Nuori Ricardo rakastuu 1950-luvun alun Limassa, Perussa salaperäiseen tyttöön. Yhtenä iltana tyttö kuitenkin katoaa, niin nopeasti kuin on Ricardon elämään tullutkin. Sydämensä särkenyt Ricardo kasvaa, opiskelee ja päätyy unelmiensa kaupunkiin Pariisiin ja vuosien jälkeen kohtaa salaperäisen tytön uudelleen. Kaava alkaa toistua yhä uudestaan ja uudestaan: tuhma tyttö tupsahtaa Ricardon elämään, saa hänet sekopäiseksi rakkaudesta ja sitten taas katoaa - aina eri henkilöksi tekeytyneenä. He kohtaavat Lontoossa ja Ricardo seuraa tyttöä aina Tokioon saakka. Pariisin taivaan alla heidän rakkautensa on kuitenkin kaunein ja ihanin. Vuosikymmenet vaihtuvat, elämä muuttuu vähitellen. Ricardo työskenteleen Unescon tulkkina ja saa työnsä puolesta matkustella maailmalla. Koskaan hän ei kuitenkaan pääse tuhmasta tytöstä irti ja hajoaa tuon katalan naisen jäljiltä aina uudestaan ja uudestaan.
Mario Vargos Llosan Tuhma tyttö on huikean mukaansatempaava kertomus rakkaudesta ja sen mielipuolisuudesta. Kieli on kaunista, kevyttä ja soljuvaa ja kirjaa on nautittavaa lukea. Vuosikymmenet ja poliittiset tilanteet vaihtuvat, arkielämä muuttuu ja uudet suuntaukset tulevat ja menevät. Ricardon tarina on kokonaisuudessaan huimaava, vaikka kirjan edetessä on vaikea ymmärtää miksei mies pääse tuosta naisesta koskaan eroon. Huomasin ajattelevani, miksei mies vain mene elämässään eteenpäin, löydä parempaa naista jonka kanssa perustaisi perheen ja eläisi onnellisena. Lopussa kuitenkin Ricardon ratkaisua on helpompi ymmärtää: hän on elänyt elämänsä onnellisimmat ja kauheimmat hetket juuri tuhman tytön seurassa. Joskus ihmissuhteet ovat vain outoja ja selittämättömiä, eikä niitä voi järjellä ymmärtää.
Alussa kirja etenee verkkaisesti, mutta puolivälin jälkeen sitä on mahdotonta lopettaa. Mitä tapahtuu seuraavaksi? Missä he taas kohtaavat? Tuhmasta tytöstä ei vain voi pitää ja Ricardon tossumaisuuskin välillä ärsyttää. Hän tuntuu olevan vain kauniin naisen pauloissa ja nainen itse on pahimman luokan narsisti, joka hakee Ricardosta, kiltistä pojasta, vain turvaa elämäänsä kun se on muuten sortumaisillaan. Lopussa Ricardo osoittaa olevansa kuitenkin se, joka jää lopulta voitolle ja tavallaan kai tuhmakin saa "palkkansa". Kirja on taitavasti rakennettu ja sen kielikuvat ja metaforat ovat hienoja. Suosittelen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti