Love material

Tyttö tapaa pojan. Ja kuukausia myöhemmin ollaan siinä tilanteessa, että poika ostaa tytölle laukun. Vapaaehtoisesti ja vailla minkäänmoisia velvotteita, huolimatta siitä että tytöllä noita laukkuja nyt on jo muutamia entuudestaan.

Tyttö on katsonut laukkua jo pitkään. Se on soma, kesäinen ja kevyt. Ja nyt se on alennuksessa. Tyttö pohtii kahden värin välillä: hento vaaleanpunainen vai hiekkainen vaaleanruskea? Poika sanoo taikasanat: 

"Jos et osaa päättää, ota molemmat, minä maksan." 

Tyttö hämmentyy ja parahtaa "Ei! Vain toinen riittää." Ja päätyy lopulta vaaleanpunaiseen.

Kotimatkalla tyttö ja poika keskustelevat vielä asiasta.

Poika: "Ostin sulle laukun kun sä pidät siitä, se teki sut iloiseksi, vaikka sulla on entuudestaan jo jotain kahdeksan laukkua."

Tyttö: " Mulla on varmaan kolmekymmentä laukkua."

Jälkeenpäin tyttö ajattelee, että kolmekymmentä on luultavasti vähättelyä. Mutta yhtään vaaleanpunaista rakkauslaukkua ei ole entuudestaan.