30.8.2011

Kenkää






 Syksyn Asos.comin kenkävalikoimaa
 
Havahduinpa taas tänään siihen, että kävelykengät olis kätevät. (Huoh, tuntuu että elämästä uupuu aina jonkunlaiset kengät.) Tosin mietin mitä tapahtui niille ruskeille mokkanahkaisille Vagabondin kävelykengille, jotka minulla oli kasiluokalla, ne kun olisivat nyt taas tosi in.


29.8.2011

Life after the three and zero

Kolmenollauksesta on parisen viikkoa, kemuista vähän vähemmän. Suunnitelmia oli jos vaikka minkämoisia, mutta ne tyrehtyivät lopulta kuumankosteisiin kotibileisiin. Ruokaa oli ja juomaakin riittävästi. Seura mitä hienointa, kuten aina.

 Menu sisälsi maustettua riisiä, falafeleita, lihapullia, salaattia...

 hummusta, leipää, vesimelonia... (huom. servetit, niin ihanat!)

 ja tietty monenlaista karkkia ja kakkua, kuten kunnon aikuisten synttäreillä konsanaan! Enpä tajunnut kuvailla kattausta tarkemmin, yhdistin kaikki ihanimmat tarjoiluastiani yhteen. Pöytäliinana toimi Vallilan timanttikuosinen kangas, jonka on suunnitellut Markku Piri.
Kemut olivat kivat. Lahjat oli ihania. Parasta että tämä ikääntymishössytys on nyt ohi, näköjään kolmenollan jälkeen henki vielä pihisee ja aikuistylsyys ei jämähtänyt niskavilloihin kertaheitosta. Teinit kuulkaa, there is life after thirty! 


Sen sijaan elokuun ja kesän ihanat illat alkavat olla lopuillaan. Kesäduunia on jäljellä enää pari päivää. Äkkiä se aika menee.

28.8.2011

Tahtoo Thakoonin


 Voi punaisen laukun ihanuutta. Minusta tämä Thakoonin laukku on täydellisen ihana!
 Thakoon on muutenkin kiinnostava merkki, vaatteissa ja asuissa on kirjaimellisesti twistiä.
Sinisen laukun metsästys on nähtävästi vuosien projekti... Thakoonilta löytyisi siihenkin varsin sopiva ehdokas. 
Huh, maailmassa on liikaa kauniita laukkuja!

26.8.2011

Joan of Art







Fashion gone rogue -sivustolle ekslusiivisesti stailattu ja kuvattu kuvasarja on ihanan kepeä, valoisa ja satumainen - ja ah niin kaunis. Nauttikaamme vielä kesän viimeisistä lämmönsäteistä ja vehreydestä.

25.8.2011

Menen

Kallion puistokirppikselle tänään! 
klo 14-20 Torkkelinmäen Pengerpuistossa, itse yritän olla paikalla neljästä eteenpäin. Katsotaan saanko laukkuvuorta yhtään vähemmäksi...

23.8.2011

Hello?


Toivoisin joskus törmääväni näihin oivaltaviin ja hauskoihin ilmoituksiin ihan IRL. Mutta kyllä näitä kuviakin katsellessa tulee hyvä mieli.

kuvat ffffound

P.s. tää video on ihana!

20.8.2011

Sovitus

Sovitus (Atonement 2008) on upea elokuva: kerronnan ja visuaalisuuden yhdistelmä on loistava ja tarina on uskomattoman hieno, vaikkakin kovin surullinen. Rakastan elokuvan alkupuolta, tukahduttavan helteinen englantilainen maaseutu on kuvattu käsinkosketeltavasti ja Brionyn kirjoitusvimmaa kuvastava kirjoituskoneen nakutus on uhkeaa äänimaailmaa. En erityisemmin pidä Keira Knightleysta näyttelijänä, mutta Sovituksessa hän tekee hyvän roolin. Elokuvan todellinen tähti, ainakin minulle, on ihana James McAvoy Robbiena.
Sovitus perustuu Ian McEwanin samannimiseen romaaniin ja halusin lukea sen ja nähdä, miten tarina on alunperin rakennettu kirjamuodossa.


Sovituksen pääroolit jakautuvat Tallisin sisaruksille, kirjan alussa 13-vuotiaalle Brionylle ja kymmenisen vuotta vanhemmalle Cecilialle sekä Tallisien siivoojan pojalle, Robbie Turnerille. On kuuma ja helteinen päivä, Briony valmistelee kirjoittamansa näytelmänsä esitystä. Cecilia ja Robbie ovat toisilleen etäiset, mutta samalla tutut, ja tuon yhden kuuman päivän aikana he tajuavat tunteidensa todellisen merkityksen. Briony todistaa välikohtauksen Cecilian ja Robbien välillä ja eikä ymmärrä näkemästään muuta, kuin että on olemassa jännittävä aikuisten maailma joka ei ole hänelle vielä avoin. Saman päivän iltana tapahtumat johtavat sattumuksien kautta lopulta siihen, että Briony tekee kohtalokkaan erehdyksen, jonka seurauksia hän joutuu kantamaan mukanaan loppuikäänsä.



" Cecilia kuljetti kättään pitkin vaatepuille ripustettua henkilöhistoriaansa, lyhyttä henkilökohtaisen maun kronikkaansa. Siinä olivat hänen teinivuosiensa tyttömäiset mekot, jotka nyt lerppuivat naurettavan sukupuolettoman näköisinä henkareillaan, mutta hän ei silti hennonut heittää niitä poiskaan, ei vaikka yhdessä oli viinitahroja ja toisessa hänen ensimmäisen savukkeensa polttama reikä. Siinä oli puku, jossa ensimmäiset hentoiset merkit olkatoppauksista, ja sen jälkeen muita, rotevampia ja itsevarmempia vaatteita, isosiskoja jotka karistivat kannoiltaan poikatyttövuodet, löysivät jälleen vyötärön ja muut kurvit, antoivat helman laskeutua itseriittoisen piittaamattomina miesten toiveista. Uusin ja paras vaate - hän oli ostanut sen loppututkintoa juhlistaakseen ennen kuin tiesi mitään surkeasta arvosanastaan - oli tummanvihreä ja tyköistuva vinosti leikattu avoselkäinen iltapuku, jossa oli nauhakiinnitys niskan takana. "


Sovitusta kuvataan kirjan takakannen tekstissä "elämän sattumanvaraisuuden tumma kuvaus" ja se onkin hienosti sanottu. Se on myös erittäin kauniisti kirjoitettua kieltä, McEwan käyttää upeita kielikuvia ja teksti soljuaa eteenpäin. Toisaalta siihen myös pitää keskittyä paikoitellen hyvinkin tarkasti, vähän kuin ymmärtääkseen kokonaisuuden. Alkuperäiskielellä teos olisi kaiketi ollut vielä sykähdyttävämpi lukukokemus, mutta pidin myös suomennettua versiota onnistuneena. Tarina on rakennettu kahteen osaan, joka lopulta jakautuu kolmanneksi. On olemassa se mitä on tapahtunut ja se mitä olisi voinut tapahtua.

Niin kirja kuin elokuvakin saa pohtimaan ihmisenä olemisen perimmäisiä kysymyksiä ja elämän sattumanvaraisuutta. Pienet heilahduksetkin voivat muuttaa elämän kulkua ja joillain asioilla on suurempi merkitys kuin lopulta ymmärrämmekään. Ensin koko elämä tuntuu olevan edessä ja vähän ajan kuluttua kaikki onkin ihan toisin. Joitakin virheitä ei voi koskaan korjata, Sovituksen tarinassa kohtaloon puuttuu myös alkava sota, joka pakottaa ihmisten henkilökohtaiset elämät sivuummalle. Elokuva on erittäin uskollinen kirjalle, vain loppua on selkeästi dramatisoitu elokuvaa varten. Suosittelen lämpimästi molempia versioita.

p.s. hel-lo James!

kuvat googlen kuvahausta

16.8.2011

Kolme nolla



" Nyt sinäkin oot jo aikuinen."
Henkisesti ottaa vähän koville, ikääntyminen tuntuu menettämiseltä. Jotain katoaa eikä enää palaa.Tähän ikään mennessä on vielä paljon kokematta, monta maata näkemättä... toisaalta edellinen ikävuosi tuntui muuttavan asioita. Pysyvästi. Mutta sellaista se on elämä on kaiketi... aikuisen elämä.

Harmi vain että taidan aina vaan olla se ikuinen teini.

15.8.2011

Vadelmaviineriä

Söin perjantaina Kanniston leipomon vadelmaviinerin. Oli niin hyvää, että en voi kun suositella. Vadelmat maistuivat tuoreilta, eikä viineriä oltu pilattu liialla sokerilla. Huh, voispa niitä syödä joka päivä.
Oli niin somakin vielä, että inspiroiduin piirtämään.

12.8.2011

Ihanuuskolttu

Tein taannoisilta Uff:n euronpäiviltä loistavia löytöjä. Kaksi mekkoa, mustat pillihousut, nahkakengät... vain muutaman mainitakseni. 
Ehdoton lemppariostos tulee tässä:



Tempaisin mekon mukaan Roban Uffilta, 5€:n päivänä. Ihastuin ensin kauniiseen kuosikankaaseen ja jaksoin jopa sovittaa sitä. Mekko istuu kuin hansikas! Nuorennusleikkauksen johdosta siitä lähtivät hihat kokonaan ja helma lyheni 15-20cm. Ylälantiolle tulevat koristetaskuläpät jätin paikoilleen ja solmittavaa takatamppia jatkoin sen verran että se näyttää nyt vyöltä. Materiaaliltaan mekko on viskoosia, joten hellepäivinä siinä ei ole tullut kuuma ja toisaalta se on mukavan peittävä viileämmälläkin säällä. Olen kovin ihastunut mekkoon ja joudun toppuuttelemaan itseäni, muuten voisin kiskaisita tämän päälle vaikka joka päivä.

Mekon kanssa samaan ostoskassiin päätyivät myös nämä kotimaiset askel-merkkiset mokkanahkaiset avokkaat. Koko on vähän väljä, mutta se ei niin haittaa. Tykkään hieman etnovivahteisesta koristelusta ja kunto oli loistava. Myös malli on mieluinen, sopivat niin helmojen kuin lahkeidenkin kanssa.

10.8.2011

Kuu ja tähdet taivaalta

Jimmy Choon olkalaukussa on koko tähtitaivas.  Idea on tosi hauska ja ulkonäkö on silkkaa hulluutta - niiiiin hieno - straight from bagheaven!

9.8.2011

Dam dam

Sain tuliaisia iloisesta Amsterdamista:


Suloisen värikkäitä muffinssipaperivuokia ja ompelukonekaulakoru! Me likes!

We go up and around we go now

Flow-festarit jäävät tänäkin vuonna omalta kohdaltani menemättä. Liput ovat omalle budjetilleni superkalliit, enkä toisaalta edelleenkään koe kyseistä festaria niin omakseni, että olis ihan pakko päästä. Kiitos kuitenkin Radio Helsingin tehokkaan aivopesun, pari kiinnostavaa artistia on tullut noteerattua. 

Warpaint on ilmeisen trendikäs tyttöryhmä. Kevyesti kumiseva Undertow kuulostaa ihanalta, mutta pidemmälti biisit ovat omaan makuun liian vetelehtiviä. Yksittäin kuunneltuna kuitenkin kauniita ja kiinnostavia.


Luulin pitkään, että Ariel Pink's Haunted Graffiti on jokin vanha 1970-luvun yhtye ja toisaalta olin lähes varma, että Round and round -kappale on Virgin Suicides -leffasta - ennen kuin siis tiesin esittäjän tai biisin nimeäkään. Olikin pieni ylläri, että tämä on uutta musiikkia. Round and round on kuitenkin kiva biisi, juurikin niiden seitskytlukuvibojen vuoksi.


Molemmat biisit ovat nimenomaan kivoja yksittäiskappaleita - vähän niinkuin kuuntelisin vanhanaikaista sekalaiskokoelmaa, johon on poimittu samantyyppisiltä yhtyeltä ne parhaimmat palat. Oikeastaan koko Flow-festari näyttäytyy itselleni vähän sellaisena sekalaiskokoelmana, kun en suurimmasta osasta artisteista ole edes ikinä kuullut mitään. Toki uutta musaa on aina mukava löytää, mutta toisaalta on myös kiva jumittaa vanhoissa suosikeissa. Saa nähdä tuleeko näistä biiseistä sellaisia. Mutta ainakin nyt ne kuulostavat hyviltä.

7.8.2011

One fine weekend

Olipa aktiiviviikonloppu! Mutta kivaa oli!
Lauantaina hyppäsin jo aamulla junaan ja viettämään mummon synttäreitä. Pieni maakuntamatkailu oli virkistävää ja syntymäpäivätkin leppoisat.


Myöhemmin iltapäivällä palasin takaisin Helsinkiin, koska halusin osallistua Kallio Block partyihin. Illalla meno oli varsin eläväistä, mutta fiilis oli hauska. Ja niin kuin hyvät bileet aina, nämäkin tuntuivat loppuvan liian lyhyeen.

Kalliosta kaarrettiin vielä Alppipuistoon tsekkailemaan meininkiä. Jos Kalliossa meno olikin iloisen humaltunutta, mutta silti vähän .... miten sitä nyt sanoisi ... urbaanin hienostunutta, oli Alppipuiston meinki villiä. Armotonta kreisibailausta konemusan tahtiin, itse tosin tyydyin vain katsomaan sivusta.

Sunnuntaina heräilin suhteellisen aikaisin ja kiireettömän aamuhetken jälkeen päätin piipahtaa Valtterin kirpputorilla. Huhh, muistin kyllä miksi en käy siellä - liikaa tungosta, liian kuuma. Kirppiskierrokselta tarttui kuitenkin jotain pientä matkaan. Myöhemmin iltapäivällä kävin kävelyllä ja pääsin vihdoin Kasvitieteellisen puutarhan ulkoalueelle ihmettelemään ja ihastelemaan.

Illalla vielä kävin ihastelemassa uutukaista kanikamua....

... ja lukea vielä vähän lehtiäkin.
Kohti uutta viikkoa siis!