Be strong hold on

Aina ei mee ihan putkeen. Ja joskus on vaan niin helvatan vaikeaa.

Fiilis on vähän apea tällä hetkellä. Vaikeuksien kautta voittoon? Tämän enempää ei jaksa tilittää.

Uskon kirppistelyn piristävään voimaan. Neljä kirppistä, auringonpaistetta ja Meiran tehtaan vahva tuoksu ilmassa - fiilis oli hetken katossa. Ja peltipurkkionnikin oli suotuisa.

 Punainen pyöryläpurkki on Marimekon ja kukkapurkissa on ollut englantilaista kermatoffeeta.

 

Näitä purkkeja näkee joskus kirppiksellä myynnissä "vintagena". Minulla on tällainen purkki lapsena, sain sen tuliaisiksi ruotsinlaivalta joskus 1990-luvun vaihteessa. Tässä yksilössä oli parasta ennen -tarra pohjassa ja se on siis 2000-luvun alusta. Voihan toki olla, että kyseistä purkkimallia on tuupattu markkinoille vuosikymmenet.

 Kaakelikoriste löytyi kirppiksen "saa ottaa" ilmaislaarista. 

All those pretty things made my head so dizzy

Trendsales.fi -sivusto julkaisi viime viikolla kaikille avoimen suunnittelukilpailun, josta voi lukea tarkemmin täältä. Osallistumisohjeet ovat yksinkertaiset ja palkintona on yhteistyömallisto tanskalaisen Kaos-merkin kanssa. Kilpailuaikaa on 21.4. asti ja palaan aiheeseen vielä myöhemmin, mikäli vain muistan ja ehdin, mutta käykää ihmeessä osallistumassa.

Kilpailun lanseeraustilaisuus järkättiin Griffin & Co:n showroomilla ja pääsimme myös samalla tutustumaan muutamiin Griffinin edustamiin merkkeihin ja tulevan syksyn juttuihin.

 Modströmin kesää 2011

Modström on tanskalainen merkki, tyylillisesti naisellisia ja moderneja käyttövaatteita, jotka sopivat niin työhön kuin vapaa-aikaan - trendikkyyttä unohtamatta. Ensi syksyksi Modström lupaa mm. kirjoneulekuvioita, sinapinkeltaista, vintagehenkistä naisellisuutta ja sporttista ysäriä. Pidän siitä ajatuksesta, että Griffinillä halutaan "suojella" merkkejä, eikä niitä tuputeta joka paikkaan, jotta ne säilyisivät tuoreina ja raikkaina pidempään kuin parin malliston ajan. Modström on yksi sellaisista merkeistä.

 "Pussy bow" eli kauluksesta solmittava rusetti on yksi syksyn kuumista jutuista ja oma ikilempparini. Kuvan puserossa on myös herkullisen geometrinen kuosi.

 Näistä helminapeista tulee mieleen oma mummoni... ihanat!

Nümph tulee myös Tanskasta ja sen perustamisidean taustalla oli tanskalainen liikemies, joka kokosi yhteen muutamia tyttöjä ja kannusti heitä suunnittelemaan omannäköistään vaatemerkkiä. Nümphillä ei seurata trendikirjoja orjallisesti vaan pyrittään keksimään mielenkiintoisia juttuja omasta päästä ja käyttämään aina värejä, erilaisia printtejä ja kuoseja. Nümphin suunnittelijat mm. kiertävät vintagekaupoissa poimimassa ideoita ja tuovat ne sitten tähän päivään.

Olin pyytänyt seurakseni pari neitiä, joista toinen tunnustautuu Nümph-faniksi. Ja kyllä neidillä aika innostunut ilme olikin tulevan syksyn rekkejä pläräillessä.

Nümphin vaatteissa pyritään säilyttämään tietynlainen leikkimielisyys ja naiveus, niin tyttömäisten vaatemallien kuin hassujen printtien muodossa.

Printit piirretään käsin, jotta niissä säilyisi kädenjäljen ainutlaatuisuus.

Tutuistumme myös saksalaiseen George, Gina ja Lucy laukkumerkkiin, jonka laukuille on ominaista omata kymmeniä erilaisia yksityiskohtia. Laukkujen hintahaarukka lähtee parin sadan tienoilta ja materiaaleina on käytetty kuvan nahkalaukkujen lisäksi myös erilaisia kankaita. Omaan makuuni laukut ovat aika "monitapahtumaisia", vaikka kuvassa herkullisen värisiä yksilöitä onkin!

Griffinillä edustetaan Friis & Companya, johon pääsin tutustumaan paremmin viime vuonna. Friisin edustaja järkkäsi tilaisuuden osanottajille leikkimielisen kilpailun, jossa piti valita omaa luonnetta ja tyyliä kuvastava laukku. Kaikkien yllätykseksi saimme lopulta valitsemamme laukut ihan omiksi! Oh joy! Seuralaisteni ilmeet olivat lähinnä järkyttyneitä, mutta esimerkiksi toisen neidin entinen laukku oli jo hajoamispisteessä, joten uusi tuli kuin tilauksesta. (Omasta valinnastani lisää myöhemmin...)

 Paikalla oli myös mahdollisuus ostaa mallikappaleita edullisesti, mutta minun piti nyt säästellä... ihana africamama-henkinen mekko herätti pieniä sydämentykytyksiä kaikenkirjavalla kuosillaan. Harmi etten yhtään muista merkkiä...

 Muotiblogiviidakossa seikkaillessa joskus saattaa unohtaa, että mitä niillä showroomeilla ihan oikeasti tehdään kaiken sen bloggaajien kestityksen ohella - kovasti töitä edustettujen tuotemerkkien hyväksi. Lyhyesti prosessi menee jotenkuten niin, että kauppojen sisäänostajat voivat vierailla paikalla katselemassa mitä tuotteita ottaisivat myyntiin. Tästä johtuu pitkälti se, miksi myynnissä saattaa olla vain osa mallistosta - sisäänostaja ei usko vaatteen myyntipotentiaaliin. Showroomeilta haetaan myös vaatteita kuvauslainoiksi ja toki sitten joskus kestitään lehdistöä ja bloggaajia. Joskus hieman harmittaa, että showroomeilla ramppaavat bloggaajat eivät aina jaksa kuvata siellä näkemiään tuotteita, vaan keskittyvät seurustelemaan ja syömään. Itseäni ainakin kiinnostavat ensisijaisesti tuotteet ja niiden taustatarinat, vaikka täytyy myöntää että Griffinillä tarjoillut salaatit olivatkin superhyviä.

 Kiitos vielä Pepsille ja Nooruskalle seurasta, oli kivaa!

Omakehu

ReUse Republic design marketin kevätosioon on enää parisen viikkoa aikaa. Joku aika sitten kokoonnuimme porukalla Kampissa ja esittelimme aikaansaannoksiamme Indiedays-bloggaajille. Ida kirjoitti blogissaan aiheesta ja haastatteli ihanaa Saaraa - ja esitteli samalla myös yhden omista mekoistani. Idan kuvat olivat niin somia, että päätin jakaa ne täälläkin.

 kuvat Idan blogista

 

Ida kirjoitti mekostani kauniisti, kiteyttäen samalla sen, mitä omalla suunnittelutyölläni tämän projektin puitteissa haluan tavoitella: 

"Vaate ei näytä laisinkaan tuunatulta, vaan semmoiselta, että siihen voisi törmätä esimerkiksi jossain pienessä putiikissa – joka siis kertoo siitä, että vaate on hyvin suunniteltu ja tehty!"

 

 

P.s. Minua haastateltiin lehteen jokin aika sitten. Mietin pitkään, linkkaanko valmista juttua tänne ollenkaan, mutta koska lukijoissa on ihan tosielämän kamujanikin, joita ei esimerkiksi Facebook tavoita, ajattelin että menköön Nyt.  

Back to basics

Ostin normaalihintaisen vaatteen. Tuntuu hassulta. 

Muutama vuosi sitten ostin suvereenisti vaatteita tämän tästä, mutta pitkään jatkunut miinusmerkkinen taloustilanteeni on edesauttanut sitä, että nykyään valintoja pitää miettiä enemmän. Toki ostan edelleenkin ja varmasti enemmän kuin joku toinen, mutta muutos entiseen minääni on huomattava. Ennen ostin myös koruja, usein, mutta nykyään yritän käyttää vanhoja jos joskus harvakseltaan innostun edes käyttämään mitään. Tällä hetkellä pukeutumistyylini on varsin tylsä, saatan käyttää useampana päivänä peräkkäin samaa vaatekertaa. Uskon lempivaatteisiin ja siihen että samaa vaatetta voi käyttää siihen asti, kunnes se lahoaa käsiin. Laukkujen suhteen asia onkin jo sitten jotain ihan muuta...

Olen kuitenkin jo jonkun aikaa kaivannut vaatekaappiini jotain uutta "perusjuttua". Mustaa palkkimaista tunikaa tai mekkoa, jonka voi kiskaista päälle kiireessä. Vaatekaapissani on vähänlaisesti kokomustaa, vaikka varsin näpsäkkä kyseinen asia onkin. Nyt pääsin aika lähelle tavoitteessani.

No ei se nyt ihan musta ole. Mutta ei kai se tiikerikään pääse raidoistaan.

H&M:n tunika/mekko kustansi parikymppiä ja on 100% viskoosia. Kuviointi on kiva, selkäpuolen vesiputos-aukko on kiva ja vaatteen voi todellakin kiskaista päälle.  Puen alle pitkähihaisen trikoopaidan tai topin - tai päälle neuletakin. Pinkki trikoopaita, jossa on balleriinamaisesti syvä pyöreä pääntie näyttää tämän kanssa hauskalta. Mustaa pitsitoppiakin voisi kokeilla, yhteisefekti voisi olla vitsikäs... ja raidalliset trikoopaidat... ja...

Tulemme varmasti viettämään hyviä hetkiä yhdessä.

Vitosjakso

Muodin huipulle -ohjelman vitosjaksossa oli tehtävänä suunnitella painoa pudottaneille naisille asu kesäjuhlaan ja tällä kertaa malleina toimivat "ihan oikeat ihmiset". Jokainen malli toi mukanaan yhden ylisuureksi jääneen vaatteen, joka piti hyödyntää päämateriaalina uudessa asussa.

Jo heti alkuunsa useampi suunnittelija tuskasteli tehtävän vaikeuden suhteen. Moni ei ollut koskaan tehnyt vaatetta ei-mallimittaiselle ihmiselle ja toisaalta uusiokäyttöön tarkoitettu vaate luo oman vaikeutensa tehtävälle. On oikeasti tosi vaikeaa tehdä vanhasta vaatteesta uusi: materiaalia on hyvin rajallisesti eikä se taivu ihan kaikkeen. Tehtävän "ihmismallit" olivat tuoneet mukanaan uudelleentyöstämisen kannalta erittäin vaikeita vaatekappaleita kuten trikootunikoita ja housuja, eivät ne ihan helposti kesäisiksi juhla-asuiksi taivu.

Valmiiden lopputulosten perusteella ei oikein kukaan tuntunut onnistuvan tehtävässä. Asut olivat kyhätyn näköisiä, omituisia ja huonosti istuvia. Moni oli lähtenyt toteuttamaan omaa visiotaan tehtävässä kuuntelematta yhtään mallin toiveita ja se näkyi mallin epävarmasta olemuksesta.  Oma kokemukseni asiakastöistä on, että kompromisseja on tehtävä, mutta lopulta onnistunut lopputulos = hymy asiakkaan kasvoilla on paras palkinto. Lisäksi on erikoista, että suunnittelijat eivät tuntuneet osaavan kaavottaa, edes niin perinteistä kaavateknistä asiaa kuin tehdä pienemmästä kaavasta isompi. Toisaalta kaavotus vaatii aikaa ja sitä ei tässä tehtävässä ollut. Toinen itseäni askarruttanut seikka oli, että mallien koko koettiin haasteena - mielestäni hyvä suunnittelija osaa ajatella rakenteellsesti muotoa, oli ihminen mitä mallia tahansa. Moni malleista oli sitä paitsi hyvinkin simpsakassa kunnossa, eikä uudistunut olemus tuntunut pääsevän oikeuksiinsa.

 

Tehtävän voitti Linda. Hänen työstettävänään olivat safarihenkiset beiget housut. Lopputulos on ihan kiva, mutta tehtävänannon päämateriaali oli peitetty pinkillä sifongilla, joten käytännössä housut eivät näy asussa lainkaan. Lindan malli vaikutti hyvin tyytyväiseltä lopputulokseen ja näytti vapautuneelta ja siltä, että tunsi itsensä kauniiksi.

 

Myös Retan malli vaikutti kovin tyytyväiseltä lopputulokseen. Itse vaatteen malli ei ollut erikoinen, mutta turkooseissa kuvioissa oli jotain hauskaa ja onnistunutta. Vaate näytti istuvalta ja raikkaalta, mutta miksi siinä oli silikoniolkain? Inhoan yli kaiken silikoniolkaimia ja jos mekko ei pysy päällä ilman, olisi Reta voinut rakentaa olkaimen kankaasta. Lopputulos oli kuitenkin parempi kuin monella muulla.

Tehtävän myötä kisasta putosi Tuomas. Minusta Tuomaksen asu ei ollut nyt niin paha ja itseasiassa pidin tuosta farkuista tehdystä bolerosta. Hihojen leikkaus toi mieleen aukileikatun kimonohihan ja koin pienoista myötähäpeää Janina Fryn puolesta, joka arvosteli boleroa kärkkäästi ja kysyi mikä idea oli jättää hihat auki. Fry palasi asiaan vielä toiste ja kummasteli hiharatkaisua.... aaarghh, cut the crap, sä et nyt vaan tajunnu! Kyseinen hihamalli kun ei ollut totaalisen ennennäkemätön ja toisaalta ihan mielenkiintoinen ja tekijänsä oloinen.

Itse en olisi pudottanut tehtävästä ketään, ihan vain siksi, ettei kukaan tuntunut onnistuvan toistaan paremmin. Tehtävä oli selkeästi vaikea ajan ja materiaalien puitteissa. Miksei malleja oltu ohjeistettu paremmin, en ymmärrä miksi he toivat kulahtaneita arkivaatteita, jos tarkoituksena oli tehdä juhlaa? Aikaa oli naurettavan vähän, jos mietitään että pitäisi tehdä mittatilausvaatetta ja vielä kierrätysmatskuista. Tehtävästä jäi fiilis, että kukaan ei oikein onnistunut eivätkä mallitkaan saaneet kauniita asuja kesäjuhliin.

kuvat MTV3

P.s. Tuli taas vähän kärkästä tekstiä, mutta ohjelman kakkoskausi ei ole tähän mennessä kovin vakuuttava. Haluan painottaa, että se ei ole kilpailijoiden vika eikä tee kenestäkään huonoa suunnittelijaa. Kritiikkini kohdistuu enemmän tuotantoa kohtaan ja on toivottavasti edes jossain määrin rakentavaa.

Kevätahdistus, reppumania ja Mummo

Kai se sitä kevättä nyt ihan oikeasti pukkaa. Maaliskuussakin ollaan jo puolen väli ohi.......... sen sijaan että täyttäisin tämän postauksen "ihanaa-kevät-ihanaa" hypetyksillä, niin tekisi mieli vaan vähän ruikuttaa kun väsyttää ja kaikki on vähän ... kummallista. Eilen podin valtavaa maailmantuskaa ja viime aikainen uutistarjonta on taannut sen, että ahdistus on taattua. Japanin maanjäristyshässäkän jälkeen maapallo on ilmeisesti poissa paikoiltaan ja siltä kyllä oikeasti tuntuu. Tammikuussa taisin kaipailla omaan elämääni draamaa, suuria tunteita ja vauhdikkaita tilanteita -- tilaukseni nähtävästi kuultiin ja toimitettiin perille. Joskus junnataan paikoillaan ja sitten kun kerran nytkähtää eteenpäin, niin vauhti alkaa ahdistaa.

ReUse-proggistakin on enää 2,5 viikkoa jäljellä. Koin pienen uupumisen asian suhteen, nyt alkoi pukata paniikkia. Ehkä tästä selvitään ihan hienosti loppuun saakka, omalla painollaan.

Viime aikojen omituisuudet kulminoituvat mm. siihen, että löysin itseni haaveilemasta Fjällrävenin Kånken-reppua. En ole ikinä kuunaan omistanut sellaista, koska en ole nähnyt mitään syytä omistaa sellaista ja siitä ei ole pitkäkään aika, kun pohdimme ystävän kanssa kuinka hirveitä ne ovat. Allekirjoittaneen potkukelkka on kääntynyt, taas kerran, koska nyt palikkamainen selkäreppu tuntuu hyvältä ajatukselta.

Värisuosikkini, keltainen ja vihreä. Tällä hetkellä kääntyisin ehdottomasti vihreään. Mikä hemmetin vihreäkausi onkaan aluillaan...??? Oikeasti en ole keksinyt yhtään käyttötarvetta repulle ja Facebookissa asiasta meuhkatessani sain lähinnä kahdenlaisia mielipiteitä: puolesta ja vastaan. Toiset vannovat tämän repun nimiin, toiset ovat sitä mieltä, että kyseinen reppu on ihan paska kantaa ja kyse on vain kyltymättömästä tarpeestani hamstrata laukkuja.

En tiedä mitä tapahtuu, mutta löysinpä itseni taas Retkiaitan sivuilta. Siellä ne reput on. (ja sieltä myös kuvat)

Kaiken tämän ahdingon ja omituisuuksien keskellä Anni Nykäsen ihana Mummo lohduttaa. Mummo tietää, että eipä hötkyillä, vaan keitetään kahvit ja otetaan hetki kerrallaan.

That sensual look

The Hairpin-sivustolla esiteltiin surrealistisia rintaliivimainoksia menneisyydestä...

Viittaus eskimoihin ja jääkarhun kanssa hassutteleva naismalli on kyllä melkoista dadaa, mutta mainostekstiä lukiessa huomaa että kyseessä on Mad Menin Don Draperin kaltaisten nerokkaiden copyjen sanaleikittelyä. On jopa harmillista, että nykyään mainonnasta uupuu jotenkin entisaikojen viattomuus ja uskallus johonkin, jonka toimimisesta ei ole kaupallisia takuita.

(Näyttääkö kenenkään muun mielestä tuo oikean alakulman kinnas vähän hämmentävältä?)

No aika mielenkiintoinen kuva-aihe tämäkin, hyvin eroottinen sanoisin, mutta piirrosjälki on kyllä kovin kaunista.

Nännirintsikat. "Imagine having that sensual cold weather look all the time." Enough said! :D

C'est blanc, mais c'est no bien

Muodin huipulle -kommentaattorina toimiminen on jäänyt elämänkiireiden vuoksi. Olette varmasti viettäneet unettomia öitä odotellessanne kommenttejani :D No ei vais.

Kolmas osa, jossa luotiin ryhmissä bisnesasuja, jäi kokonaan välistä. Sinällään jaksosta ei ole erityistä sanottavaa, mutta jäin vain ihmettelemään taas kerran sitä, että voittoisat asut olivat kyllä hienoja, mutteivät järin käyttökelpoisia, kun taas huonompia asuja arvosteltiin juuri sen käyttökelpoisuuden perusteella... aika jännä. Pussiin puhuminen on taitolaji.

Oikeastaan olisin voinut ilomielin olla kommentoimatta mitään nelosjakson jälkeenkin, mutta sanainen arkku on kiva avata viimeistään tässä vaiheessa: lopputulos oli epäreilu! 

Kilpailijoiden tehtävänä oli siis luoda valkoisesta haute couturea. Aikaa oli tällä kertaa jopa ruhtinaallisen oloisesti, vaikka ihan liian vähän couture-pukua ajatellen. Voittajaksi valittiin Mari, jonka puku syntyi vähän sattumalta ja ilman sen kummempaa jännittämistä - oikeasti tapa, joka toimii monesti kaikista parhaiten. Lopputulos oli kaunis ja hyvin tehty. Ehkä vähän mielikuvitukseton tavallaan, mutta ehdottomasti silti parhaimmistoa ja Mari oli voittonsa ansainnut. Pidin myös siitä, että Mari ei tunnu erityisemmin seuraavan mitä muut tekevät, vaan tekee itse. 

 

Suvin asu oli myös kaunis ja kokonaisuus oli jotenkin eteerinen ja jännittävä. Tyyli oli viety pitkälle ja ajateltu nimenomaan modernin couturen henkeä.

Sitten lopputulokseen. On käsittämätöntä, että Anna-Mari putosi! Hänen pukunsa oli taidokkaasti tehty, kaunis ja couturemainen. En ymmärtänyt kritiikkiä "jäykkyydestä", koska tietynlainen jäykkyys on ihan luontevaa couturepuvulle, jonka ei ole tarkoituskaan olla käyttövaate. Anna-Marin puku oli yksi omista lemppareistani.

 

... jatkoon pääsi sen sijaan Tuomaksen suttukasa. Miksi? En ymmärtänyt. Jos näitä kahta kuvaa vertaa, on selkeästi nähtävissä ainakin omasta mielestäni kummassa on käytetty enemmän aikaa, vaivaa, ajatusta ja taitoa.

Itseasiassa olisin itse valinnut tiputukseen Anna-Marin puvun sijasta Retan puvun, ihan vain siksi, että siinä ei ole juuri mitään tapahtumaa. Suoralinjainen peruskaavamainen puku, jossa irtoröyhelöä persuksissa ja rinnoilla. Lopputulos on ihan kiva, mutta aika yllätyksetöntä ja lopulta todella opiskelijamainen, sellainen juttu jota tehdään kun opiskellaan ensimmäistä tai toista vuotta.

Ilmeisesti jonkinlaiseen kultapoika-asemaan noussut Jussikin pääsi taas läpi heittämällä.

Kun puvusta riisutaan tyllikasa kaulalta ja päästä, jää jäljelle mekko, josta tulee mieleen 1990-luvun loppuaika. Oli hyvä ajatus taas työstää kangasta, mutta olisin kaivannut tähän jotain lisää volyymia, näyttävyyttä ja jonkinlaisen kokoavan ajatuksen, vaikkapa jonkun selkeän kuvioinnin peittävän ja paljastavan kankaan välille. On muuten tosi helppoa hakea shokkiefektiä näyttämällä tissit ja pimppa, mutta mitä sen jälkeen jää jäljelle, on taas ihan toinen juttu. Tässäkin on jokin pienoinen opiskelijamainen viba, olen vastaavia asuja nähnyt opiskeluaikoina koulun näytöksissä, mm. huovutettuina versioina.

Tuomarointi ei siis tällä kertaa miellyttänyt allekirjoittanutta, se on tullut jo varmasti selväksi. Ihmetystä aiheuttaa vielä enemmän vierailevan tuomarina toimineen Tiia Vanhatapion kommentointi MTV3:n sivuilla: lopputulos ei miellyttänyt myöskään Tiiaa. Jaksoa katsellessa tuli fiilis, että onpas Tiia nyt kärkkäällä tuulella, mutta hän oli kyllä oikeassa sanoessaan, että kilpailijoiden materiaalivalinnat olivat yllätyksettömiä. Tosin kiire sanelee myös ajatuksia ja ideoita. Tulee tosi vahvasti jakso jaksolta sellainen fiilis, että tässä tehdään nyt pääasiassa viihdeohjelmaa. Onko lopulta väliä, onko tekijä hyvä vai ei, pääasia että tiettyjä persoonia suositaan ohjelmanteon kannalta? Samaa suositaan selkeästi jenkkiversiossakin, ehkä kyse onkin siis formaatista.

Okei, myönnettäköön, olen kärkkäällä tuulella muutenkin, mutku aina ei vaan jaksa ymmärtää! Jos jollain on hienoja ajatuksia ja parempia, perusteltuja mielipiteitä, kommentoi ihmeessä.

kuvat MTV3.fi

p.s. Ärsyttääkö ketään muuta, että ohjelmassa ei näytetä asuja kunnolla kun ne ovat catwalkilla vaan suositaan leikkauksia ja otoksia esim. kilpailijoiden kasvoihin ja tuomareiden ilmeisiin?

Miten muoti syntyy?

Ylen Puoli seitsemän -ohjelmassa on vietetty tällä viikolla muotiviikkoa. Haastateltavina on ollut niin muotibloggaajia kuin alan ammattilaisiakin.

Tiia Vanhatapio kertoo omasta suunnittelutyöstään täällä.

Seppälän sisäänostaja Eija Silvennoinen kertoo ketjuliikkeen suunnitteluprosessista täällä.

Haastattelupätkät vastaavat aika kevyesti esitettyyn kysymykseen siitä, miten muoti syntyy, mutta mielestäni valottavat hyvin vaatealan eri puolia ja tuovat esiin sen, että oli suunnittelutyö millaista tahansa, on se työtä ja bisnestä, eikä pelkkää ihanaa hassuttelua ja piirtelyä.

"Täydellistä käsilaukkua etsimässä" -jutussa on haastateltu mm. Lumi:n suunnittelijaa Sanna Kantolaa sekä valotetaan tulevaisuuden laukkushoppailumahdollisuuksia netissä. On hauska idea, että 3D-ohjelmalla voi ennen laukun ostamista tarkistaa mahtuuko laukkuun (i)puhelin ja huulipuna, mutta itse haluan jatkossakin nähdä, kokea ja fiilistellä tuotetta kyllä luonnossa. Loppukysymykseen - montako käsilaukkua nainen tarvitsee - sanoisin, että hyvin hyvin monta.

Vaahtokarkkeja

Kiireitä.

Kun taas ehtisi keskittyä blogirievunkin pariin.

Viime viikonloppu meni ystävän synttärikemuja järkätessä. Yhteistyössä on voimaa ja juhlia on aina kiva järjestää. Hauskoja tilanteita syntyy, kun tungetaan 60kpl täytettyjä ilmapalloja henkilöautoon, ostetaan kaupasta kaikki tarjolla olevat limet (eli muutama kilo), leivotaan kolme suurta täytekakkua ja täytetään jääkaappi jääpaloilla ja skumppapulloilla.

Juhlat oli ihanat ja hauskat, vaikka sunnuntainen olotila ei sitä ollutkaan.

Toinen ystävä toi tuliaisia Roomasta. Italian Vogue ja liitteenä couture-lehti, ah onnea!

Lisäksi tulevasta ReUse-mallistosta on otettu kuvia. Malli oli ihana ja kärsivällinen ja kuvausjärjestelijä-kampaaja-meikkaaja-valokuvaaja häsläsi niin, että lopulta väsähti totaalisesti. Nyt pitäisi vielä astua kuvankäsittelijän saappaisiin... 

muuten elämä tuntuu juuri nyt vähän höttöiseltä ja pehmeältä. Sellaiselta niinkuin vaahtokarkit. Onneksi on kahvia.

Olen kaunis, olen rohkea, olen vapaa, syntynyt voittamaan!

Sain Midinetin Habitus-blogista palkinnon, kiitos ja kumarrus. Kehut on kivoja ja tuleehan niistä hyvä mieli.

Beautiful Blogger Award:

Tee seitsemän tunnustusta ja jaa eteenpäin seitsemälle bloggaajalle.

1. Juttelen kaiket päivät kissoilleni. Jonkun mielestä se voi olla outoa, mutta kommunikaatio pelaa, vaikka ymmärrystä ei aina synny. Kissat juttelevat takaisin tai yrittävät ilmaista erilaisin ilmein, jos on jotain asiaa.

2. Saatan unohtaa juoda tarpeeksi vettä päivän aikana ja sitten illalla yritän kiskoa nestetasapainoa kuriin juomalla litratolkulla. Kyllähän sen sitten tietää, miten siinä käy. Lisäksi olen huono juomaan vettä kotona, mutta vieraassa paikassa saatan aina ensimmäiseksi pyytää vettä.

3. Minulla on hyvä suuntavaisto ja avaruudellinen tilantaju.

4. Lisäksi olen hyvä organisoimaan ja toimimaan kriisitilanteissa. Mutta välillä elämä on silti yhtä kaaosta.

5. Minulla on orastava ikääntymiskriisi vaikka seuraavat synttärit ovat vasta elokuussa... minulla taitaa olla orastava kriisi aina ja vähän kaikesta.

6. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä omapäisempi minusta tulee. Varmasti hyvässä ja pahassa.

7. Joku aika sitten minulta kysyttiin vaatesuunnitelijoita, jotka ovat esikuviani. En osannut vastata mitään, ilmeisesti minulla ei ole esikuvia..? En muutenkaan osaa fanittaa ketään tai mitään sata lasissa, vaikka toki on tekijöitä joiden töitä arvostan ja joista pidän.

Olen laiskalla tuulella ja jaan tämän vain yhdelle eli Kirsin ihanalle Dekomekolle!

Velvet lake

IVANAhelsingin Velvet Lake -mallisto esiteltiin muutama viikko sitten New Yorkin muotiviikoilla.

Ensi syksy/talvimalliston teema - Velvet Lake - kuvastaa sitä hetkeä, kun järvet ovat jäätymässä ja veden pinta on kuin paksua, pehmeää samettia. Veden pinnalla on myös ikäänkuin pehmeitä sulkia.

Mallistossa on pehmeitä samettimekkoja, johon on etsattu ja brodeerattu sulkakuvioita, merinovillaisia neulemekkoja, käsityölangasta kudottuja neuleita, jacquardiin kudottua paljettipintaa, hapsuja, empire-linjaa, pussihihoja, ohuita pitkähihaisia silkkimekkoja... fiilis on ihanan 1960-lukulainen näytöksen beehive-kampauksia ja kissansilmärajauksia myöten.

 kuvat

Näytöskooste videossa ei ole käsittääkseni oikea musiikki, mutta se antaa kuvaa kauniista kokoelmasta. Näytöksessä nähdyt palanahkaiset kengät ovat Seychelles-merkin tuotantoa ja Paola Suhosen suunnittelemat. Malliston parhaimpia paloja ovat mielestäni juuri nuo samettiset mekot, upeat brodeeratut ja etsatut sulkakuviot, "marjapuuronpunainen" ja vihreä sekä hivenen rouvamainen, mutta arvokas fiilis joka yhdistyy yläluokan boheemiuteen ja vaatteiden käyttömukavuuteen. Ivana on parhaimmillaan ihania, selkeälinjaisia vaatteita, jotka voisi heti ottaa osaksi vaatekaappiaan ja väljälinjaiset mekot näyttävät siltä, että ne sopivat myös meille jotka emme ole ihania gasellimaisia mallityttösiä.

 

The Curve of Forgotten Things

Bongasin Helmi otsalla -blogista Todd Colen ohjaaman lyhytfilmin "The Curve of Forgotten Things", jota tähdittää Hollywoodin uusin lempilapsi Elle Fanning. Puvustuksesta vastaa Rodarte ja musiikista Deerhunter.

Tämä on vangitsevaa katsottavaa, hieno kokonaisuus ja erittäin onnistunut yhteistyöprojekti, jossa eri taiteenalat tukevat toisiaan. Nuori tyttö kävelemässä kömpelösti korkeilla koroilla, aikuisen naisen vaatteissa, kiertämässä uteliaana oudon talon tyhjiä huoneita. Tyttö viipyilee ikkunoissa, ottaa pyrähdyksiä ja tanssiaskeleita, ihailee omaa peilikuvaansa. Auringon laskiessa hän astuu piharakennukseen, josta hohkaa outoa valoa - ja lopulta tulee osaksi sitä.

Nukkemaisen kaunis Elle Fanning on kuin nuori pitkäsäärinen bambi, joka hoipertelee silmät suurina Rodarten puvuissa, jotka ovat kauniita, mutta jotenkin kömpelön ja raskaan oloisia nuoren tytön päällä. Deerhunterin musiikki on junnaavaa, elokuvallisen maagista. Filmissä vallitsee nostalgisen lempeä valo ja fiilis on kuin kuumana kesäpäivänä, jotenkin pysähtynyt ja odottava, mutta sen taianomaisuudessa on jotain katoavaa - ja äärimmäisen kaunista. Tulkinta on monivaraista, mutta omasta mielestäni filmi voisi ihan hyvin kuvastaa nuoren ihmisen kasvua, seksuaalista heräämistä ja oman identiteetin etsimistä. 

YouTubessa videota kuvaavassa tekstissä Todd Cole selittää, että filmin nimi tulee Richard Brautiganin runosta."The poem and the film are about forgotten things - circles and the curve of time." Ah, niin kaunista.

The Other Girls

Eilen tavattiin ReUse Republic -porukalla ja nyt vasta oikeastaan tajuaa, että Design Marketiin on kutakuinkin enää kuukausi jäljellä! Saimme myös viimeisen erän materiaaleja, eli THIS IS IT!

Nyt kuitenkin esimakua tulevasta :)

Malliston nimi on The Other Girls ja sen teemana toimii naisten välinen kateus. Usein tulee kadehdittua muita, sen sijaan että keskittyisi olemaan vain oma, ihana itsensä. Olen halunnut tehdä kaikkea ihanaa, kaunista, kevyttä, tyttömäistä ja söpöä, ihan myös omana statementinä sille, miten ankeaa nykymuoti voi välillä olla. Jotain muuta, jotain omanlaistani.

Olen pyrkinyt valikoimaan hyviä materiaaleja: puuvillaa, viskoosia, modaalia, villaa. Olen työstänyt taas farkkuja, neulonut trikookudetta, applikoinut... olen tehnyt leveähelmaisia mekkoja ja laittanut vähän sinne-tänne-tonne rusetteja. Pallokuosia vilahtaa niin valmiina kuin itse painettunakin.

 

Piirrokset ovat myös omaa tuotantoa. Myöhemmin on tarkoitus ottaa ihan oikeita tuotekuvia :)

Koska kyseessä on mallistokokonaisuus kaikin puolin, olen koonnut  

Spotifyihin The Other Girls -soittolistan, 

jota olen fiilistellyt tehdessäni hommia. Listalla kuullaan naisääniä, jotka kertovat tarinoita naisena olemisesta, rakkaudesta ja kateudesta, mutta fiilistellään myös hyviä hetkiä. Olen supertyytyväinen, että listalta löytyy vähän sitä sun tätä, kannattaa kuunnella!