Jag vill ha

Olen ollut ties montako päivää rehellisessä flunssassa. Aluksi se alkoi yskällä ja riehaantui kunnon räkätautiin ja hentoon kuumeiluun. Aluksihan tosin menin alilämmöille, mikäli oli varsin hassua kun olo oli kuuma mutta ruumiinläpö 1,4 astetta normaalia vähemmän. Maanantaina oli pakko olla pois töistä, eilisen 8,5h:n työvuoron vedin kunnialla läpi. Kummasti sitä pystyy menemään töihin ilman meikkiä, kun silmät vuotavat - miksi enää pahentaa tilannetta valuvilla ripsareilla?

Mutta nyt taas arkivapaa. Töissä on ollut kivaa ja tykkään näistä arkivapaista, vaikka toki se tilipussissa tuntuukin. Mutta se itkuinen mä-inhoon-tota-työtä -ihmisraunio on poissa. Jau!

Asiasta kolmanteen. Tai tarkemmin neuletakkiin. Montako neuletakkia ihminen tarvitsee? Yhden? Kolme? Jos obsessoin laukkuja, tulevat varmasti neuletakit kakkosena. Uusinta ihastusta olen kytännyt JC:n ikkunasomisteista. 

Se on kirjoneule, se on punainen ja kaikinpuolin vaan niin ihana. Haluan. Se huutaa nimeäni. Hinta on henkilökohtaisessa taloustilanteessani vähän yläkantissa ja materiaaleista ei mitään hajuakaan. Suhteellisen kelvollisesta yhdistelmästä voin toki maksaa, mutta akryyliunelmasta tuo on vähän kirpeä hinta. Ja kaikenlisäksi se on nostettu selkeästi tuotteeksi, jota JC uskoo myyvänsä voluumilla. Yleensä koitan välttää pahimpia massavaatteita  (kuka  haluaa tuotteen joka on ihan kaikilla?) mutta toisaalta tuo vaate tuntuu vaan niin omalta.

JC:n nettisivuilla pääsee myös mallintamaan vaatteita tuollaisen pitkäsäärisen daamin yllä. Mietin pitäisikö skaalata tyttöstä leveyssuunnassa potenssiin kymmenen, jotta päästäisiin luonnollisempaan lopputulokseen, mutta ehkä you will get the point. Minun arkityyli on niin tässä, että lähinnä naurattaa: raitapaita (jota muuten pidensin roimasti), mustat kapealahkeiset housut, "nahanväriset" kengät ja tietty tuo neuletakki.

Stay tuned. Katsotaan miten tässä käy, voittaako tahdonvoima vai punakirjavan neuletakin kutsuhuuto. Ja tänäänhän on myös palkkapäivä...

kuvat JC

Le le leopardi

Olen vähän niinkuin salaa ihan tosi hullaantunut leopardikuosiin. Haaveilen, että sitten kun olen eläkeiässä, pukeudun päästä kantapäihin leopardiin - se on jotenkin niin hullua mutta ah-niin-hauskaa.

 kuvat Asos

Leokuosi on parhaimmillaan asusteissa ja simppeleissä vaatekappaleissa. Olen  haaveillut leoparditekoturkista vuosia ja kun sellainen vielä eteeni tulee, aion sen hankkia. Ihan sama miltä se näyttää päälläni. Jos olet nähnyt Gainsbourg-leffan ja muistat kohtauksen jossa Brigitte Bardot saapuu tapaamaan Gainsbourgia tukka tupeerattuna, kissansilmärajaukset silmissä ja päällään leoturkki - you know what I'm talking about.

trikoomekko ja tekoturkishuivi H&M, muut kuvat Asos

Leohuivi - check, leobaskeri - check, leosurmus - check, leokäsilaukku -check, leokorvikset - check check. Seuraavana aion hankkia lyhyen neuletakin. Kolmisen vuotta sitten löysin ihanan leoneuleen kirppikseltä, harmi vain että se kutistui pesussa ja myin sen eteenpäin. Jotkut leopardikengät olisivat myös hauskat... leopardikuosi näyttää parhaalta yhdistettynä mustaan, punaiseen tai "nahanruskeaan"... miksei myös tummaan denimiiin. Jos kokovartalonaamiointi tuntuu vaikealta, voi homman pitää minimissä.

The way to do it right:

Advanced Style-sivuston daami näyttää mallia, miten leokuosi sopii kaikenikäisille ja oikein käytettynä se on tosi chic. Aina ja ikuisesti.

Bourgeois dreams

Maanantaina aloitin siis työt uudessa paikassa ja ainakin toistaiseksi leijailen onnellisuuspilvissä. Tiistai oli arkivapaa, eilen ja tänään teen iltavuoroa. Tykkään siitä, että vuorot vaihtelevat ja aikaa (energiaa) jää nyt muihinkin juttuihin. Tykkään myös monesta muusta jutusta, jotka ovat nyt toisin. Joskus vaihtamalla kyllä paranee.

On kiva tsekata työvuorot jääkaapin ovesta, kun Ruotsin kuninkaalliset hymyilevät kannustavasti!

Sain töistä myös kukkia... eli siis pelastin reissussa rähjääntyneen tulilatvan. Klementiinejä sai lähikaupasta euron kilohintaan ja sopivat kauniisti tuohon Jade Jaggerin Indiskalle suunnittelemaan vatiin. Tummansininen ja oranssi on kyllä uhkea väriyhdistelmä, tykkään.

Ja sitten viime perjantaisiin laukkulöytöihin:

 Ihanan mummomainen ja sovinnainen shopperbag puhutteli muotokielellään. Katselin sitä tovin, jonka jälkeen laitoin laukun takaisin hyllyyn ja tsekkasin muuta tarjontaa. Epic fail! Hetken kuluttua näin laukun jonkun tytön käsissä. Onneksi hän laittoi sen takaisin hyllyyn, koska tunnekouhun seuraukseni tiesin haluavani laukun itselleni. Ja miten mahtava se onkaan, laukku kourassa tulee sellainen hyvänlainen fiilis ja voin melkeinpä kuvitella olevani suomenruotsalaista porvarishienostoa, joka on menossa Stockan herkkuun ostoksille. Porvarisunelmani kustansi vain 4€.

Kotimainen, nahkainen semipikkulaukku on kätevää haitarimallia ja siinä on tarpeeksi vetoketjullisia taskuja. Oivallinen menolaukku. Kunnoltaan tämä on aivan loistava, kuin uusi ja hinta 6€ siksi varsin kohdillaan.

No joo. Mä tiiän. Onhan näitä jo ennestään. Mutta huonommista on helpompi luopua, kun löytää hyviä täsmäyksilöitä ja toisaalta laukku on mulle asuste, jota vaihtelen jopa pari kertaa päivässä. Ehkä tulevaisuudessa esittelen laukkukokoelmaani tarkemmin?

Palaan lähtöruutuun, minä palaan

Kertarysäyksellä viime päivien kuulumisia: isoin uutinen on se, että irtisanouduin työstäni torstaina. Miten kertoisin lyhyesti asiasta, josta haluaisin jotain sanoa, mutta kuitenkaan asiaa sen enempää vatvomatta? Ehdin työskennellä paikassa 2kk, vaikka se tuntuukin pidemmältä ajalta. Olin jo alussa hieman epävarma kyseisen duunin suhteen, mutta päätin kokeilla - hyvä niin. Hyvin pian minulle kuitenkin selvisi, että työnkuva ei vastannut odotuksiani työn suhteen. Työ oli hektistä ja henkisestikin väsyttävää, olin stressaantunut ja ahdisti. Tunsin itseni luuseriksi, joka ei pärjää, ei osaa, ei pysty eikä jaksa. Apea mieli alkoi vaikuttaa kaikkeen muuhunkin ja väsymykseni on taatusti tullut esille blogissakin. Kun sitten tuli mahdollisuus vaihtaa työpaikkaa, oli tehtävä pikainen päätös mitä teen tulevan suhteen. Jäänkö entiseen ja yritän vain kestää vai vaihdanko ennestään tuttuun ja kivaan paikkaan, vaikkakin vain lyhyeksi aikaa?

Irtispäätökseni myötä koin valtavan helpotuksen ja vapautuneisuuden tunteen, ja kun olin lopulta hoitanut asian ja tehnyt viimeisen vuoroni loppuun torstaina, oli fiilis hyvä ja tyytyväinen. Yritin parhaani, se riittää, mutta nyt haluan jotain muuta.

 Perjantain ohjelmassa oli siis mennä verotoimistoon hakemaan (taas) uutta verokorttia. Aloitan uudessa työssä jo huomenna maanantaina ja edelliset verokortit ovat edellisillä työnantajilla... Verotoimiston jälkeen hyppäsin ysiratikkaan ja matkasin Vallilaan.

Vein vohvelirautani lainaan Vallila Interiorin ravintolapäivän tempausta varten. Ja kun kerran Vallilassa olin, poikkesin Mäkelänkadun kirppiksille: Löytöretkeen ja Emmaukseen.

Huvitin itseäni Löytöretkessä feikki-Vuitton-laukulla: hintalapussa luki "aito LV laukku hinta 100€". :D Löytöretki on vähän homssuisempi paikka, mutta Emmauksessa on monesti tosi hyvää tavaraa halvalla. Löysin pari tosi kivaa laukkua juttua, niistä lisää ehkä myöhemmin.

Mäkelänkadulta taas ratikkaan ja keskustaan tapaamaan ystävää vauvoineen. Lounastimme Stockan kahvilassa pitkän kaavan mukaan, söin ihan kelvollista Borsh-keittoa ja salaattia. Sitten kävelin taas kohti kotia.

Perjantai-illan ohjelmassa oli PRKL-klubin "kantispiparit" eli pikkujoulut. En ole ollut koskaan aiemmin kyseisessä mestassa, mutta ei siellä mitään kantiskortteja kyseltykään. Ystäväni oli hehkuttanut illan bändiä, Wankers of the zoo crew:ta, jonka keikka olikin reipasta ja energistä mättöä. Laulaja-Tommi oli sen verran nopealiikkeinen esiintyjä, että kuvaaminen oli kamerallani lähes mahdotonta!

Hauska ilta kaikenkaikkiaan! Kiitos kuuluu hauskoille seuralaisille. Illan kuvasaldosta voisi päätellä vahvempaa humalatilaa ja pilkkuun asti paikanpäällä notkumista, vaikka oikeasti  join kaksi siideriä ja olin jo kotona kahden jälkeen.

Eilen lauantaina sitten Vallilan kankaalliseen garageen. Idea oli hauska ja autotallissa esiintyi Merries, joka kuulosti hyvältä ja sopivan särmältä "autotallibändiltä".

Sain extratäytteet vohveliin, mutta toisaalta olihan mun vohvelirauta tuolla lainassa :D Vallilasta reippailin takaisin kotiin, jossa hissuttelinkin sitten koko päivän ja nukuin univelkoja pois. (Alunperin minun piti olla ihan muissa ravintolapäivän tunnelmissa ja illalla duunin pikkujouluissa. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat ja hyvä niin.)

Huomenna siis uuteen työhön. Fiilikset on hyvät, takana rentouttava viikonloppu ja edessä uusia haasteita. Ja mikä hassuinta, perjantaina vietettiin tämän blogin nelivuotissynttäreitä!!! Neljä vuotta!!! Meininki on säilynyt kautta vuosien samanlaisena, sopivan yksinkertaisena ja alkuperäisenä, toivon myös että omaehtoisena, mutta kuitenkin alati muuttuvana ja kehittyvänä.  Neljä vuotta sitten olin vastavalmistunut ja samassa tilanteessa kuin nyt: irtisanoutunut edellisestä työstä ja menossa uuteen, jopa työnantaja on sama! Vuosiin on mahtunut monenlaista projektia, fiiliksiä laidasta laitaan ja toivon mukaan henkistä kasvua. Siispä eteenpäin mennään, kohti tulevaa. Mielenkiinnolla odottaen mitä tässä vastaan tulee...

Vallilan kankaallinen garage

 

kuvat Vallilan FB-sivuilta

Tänään vietetään taas Ravintolapäivää ja monimuotoisten pop up-ravintoloiden joukosta kannattaa poimia omat suosikit. Yksi mielenkiintoinen ravintola avautuu Vallilaan, Vallila Interiorin autotalliin. Vallilan kankaallinen garage toimii klo 11-14. Wrap- ja vohvelimenuun lisäksi paikanpäällä voi nautiskella Merries-bändin musiikista ja samalla ostaa Vallilan tuotteita ystävähinnoin. Ruokamyynin tuotto ohjataan Helsingin Ensikoti Ry:n perheiden auttamiseksi. Syö, nauti, auta!  

The very best of Versace for H&M

 

 

 

 

 

 

 

17.11. muutamaan valikoituun myymälään saapuva The very best of Versace for H&M-kokoelma on hennesin tämänvuotinen designeryhteistyö. Vahvoja värejä ja räikeitä printtejä, räätälöityjä leikkauksia, nahkaa, niittejä, krumeluureja. Hauska mallisto, vaikkei itseäni niin jaksa innostaakaan, jotain tästä nyt jää uupumaan. Mallistollisesti ajateltuna aikamoinen sillisalaatti. Kuitenkin luvassa taattua ysärimuotia Versacen muotitalon ystäville.

I need to be myself, I can't be no-one else, I'm feeling supersonic

Tradition de Hammam

Otin ilahtuneesti vastaan Yves Rocherin kuukauden testituotteet, sillä Tradition de Hammam-sarja on entuudestaan tuttu ja tykätty juttu. Tuotesarjan ydinasia on marokkolainen Argan-öljy, jota Yves Rocherin nettisivuilla kuvaillaan näin "Arganöljy tunnetaan ihoa hellivistä ominaisuuksistaan. Se onkin itämaisten naisten kauneuden tarkoin vaalittu salaisuus. Arganin hedelmät kuivatetaan auringossa, hedelmäliha irrotetaan ja siemenet kerätään talteen. Öljy puristetaan murskatuista siemenistä Marokossa vielä nykyäänkin käsityönä täysin luonnonmukaisin menetelmin. Yves Rocher'n tutkijat ovat valinneet tuotesarjaan tämän öljyn, jotta saisit nauttia kaikista sen uudistavista ja hoitavista ominaisuuksista luonnollisessa muodossa."

Testiin saadut tuotteet: suihkuöljy, hoitava argan-balsami ja arganinkivijauhetta sisältävä kuorinta-aine.

Kuorinta-aine näyttää hieman vetelältä marjapuurolta, tuoksuu ihanasti aprikoosilta ja on iholla helposti levittyvää, mutta kuorinta-aineeksi sopivan karheaa. Sisältää kasvipohjaisia aineosia: luonnonmukainen arganöljy, arganinkivijauhe, aprikoosinkivijauhe ja ruusuvesi.

Argan-balsami on valkoista, maitomaista, notkeaa ja sen tuoksu on todella voimakas, jopa pistävä. Sen sisältämät kasvipohjaiset aineosat: luonnonmukainen arganöljy, luonnonmukainen appelsiininkukan eteerinen öljy, ruusuvesi, karitevoi ja oliiviöljy.

Suihkuöljyn luvataan muuttuvan iholla valkoiseksi ja antavan pehmeän ja silkkisen fiiliksen. Tuote sisältää arganöljyä.  

Tradition de Hammam-tuotteita Yves Rocher mainostaa kylpylämaista tunnelmaa luoviksi ja rentouttaviksi. Ajattelin ensin säästää näitä johonkin saunailtaan kokeiltaviksi, mutta vietin lauantaina koti-iltaa ja fiilis oli stressaantunut ja kireä, joten päätin kokeilla. Suihkuöljyn jätin toiseen kertaan, koska kylppärissäni on vintage-henkeen istuma-amme ja olen saanut sen viemärin joskus tukkoon suihkuöljyillä läträtessäni. Kuorinta-aine tuntui sopivan rouhealta iholla, vaikka levittyi helposti. Ihon kuoriminen teki hyvää ja kuorinta-ainetta hieroessa verenkiertokin vilkastui. Tykkään aineen tuoksusta, se on ihanan pehmeä, hedelmäinen ja mausteinen. Iho jäi pehmeän tuntuiseksi ja hyvällä tavalla hitusen öljyiseksi. Suihkun jälkeen levitin iholle balsamia. Voiteen tuoksu on itsessään todella voimakas ja pistävä. Sinällään tykkään voimakkaistakin tuoksuista, mutta veikkaan että herkkänenäisemmällä balsamin tuoksu on liian voimakas. Levitin voidetta rohkeasti iholle ja kappas, tuoksu selkeästi pehmentyi imeytyessään ihoon. Jälkituoksu oli pehmeä ja siitä voi selkeästi erottaa appelsiinin, ruusuveden ja oliiviöljyn. Iho tuntui samettisen pehmeältä ja kimmoisalta. Pitäisi tehdä tätä useammin, tuotteilla "läträäminen" oli tosiaankin rentouttavaa puuhaa. Täytyy testata tuotteiden vaikutusta saunan yhteydessä, veikkaanpa että niiden vaikutus paranee.

Suosittelisinko tuotteita? Kyllä. En osaa sanoa miten herkkä ja ohut iho näistä tykkää, omani on paksumpi ja pintakuiva, jolle tuotteiden vieno öljyisyys sopii mainiosti. Voimakkaista tuoksuista tykkäävät ilahtuvat näistä, mutta hentojen kukkaketojen ystävä voi kokea tuoksut liian voimakkaina?

Sain muistaakseni edellisjouluna äidiltä sarjan lahjapakkauksen, joka sisälsi savinaamion ja hierontaöljyn, sekä puisen kamman. Ajattelin heittää näistäkin arvostelut samaan settiin. Hiuksille ja kasvoille sopivaa savinaamiota olen käyttänyt saunan yhteydessä ja se on  i h a n a a. Hiuksista tulee ihanan pehmeät ja kiiltävät, iho kirkastuu. Tuoksu on pehmeä ja hedelmäinen, samantyyppinen kuin kuorinta-aineessa. Savinaamio on jo loppusuoralla ja haluaisin sitä lisää, sillä se on ollut yksi lempparituotteistani. Hierontaöljyn tuoksu on voimakas ja se imeytyy hyvin ihoon. Öljyä olen käyttänyt tätä myös ihon pesemiseen talvisaikaan saunan yhteydessä ja myös hiuksiin ja hiuspohjaan. En tosin voi suositella kaikkien kokeilemaan samaa, mutta omalle iholle ja hiuspohjalle tuote sopii, mutta toisaalta ihoni ei ole herkkä eikä juurikaan reagoi voimakkaasti. Öljy on myös todella riittoisaa. 

Muistuttelen vielä, että en saa tuotteiden testaamisesta rahaa ja niistä kirjoittelu on vapaa-ehtoista, perustuen kuitenkin omaan rehelliseen käyttökokemukseeni.

P.s. Muistan muuten lukeneeni, että luonnonkosmetiikkaan hurahtaneet kosmopoliitit (hipit) ovat roudanneet Argan-öljyjä selkä väärällään Marokon-reissuiltaan. Sen sanotaan omaavan monia hyviä terveyttä ja kauneutta edistäviä ominaisuuksia. Uhanalainen arganpuu on Unescon suojelema, mutta paikallisilla on lupa poimia hedelmiä. Hedelmien kivet rikotaan käsin ja niiden sisältämistä siemenistä uutetaan sitten käsityönä/koneellisesti öljyä. Öljyn ja sen tuotannon eettisyydestä voi lukea esim. täältä. Kaksipiippuinen juttu näköjään taas tämäkin.

Mar-ras-kuu

Another week gone by.

Marraskuu alkaa olla jo kohta puolessa välissä. Päivät pimenevät ja kaamosväsymys lamaannuttaa. Huhh. Stressikäyrät ovat olleet koholla, lisäjännitystä elämään toi vessanpytyn rkkoontuminen ja läheltä-piti-vesivahinko. Viikonloppu on mennyt nukkuessa, lukiessa ja kotona jumitellessa. 

Kynttilänvalo on tämän vuodenajan parhaita puolia.

Ja kirppistelyhän nyt auttaa vaivaan jos toiseen. Love actually on muuten lähestulkoon AINOA romanttinen komedia, josta voin sanoa pitäväni. Ehkä siksi, että monisäikeisen tarinavyyhdin kaikki henkilöhahmot eivät saa siirappisen onnellista loppua. Kyynikko mikä kyynikko!

Pukeutuminen ei kiinnosta. Joku neule ja mustat pillihousut on kaikkivoipainen yhdistelmä päivästä toiseen.

Tosin olen alkanut taas innostumaan koruista. Sormukset ja nappikorvikset ovat ihanimpia. Näyttäisinpä yhtä hehkeältä kuin kuvan nainen. Tosin joku miekkonen vihelsi minulle perjantaiaamuna metrossa, kello oli sentään vasta 07:15! :D Toivon että kyse oli aidosta kohteliaisuudesta eikä ironiasta, itse kun en tiennyt olisko pitänyt itkeä vai nauraa!

Takki auki

Ajattelin olla fiksu, ja jätin ihanaisen Paola Suhonen by Seppälä sulkamekkosen kauppaan ja hankin lämmittävän takin. Tosin tuo toppis on vielä vähän liian kuuma, mutta olen käyttänyt sitä reteesti auki.

 Simppeli perustakki, hintaa jäi -50% alennuksen jälkeen 24,95€, hennesiltä. Mutta tykkään, perustakit on jees. Haluaisin hankkia vielä jonkun vähän erikoisemman takin, tämä sopii nyt ihan arkeen.

Ainoa pieni miinus oli hupun karvareunus, jonka sai onneksi irroitettua. Anteeksi nyt vain, mutta en halua käyttää tekokarvasomistetta, joka näyttää kissaltani..... :D

Havainnollistava kuva

Hyvää ainesta

Suomen huippumalli haussa 2011 on edennyt jo pitkälle. Kilpailijoiden osalta kausi tuntuu tasokkaammalta kuin aiemmin, varsinkin kun porukkaa on karsittu reilusti pois. Tyttöjä on jäljellä enää neljä, enkä osaa edes veikata kuka heistä voittaa. Taso on todella korkea!

Alussa suosikkini oli selkeästi Helen. Hän näyttää upealta ja on kansainvälisen kaunis. Sittemmin olen seurannut mielenkiinnolla muidenkin tyttöjen kehitystä. Tuntuu raadolliselta että kisassa Heleniä moititaan koko ajan liian isoksi, vaikka hän on kiinteä ja sporttisen naisellinen.

Eevi on ulkonäöllisesti persoonallisin, olisi kiinnostavaa nähdä hänestä voimakkaita editorealeja. Hänen Kalevala-korun kilpailukuvansa on mieletön, sen fiilis on superintensiivinen.

 Anna-Sofia on kaunis ja hauras kuin posliininukke, mutta toivoisin jonkinmoista energiashokkia tytön vähän ponnettomaan olemukseen. Ei riitä että on vain kaunis ja kaikki kehuvat ympärillä, pitää olla myös omaa tahtoa. Pienellä itsebuustauksella tyttö saisi kuviinsa valtavasti fiilistä lisää.

 Olen oppinut pitämään Minnasta, joka on selkeästi hyvin muuntautumiskykyinen ja kehittynyt kisan aikana huimasti. Aluksi Minna oli jotenkin persoonaton, mutta aikaa myöden hänessä on kuitenkin jotain vähän mystistä. Minnalla on hyvä asenne.

Kisan tähän astisin suosikkikuvaukseni on ollut ehdottomasti tuo Kalevala-korun kuvaus. Tytöt oli stailattu tosi kekseliäästi, kuvat olivat hauskoja ja kauniita. Kerrankin oli unohdettu tuotekuvaus, jota Suomessa usein tykätään harrastaa ja keskitytty myös visuaaliseen kokonaisilmeeseen ja fiilikseen. Tosin kaipailisin vieläkin jotain viimeisen päälle stailattua ja järjestettyä editorial-kuvausta, joka ei ole kytketty johonkin markkinointitarkoitukseen, mutta nähtävästi ohjelman budjetti ei anna myöden... Lenswayn kuvaus oli myös hyvä, kaikkien kilpailijoitten kuvat olivat raikkaan ilmeikkäitä ja kauniita.

Jännää nähdä miten tytöt kisan jälkeen työllistyvät. Veikkaisin että kaikille löytyy helposti töitä jatkossa, mutta ainahan vaaditaan sitä omaa tahtoa ja hyvää tuuria myös.

kuvat