Kai se sitä kevättä nyt ihan oikeasti pukkaa. Maaliskuussakin ollaan jo puolen väli ohi.......... sen sijaan että täyttäisin tämän postauksen "ihanaa-kevät-ihanaa" hypetyksillä, niin tekisi mieli vaan vähän ruikuttaa kun väsyttää ja kaikki on vähän ... kummallista. Eilen podin valtavaa maailmantuskaa ja viime aikainen uutistarjonta on taannut sen, että ahdistus on taattua. Japanin maanjäristyshässäkän jälkeen maapallo on ilmeisesti poissa paikoiltaan ja siltä kyllä oikeasti tuntuu. Tammikuussa taisin kaipailla omaan elämääni draamaa, suuria tunteita ja vauhdikkaita tilanteita -- tilaukseni nähtävästi kuultiin ja toimitettiin perille. Joskus junnataan paikoillaan ja sitten kun kerran nytkähtää eteenpäin, niin vauhti alkaa ahdistaa.
ReUse-proggistakin on enää 2,5 viikkoa jäljellä. Koin pienen uupumisen asian suhteen, nyt alkoi pukata paniikkia. Ehkä tästä selvitään ihan hienosti loppuun saakka, omalla painollaan.
Viime aikojen omituisuudet kulminoituvat mm. siihen, että löysin itseni haaveilemasta Fjällrävenin Kånken-reppua. En ole ikinä kuunaan omistanut sellaista, koska en ole nähnyt mitään syytä omistaa sellaista ja siitä ei ole pitkäkään aika, kun pohdimme ystävän kanssa kuinka hirveitä ne ovat. Allekirjoittaneen potkukelkka on kääntynyt, taas kerran, koska nyt palikkamainen selkäreppu tuntuu hyvältä ajatukselta.
Värisuosikkini, keltainen ja vihreä. Tällä hetkellä kääntyisin ehdottomasti vihreään. Mikä hemmetin vihreäkausi onkaan aluillaan...??? Oikeasti en ole keksinyt yhtään käyttötarvetta repulle ja Facebookissa asiasta meuhkatessani sain lähinnä kahdenlaisia mielipiteitä: puolesta ja vastaan. Toiset vannovat tämän repun nimiin, toiset ovat sitä mieltä, että kyseinen reppu on ihan paska kantaa ja kyse on vain kyltymättömästä tarpeestani hamstrata laukkuja.
En tiedä mitä tapahtuu, mutta löysinpä itseni taas Retkiaitan sivuilta. Siellä ne reput on. (ja sieltä myös kuvat)
Kaiken tämän ahdingon ja omituisuuksien keskellä Anni Nykäsen ihana Mummo lohduttaa. Mummo tietää, että eipä hötkyillä, vaan keitetään kahvit ja otetaan hetki kerrallaan.
6 kommenttia:
Kånken on selkeästi kevätreppu, ostin viime keväänä itselleni ihkaensimmäisen Kånkenin syntymäpäivälahjaksi, toimii oikein hyvin mm. pyöräillessä eikä paina selkää.
On ne nättejä, mutta ihan paskoja kantaa ;-). Mäkin taidan tarvita kahvit ennen kuin alan panikoimaan taas jostain.
Mullakin on joku vihreekausi, syytän aurinkoa! Tuo vihreensävy on kyllä tosi kiva. Mutta mä niin vihaan tota logoa! Ja jokseenkinkin kaikkia muitakin logoja, jotka pitää tunkee tosi näkyvään paikkaan.
Tää blogi on hyvää terapiaa ku täältä löytää aina yllättäen ikäänkuin omia ajatuksiaan sanoiksi puettuna. Jotenkin lohdullista ettei ole ainoa jolla on vähän "pallo pois paikoiltaan". ;-) Kevätahdistusta tosiaan taitaa olla ilmassa..
Noita Kånken-reppuja oli lukioaikoinani vähän joka toisella sellasella khuulilla tyypillä. Hirveitä ne mun mielestä sillon oli, mutta kieltämättä nyt tollasissa värisävyissä nähtynä ihan jees... ;-) ja nykyään olen kyllä sitä mieltä että laatikkomainen reppu on kätevämpi ku sellanen löysä säkkimäinen!
Petra: kevät herättää kaukokaipuun ja reppuhimon. Pyöräillessä olis varmaan hyvä. Tuliskohan sitä pyöräiltyä enemmän kun pitäis ulkoiluttaa reppua?
Nooruska: Coffee brings good ideas.
Ulrika: jep, toi logo on vähä hassu, toisaalta ihan hauska, mut toisaalta ei. Ja vihree on jees.
desthea: no hyvä ja helpottavaa kuulla. Toisaalta oishan se tylsää jos ois aina tasaista.
Mä oon vähä miettiny tätä reppuasiaa ja tullut siihen tulokseen, että Kånkenissa eivät normaalit värimieltymykset päde. Vaikka tiedän, että jos hankin kyseisen apparatuksen, päädyn todennäköisesti hailakan vihreään tai harmaaseen, niin haaveilen ihan kaikista muista sävyistä. Keltaisesta, ruosteenpunaisesta ja kirkkaansinisestä. Wtf :D
Lähetä kommentti