Celebrate, good times, c'mon!

Torstaina otettiin jo varaslähtöä vapunviettoon...

 

Miltton showroomilla oli pressipäivä ja sen kunniaksi vappukarkelot. Kaikenlaista ihmeteltävää ja ihania asetelmia. Marimekon "Ruusupuu" on kyllä kaunista ja Koko-ruusukupit sopivat kankaan kanssa hienosti yhteen.

Illalla sitten mielenilmaukseen. Me kaikki mahdumme Suomeen.

 Vappukukkiakin on...

 ... ja vappupalloja. Piti ostaa kolme kymmenen ilmapallon pussia, jottain sain kolme pinkkiä ja kolme valkoista palloa, punaisia ja sinisiä olikin sitten enemmän. Palloasetelman värit valitsin tarkkaan oman kodin väreistä.

 Vappuhame löytyi Hakiksen Fidalta. Se on Sisleyn ja kustansi 5,50€. Ihana sirkusfiilis! Paljetteja on jo karannut matkan varrelta, mutta se ei niin haittaa.

Eilen tuli myös pitkästä aikaa poikettua Vii Voanin aasiamarkettiin. Jos skandinaavinen pakkaussuunnittelu ahdistaa, suosittelen visiittiä Hämeentie kolmoseen. Tuli taas fiilis kuin olisi jossain ihan muualla, kun hyllyt notkuivat mitä ihmeellisempiä tuotteita. Riisipussi valittiin ulkonäön mukaan, kuin myös ihana teepurkki. Ruusutee tuoksuu ja maistuu voimakkaasti ruusulta. Kookosmehu vähän jännittää, noin yleisesti kyllä tykkään kookoksesta kaikissa muodoissaan. Riisiä, teetä, vahvaa curryjauhetta, papuja ja kikherneitä... Seuralaiseni nappasi mukaan vielä okraa ja minä valkosipulilla maustettuja "plantain chips" eli vähän niinkuin valkosipulibaananilastuja :D Hyviä olivat!

 

Ninni ja vappuilme.

Hauskaa vappua kaikki ihanat!

Ja niin he saivat toisensa

Prinssi Williamin ja Kate Middletonin häitä tuli katsottua tuntitolkulla, suorana lähetyksenä ja tippa linssissä. On se vaan niin ihanaa kun kuninkaalliset menee naimisiin:D,  melkein niinkuin katsoisi satua telkkarista. Morsiamen puku on upea! Klassisen kaunis ja romanttinen, mutta kuitenkin modernilla twistillä.  Mieleen tulee 1940- ja 1950-luvun kauniit puvut. Puvun suunnittelusta vastasi Sarah Burton Alexander McQueenin muotitalosta. Mikä hieno kunnianosoitus McQueenin muistolle ja mikä mahtava meriitti suunnittelijalle!

Siellä ne nyt ovat ja juhlivat parasta aikaa. Oihh.

kuvat HS.fi

Vihertää

 

kuvat Asos. Iso sydän.

Asoksen laukkuherkkuja. Green is the new obsession!

LOVE-LOVE-LOVE-LOVE!!!!!!!!!!

On siis kevät

Pääsiäinen oli ja meni, vappua odotellessa. Hassua, että tänä vuonna juhlapyhät ovat niin lähekkäin. Pääsiäisen vietin rauhallisissa merkeissä porukoiden luona maalla.

Parasta oli laiska rentoilu ja koirakamun kanssa vietetyt hetket. Makkaranmallinen koirakamu mahtuu kätevästi syliin ja sylissä sitä tulikin pidettyä ainakin viisi kertaa päivässä. Jättimäinen ulkotarha ei koirakamua kovasti napannut, kun sisällä talossa oli ihmisiä ja kissakamuja.

 Kissajoukkiota kasvatettiin lopulta ihan koko perheen voimin. Nyt Fasun Pääsiäistipun suklaamunat ovat kadonneet kaupoista ja pikkukissat niiden mukana. Höh.

Shoppailtuakin tuli hieman, punavalkoraitaista paitaa oli vaikea vastustaa.

 Äiti osti minulle Sosuli-mukin.

Pitäis vielä hankkia Hosuli, nappeja rakastava pariskunta on kovin sympaattinen.

Hankin myös kahdet tennarit, kuvan pinkki-mustaruudulliset ja sitten ihan täysmustat yksilöt. Hintaa yhdellä parilla oli 6€. Laadusta en sitten tiedä, toivotaan että kestävät.

Lämmin kevätsää yllätti positiivisesti.

Sinisen huvilan kahvila on nyt korkattu tälle kaudelle, hyvässä seurassa tietenkin.

Marimekko, surrur

Surrur - Tee oma Marimekkosi -kirja sai alkunsa ajatuksesta, että Marimekolla on niin paljon hienoja kankaita, joita voisi käyttää laajemminkin kuin pelkästään sisustukseen ja vaatteisiin. Seitsemälle Marimekon suunnittelijalle annettiin vapaat kädet toteuttaa mielikuvituksekkaita "projekteja" ja niiden ideat ja ohjeet löytyvät Mari Savion ja Kati Rapian kirjasta.

 kuva

 Kirjaa selatessa ohjeet tuntuvat varsin helpoilta jokaisen toteutettaviksi, värien ja kuosien kirjo saa haluamaan projekteihin nimenomaan Marimekon kankaita. Pöllöpelätin on ohjeiden kermaa, ihastelin sitä Marikulman ikkunoista.

Designmuseossa voi osallistua vielä 26.4. klo 17-19 Surrur-pajaan, jossa toteutetaan kirjan projekteja ompelemalla. Osallistumismaksu on muistaakseni jotain kympin luokkaa ja se sisältää materiaalit. Lisätietoja voi kysellä museosta.

 

Are we we are, are we we are the waiting

Ilmassa on odotusta.

Odotetaan lämpimiä päiviä, pääsiäislomia, vappua. Ollaan jo optimistisia kesän suhteen, kyllä se sieltä kohta tulee. Odotetaan koulujen loppumista, kesäjuhlia, piknikkejä puistossa, mökkeilyä, valoisia öitä.

Jos odottamiseen liittyy se ihanan jännittävä tunne, on odottaminen ihanaa. Jos taas odottaa huonoja uutisia, on odotus piinaavaa.

Sunnuntaisen vaalituloksen jälkeen koin valtavan pettymyksen. Olin odottanut enemmän. Kaunis aurinkoinen maanantai oli fiilikseltään syvän musta. Tätäkö se on tulevaisuus? Ainaista odottamista, että asiat muuttuisivat paremmiksi? Eivätkä ne kuitenkaan koskaan muutu? Pikkupaikkakunnalta kotoisin olevana tunnen syvää ahdistusta siitä, että ahdasmielisyys ei väisty. Persupolitiikka jyllää ja jytkyää. Elämme toki poliittisesti mielenkiintoisia aikoja, mutta nuiva manifesti ei naurata, ei yhtään.

Ehkä tästä mennään eteenpäin, päivä kerrallaan niin kuin ennenkin. Aggressioon ei pitäisi vastata samalla mitalla, vaan olla ovelampi ja astetta edellä. Think globally, act locally.

Eilen tein odottamattomia löytöjä. Olen saanut jonkun fiksaation tehdä tilkkutöitä ja kierrätyskeskuksen ilmaiskorista löytyi mitä hienompia kangastilkkuja. On retroa ja ehtaa vintagea. Lastenkankaista ajattelin tehdä jotain kamujen lapsille ja kimonohenkiset tilkut säästän tietty itselleni.

Olin odottanut H&M:n ja Swedish Hasbeensin yhteistyömallistoa kauppoihin, mutta jotenkin sen lanseeraus tuli yllätyksenä. Yhteistyö on mielenkiintoinen ja vähintään yhtä mielenkiintoista on sen ympärillä vellonut kohu tuotantoportaasta ja hinnoittelusta, mutta myös yhteistyötä vastustaneiden merkkisnobien asenne. Yhden kokeilukerran perusteella voin sanoa, että aidot Hasbeensit tuntuivat äärettömän hyvältä jalassa, mutta hintaluokka on minulle täysin mahdoton.

Tilasin kokeeksi omat "henkkahäsbikset" nettikaupasta. Arvoin mustien ja valkoisten välillä ja totesin, että valkoiset voisivat olla omassa käytössä paremmat.  Mustat ovat toki erittäin mageet, mutta valkoisissa on helpompi malli. Katsotaan sitten ensi kuussa, että miten istuvat jalkoihin - se ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Onpahan taas jotain mitä odottaa.

with love Sanna Hopiavuori

Poikkesin pari viikkoa sitten Miltton showroomilla tutustumassa tulevan syksyn with love Sanna Hopiavuori -mallistoon ja pääsin samalla juttelemaan itse suunnittelijan kanssa.

"''They found Mary Bellows cuffed to the bed"

"Malliston innoittajana on ollut intohimorikoksista ja niiden seurauksista kertova Murder ballads -albumi, jonka Nick Cave julkaisi 1996. Albumista välittyvä melankolia ja surulliset kauhutarinat ovat olleet suurena inspiraationlähteenä mallistoa suunniteltaessa."

Täytyy sanoa, että välillä ihmettelen sitä suurta inspiraationlähdettä ja voimavaraa, mitä suomalaiset suunnittelijat löytävät melankoliasta ja synkkyydestä, itselleni se on vähän vierasta. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt, että vaikka malliston tematiikka onkin synkkää, on se muotokieleltään ja materiaaleiltaan kuitenkin pehmeää. Moderneja leikkauksia, laskoksia ja kauniita, huolellisen käsintyöstettyjä yksityiskohtia. Sanna Hopiavuori käyttää kierrätys- ja ekomatskuja (mm. hampun ja PET-muovin sekoitteesta valmistettua kangasta) ja vaatteiden mallit kestävät aikaa ja niitä voi varmasti yhdistellä monin eri tavoin.

Ohuen ohut neule on ihana ja uskomattoman kevyt. 

Sen voi kuvitella ottavansa mukaan vähän joka paikkaan.

 Sanna oli kutonut tämän upean neulemekon käsin. Mekon helma on kauniin pyöreälinjainen

Tässä mekossa on kauniin harsomainen selkäosa.

 

 Mekon yläosa on kierrätettyä nahkaa, alaosa neulosta. 

"Kauniita vaatteita ja asusteita kauniille naisille. Rockeleganssi. Villi tyttömäisyys. Pimeät sumuiset kujat. Nuhjuisuus yhdistettynä kauneuteen. Mustan ja harmaan eri sävyt. Bohemian chic".

Näin Sanna kuvailee itse mallistoaan.

Mallisto on rock-henkinen, mutta kauniin naisellinen ja moderni ja vaatteiden käyttäjiksi voisi kuvitella niin goottihenkisiä nuoria tyttöjä kuin tyylikkäitä, hieman iäkkäämpiä daameja. Juttelimme Sannan kanssa vaatetusalasta ja ekologisuudesta, mikä on aina mielenkiintoista ja omia ajatuksiakin avartavaa. Malliston vaatteet valmistetaan Suomessa, eettisesti ja mahdollisimman ekologisesti. Ja tietenkin rakkaudella.

with love Sanna Hopiavuori -tuotteita myyvät Yalo ja Nudge

Sirkuskarhun polkupyörä

Anzi haastoi minut jo aikaa sitten Kuka - mitä - missä - millä - milloin -kyselyyn.

Kuka?

 Heidi. Olen esiintynyt blogimaailmassa aina omalla etunimellä, kun en muutakaan keksinyt ja hyvä niin.

Mitä?

Asiasisältö vaihtelee, pääaiheena kuitenkin esteettiset asiat, vaatteet, tavarat, muoti ja ilmiöt. Omaa elämää, omia projekteja ja kirppislöytöjä. Tykkään ajatella, että blogi on prosessi ja   käytän sitä jonkinlaisena itsereflektiovälineenä.

Missä?

Helsingin Kalliosta huudellaan ja aina enimmäkseen omasta kotoa. Helsinkiin muutto oli pitkäaikainen haaveeni, joka toteutui melkeinpä viisi vuotta sitten. Olen asunut koko ajan saman katon alla Kalliossa ja viihtynyt erittäin hyvin. Täällä on koti.

Millä?

Olen pc-käyttäjä ja koneeni on ihan perus Asuksen läppis. Mutta haluaisin paremman kameran, huono kamera hidastaa bloggaamisintoa.

Milloin?

Vaihtelevasti silloin kun huvittaa ja tuntuu, että nyt on asiaa. Ihanteellisin hetki on kiireettömästi aamupäivästä, kahvikuppi seurana.

Myös Gimp-artisti AnneVee heitti haasteella, joten toteutetaan sekin samaan syssyyn. You are beautiful-haasteen myötä pitäisi julkaista blogissa 3-5 ennennäkemätöntä (oma)kuvaa. Anne toivoi minulta nostalgiakuvia elämän varrelta, jeshh.

 Olin soma vauva, en mitään päivänsäde-tyyppiä vaan enemmänkin miettiväinen tapaus. Tässä olen serkkuni sylissä ja nähtävästi juuri puklannut hänen päälleen. Asuni on sen sijaan todella kiva, tykkään vieläkin keltaisesta ja tietty pallokuosista.

 Tämä kuva on blogissa nähty aiemminkin, mutta se pohjustaa seuraavaa kuvaa. Kaksi palleroa, ihmispallero ja koirapallero, Suomen kesä ja taitaa olla ihmispalleron elämän ekat nimpparit.

Koiranpentuja meille syntyi nähtävästi tasaisin väliajoin, tässä taas ihmispallero tohkeissaan koirapallerosta ja huomaa OUTFIT, jonka ennakkoluulottamalla yhdistelmällä voisi päästä tänä päivänä Hel-looksiin asti. (huomaa myös kuvan rajaus :D )

Kuvassa ensimmäinen polkupyöräni, joka oli paras pyörä ikinä. Isoveljeni uskotteli, että se on ostettu sirkuksesta ja että se oli sirkuskarhun entinen polkupyörä. Uskoin tämän todella pitkään. Tuo mekko oli todella kiva ja olin saanut lahjaksi vaaleanpunaiset helmet ja klipsikorvakorut. Minulla on muuten yleensä vähän huono tasapaino, mutta pyöräilemään opin nopeasti.

Vanhoissa kuvissa on hauskaa se, että tunnistan niistä itseni edelleen. Pidän edelleen käsiä ja jalkoja samoissa asennoissa, en tykkää poseerata kameralle ja vartalotyyppinikin on säilynyt yhtä vantterana aikuisikään saakka. Viihdyn kaikenkirjavissa vaatteissa, tykkään pyöräillä ja rakastan edelleen eläimiä yhtä innokkaasti.

En nyt jaksa haastaa ketään, tarttukoon ken tahtoo :)

Feels like spring spirit

Keväällä valon määrä tuntuu lisääntyvän päivä päivältä - ja lisääntynyt valoisuus paljastaa kodin pölykertymät. Tekisi myös mieli raivata lisää tilaa valolle ja ympäröidä asuinympäristö kirkkailla väreillä. Koska tila ja varallisuus on rajallista, tyydyin nyt vain fiilistelemään. 

Seinäkangas Marimekon Siirtolapuutarha, sohvatyynyt H&M Home, pikkutaulujen kortit Papershop, kuvaprinttitaulu Sanna Annukan "Spirits of the North".

Ah itsetyytyväisyyttä, tämä näyttää ihan minulta!

Valitusvirsi

En enää oikein tiedä miten edes aloittaa tämän Muodin huipulle -ohjelman ruotimisen, varsinkin kun kaksi edellistä jaksoa jäi oman viitseliäisyyden ja kiireiden takia välistä. Jos asia ei kiinnosta, suosittelen skippaamaan jo alkuunsa.

Seiskajaksossa suunnittelijat vierailivat Espoon modernin taiteen museossa, Emmassa ja saivat tehtäväkseen suunnitella työasun museo-oppaalle. Työvaatesuunnittelu on oma luku sinänsä, jossa pelataan hienovaraisilla yksityiskohdilla, käytettävyydellä ja kestävillä materiaaleilla. Tehtävän voitti Suvi ja kisasta tippui Mari.

 Suvin voittoisa työ

Kasijaksossa koettiin yllätyksiä, kun suunnittelijoiden piti työstää uudenlainen coctailmekko jokaiselle annetun musiikkityylin henkeen ja mallien valitsemista kankaista. Tehtävän voitti Reta ja Essi joutui lähtemään.

Retan kansanmusiikista inspiroitunut coctailmekko

Eilen nähdyssä ysijaksossa suunnittelijat pohtivat omia arvojaan eettisyyden & ekologisuuden puitteissa ja yrittivät tuoda niitä esiin streetwearin muodossa. Ensin matkattiin Taikin kirjastoon ja taustatutkimukselle sai aikaa 1,5 tuntia, mikä on ohjelman hektisessä tahdissa jo paljon se. Eurokankaassa oli aikaa 20 minuuttia ja budjetti 100€.
Oikeastaan mikään lopputuloksista ei tuonut mieleen hyvännäköistä "streettiä", joka on parhaimmillaan mielenkiintoista ja aikaansa edellä olevaa, käyttömukavaa ja omaksuttavaa. Jokainen suunnittelija joutui perustelemaan lähtökohtaansa, joka ei avautunut etukäteen tuomaristolle. Voiton vei, jälleen kerran onnistuneesti, Linda, joka alkaa olla oikeastaan ohjelman ainoa toivo. Lähtöpassit annettiin Suville, jonka asu oli kieltämättä aikamoista suttua, vaikka sisälsi hyvännäköistä ruutukuosia, jota käytetään paljonkin streetwearin piirissä. 

Lainaan tähän pätkän Facebookissa käydystä keskustelusta, johon ystäväni kommentoi mielestäni osuvasti niinkin typerää omaa statuspäivitystäni kuin "siis mä en kestä tota Muodin huipulle ohjelmaa".


"...suunnittelutyötä viihteen ehdoilla. Lähtökohta kai sekin, mut kenen etuja se palvelee? Suunnittelija saa typeriä, väkisinväännettyjä tehtävänantoja joissa ei oikeesti pääse toteuttaan sitä parhainta suunnitteluosaamista, lopputuloksena hutastuja tekeleitä, jotka sitten jurytetaan käsittämättömällä epäjohdonmukaisella epäammattimaisella tavalla. Lopputuloksena huono viihdeohjelma jossa sekä suunnittelijat että tuomaristo saadaan näyttään typeriltä askartelijoilta ja tyhjänjauhajilta. Jos lähtökohtana olis oikeesti kunnianhimoinen suunnittelutyön tekeminen, se olis varmasti ihan taviskatsojillekin mielenkiintonen kurkistus oikeeseen suunnittelutyöhön. Itse kun en esim. osaa kaavottaa vaatteita, niin musta olis HIENOA päästä näkeen kun suunnittelija luonnoksista lähtee kaavottaan asua, minkälaisten työvaiheiden kautta päädytään lopputulokseen ja miten ajatukset prosessin edetessä jäsentyy. Jos ohjelman tarkoituksena on tuoda katsojien kotiin viikottainen catwalk-muotinäytös, niin hyvin kauas jäädään tästäkin. Yhden päivän aikana tempastuilla nyhjää-tyhjästä-räteillä ei saada aikaan muotinäytöstä eikä töistä saa tv:n kautta kokonaiskuvaa, koska ruudussa näkyy vain lyhyitä leikkauksia mallin meikeistä, kampauksesta ja yksittäisiä välähdyksiä eri puolilta asua."

En osaa asiaa paremmin tiivistää. Oikeastaan lähes jokaista tehtävää on vaivannut yhden tai monen samanaikaisen tekijän puute: joko liian vähän aikaa vaadittuun tehtävään, huonot materiaalit tai epäoikeudenmukainen tuomarointi, jossa selvästi suositaan viihdeohjelman tekemisen kannalta mielenkiintoisia tyyppejä, mutta joiden osaaminen näyttää olevan toistaitoista. Selittämällä pääsee pitkälle, eikä kunnollista kritiikkiä anneta. Ymmärrän, että kyseessä on myös viihdeohjelmaformaatti, jota tuotetaan tiettyjen rajojen puitteissa, mutta silti välillä surkuttelen sitä, kuinka köykäinen kuva vaatesuunnittelijan työstä ohjelman kautta välittyy. Hetkittäisiä kohokohtia toki löytyy ja varmasti kisaajissa on potentiaalia, mutta se ei vain pääse esille niin hyvin kuin ehkä voisi.


kuvat MTV3