Facebookissa ahkerasti leviävä video muistuttaa tärkeästä jutusta, jota ei voi koskaan olla painottamatta liikaa: kiusaaminen on tyhmää ja siihen pitää puuttua.
Minuakin on koulukiusattu. Kiusaamista kesti monta vuotta. Paskaa. Kiusaaminen oli pääasiassa henkistä, nimittelyä ja haukkumista. Minun keinoni selviytyä oli niellä haukut ja esittää etten väliä. Tai sitten haistattelin takaisin, pahimmassa tapauksessa tappelin. Joskus kiusaaminen oli "leikkimielisempää" ja parin koulukaverin kanssa tappelimme ala-asteella oikein kunnolla lähes päivittäin. Kerran jouduimme jälki-istuntoon - minä ja kaksi poikaa - koska menimme kesken matematiikan tunnin luokan takaosaan tappelemaan. Isoveljeni oli koulinut minusta tappelijan, joka löi takaisin. (Väkivalta on oikeasti ihan todella väärin!)
Koskaan en antanut periksi, vaikka kuinka sattui - ja sehän ärsytti kiusaajiani vielä lisää. Itsetunnon ja oman arvostuksen kanssa on toki pitänyt tehdä kovasti töitä jälkeenpäin, mutta koulukiusaaminen ei vaikuttanut siihen ettenkö olisi pitänyt koulunkäynnistä. Koulukiusaaminen + pikkupaikkakunnalla asuminen oli valtava motivaattori päästä opiskelemaan, muuttaa pois kotoa ja mennä elämässä eteenpäin. Se tavallinen tarina. En ole katkera, niin ikävää kuin se hetkittäin olikin, se vain vahvisti omapäisyyttäni ja sitä, että olen oppinut pärjäämään elämässä ja tulemaan toimeen monenlaisten ihmisten kanssa, vaikeissakin tilanteissa. Sitä paitsi olen mennyt elämässä eteenpäin, kouluttautunut ja kurotellut unelmiani kohti - toisin kuin pahimmat kiusaajani.
Aikuiselämässäkin on kiusaamista ja kiusaajia. Minä en kiusaa, ethän sinäkään?
P.s. Ja niin ironista kuin se onkin, ne jotka innokkaimmin nimittelivät läskiksi, ovat tätä nykyä paljon tuhdimmassa kunnossa. How does it make you feel now?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti