Kappas, bloginihan se täällä!
Syysväsymys ja "mua-stressaa-tää-uus-työ-ja-kaikki-muu" jatkuu, joten turha siitä tulla päivittäin avautumaan. Ystäväni tuumivat, että uuteen työhön sopeutuminen vie aikaa 3-12kk, joten kyllä tässä on sitten vielä kestämistä...
Syksy on jo pitkällä, havaitsin.
Onhan tässä väriloistossa oma kauneutensa.
Kävelin Ruttopuiston ohi kuulaassa syysilmassa ja mietin, että juuri nyt olen onnellinen.
Uffin euronpäiviltä hankittuja neuleita. Vaalea on ihanan harsomainen ja tosi lämmin, näyttää siltä että joku on hurautellut sen kappaleet neulekoneella ja yhdistänyt loput saumurilla. Bukleeneuletakki on unkarilainen tuote, puolet puuvillaviskoosia ja puolet tekobukleeta, hah! Ostaessani mietin chanelhenkisiä viboja ja sitä, että neule on sopivan lyhyttä mallia. Napit on ihanan neulepäällysteiset. Näiden lisäksi hankin pari perusneuletta, mustan ja beigen... tylsää, mutta käytännöllistä.
Löysinpä myös mustan retromekon, ihan ehtaa ihanankamalaa tekokuitua. Merkiltään tamperelaista Kaisu Heikkilää. Korkea pystykaulus napitetaan niskasta. Minulla on ennestään hyvin samantyyppinen vaalea mekko ja se on ollut ihan superpaljon käytössä, samaa toivon tältä.
Patsas nimeltä Saimi
Kotonakin tunnustetaan syysvärejä
Havaihduin tässä reilu kuukausi sitten siihen, että Suomalaisen kirjakaupan valikoimissa ei enää ollutkaan Ivana Helsingin seiloriaiheisia paperituotteita. Pettymykseni oli suurta, kunnes edellisviikolla löysin aletuotteiden joukosta haluamani muistikirjan, hintaan 4€. Joskus niiiiiiiiiiiiiiiiiin kannattaa odottaa!
Muistikirjoja ja neuletakkeja ei voi olla ikinä liikaa, eihän?
2 kommenttia:
Olen myös miettinyt kauanko kestää sopeutua uuteen työpaikkaan... Oma tuore pestini on juuri sitä mitä haluankin tällä hetkellä tehdä ja vastaa koulutustanikin, mutta jotenkin olen aivan puhki päivien jälkeen – voisin varmaan nukkua koko vapaa-aikani, jos sille ei olisi esteitä. :D Kai sitä vaan stressaa uudessa paikassa tuplasti enemmän? Täytyy tosiaan tarkastella tilannetta muutaman kuukauden päästä uudestaan, toivottavasti ei sentään vuotta menisi tottumiseen.
Lähetän paljon energiasydämiä!
kirsi: energiaa myös sinne! mä voisin kans nukkua kaiket vapaa-ajat, mut pakko jaksaa jurnuttaa. Edellisten duunien myötä oon ollu jo tässä vaiheessa (6.viikko) kuin kala vedessä ja nyt tunnen yhä oloni avuttomaksi. En tykkää siitä että en osaa!
Lähetä kommentti