Kesäkuu, I love you

Minne katosi päivät?

Olen huidellut siellä sun täällä, puistoissa, kaupungilla, hoidellut asioita, tavannut ihmisiä, lukenut, syönyt... kesä ja kaupunki nöyränä sylissä. Ainakin siinä mielessä, että ulkona hengailun määrä maksimoituu näin kesäisin ja tuntuu että kaupunki herää ihan uudella tavalla eloon. Ah näitä ihania ilmoja. Antaa sataa välillä ja sitten taas paistaa.

Nii. Älkää siis ihmetelkö jos ei musta kuulu mitään :D

Viime viikolla tajusin, että pukeutumiseni saa uusia ulottuvuuksia näin kesäaikaan, kun mekkoa voi vaihdella päivästä toiseen.

 Kesämekkojen pyhä kolminaisuus: Ivana Helsinki, itsetehty, kirppis. Miten ihanaa onkaan pyörittää kesästä toiseen samoja mekkoja, kun ne ovat koko talven maanneet varastossa ja odottaneet kesän paluuta!

Viime sunnuntaina juhlittiin Helsinki-päivää ja oltiin Suvilahden ilmaiskonsertissa. Ilma oli huikea vielä myöhään iltapäivälläkin. Artistit eivät oikein sytyttäneet ja muutama nähty esiintyminen jäi vaisuksi. Yleisesti fiilis oli kuitenkin kiva ja ihanaa että tällaisia ilmaisiakin tapahtumia järjestetään.

Olin odottanut Riikka Pulkkisen Totta -teoksen lukemista jo pitkään. Sattumalta kirja tuli vastaan kirjaston pikalaina-hyllykössä ja sainkin sen luettua muutamassa päivässä. Tykkäsin ihan hirveästi Rajasta, se oli vahva lukukokemus, joka synnytti ajatuksia ja mielipiteitä. Totta oli pieni pettymys. Kerronta on kaunista, tarina vie mennessään ja Pulkkinen kuvaa ihanasti kevään huumaa. Kirja on viihdyttävä, se etenee tasaisen kiinnostavasti ja sen lukemiseen jää koukkuun. Jäin kuitenkin odottamaan koko ajan jotain enemmän, jotain dramaattisempaa, jotain vahvempaa ja yllättävämpää. Kirjan loputtua jäi vähän ontto fiilis, ai tähänkö tämä nyt loppui, tällä tavalla, höh. Juonta sen enempää paljastamatta sanoisin, että keskeisten henkilöiden dynamiikka ja kohtalo ratkaistiin perinteisellä tavalla, tehden samassa tilanteessa olleista naisista lopulta jotenkin heikkoja ja kohtaloonsa alistuvia. Rakkaus on kirjan iso teema, mutta jotenkin olisin kaivannut myös sen voittamista ja elämän jatkuvuuden kantavaa voimaa. Pidän kuitenkin edelleen Pulkkisen tavasta kirjoittaa ja odotan innolla hänen seuraavaa teostaan. Totta on kuitenkin positiivinen lukukokemus, jo pelkästään kauniin kielenkäytön vuoksi. Tulkintojahan on aina monia erilaisia.

Yhtenä päivä iski hirveä hampurilaishimo. Ei kuitenkaan tehnyt mieli marssia Mäkkiin tai Heseen, vaan halusin jotain kotikutoisempaa. Lopulta päädyin terveellisempään, mutta ei niinkään huonompaan vaihtoehtoon: ruisleivän väliin kaksi punajuuripihviä, kurkkua, tomaattia ja jonkinlaista valkosipulisoosia. Nams. Pihvit ostin kaupasta, lämmitin uunissa ja loppulämmöille heitin vielä ruisleipäpalat mukaan rapsakoitumaan. Sitten vain täyttämään!  (olisin halunnut laittaa väliin tsatsikia, mutta sitä ei nyt löytynyt, se olis sopinut varmasti...)

Ja sit loppuun vielä, ihanan ihana Vimps arpoo appelsiinin tuoksua iholle Ziaja-tuotteiden muodossa. Itselläni on hyviä kokemuksia kyseisestä merkistä, joten nyt siis kannattais osallistua!