hoitaa oikeasti kunnolla, materiaalit olisivat hyviä ja ompelijaa saisi käyttää, nähtäisiin kuka on suunnittelija ja kuka ei. Ja uskon, että siitäkin saataisiin ihan yhtä hyvää viihdettä aikaan. Nykymenolla kuitenkin takerrutaan niin alkeelliselle tasolle, ettei suunnittelijuuus pääse esiin - osan työt ovat niin rumia teknisesti, ettei ideaa pysty työstä oikein näkemään, ja voittaja on sitten yleensä joku joka on ommellut työnsä hyvin, vaikka idea ei kovin ihmeellinen olisikaan.
Ja sitten kansa luulee, että tätä on muotisuunnittelu! *facepalm*
anonyymi: <3!!! Niin täyttä asiaa :)))
Lähetä kommentti