31.5.2011

Pysähdyksiä

Kruununhaassa, Liisankadulla sijaitseva Nasta on ilahduttaa vaihtuvilla ikkunasomisteillaan. Reilu viikko sitten pikkuisen liikkeen ikkunassa näytti tältä:




Mietin usein tämäntyyppisen liikkeiden tarjontaa ihaillessa, että miten ne ikinä malttavat myydä noita ihania tavaroita eteenpäin?

Retron suosio kiteytyy juurikin käyttöesineissä: pelkistettyjä, käytännöllisiä, kauniita ja värikkäitä.



Liisankadulla on myös ihana kahvikauppa. Jahka jonain päivän rikastun, pitää käydä tarkemmin tutkailemassa kaupan valikoimaa.


Krunan rannasta löytyy myös autenttinen lippakioski:



Valiojäätelöä- ja Coca-cola-mainokset ovat suoraan luvulta ja pääsin mielikuvissani roimasti ajassa taaksepäin. Lapsena kioski oli mitä parhain juttu: sieltä sai irtokarkkeja, jätskiä ja limpparia. Viisi markkaa oli iso raha, yleensä se kolikko liiskaantui hikiseen kämmeneen kun piti valkata että mitä sitä ottais... 



 Rakennustelineet loivat kauniita varjoja, jotka hetken päästä näyttivät jo ihan erilaisilta, kun valo kulki eteenpäin. Kaunista.

29.5.2011

All I need is a little time, to get behind this sun and cast my weight, all I need is a peace of this mind, then I can celebrate

Kun oma elämä on yksi jättimäinen pyörremyrsky, on lohduttavaa että ympärillä on yhtäkkiä niin paljon taas elämää. Olen tönöttänyt kukkaistutusten vierellä ja puiden juurilla, ihastelemassa ja kuvaamassa. Vanhukset ovat hymyilleet touhuilleni ja olen tainnut päästä muutamiin turistikuviinkin mukaan.

Silti tämä luonnon kauneus jaksaa aina hurmata. Välillä sataa ja tuulee, mutta se vain vehreyttää ja voimauttaa lisää. 





Kukkaistutukset, hevoskastanjat, omena- ja kirsikkapuut. Kohisten kasvavat puiden lehdet, pensaat ja vihreät nurmikot.......................... oijjj.

Jos luonto on jatkavassa kasvutilassa niin tuntuu että ihmiset ovat myös heränneet eloon. Viikonloppuisin on vaikka mitä tapahtumaa tarjolla. Eilisen lauantain ohjelmatarjonnasta valitsin Maailma kylässä -festarit. Tunnelma oli jees ja ruokavalintakin osui laajasta etnoruokatarjonnasta nappiin. Tietty piti ostaa myös metrilakua ;)
Kirppisteltyä on tullut myös, enkä voi kun rakastaa tätä "harrastusta" aina ja vain enemmän.

Huippusarjaa "Hynttyyt yhteen" olen fiilistellyt joskus aiemminkin täällä blogissa ja nyt löysin sarjan ensimmäiset jaksot sisältävän tupla-DVD:n upouutena, vielä muoveissaan hintaan 3€. Vapun ja Virpin seurassa ei ole ikinä tylsää ja mitä ihaninta ajankuvaa lama-ajan Suomesta! (kuvassa näkyvä lehti 0,20€).

Nyt nää jutut menee ihan sekalaisiksi, mutta sain testattavaksi Nivean uutuusdeodorantteja ja myöhemmin siis luvassa jonkinlaisia testituloksia. Kosmetiikkaa voisi jatkossa ehkä käsitellä useammin, olen nimittäin löytänyt muutamia ihan huippuja tuotteita kiitos kanssabloggaajien :)


Ja sit vielä musaa: ikisuosikki Air:in musiikki on sellaista, minkä miellän todella vahvasti tähän vuodenaikaan. Moon Safari (1998) on yksi kauneimmista albumeista mitä tiedän ja All I need on vaan niin käsittämättömän ihana ja sen video myös.

24.5.2011

Saimin enkeleitä

Olen seurannut  Neloselta maanantaisin tulevaa Saimin enkelit -sarjaa. Vieläkin nämä erilaiset mallimaailmaan sijoittuvat realityt jaksavat kiinnostaa, ovat kuitenkin kevyttä ja viihteellistä katsottavaa.



Saimin enkeleiden ideana on ollut roudata Saimi Hoyer mallisuojatteineen Milanoon ja puskea tyttöjä kohti kansanvälistä uraa Saimin avustuksella. Mukana oleviin Paparazzin mallityttöihin Saimi on luottanut ja uskonut eniten ja käyttää auliisti omia kontaktejaan tyttöjen hyödyksi.
Mietin aluksi, että onko ideaa tuottaa taas yksi ohjelma lisää, jonka myötä pitkiksi venähtäneet ihmistaimet haaveilevat vain kameran edessä poseeraamisesta ja joutilaan nättinä olemisesta.  On surullista, että kaunista ulkonäköä arvostetaan niin paljon ja välillä tuntuu, että olisi mielekkäämpää seurata sellaisten nuorten elämää, jollainen on itsekin ollut: epävarma ja epäviehättävä, ujo, ahdistunut, maailmantuskainen teini, joka haaveilee omasta vapaudesta, ammatista ja elämästä, jossa saisi toteuttaa omia valintoja. 



Tyttöjen ajatukset muotialasta ovat huvittaneet, ärsyttäneet ja ihmetyttäneet: "Noku mä oon niinku aina halunnut tehdä tätä ja mä luulen että musta olis tähän kun oon pitkä ja laiha ja nätti ja mulla on niinku tota luonnetta." Raaimmillaan mallina työskentely on kameran edessä nukkena poseeraamista ja muotinäytöksessä henkarina olemista. Ulkonäköä arvotetaan joka ikinen päivä. Laihduta, kiinteytä, nuku, urheile, katso mitä syöt. Ole motivoinut, halua, janoa, elä tästä maailmasta. Ole mitä muut haluavat.


Useamman jakson jälkeen olen kuitenkin pohtinut, että toisaalta tämäntyyppinen ohjelmamalli on hyvä: se antaa realistista kuvaa siitä, miten tytöt joutuvat päivästä toiseen ramppaamaan castingeissä, töitä saamatta. Mitä pidemmälle ohjelma on kehittynyt, sitä enemmän pidän siitä ja se kiinnostaa. Tyttöjen kamppailu itsensä ja töiden saamisen kanssa on koukuttavaa ja glamour ja helppo elämä ovat kaukana. Välillä iskee ihmetys, mikseivät niin nätit tytöt kelpaa happamalla muotiväelle? Millaisille tytöille ne työt sitten menevät? Ei siis riitä, että olisi kaunis, persoonallinen, oikean pituinen tai kokoinen: on pitkälti kyse hyvästä onnesta ja siitä, edustaako sellaista tyyliä, mitä työnantajat etsivät. Sattuuko naama nyt miellyttämään. Onko tehnyt oikean kuvaajan kanssa töitä. Onko tarpeeksi vahva kirja. Milanon mallimaailma on kova. Tytöt eivät varsinaisesti kilpaile keskenään, mutta joutuvat samoihin castingeihin ja kokemaan pettymystä kun kaveri saa työn, jota on itsekin hakenut. Toisaalta myös tytön pitää olla motivoitunut ja kokemaan pettymyksiä toisensa jälkeen. Välillä tyttöjä väsyttää ja sen ymmärtää.



Tytöt ovat kaikki kovasti nättejä ja omasta mielestäni varsin hienosti alalle sopivia. Tosin 14-vuotias Linda on mielestäni aivan liian nuori ja oli hyvä, että hänen visiittinsä Milanossa oli lyhyt ja tutustumispainotteinen. Arvostan myös Siirin päätöstä lähteä kotiin, koska se tuntui hänestä itsestään hyvältä. Ohjelmassa on puhuttu siitä, onko tytöillä tarpeeksi motivaatiota bisnekseen, nälkää alaa kohtaan. Itä-eurooppalaiset tytöt ovat sarjan mukaan nälkäisempiä, koska heiltä puuttuu sellaisia mahdollisuuksia, mihin suomalaiset tytöt ovat jo kenties tottuneet: hyvä elämä on helpommin saavutettavissa. 



Olen miettinyt omaa suosikkia. Olisi helppoa sanoa kuvankaunis ja rento Christel tai oudon kiehtova ja superpitkä Anette, mutta toisaalta olen myös alkanut pitää Leilan nukkemaisesta hauraudesta. Jos Leilaan saisi vähän enemmän virtaa ja mystiikkaa, voisi hän tehdä hyvinkin mielenkiintoisia juttuja. Haluaisin nähdä, millaiseksi persoonaksi Leila kehittyy. Julia on sympaattinen, kaunis ja ah-niin-kaupallinen. Miltä tyttö näyttäisi erilaisessa tukassa, erilaisessa roolissa?


Sarjan hienoa antia ovat myös kaukokaipuisen sielun janoavat leikkaukset kaupunkimaisemista, Milanon ja Rooman katujen ihmisvilinästä ja sykkivistä valoista. Myös Saimin teatraalinen esiintyminen on erittäin viihdyttävää katsottavaa. Saimin enkelit onkin kiinnostavinta mallirealitya pitkiin aikoihin.


mallikuvat Paparazzi.fi

23.5.2011

Kirsikanpunaista nahkaa

Olen tunnetusti kyltymätön laukkuhamstraaja, mutta haluan painottaa että olen myös laukkujeni suhteen vaativa.
Törmätessäni Uffilla kauniin kirsikanpunaiseen Elle-merkkiseen laukkuyksilöön ihastuin välittömästi sen väriin ja hyvälaatuiseen materiaaliin eli nahkaan. 

En tykkään "kainalolaukuista". Tykkään kantaa laukkua olalla, mutta pienehkö laukku yhdistettynä pitkiin kantohihnoihin.... noh, en vaan tykkää. Tönötin laukkurekin kyljessä tovin ja pyörittelin laukkua - voisikohan tätä muuttaa? Jos irrottaisin tuon tuosta ja lisäisin tuohon... ehkä. Ehkä se voisi toimia.

Siispä laukun kanssa kassalle ja kotiin. Irroitin ensimmäisenä sivulenkit ja sitten leikkasin kantohihnat irti etupuolen taskuläpän takaa. Takana kantohihnat olikin tikattu kiinni ja irroitin ne ratkojan avulla. Sitten yhdistin kantohihnat yhdeksi pitkäksi hihnaksi: ensin irroitin toisesta hihnanpäästä lenkin, jonka siirsin toisen hihnan päähän ja lopulta yhdistin hihnat ompelemalla ne toisiin keskeltä "limittäin". Oma ompelukoneeni kykeni paksun kohdan ompelemaan nahkaneulan ja pienimuotoisen "pliispliispliis" rukoilun myötä. Laukun sivulenkit olin irroittanut leikkamalla alemmat lenkit poikki ja nyt liimasin ne takaisin kiinni. Irroitin vielä taskunläpässä olleen E-koristeen irti ja lopuksi yhdistin metallilenkit toisiinsa.
Harmi etten tajunnut kuvata prosessia. Lopputuloksesta tuli hyvin mieluinen ja sellainen kun olinkin ajatellut. Laukun hihnata kiskaistaan ristiin vartalon päälle ja laukkuosa jää ylälantiolle. 



Toki muokkauskohdat näkyvät, jos laukkua tarkastelee läheltä, mutta kauaksi ne eivät näy. Kannatti siis nähdä pieni vaiva!

22.5.2011

Marimekkoa Espalla

Eksyinpä perjantaina sattumalta Espalle ja Marimekon 60-vuotisnäytökseen. Ilma oli mitä ihanin ja muutenkin puitteet aivan mahtavat marimekkomaiselle näytökselle, jota seuraamaan oli tullut kaikenikäistä porukkaa. Lava oli koristeltu kauniisti kukkasin ja ympärillä oleva, kevääseen heräävä luonto urbaanissa ympäristössä loi hienon tunnelman: tällaiseen ympäristöön soisi tuotavan enemmänkin muotia ihasteltavaksi.









Marimekon yleisönäytösten paras puoli on nimenomaan siinä, että ne ovat kaikelle kansalle avoimia. Mikään elämää suurempi muotielämys ei tämäkään näytös ollut ja muutamat esitellyistä asukokonaisuuksista olivat jopa vähän tylsiä. Toivoisin enemmän asusteiden käyttöä ja revittelyä asukokonaisuuksissa, jotta katsoja sai kokea myös vähän jotain uutta. Itse pidin eniten juuri loppupään kesämekoista, koska malleja oli stailattu kauniisti kukkaseppelein ja -köynnöksin. Vuodestaan toiseen Marimekon kevätnäytös jaksaa kuitenkin kiinnostaa ja selkeästi sitä tullaan varta vasten katsomaan. Näytösvaatevalinnoissa otetaan huomioon kaupallisesti kiinnostavat jutut ja yleisöä kosiskellen mukana on aina niin lapsimalleja kuin vähän iäkkäämpiä daameja. Tämänkertaisen näytöksen parhaimpia malleja olivatkin juuri ne keski-ikäiset naiset, niin kauniita ja tyylikkäitä naisia että.

Kansa sai todellakin sirkushuveja, nimittäin paikanpäällä jaettiin Aino -jäätelöpurtiloita. Pakkauskoko oli vähän liian suuri, vaikka itse jätski hyvältä maistuikin. Kaunis ilma, muotinäytös ja ilmaista jätskiä - ei voi valittaa. Ilmapiiri oli kaikinpuolinen hyväntuulinen ja mukava.

Ei muuten liene ylläri, että yleisön joukosta pystyi bongailemaan Marimekon tuotteita sieltä täältä ja varsinkin perinteisiä olkalaukkuja näkyi vähän joka toisella. Suomalaiset tuntuvat todellakin rakastavan Marimekkoaan ja hyvä niin.

20.5.2011

I can see clearly now, it's gonna be a bright sunshine day

En erityisemmin koe olevani "aurinkolasi-ihminen", kun asustevarastoistani ei löydy kymmenittäin aurinkolaseja. Hyvät blehat on olleet etsinnässä jo pidempään, mutta ongelma on naamassa ja silmissä: aurinkolasien kanssa on laitettava aina piilarit ja kasvojeni malliin (pyöreä sydän) ei tunnu sopivan oikein mikään malli. Muutama vuosi sitten kyllästyin siristelyyn ja ostin pakolla parit halpisblehat, joita olen sitten yrittänyt käyttää. Tuleva kesä on kuitenkin mullistuksellinen aurinkolasirintamalla, sillä uusia aurinkolaseja on siunaantunut jo kolmin kappalein.



Perinteiset "kärpäslasit" sain Trendsalesin järkkäämän blogi-iltaman kautta, ovat Friis & Companyn. Aluksi olin sitä mieltä, että nämä eivät todellakaan sovi minulle, mutta totuttelun jälkeen ihastuin aurinkolasien sävytykseen. Seepiaan taittavan sävytyksen ansiosta ulkona liikkuminen on aurinkoisella ilmalla huikeaa, koska ympäröivät värit korostuvat entisestään kauniilla tavalla. Ympäristö näyttää näiden lasien takaa tarkalta, mutta pehmeältä. Kärpäslasien etu on niiden suuri koko, suojaavat tehokkaasti auringolta. Ruskeat kilpikonnasangat ovat tyylikkäät ja erityisesti leopardihuivin kanssa puettuna tulee maailmannainen-fiilis. Yllätyin itsekin, kuinka aurinkolasien käyttöön voi ihastua! Nämä ovat ihanat!


Harmaat Haga Eyewearin lasit valitsin itse Miltton showroomin vappubileistä. Nämä ovat aika perus hipsterimallia, mutta otin nämä, koska ne istuivat hyvin päähän ja ovat mukavan kevyet. Lisäksi ajattelin, että nämä ovat malliltaan ja fiilikseltään ihan erilaiset kuin kärpäslasit, joten sopivat rennompaan arkityyliin. Lasien sävytys on kylmä, mutta näillä näkee myös selkeästi ja tarkasti. Myös näistä tykkäsin käytössä.


Kolmannet eivät olekaan enää täysin uudet, ostin nämä Fidalta hintaan 3€. Näistä tuli aluksi mieleen kaverini, jota varten nämä ostin, mutta toisaalta tykkäsin näiden perusmallista ja nörttilasifiiliksestä ja päätinkin pitää nämä itselläni. Selkeät Ray-Ban kopiothan nämä ovat :D Hyvää näissä on se, että nämä ovat viime kesän nörttilasimuotia pienempää mallia, veikkaisin että ehtaa kasaria tai ysäriä. Huonoa se, että lasipinnassa on naarmuja ja kulumaa. En ole vielä ehtinyt testata käytössä: jos eivät toimi, saa kaverini nämä imagolaseikseen, kunhan vain pulpauttaa linssit irti!

Olen kyllä ihan täysi rookie aurinkolasiasioissa, mutta tästä on vain matka ylöspäin. Eivät nämäkään aurinkolasit sovi kasvoilleni sen paremmin, mutta lopetin miettimästä asiaa sen tarkemmin, ei se nyt ole niin vaarallista. Suurin ongelmani ei olekaan siis kaikkien näiden vuosien aikana ollut silmissä tai kasvojen mallissa vaan ihan siellä korvien välissä.

P.s. Kiitos ja anteeksi kliseeotsikosta! 8D

18.5.2011

Ruusutarjotin, hummusta ja yks leopardi-wannabe

Heräteostos viime viikolta, ruusukuvioinen tarjotin Sokokselta hintaan 6,95€. Tarjottimia nyt on jo entuudestaan, mutta muoviseksi arkitarjottimeksi tämä on sopivan pramea ja kätevä. Tarjottimelle on käyttöä, kun asunnon ainoa pöytä on yhtäaikaa työpöytänä...

Sopii hyvin yhteen Marimekon Siirtolapuutarhakuppeihin, joita yksinkertaisesti rakastan. Pressopannu on lahja ystävältä, muistaakseni alunperin kirpputorilta Tukholmasta. Useimmiten olen tehnyt siinä haudutettua teetä ja kun elämääni astui mies, joka ei juo kahvia, (--asia jota en voi ymmärtää--) on teepannulle ollut käyttöä päivittäin.

Arjen kaunistajat!

Jos ei se kahvia osaakaan juoda (--ei vieläkään jaksa ymmärtää--), niin osaa sentään laittaa taivaallista ruokaa. Itsetehdyt viininlehtikääryleet olivat kyllä ihan törkeän hyviä. Minä taas olen kehittynyt hummuksentekijänä huimasti ja ajattelin jakaa reseptini kaikkien iloksi!

Hummus
1prk valmiiksi keitettyjä kikherneitä (tai vastaava määrä itse liuoteltuja ja keiteltyjä)
2-3rkl tahinia 
oliiviöljyä
1-2 valkosipulinkynttä
sitruunamehua vaikkapa noin 2-3rkl
suolaa
mausteita (oman maun mukaan, itse laitan esim. currya)
turkkilaista jogurttia

Laita astiaan herneet, tahini, pieni loraus oliiviöljyä ja mausteet. Soseuta. Mitä pehmeämpiä ja paremmin keitettyjä kikherneet ovat, sitä tasaisempi seoksesta tulee. Sekoita tahnamaiseen seokseen jogurttia, niin hummuksesta tulee koostumukseltaan ja maultaan pehmeämpää. Itse en seuraa orjallisesti ohjemääriä, vaan teen mutulla ja maistelen lopputulosta ja lisään tarvittaessa mausteita. Esimerkiksi öljyä voi joutua lisäämään, jos seos vaikuttaa kovin tönköltä ja jogurttia voi aluksi laittaa 2-3rkl ja lisätä sen mukaan miltä lopputulos näyttää. Kun hummus on valmista, sen voi kipata kippoon ja ohut loraus oliiviöljyä vielä päälle ja tarjolle.
Vinkki! Etnisistä kaupoista saa parhaimmat ja halvimmat kikherneet (chick peas) ja myös tahineissa löytyy valikoimaa. (Tahinin voi myös jättää pois, jos haluaa vähän kevyemmän lopputuloksen.)

Hummus on parhaimmillaan leivän kanssa ja varsinkin dipattuna tuollaisen ohueen "lättyleipään", jota saa etnokaupoista.

Etnoteemasta aasinsiltana Ninniin, joka on kovin ihastunut Hennesiltä hankkimaani leopardihuiviin. Itsekin olen kovasti ihastunut, jättimäinen huivi on i-h-a-n-a.

 "Voi juma et on hieno peitto. Tää sopii mun väreihin!"
 "Tää maastoutuis tänne!"
"Savanni nukahtaa, iltapäivän kuumuuteen... zzzzzzzzzz"

Candy colours

Kesän mieluisin väripari: pinkki ja oranssi.


Pierre Hardyn ihanat kiilakorkkarit, nähty myös Leighton Meesterin jaloissa.