Vietän vuoden viimeistä lauantai-iltaa pyykkäämisen merkeissä, tosin tämäkin tuntuu luksukselta kun viime pyykkäyskerrasta onkin jo pari viikkoa. Uudessa kodissa ei ole pesukoneliitäntää, mutta onneksi talossa on hyvin varusteltu pyykkitupa. Samalla on ollut aikaa miettiä...
Suonette anteeksi jankuttamisen muuttoasioista, mutta koko homma oli itselleni niin iso muutos, etten ole vielä oikein toipunut asiasta. 6,5 vuotta samassa asunnossa, pisin aika missään aikuisiällä vietetyssä paikassa. Pienestä yksiöistä muodostui rakas paikka, jossa olin onnellinen. Kun maailma potki päähän, tunsin olevani turvassa. Asuntoon liittyy valtavasti muistoja, lopulta siinä asuminen tuntui jotenkin kummallisella tavalla kuin osalta omaa identiteettiä... joten asunnosta luopuminen oli raskasta. Alunperin vuokranantajani piti myydä asunto eteenpäin jo tämän vuoden loppuun mennessä, siksi minulle tuli jossain vaiheessa iso paniikki etsiä uutta kotia. Kun lopulta uusi vuokrasopimus oli tehty, olisinkin vielä voinut jäädä vanhaan joksikin aikaa... mutta sitten oli jo myöhäistä perääntyä. Asiat tapahtuivat vauhdilla, alle kahdessa viikossa, siitä päivästä kun kävin täällä ensimmäistä kertaa varsinaiseen muuttopäivään. Yhtäkkiä kaikki rakkaat tavarat olivatkin poissa, uudessa paikassa, sikin sokin jätesäkeissä, osa sentään nätisti laatikoihin pakattuina, mutta vieraassa ympäristössä. Itkeskelin koti-ikävää ja podin ahdistusta. Mietin maailman kodittomia ja omaa suunnatonta onneani siitä, että minulla on ylipäätään koti - ja ahdistuin vielä vähän lisää. Kiertelin uuden asunnon nurkkia, purin laatikoita, asettelin tavaroita ja hoin itselleni että minä asun nyt täällä. Me asumme nyt täällä.
Pari viikkoa muuttopäivän jälkeen olemme asettautuneet kunnolla taloksi. On tehty asioita, jotka tekevät asunnosta kodin: siivottu, laitettu ruokaa, leivottu, pesty pyykkiä. Joulun vietin muualla, mutta koristelin kotia, jotta se tuntuisi kodilta. Vuosikausia hamstraamani keräilemäni astiat, tekstiilit ja esineet eivät enää joudu odottelemaan vintillä aikoja parempia. Ja mikä hulluinta, ne sopivat tänne, niinkuin olisivat olleet täällä ennenkin.
Kun kaikki muut ympärilläni tuntuvat sopeutuvan, niin ehkä sitten minäkin.