Kertarysäyksellä viime päivien kuulumisia: isoin uutinen on se, että irtisanouduin työstäni torstaina. Miten kertoisin lyhyesti asiasta, josta haluaisin jotain sanoa, mutta kuitenkaan asiaa sen enempää vatvomatta? Ehdin työskennellä paikassa 2kk, vaikka se tuntuukin pidemmältä ajalta. Olin jo alussa hieman epävarma kyseisen duunin suhteen, mutta päätin kokeilla - hyvä niin. Hyvin pian minulle kuitenkin selvisi, että työnkuva ei vastannut odotuksiani työn suhteen. Työ oli hektistä ja henkisestikin väsyttävää, olin stressaantunut ja ahdisti. Tunsin itseni luuseriksi, joka ei pärjää, ei osaa, ei pysty eikä jaksa. Apea mieli alkoi vaikuttaa kaikkeen muuhunkin ja väsymykseni on taatusti tullut esille blogissakin. Kun sitten tuli mahdollisuus vaihtaa työpaikkaa, oli tehtävä pikainen päätös mitä teen tulevan suhteen. Jäänkö entiseen ja yritän vain kestää vai vaihdanko ennestään tuttuun ja kivaan paikkaan, vaikkakin vain lyhyeksi aikaa?
Irtispäätökseni myötä koin valtavan helpotuksen ja vapautuneisuuden tunteen, ja kun olin lopulta hoitanut asian ja tehnyt viimeisen vuoroni loppuun torstaina, oli fiilis hyvä ja tyytyväinen. Yritin parhaani, se riittää, mutta nyt haluan jotain muuta.
Perjantain ohjelmassa oli siis mennä verotoimistoon hakemaan (taas) uutta verokorttia. Aloitan uudessa työssä jo huomenna maanantaina ja edelliset verokortit ovat edellisillä työnantajilla... Verotoimiston jälkeen hyppäsin ysiratikkaan ja matkasin Vallilaan.
Vein vohvelirautani lainaan Vallila Interiorin ravintolapäivän tempausta varten. Ja kun kerran Vallilassa olin, poikkesin Mäkelänkadun kirppiksille: Löytöretkeen ja Emmaukseen.
Huvitin itseäni Löytöretkessä feikki-Vuitton-laukulla: hintalapussa luki "aito LV laukku hinta 100€". :D Löytöretki on vähän homssuisempi paikka, mutta Emmauksessa on monesti tosi hyvää tavaraa halvalla. Löysin pari tosi kivaa laukkua juttua, niistä lisää ehkä myöhemmin.
Mäkelänkadulta taas ratikkaan ja keskustaan tapaamaan ystävää vauvoineen. Lounastimme Stockan kahvilassa pitkän kaavan mukaan, söin ihan kelvollista Borsh-keittoa ja salaattia. Sitten kävelin taas kohti kotia.
Perjantai-illan ohjelmassa oli PRKL-klubin "kantispiparit" eli pikkujoulut. En ole ollut koskaan aiemmin kyseisessä mestassa, mutta ei siellä mitään kantiskortteja kyseltykään. Ystäväni oli hehkuttanut illan bändiä, Wankers of the zoo crew:ta, jonka keikka olikin reipasta ja energistä mättöä. Laulaja-Tommi oli sen verran nopealiikkeinen esiintyjä, että kuvaaminen oli kamerallani lähes mahdotonta!
Hauska ilta kaikenkaikkiaan! Kiitos kuuluu hauskoille seuralaisille. Illan kuvasaldosta voisi päätellä vahvempaa humalatilaa ja pilkkuun asti paikanpäällä notkumista, vaikka oikeasti join kaksi siideriä ja olin jo kotona kahden jälkeen.
Eilen lauantaina sitten Vallilan kankaalliseen garageen. Idea oli hauska ja autotallissa esiintyi Merries, joka kuulosti hyvältä ja sopivan särmältä "autotallibändiltä".
Sain extratäytteet vohveliin, mutta toisaalta olihan mun vohvelirauta tuolla lainassa :D Vallilasta reippailin takaisin kotiin, jossa hissuttelinkin sitten koko päivän ja nukuin univelkoja pois. (Alunperin minun piti olla ihan muissa ravintolapäivän tunnelmissa ja illalla duunin pikkujouluissa. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat ja hyvä niin.)
Huomenna siis uuteen työhön. Fiilikset on hyvät, takana rentouttava viikonloppu ja edessä uusia haasteita. Ja mikä hassuinta, perjantaina vietettiin tämän blogin nelivuotissynttäreitä!!! Neljä vuotta!!! Meininki on säilynyt kautta vuosien samanlaisena, sopivan yksinkertaisena ja alkuperäisenä, toivon myös että omaehtoisena, mutta kuitenkin alati muuttuvana ja kehittyvänä. Neljä vuotta sitten olin vastavalmistunut ja samassa tilanteessa kuin nyt: irtisanoutunut edellisestä työstä ja menossa uuteen, jopa työnantaja on sama! Vuosiin on mahtunut monenlaista projektia, fiiliksiä laidasta laitaan ja toivon mukaan henkistä kasvua. Siispä eteenpäin mennään, kohti tulevaa. Mielenkiinnolla odottaen mitä tässä vastaan tulee...
3 kommenttia:
onnea uuteen !
mainiota että tulee tollasia mahdollisuuksia ja se on hyvä merrki että matkalla sattui hauska mies kommentoimaankin, se on hyvä merkki.
mukavaa huomista!
Tsemppiä uusiin haasteisiin ja onnea nelivuotiaalle! Täällä ainakin seurataan sun postauksia aina mielenkiinnolla, joten keep them coming!
Ps. mä saatan ehkä tuntea ton joulupukin :)
Aivan ihana 60-70-luvun fiilis kuvissa. Itsekin asun kallion kulmilla, niin kuva helsinginkadusta sai hymyn huulille.
Lähetä kommentti