Vitosjakso

Muodin huipulle -ohjelman vitosjaksossa oli tehtävänä suunnitella painoa pudottaneille naisille asu kesäjuhlaan ja tällä kertaa malleina toimivat "ihan oikeat ihmiset". Jokainen malli toi mukanaan yhden ylisuureksi jääneen vaatteen, joka piti hyödyntää päämateriaalina uudessa asussa.

Jo heti alkuunsa useampi suunnittelija tuskasteli tehtävän vaikeuden suhteen. Moni ei ollut koskaan tehnyt vaatetta ei-mallimittaiselle ihmiselle ja toisaalta uusiokäyttöön tarkoitettu vaate luo oman vaikeutensa tehtävälle. On oikeasti tosi vaikeaa tehdä vanhasta vaatteesta uusi: materiaalia on hyvin rajallisesti eikä se taivu ihan kaikkeen. Tehtävän "ihmismallit" olivat tuoneet mukanaan uudelleentyöstämisen kannalta erittäin vaikeita vaatekappaleita kuten trikootunikoita ja housuja, eivät ne ihan helposti kesäisiksi juhla-asuiksi taivu.

Valmiiden lopputulosten perusteella ei oikein kukaan tuntunut onnistuvan tehtävässä. Asut olivat kyhätyn näköisiä, omituisia ja huonosti istuvia. Moni oli lähtenyt toteuttamaan omaa visiotaan tehtävässä kuuntelematta yhtään mallin toiveita ja se näkyi mallin epävarmasta olemuksesta.  Oma kokemukseni asiakastöistä on, että kompromisseja on tehtävä, mutta lopulta onnistunut lopputulos = hymy asiakkaan kasvoilla on paras palkinto. Lisäksi on erikoista, että suunnittelijat eivät tuntuneet osaavan kaavottaa, edes niin perinteistä kaavateknistä asiaa kuin tehdä pienemmästä kaavasta isompi. Toisaalta kaavotus vaatii aikaa ja sitä ei tässä tehtävässä ollut. Toinen itseäni askarruttanut seikka oli, että mallien koko koettiin haasteena - mielestäni hyvä suunnittelija osaa ajatella rakenteellsesti muotoa, oli ihminen mitä mallia tahansa. Moni malleista oli sitä paitsi hyvinkin simpsakassa kunnossa, eikä uudistunut olemus tuntunut pääsevän oikeuksiinsa.

 

Tehtävän voitti Linda. Hänen työstettävänään olivat safarihenkiset beiget housut. Lopputulos on ihan kiva, mutta tehtävänannon päämateriaali oli peitetty pinkillä sifongilla, joten käytännössä housut eivät näy asussa lainkaan. Lindan malli vaikutti hyvin tyytyväiseltä lopputulokseen ja näytti vapautuneelta ja siltä, että tunsi itsensä kauniiksi.

 

Myös Retan malli vaikutti kovin tyytyväiseltä lopputulokseen. Itse vaatteen malli ei ollut erikoinen, mutta turkooseissa kuvioissa oli jotain hauskaa ja onnistunutta. Vaate näytti istuvalta ja raikkaalta, mutta miksi siinä oli silikoniolkain? Inhoan yli kaiken silikoniolkaimia ja jos mekko ei pysy päällä ilman, olisi Reta voinut rakentaa olkaimen kankaasta. Lopputulos oli kuitenkin parempi kuin monella muulla.

Tehtävän myötä kisasta putosi Tuomas. Minusta Tuomaksen asu ei ollut nyt niin paha ja itseasiassa pidin tuosta farkuista tehdystä bolerosta. Hihojen leikkaus toi mieleen aukileikatun kimonohihan ja koin pienoista myötähäpeää Janina Fryn puolesta, joka arvosteli boleroa kärkkäästi ja kysyi mikä idea oli jättää hihat auki. Fry palasi asiaan vielä toiste ja kummasteli hiharatkaisua.... aaarghh, cut the crap, sä et nyt vaan tajunnu! Kyseinen hihamalli kun ei ollut totaalisen ennennäkemätön ja toisaalta ihan mielenkiintoinen ja tekijänsä oloinen.

Itse en olisi pudottanut tehtävästä ketään, ihan vain siksi, ettei kukaan tuntunut onnistuvan toistaan paremmin. Tehtävä oli selkeästi vaikea ajan ja materiaalien puitteissa. Miksei malleja oltu ohjeistettu paremmin, en ymmärrä miksi he toivat kulahtaneita arkivaatteita, jos tarkoituksena oli tehdä juhlaa? Aikaa oli naurettavan vähän, jos mietitään että pitäisi tehdä mittatilausvaatetta ja vielä kierrätysmatskuista. Tehtävästä jäi fiilis, että kukaan ei oikein onnistunut eivätkä mallitkaan saaneet kauniita asuja kesäjuhliin.

kuvat MTV3

P.s. Tuli taas vähän kärkästä tekstiä, mutta ohjelman kakkoskausi ei ole tähän mennessä kovin vakuuttava. Haluan painottaa, että se ei ole kilpailijoiden vika eikä tee kenestäkään huonoa suunnittelijaa. Kritiikkini kohdistuu enemmän tuotantoa kohtaan ja on toivottavasti edes jossain määrin rakentavaa.