Hedelmäistä

On mielenkiintoista seurata, miten huippumuoti siirtyy massavaateketjujen tulkinnoiksi. Suoranaista kopiointia tunnutaan harrastavan nykyään aivan liikaa, mutta toisaalta muotiin kuuluu kopioiminen ja erilaisten trendien siirtyminen kuluttajaketjussa eteenpäin. Joskus nämä massaketjujen tulkinnat ovat jopa raivostuttavia, hieman surullisia, väsähtäneitä ja halpoja, eikä niissä ole mitään uutta, mutta toisinaan myös jotkut onnistuvat hauskalla tavalla.

 

kuvat Style.com

Stella McCartneyn tämän kevään mallistoon kuului ihanan raikkailla hedelmäprinteillä kuvioituja asuja. Itsessään nuo mallit toimivat upeasti, värit ovat kauniin voimakkaita ja tykkään kovasti realistisen oloisista hedelmistä. Kuosiasettelu on onnistunut ja kiinnostava, vaatteiden mallit on pidetty pelkistettyinä, jolloin lopputulos on upea.

Ei liene sattumaa, mistä Gina Tricotin mekon kuosiin on haettu inspiraatiota. Lopputulos on kuitenkin raikkaan kesäinen ja malli on varsin soma. Plussaa siitä, että se sopii monenlaisille vartaloille ja eri-ikäisille.

 

kuva KappAhl

KappAhlin sitrus-toppi on hauska ja hyvin kesäinen tämäkin. Malli on mukavan simppeli ja kuosin värit kauniita. Taisin nähdä KappAhlissa jonkun sitruskuosisen mekonkin, en tosin löytänyt sen kuvaa nettisivuilta.

Molemmat tulkinnat on jotenkin sympaattisia, somia ja ihanan värikkäitä ja voisin iloisin mielin huolia nämä vaatekaappiini. Sinällään en kopiontia arvosta eikä se mielestäni ole hyvää suunnitteluakaan, mutta useimmiten ketjuissa mietitään sitä mikä myy.

Takaisin kotiin

Kävin kuukausi sitten tutustumassa Vallila Interiorin syksyyn ja lupailin palata aiheeseen myöhemmin.

Vallilan syyskokoelma "Takaisin kotiin" koostuu neljästä erilaisesta elämäntavasta ja -tyylistä, jota jokainen voi tulkita haluamallaan tavalla: "Villi Pohjola" inspiroituu suomalaisesta luonnosta, "Mun kaupunki" fiilistelee urbaania kaupunkisykettä, "Ranskalainen visiitti" luo vintagehenkisillä väreillä, nostalgisilla ja romanttisilla vivahteillaan kevyttä pariisilaistunnelmaa, "Karkkipäivä" on täynnä kirkkaita värejä, iloa ja hauskuutta. Jokaiselle löytyy varmasti omat suosikkinsa ja minä poimin tähän niitä, joista itse innoistuin eniten. 

Kauniista mallistokuvista vastaa Johanna Viljakainen, jonka kuvia voi ihastella lisää hänen omassa blogissaan.

 Aurinko & Jaffa by Erik Bruun

 

Bulevardi by Tanja Orsjoki

CityLights & Näillä Kulmilla by Matleena Issakainen

Typos by Kirsi Sundell

 Orkesteri by Zoltan Popovits

Porvoonjoki by Caj Bremer

Kauno & Tour de France by Matleena Issakainen

Kirkonmäki & Lovebirds by Tanja Orsjoki

 

Sokeripala by Matleena Issakainen

 

Raparperin alla by Tanja Orsjoki

Vallila Interior

Vallilan Verhon takaa -blogi Lily.fi:ssä

Tuhat loistavaa aurinkoa

Rakastin Khaled Hosseinin Leijapoikaa, joten Tuhat loistavaa aurinkoa on ollut lukulistallani jo pitkään. 

Kuten Leijapoikakin, on tämäkin teos erittäin mukaansatempaava tarina, jonka luin läpi vain muutamassa päivässä. Hosseinilla on kyky kirjoittaa tiivistä tekstiä, jossa ei sorruta liikaan kerronnalliseen kikkailuun vaikka hän kuvaileekin asioita ja ympäristöä kauniilla tavalla. Hosseini kuvaa myös afgaanikulttuuria runsaasti ja kunnioittavasti, kertoen länsimaiselle lukijalle jotain muutakin kuin median välittämää kuvaa sodista, väkivaltaisuuksista ja uskonnon siivittämän  hirmuvallan alaisena elämisestä.

"Mariam tuli suureen puistoon, jossa risteili sorateitä, ja pysähtyi soikean lammen luona. Täynnä ihmetystä hän siveli kauniita marmorihevosia, jotka seisoivat lammen partaalla ja tuijottivat veteen sameilla silmillään. Hän tarkkaili poikajoukkoa, joka työnsi paperiveneitä veteen. Joka puolella oli kukkia: tulppaaneja, liljoja ja petunioita terälehdet auringonvaloa tulvillaan. Ihmisiä asteli sorateillä ja istui penkeillä siemailemassa teetä."

Tuhat loistavaa aurinkoa kertoo kahden naisen tarinaa sotien runtelemassa Afganistanissa. Mariam syntyy 1959 isättömänä ja viettää lapsuutensa äitinsä kanssa pienessä mökissä ja sen suljetussa ympäristössä. Elämää varjostaa häpeä ja äidin sairaus, joita vastaan toiveikas Mariam eräänä päivänä asettuu. Seuraamukset ovat kohtalokkaat ja 15-vuotias tyttö naitetaan häntä kolmekymmentä vuotta itseään vanhemmalle Rashidille. Seuraa muutto kauas kotiseudulta, Kabuliin, jossa aukeaa uudenlainen elämä. Rashid pakottaa Mariamin burqan alle, jonne onkin hyvä kätkeä elämänmittainen häpeä, kipeät mustelmat ja suru lapsettomuudesta.

Laila syntyy huhtikuun vallankaappausyönä 1978, täysin erilaisissa olosuhteissa ja perheeseen, jossa arvostetaan koulutusta ja Afganistanin itsenäisyyttä. Laila on kaunis ja hänen hiuksensa ovat poikkeuksellisen vaaleat. Lailan lapsuus on onnellinen ja hänen isoin turvansa on ystävänsä Tariq. Surullisten sattumusten seuraamana Laila tulee petetyksi ja hänestä tulee Rashidin toinen vaimo. Koettelemusten kautta Mariamista ja Lailan välille kasvaa vahva ystävyys, jonka avulla he selviävät vaikka elämää vaikeuttavat Rashidin väkivaltaisuus ja naisen alati heikkenevä yhteiskunnallinen asema. Toinen uhrautuu toisen puolesta, vaikka viimeiseen asti.

Tuhat loistavaa aurinkoa on rankka ja surullinen tarina. Kuten Leijapojassakin, eläydyin tarinaan intensiivisesti ja koin tarinan surut raskaasti. Tuhat loistavaa aurinkoa sijoittuu kuitenkin pitkälti lähihistoriaan, enkä voinut olla ajattelematta, missä minä olen ollut ja mitä tehnyt sillä välin, kun Afganistanin naiset ovat kulkeneet burqissaan vailla lähes minkäälaisia ihmisoikeuksia. Tarina on fiktiota, mutta Afganistanin historia raakaa totta.

"Naiset huomio: Te pysytte kotonanne kaikkina vuorokauden aikoina.-- Jos menette ulos, teillä täytyy olla mukananne mahram, miespuolinen sukulainen. Jos teidät tavataan kulkemasta yksin kadulla, teidät piestään ja lähetään kotiin. Te ette saa missään tapauksessa näyttää kasvojanne. Te peitätte itsenne burqalla ulos mennessänne.--Kosmetiikka on kielletty. Korut on kielletty.-- Te ette puhu ellei teitä puhutella.-- Tyttöjä kielletään käymästä koulua. Kaikki tyttöjen koulut suljetaan välittömästi. Naisia kielletään tekemästä työtä--.

Kuunnelkaa. Kuunnelkaa tarkoin. Totelkaa."

Tuhat loistavaa aurinkoa on kuitenkin erittäin hieno teos. Se valottaa arkipäiväisestä näkökulmasta Afganistanin poliittisia käänteitä ja miten maata runnotaan sotien alla. Ihmisillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä, odottaa ja toivoa - ennenkaikkea selviytyä. Vaikeuksien alla on kuitenkin rohkeutta ja iloa. Juodaan kannullinen chaita ja syödään halvaa tähtitaivaan alla. Nauretaan ja iloitaan, salaa, mutta kuitenkin. Jos jokin onkin kiellettyä, se ei tarkoita sitä etteikö sitä kuitenkin olisi saatavilla. Länsimainen media usein heristää syyttelevää sormeaan islamin suuntaan, vaikka tavallisten ihmisten keskuudessa uskonto nähdään myös voimavarana jokapäiväisessä elämässä. Uskontoa käytetään poliittisen valtapelin välineenä ja sen nimissä tehdään hirveitä tekoja. Ihmisiä alistetaan, mutta se ei tarkoita sitä että he alistuisivat totaalisesti. Elämänjano on vahva ja voimakas ja lopulta se on asia, joka vie ihmisiä eteenpäin.

 Suosittelen lukemaan ensin Leijapojan, se selkeästi helpottaa hahmottamaan Hosseinin tyyliä ja tapaa kertoa. Toisaalta ennakkoluuloton lukija tarttuu tähänkin tarinaan rohkeasti.

Juhannusruusuja

Ruusumukit Sokokselta 2,50€/ kpl

Mukit ovat samaa sarjaa kuin aiemmin hankkimani tarjotin. Piirretty ruusukuvio on ihana! Ja tietty piti saada sekä pinkkinä että turkoosina (kuvissa väärä väri, ei ollenkaan noin sininen). Ostin erään rankan päivän päätteeksi, ihan vain muistutukseksi että elämä ei todellakaan aina ole ruusuilla tanssimista, mutta mukit sentään voivat olla.

Toisaalta tämä ihana vuodenaika takaa ruusuja vähän joka kulmalla. Uuhh!

Kesäöiden unelmia

Viime aikoina on ollut niin stressaavaa ja tapahtumarikasta, joten näin Juhannuksena otetaan ihan vain rennosti ja fiilistellään vaikka ihanan kesäisiä mekkoja. Täydellinen kesämekko on kaunis ja kepeä, sellainen jossa haluaa liihotella juhlasta toisiin.

Kaikki mekot Asos

Ihanaa ja rentoa juhannusjuhlaa kaikille, 

missä sitten olettekaan!

I need to shake it

Teininä tykkäsin kovasti kynsilakoista ja ne olivat silloin myös kovasti "muodissa". Asettelin putelit kirjahyllyn reunaan rivistöön ja ihastelin niitä. Goottivioletista kynsilakasta vanha mummoni totesi kerran "eiks punanen ois olt parempaa?" Sittemmin menikin taas kymmenisin vuotta, että aloin innostua uudestaan kynsilakoista ja ylipäätään muistakin kuin mustasta ja erilaisista pinkki- ja punasävyistä.

Rimmelin piparminttu-lakka on Sokokselta. Se on saanut paljon kehuja ja kestää myös hyvänä pitkään, vaikka yleensä kynsilakkani alkavat hilseillä jo päivässä tai parissa. Jordanan Pop art-lakat ovat taas tuliaisia New Yorkista: niissä on ohut sivellin, joten lakat sopivat erityisesti koristeluun. Myös nämä kestävät tosi hyvin.

 Ystävä oli valinnut Jordanan lakkojen sävyt juuri minulle sopiviksi nimien perusteella! Oiiijjj!

Kaveripiirissäni jakaudutaan muuten kynsien lakkaamisessa kahteen leiriin:

1) kynnet lakataan mahdollisimman nopeasti, esim. metrossa, bussissa, bileissä tai ravintolassa ruokaa odotellessa. Kotonakaan kynsien lakkailuun ei aikaa kulu kuin 1-5 minuuttia.

2) kynsien lakkaamiseen varataan tyyliin koko ilta ja se tehdään pieteetillä, esimerkiksi telkkarin katselun lomassa.

Itse kuuluun ykkösryhmään, tosin veikkaan että kakkosryhmän lakat kestävät pidempään.

Sitten muutamia tämän hetken lempikoruja: isot sormukset H&M, paitsi "röpelöinen" Gina Tricot. Tämän hetken lempparikorvikset ovat hopeanhohtoiset Iberon pallurat, jotka sain yllätyslahjana Milttonin pressipäivänä. Setissä oli kahdet, toiset vähän isommat ja toiset pienemmät. Sydänriipus on jonkun lehden mukana tullut tilaajalahja viime vuodelta, alun nyrpistelyn jälkeen opin tykkäämään siitä kovasti.

Kuvissa näkyvät napit ovat myös tuliaisia New Yorkista, ovat (muistaakseni) kirppikseltä Williamsburgista!

Sain tosiaan muutama viikko sitten Nivean uutuusdeodorantteja testattavaksi ja lupasin kommentoida niitä myöhemmin. Olen käyttänyt kumpaakin versiota ja ei näistä kyllä jää vaaleita tahroja mustiin vaatteisiin eikä toisaalta kellastumia vaaleisiin. Pidän erilaisista tuoksuista ja näiden tuoksu on hyvä, sopivan raikas ja puhdas, ei kuitenkaan liian voimakas. Aluksi meni muutama päivä, että kainaloni "tottuivat" uuteen merkkiin ja tuote alkoi selkeästi toimia paremmin, kun vain sinnikkäästi jatkoin käyttöä. Yleensä käytän lähinnä roll-oneja, mutta tämän sarjan spray-versiosta iso plussa! Minkäänlaista pistelyä tai epämiellyttävää tunnetta ei näistä myöskään tullut, joten myös hellävaraisuus-lupaus täyttyy. Voisin suositella tätä erityisesti niille, jotka vaihtavat vaatteita useamman kerran päivässä.

(Luen mielenkiinnolla erilaisista kosmetiikoista, vaikka mikään "harrastelija" en todellakaan ole. Deodoranttien haittavaikutuksista ja luonnonmukaisista vaihtoehdoista olen lukenut jos jonkinlaista kantaa. Henkilökohtaisesti suosittelen aina välillä pitämään "välipäiviä" ja antaa kainaloiden vähän levähtää, tosin talvella se on vähän helpompaa kuin näin kesäaikaan.)

 

Pietarin kahvihetki

Paulig on tuonut kauppoihin taas uuden Juhla Mokka -kahvirasian, jonka kuvituksesta vastaa tällä kertaa Pietari Posti.

Postin kuvitusta ovat innoittaneet omat kahvihetket mökin kuistilla luonnon keskellä, kerrotaan Pauligin lehdistötiedotteessa.

 ”Mieluisin kahvihetkeni on järven rannalla, missä kaikki ympärillä oleva elämä sekoittuu kahvinautintoon. Laineiden liplatus, aamutuulessa heiluva osmankäämi, simpukkaa nakertava piisami ja koko järven elämä silkkiuikkuineen ja sudenkorentoineen sekoittuvat emalikupissa höyryävän kahvin tuoksuun”, kuvailee Posti kuvitustaan.

Komealtahan tuo taas näyttää ja olenkin jo ehtinyt hipelöimään kyseistä peltirasiaa jo kaupoissa. Iiiihh, kyllä tämä pitää hankkia joukon jatkoksi. Pietari Postin kuvitusjälkeä olen ihastellut jo pidempään, mies ansaitsee oman postauksensa jossain vaiheessa. 

Täällä voi muuten jakaa mieleenpainuvimman kahvihetkensä ja osallistua samalla suloisten kahvikuppien arvontaan! Sormet ja varpaat ristiin arpaonneni kanssa, mikään ei ole niin parasta kuin hyvä kahvi kauniista kupista nautittuna!!!

Kuvat Paulig

Balletshoes, ponytales, they are all off the rails

Taannoin kävin pyörähtämässä Milttonilla, tutustuen HAMK-Wetterhoffin muotoiluopiskelijoiden esillä olleisiin mallistoihin, joita on aiemmin esiltelty Off the Rails!-muotitapahtumassa. Esillä oli vaatteita, kenkiä, laukkuja ja asusteita. Olin positiivisen yllättynyt tuotteiden laadukkaasta toteutuksesta ja ihastuttavista ideoista niiden takana.

Omat erityissuosikkini löytyivät nimenomaan jalkine- ja laukkumallistoista ja ihastuin erityisesti Laura Huhdan ja Maria Nuottajärven mallistoihin. Wetterhoffin suojissa kasvaa selkeästi uusi sukupolvi lahjakkaita jalkinesuunnittelijoita!

Maria Nuottajärven Bring back my pony to me on kuin rakkaudenosoitus aikuiselta heppatytöltä sitä maailmaa kohtaan, jossa hevoset ovat vieneet ihmisten sydämet kokonaan. Klassiset bootsit henkivät lännenelokuvista tuttua estetiikkaa, mutta ovat niin kauniisti toteututut että haluaisin ne heti itselleni. Puhumattakaan heppalaukusta, joka on ihan mielettömän hieno. Upea ja kaunis mallisto, jonka voisi tempaista vaikka heti myyntiin ja uskoisin ihmisten ihastuvan siihen ja lujaa. Nuottajärven Ponytales-blogista löytyy lisää mallistokuvia.

 Laura Huhdan Balletomania sai myös sydämeni sykkimään. Huhta luonnehtii mallistoaan:

 ”Yhdistelmä kevyttä, naisellista, kömpelöä ja arkkitehtonista. Painava puu, luonnollisuuden estetiikka ja autenttiset materiaalit synnyttävät mielenkiintoisen ristiriidan baletin kevyeen ja herkkään maailmaan. Koivua ja nahkaa on käytetty materiaaleja kunnioittaen ja mahdollisimman luonnollisina: Puu ilman maalia tai lakkaa, nahka ilman muovista pinnoitetta tai epäaitoa martiointia.” Kengät tosissaan näyttävät kuin kömpelöiltä balettitossuilta, niissä on jotain balettimaailman kurinalaisuutta, mutta jotain ihanan vapauttavaa, raskasta, jykevää.

 En yleensä ole geometristen kenkämuotojen ystävä, mutta tässä mallistossa on jotain aivan vastustamatonta. Kengät on kauniita, vähän kömpelöitä, mutta erittäin viimeisteltyjä: yksityiskohdat ovat tarkkaan mietittyjä ja kauniita. Kärkitossujen muotoa on tulkittu uudella tavalla, sympaattisesti ja modernin rohkeasti. Mallistoidea  on kerrassaan ihana ja raikas, mutta samalla erittäin ajankohtainen. Aivan ihania kertakaikkiaan! Kannattaa tutustua mallistokuviin Huhdan omassa blogissa.

Esillä olleissa mallistoissa oli huimasti herkullisia yksityiskohtia ja uutta tulkintaa. Pidin erityisesti intarsianeuleista, digiprinteistä, kauniista materiaaleista ja mahtavista ideoista, jotka tulivat luontevasti ja selkeästi esiin. Oli myös huippua havaita, että tietynlainen ankeilumuoti on ehkä vähitellen väistymässä hauskempien juttujen tieltä.

 

Suomessa on ihan valtavasti  hyvää potentiaalia ja huikeita ideoita, kunpa tämä huomattaisiin jossain ylemmissä tahoissa ja älyttäisiin tukea rahallisesti myös tuotesuunnittelua ja pienmallistoja, sillä muotiteollisuus näyttää tulevaisuudessa varsin lupaavalta!

Kiitos kuvista Nooralle!