Olipa hyvä päivä. Vapaapäivä.
Sain viimein yhden virastoasian hoidettua. Pitihän siellä jonotella jonkun aikaa, mutta niinhän se on aina.
Karhupuistossa sai odotella ratikkaa. Ensin 15 minuuttia, sitten 9 minuuttia ja lopulta 3. Sitten kaksi vaihdosta kun kaksi peräkkäistä kolmosta olivat poikkeusreitillä. Lopulta pääsin kuitenkin Töölöön ja tsekkaamaan kirppikset. Saldo jäi laihaksi, mutta mitäpä siitä.
Töölöstä matkasin keskustaan ja myöhäiselle lounaalle itseni kanssa. Söin kallista, mutta järjettömään hyvää kurpitsakeittoa ja salaattia. Kerrankos sitä. Sitten harhailin joululahja-asioiden parissa, kunnes tapasin sattumalta ystävän ja sitten jo soittivat toinen ja kolmaskin. Ostin neuleen, joka vei fiilikset välittömästi vuoteen 1995 - hyvällä tavalla. Kaikki kahvilat tuntuivat olevan täynnä, mutta ostinpa ylihinnoiteltua kahvia ja palan suklaakakkua. No eihän sitä joka päivä.
Kotona ilostutti tuoksukynttilän "Kultaa ja mirhamia" tuoksu...
... ja uninen kissakaveri.
Ilahduttava asia oli myös kirjastoreissulla eteeni tupsahtanut Aikamatkustajan vaimo, jonka olen jo jonkin aikaa halunnut lukea. Joulunpyhinä sitten. Nyt luettavana on Kazuo Ishiguron Ole luonani aina.
Ja sit vielä päivän biisi.
p.s. Olen himoinnut Hennesin heppahuivia kau-an, nyt se oli tullut aleen. Kyllä taas kannatti odotella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti