Precious - harlemilaistytön tarina

" Mun nimi on Claireece Precious Jones. Miksköhän mä sen sanoin. Kai siks etten mä vielä tiedä kauan mä tätä stooria heitän tai onks tää ees mikään stoori; alanks mä ihan alusta vai tästä päivästä vai kahden viikon päästä.-- Jotkut kertoo juttuja joissa ei oo järkee eikä ne oo totta. Mä yritän kuiteski puhuu järkee ja kertoo sellasta mikä on totta, mitä itua tässä muuten on, hemmetti? Kait maailmassa muutenki on tarpeeks fuulaa ja kaikkee paskaa."

Olen halunnut jo pitkään nähdä Precious -leffan, mutta olen myös vähän vältellyt sen näkemistä rankan tarinan takia. Nappasin Sapphiren alkuperäisteoksen kuitenkin matkaan kirjastosta, ajattelin lukea kirjan ensin ja niellä tarinaa pala palalta. Alunperin kirja on ilmestynyt nimellä Ponnista! (Push), mutta elokuvan myötä sen nimeä on muutettu ja oikeastaan hyvä niin, koska päähenkilö on kaikinpuolinen erittäin precious.

Kirja on kamala. Tarina on ihan kauhea, ruma, ällöttävä, raskas, sairas - mutta kuitenkin ravisuttavan hyvä ja ansaitsee oman nostonsa. 

Precious Jones on raskaana, toistamiseen omalle isälleen. Äiti pahoinpitelee, fyysisesti ja henkisesti. Ja pakottaa syömään, onhan lihava itsekin - eikä sekään riitä, vaan katsoo vierestä kun tytärtä raiskataan. Precious synnytti ensimmäisen lapsensa 12-vuotiaana, pikku Mongon, Downin syndroomaisen tyttären, jota hän ei ole koskaan nähnytkään. Koulussa menee huonosti, eihän Precious ole koskaan oppinut lukemaan tai kirjoittamaan ja kun uusi raskaus huomataan, Precious saa potkut. Hyvä juttu sinänsä, sillä Precious pääsee erityisluokalle ja hänen elämänsä alkaa muuttua paremmaksi. Elämä on jokapäiväistä taistelua ja rankat kokemukset tekevät siitä vielä vaikeampaa, mutta Precious taistelee.

Onnellista loppua tässä tarinassa ei ole, mutta paljon tahdonvoimaa ja toivoa, joten lukukokemus on voimauttava. Sapphiren käyttämä puhekieli on yksinkertaisen töksähtelevää, mutta sitä kantaa Preciousin oma ääni eikä rankkaa tarinaa ole syytä piilottaa kauniiden kielikuvien taakse. Precious on kai jollain tavalla afroamerikkalaisen kulttuurin metafora - isokokoinen mutta samalla näkymätön, ongelmainen, alistettu, pahoinpidelty mutta silti niin kovin voimakas, elämänhaluinen ja ylpeä. Tarina opettaa, että ihan jokainen voi muuttaa elämänsä suuntaa paremmaksi.

"Sit maikka sanoo että meidän täytyy nyt kirjottaa päiväkirjaa. Et meidän jokaisen elämä on tärkee. Se on hankkinu meille yhden Audre Lorden kirjottaman kirjan, se on kirjailijanainen niinku Alice Walker. Siinä sanotaan, et meillä kaikilla on tarina kerrottavana." 

 Ja Precious Jonesin tarina todellakin kannattaa lukea.