Sirkuskarhun polkupyörä

Anzi haastoi minut jo aikaa sitten Kuka - mitä - missä - millä - milloin -kyselyyn.

Kuka?

 Heidi. Olen esiintynyt blogimaailmassa aina omalla etunimellä, kun en muutakaan keksinyt ja hyvä niin.

Mitä?

Asiasisältö vaihtelee, pääaiheena kuitenkin esteettiset asiat, vaatteet, tavarat, muoti ja ilmiöt. Omaa elämää, omia projekteja ja kirppislöytöjä. Tykkään ajatella, että blogi on prosessi ja   käytän sitä jonkinlaisena itsereflektiovälineenä.

Missä?

Helsingin Kalliosta huudellaan ja aina enimmäkseen omasta kotoa. Helsinkiin muutto oli pitkäaikainen haaveeni, joka toteutui melkeinpä viisi vuotta sitten. Olen asunut koko ajan saman katon alla Kalliossa ja viihtynyt erittäin hyvin. Täällä on koti.

Millä?

Olen pc-käyttäjä ja koneeni on ihan perus Asuksen läppis. Mutta haluaisin paremman kameran, huono kamera hidastaa bloggaamisintoa.

Milloin?

Vaihtelevasti silloin kun huvittaa ja tuntuu, että nyt on asiaa. Ihanteellisin hetki on kiireettömästi aamupäivästä, kahvikuppi seurana.

Myös Gimp-artisti AnneVee heitti haasteella, joten toteutetaan sekin samaan syssyyn. You are beautiful-haasteen myötä pitäisi julkaista blogissa 3-5 ennennäkemätöntä (oma)kuvaa. Anne toivoi minulta nostalgiakuvia elämän varrelta, jeshh.

 Olin soma vauva, en mitään päivänsäde-tyyppiä vaan enemmänkin miettiväinen tapaus. Tässä olen serkkuni sylissä ja nähtävästi juuri puklannut hänen päälleen. Asuni on sen sijaan todella kiva, tykkään vieläkin keltaisesta ja tietty pallokuosista.

 Tämä kuva on blogissa nähty aiemminkin, mutta se pohjustaa seuraavaa kuvaa. Kaksi palleroa, ihmispallero ja koirapallero, Suomen kesä ja taitaa olla ihmispalleron elämän ekat nimpparit.

Koiranpentuja meille syntyi nähtävästi tasaisin väliajoin, tässä taas ihmispallero tohkeissaan koirapallerosta ja huomaa OUTFIT, jonka ennakkoluulottamalla yhdistelmällä voisi päästä tänä päivänä Hel-looksiin asti. (huomaa myös kuvan rajaus :D )

Kuvassa ensimmäinen polkupyöräni, joka oli paras pyörä ikinä. Isoveljeni uskotteli, että se on ostettu sirkuksesta ja että se oli sirkuskarhun entinen polkupyörä. Uskoin tämän todella pitkään. Tuo mekko oli todella kiva ja olin saanut lahjaksi vaaleanpunaiset helmet ja klipsikorvakorut. Minulla on muuten yleensä vähän huono tasapaino, mutta pyöräilemään opin nopeasti.

Vanhoissa kuvissa on hauskaa se, että tunnistan niistä itseni edelleen. Pidän edelleen käsiä ja jalkoja samoissa asennoissa, en tykkää poseerata kameralle ja vartalotyyppinikin on säilynyt yhtä vantterana aikuisikään saakka. Viihdyn kaikenkirjavissa vaatteissa, tykkään pyöräillä ja rakastan edelleen eläimiä yhtä innokkaasti.

En nyt jaksa haastaa ketään, tarttukoon ken tahtoo :)