Esikaupunkien buddha

Syksy 2002 oli unohtumatonta aikaa monessa suhteessa. Opiskelin toista vuotta ja sain solukämppiksiksi kolme erilaista tyttöä, joista kahden kanssa synkkasimme heti yhteen. Ehdimme asua yhdessä vain hetken, mutta se oli sitäkin hauskempaa aikaa. Muistan kuinka kämppikseni luki Hanif Kureishin "Buddha of Suburbia" teosta. Kirjassa oli tyylikkän mustavalkoiset kuvakannet ja se vaikutti hieman vaikealta, mutta älykkäältä teokselta, sellaiselta johon en siihen aikaan jaksanut keskittyä. Vaikutuin kuitenkin kämppikseni "kirjamausta" ja muistan kysyneeni teoksesta. Kämppikseni oli vasta kirjan alussa, mutta hän sanoi pitävänsä siitä ja että hänelle oli suositeltu sitä.

En tiedä mistä sain päähäni nyt, kesäkuussa 2011, että voisin lukea kyseisen teoksen. Ja kuinka väärän vaikutelman siitä olinkaan saanut ja sitä mielikuvaa kantanut mukanani lähes vuosikymmenen. "Esikaupunkien buddha" on villi, hauska, räävitön ja syvällinen teos - ei lainkaan niin vaikeaselkoinen tai totinen, niin kuin olin sen ajatellut olevan.

 kuva google

Karim Amir on pakistanilais-englantilainen nuorimies Lontoon esikaupungeista. Eletään 1970-lukua, aikaa jolloin hippiliike on murtautumassa punk-kulttuurin tieltä. Karim tykkää tytöistä ja pojista, elämä näyttäytyy edessä yhtenä suurena eroottisena seikkailuna, jonka päämääränä on päästä Lontoon sykkeeseen. Karimilla ei ole muuta unelmaa kuin elää mahdollisimman railakasta elämää, vailla huolta huomisesta.

"Välistä koko maailma tuntui pakkautuvan tähän pieneen huoneeseen. Kylliksi päihdyttäni ja turhauduttuani heitin aamun sarastaessa makuuhuoneen ikkunan auki ja katselin puutarhojen, nurmikoiden, kasvihuoneiden, liitereiden ja verhottujen ikkunoiden yli. Halusin elämän alkavan heti, tällä hetkellä, juuri nyt kun olin valmis siihen."

Sitten yhtenä päivänä kaikki muuttuu. Vanhemmat eroavat, tyttöystävälle järjestetään avioliitto ja setä alkaa syömälakkoon. Palavan ihastuksen kohteesta tulee rocktähti ja Karimista jotain ihan muuta. Oikeastaan jotain paljon enemmän. Karimin elämä täyttyy kokeilusta, rakkaudesta, sattumista ja kasvamisesta. Hän tasapainottelee monikulttuurisen taustansa kanssa: Karim on kaikinpuolinen englantilainen, mutta ulkomaailma näkee hänet sinne kuulumattomana.  Hän saa tyydytystä vietellessään vaalean "englantilaisen ruusun", jonka isälle Karim on "mutiainen". Karimin isä rakentaa elämäänsä uudeelleen ja hänen setänsä yrittää pitäytyä menneessä ja turvallisessa. Onnekseen Karim on onnekas, kaunis ja nokkela. Hän selviytyy ja pärjää. Kun hammaslääkärissä kysytään "Puhuuko hän englantia?", Karim vastaa "Muutaman sanan".

"Esikaupunkien buddha" oli ilmestyessään (1990) menestys, joka johdatti Hanif Kureishin välittömään suosioon. Teos on nerokas siinä suhteessa, kuinka vakaviksi leimattuja kysymyksiä (rasismi, luokkaerot, maahanmuutto, uskonto, homoseksuaalisuus) se käsittelee yllätävällä kepeydellä ja huumorilla, olemalla kuitenkin uskalias, älykäs ja sovitteleva. Onneksi en lukenut kirjaa yhtään aikaisemmin. Olisin useita vuosia sitten samaistunut syvästi Karimin suurkaupunkikaipuuseen ja elämänjanoon, mutta en olisi ehkä osannut tulkita sitä niin monimuotoisesti kuin nyt. Teos on huikea lukukokemus ja tarina on loistavasti kirjoitettu ja henkilöhahmot on rakennettu inhimillisen hienoiksi ja samaistuttaviksi: kukaan ei ole täydellinen, vaan kaikissa on jotain ihanasti vähän vinksallaan. Kureishi ei selittele vaan jättää avoimia tulkintoja - ja taas toisaalta asiat nivoutuvat loppua kohden luontevasti yhteen.

"Ympärillä oli ihmisiä joita rakastin, ja olin yhtä aikaa onnellinen ja onneton. Ajattelin että kaikki oli ollut yhtä sekamelskaa mutta että niin ei tulisi olemaan aina."