Jag vill ha

Olen ollut ties montako päivää rehellisessä flunssassa. Aluksi se alkoi yskällä ja riehaantui kunnon räkätautiin ja hentoon kuumeiluun. Aluksihan tosin menin alilämmöille, mikäli oli varsin hassua kun olo oli kuuma mutta ruumiinläpö 1,4 astetta normaalia vähemmän. Maanantaina oli pakko olla pois töistä, eilisen 8,5h:n työvuoron vedin kunnialla läpi. Kummasti sitä pystyy menemään töihin ilman meikkiä, kun silmät vuotavat - miksi enää pahentaa tilannetta valuvilla ripsareilla?

Mutta nyt taas arkivapaa. Töissä on ollut kivaa ja tykkään näistä arkivapaista, vaikka toki se tilipussissa tuntuukin. Mutta se itkuinen mä-inhoon-tota-työtä -ihmisraunio on poissa. Jau!

Asiasta kolmanteen. Tai tarkemmin neuletakkiin. Montako neuletakkia ihminen tarvitsee? Yhden? Kolme? Jos obsessoin laukkuja, tulevat varmasti neuletakit kakkosena. Uusinta ihastusta olen kytännyt JC:n ikkunasomisteista. 

Se on kirjoneule, se on punainen ja kaikinpuolin vaan niin ihana. Haluan. Se huutaa nimeäni. Hinta on henkilökohtaisessa taloustilanteessani vähän yläkantissa ja materiaaleista ei mitään hajuakaan. Suhteellisen kelvollisesta yhdistelmästä voin toki maksaa, mutta akryyliunelmasta tuo on vähän kirpeä hinta. Ja kaikenlisäksi se on nostettu selkeästi tuotteeksi, jota JC uskoo myyvänsä voluumilla. Yleensä koitan välttää pahimpia massavaatteita  (kuka  haluaa tuotteen joka on ihan kaikilla?) mutta toisaalta tuo vaate tuntuu vaan niin omalta.

JC:n nettisivuilla pääsee myös mallintamaan vaatteita tuollaisen pitkäsäärisen daamin yllä. Mietin pitäisikö skaalata tyttöstä leveyssuunnassa potenssiin kymmenen, jotta päästäisiin luonnollisempaan lopputulokseen, mutta ehkä you will get the point. Minun arkityyli on niin tässä, että lähinnä naurattaa: raitapaita (jota muuten pidensin roimasti), mustat kapealahkeiset housut, "nahanväriset" kengät ja tietty tuo neuletakki.

Stay tuned. Katsotaan miten tässä käy, voittaako tahdonvoima vai punakirjavan neuletakin kutsuhuuto. Ja tänäänhän on myös palkkapäivä...

kuvat JC