Olen seurannut Neloselta maanantaisin tulevaa
Saimin enkelit -sarjaa. Vieläkin nämä erilaiset mallimaailmaan sijoittuvat realityt jaksavat kiinnostaa, ovat kuitenkin kevyttä ja viihteellistä katsottavaa.
Saimin enkeleiden ideana on ollut roudata Saimi Hoyer mallisuojatteineen Milanoon ja puskea tyttöjä kohti kansanvälistä uraa Saimin avustuksella. Mukana oleviin Paparazzin mallityttöihin Saimi on luottanut ja uskonut eniten ja käyttää auliisti omia kontaktejaan tyttöjen hyödyksi.
Mietin aluksi, että onko ideaa tuottaa taas yksi ohjelma lisää, jonka myötä pitkiksi venähtäneet ihmistaimet haaveilevat vain kameran edessä poseeraamisesta ja joutilaan nättinä olemisesta. On surullista, että kaunista ulkonäköä arvostetaan niin paljon ja välillä tuntuu, että olisi mielekkäämpää seurata sellaisten nuorten elämää, jollainen on itsekin ollut: epävarma ja epäviehättävä, ujo, ahdistunut, maailmantuskainen teini, joka haaveilee omasta vapaudesta, ammatista ja elämästä, jossa saisi toteuttaa omia valintoja.
Tyttöjen ajatukset muotialasta ovat huvittaneet, ärsyttäneet ja ihmetyttäneet: "Noku mä oon niinku aina halunnut tehdä tätä ja mä luulen että musta olis tähän kun oon pitkä ja laiha ja nätti ja mulla on niinku tota luonnetta." Raaimmillaan mallina työskentely on kameran edessä nukkena poseeraamista ja muotinäytöksessä henkarina olemista. Ulkonäköä arvotetaan joka ikinen päivä. Laihduta, kiinteytä, nuku, urheile, katso mitä syöt. Ole motivoinut, halua, janoa, elä tästä maailmasta. Ole mitä muut haluavat.
Useamman jakson jälkeen olen kuitenkin pohtinut, että toisaalta tämäntyyppinen ohjelmamalli on hyvä: se antaa realistista kuvaa siitä, miten tytöt joutuvat päivästä toiseen ramppaamaan castingeissä, töitä saamatta. Mitä pidemmälle ohjelma on kehittynyt, sitä enemmän pidän siitä ja se kiinnostaa. Tyttöjen kamppailu itsensä ja töiden saamisen kanssa on koukuttavaa ja glamour ja helppo elämä ovat kaukana. Välillä iskee ihmetys, mikseivät niin nätit tytöt kelpaa happamalla muotiväelle? Millaisille tytöille ne työt sitten menevät? Ei siis riitä, että olisi kaunis, persoonallinen, oikean pituinen tai kokoinen: on pitkälti kyse hyvästä onnesta ja siitä, edustaako sellaista tyyliä, mitä työnantajat etsivät. Sattuuko naama nyt miellyttämään. Onko tehnyt oikean kuvaajan kanssa töitä. Onko tarpeeksi vahva kirja. Milanon mallimaailma on kova. Tytöt eivät varsinaisesti kilpaile keskenään, mutta joutuvat samoihin castingeihin ja kokemaan pettymystä kun kaveri saa työn, jota on itsekin hakenut. Toisaalta myös tytön pitää olla motivoitunut ja kokemaan pettymyksiä toisensa jälkeen. Välillä tyttöjä väsyttää ja sen ymmärtää.
Tytöt ovat kaikki kovasti nättejä ja omasta mielestäni varsin hienosti alalle sopivia. Tosin 14-vuotias Linda on mielestäni aivan liian nuori ja oli hyvä, että hänen visiittinsä Milanossa oli lyhyt ja tutustumispainotteinen. Arvostan myös Siirin päätöstä lähteä kotiin, koska se tuntui hänestä itsestään hyvältä. Ohjelmassa on puhuttu siitä, onko tytöillä tarpeeksi motivaatiota bisnekseen, nälkää alaa kohtaan. Itä-eurooppalaiset tytöt ovat sarjan mukaan nälkäisempiä, koska heiltä puuttuu sellaisia mahdollisuuksia, mihin suomalaiset tytöt ovat jo kenties tottuneet: hyvä elämä on helpommin saavutettavissa.
Olen miettinyt omaa suosikkia. Olisi helppoa sanoa kuvankaunis ja rento Christel tai oudon kiehtova ja superpitkä Anette, mutta toisaalta olen myös alkanut pitää Leilan nukkemaisesta hauraudesta. Jos Leilaan saisi vähän enemmän virtaa ja mystiikkaa, voisi hän tehdä hyvinkin mielenkiintoisia juttuja. Haluaisin nähdä, millaiseksi persoonaksi Leila kehittyy. Julia on sympaattinen, kaunis ja ah-niin-kaupallinen. Miltä tyttö näyttäisi erilaisessa tukassa, erilaisessa roolissa?
Sarjan hienoa antia ovat myös kaukokaipuisen sielun janoavat leikkaukset kaupunkimaisemista, Milanon ja Rooman katujen ihmisvilinästä ja sykkivistä valoista. Myös Saimin teatraalinen esiintyminen on erittäin viihdyttävää katsottavaa. Saimin enkelit onkin kiinnostavinta mallirealitya pitkiin aikoihin.
