29.1.2012

Pukineita

Itselleni uusi tuttavuus, Pukineshop, on syksyllä 2011 perustettu verkkokauppa naisille, jotka
haluavat pukeutua yksilöllisesti, tuotemerkkeinä mm. Ivana Helsinki, Patouf, Camilla Norrback, Erica Weiner.
Verkkokaupan merkit valikoituvat laadukkuuden ja persoonallisuuden mukaan, sillä Pukineshop pitää vaatteista ja asusteista, joissa on ripaus vanhanajan nostalgiaa päivitettynä nykyaikaan. Blandadissa tykätään aina nostalgiaviboista ja vintagefiiliksistä, joten löysin monta itseäni miellyttävää juttua.

Pukineshopissa on ale, talvimallistoa myydään vähintään 50%:n alennuksella... käykäähän kurkkimassa! Jos olisin vähän rikkaampi, Colenimon "Amelie"-neule olisi vakavan harkinnan alaisena (matsku 33% Viskoosia,23% Polyamidia,18% Puuvillaa,6% villaa,6% Kashmiria ja 4% angoraa, kaulus 100% puuvillaa).

Hurra! Hurra! Hurra! ....Hurra!?

Ruotsalaishenkiset synttäribileet perjantaina, juhlamieli löytyi lopulta vaikka tukkanaamakriisiä oli ilmassa. Sinikeltaisissa bileissä boolikin oli kunglig blå ja hilpeys jatkui aamukuuteen asti.


 
Ja, må hon leva!
Ja, må hon leva!
Ja, må hon leva uti hundrade år!
Javisst ska hon leva!
Javisst ska hon leva!
Javisst ska hon leva uti hundrade år!

27.1.2012

All work no play

Jäi menemättä Finnish Catwalkiin, koska en taaskaan ehtinyt. Olin kotona ja tein työhakemuksia. Nyt vielä pitäisi kauppaan ehtiä ja sitten synttärikemuihin. Lääkekuuri alkaa purra, fiilikset taas paremmalla puolella. Perjantai! 



26.1.2012

Paketteja

Me saatiin tänään postia!

 Saimi wannabe-tullikissa haistelee onko paketissa mahdollisesti epäilyttävää sisältöä...

 Paketista paljastui äidin neulomat tumput! Viime vierailulla ihastuin äidiltä palmikkotumppuihin ja pyysin saada omat. Väriksi valitsin luonnonvalkoisen, palmikot näyttää niin kivoilta juuri neutraaleissa sävyissä. Ja ajankohta mitä parhain, kun talvi tuli vasta nyt...

 Ja paketissa tietty jotain pientä myös kissakavereille, hah!

Sain vähän aikaa sitten pienen paketin tai paremminkin lahjan, mutta se oli paketoitu Marimekolla niin somasti etten ollut raaskinut luopua paketista (toki olin sen jo ehtinyt avata).


Paketista paljastui blanko muistikirja... ihan huippu!

Finnish Catwalk

Perjantaina 27.1.2012 Helsingin Vanhalla Ylioppilastalolla järjestetään taas Finnish Catwalk, joka esittelee suomalaista suunnittelua ja muotia. Suomalainen muotikenttä on pieni ja tällaisia tapahtumia tarvitaan tuomaan lisää näkyvyyttä esimerkiksi uusille ja pienille brändeille. Mikä hienointa, tilaisuus on yleisölle avoin klo 14-18. 
Tällä kertaa mukana mm. 
Dead birds& Lion Heart, Dusty, Finnwear, Kaksitvå, Katri/n, Nanso, Minni f. Ronya, R/H, Ril's, Sasu Kauppi, Terho, Thyra Therman, Your Face

Itseäni kiinnostaisi mm. uusi tuttavuus Terho, joka vaikuttaa nettisivujensa perusteella sympaattiselta merkiltä. Terhon mallistot toteutetaan zero waste-tekniikalla, jolloin leikkuujätettä ei synny ja niiden tuotanto on täysin läpinäkyvää. Ne ommellaan Suomessa ja kankaina käytetään vaatetusteollisuuden ylijäämäkankaita. Merkin takana on suunnittelija Marleena Terho.

Tapahtumassa myös livemusiikkia, mm. Manna esiintyy akustisesti.
 14.00 Fashion show
14.30 Karoliina Kallio esiintyy (akustinen)
15.00 Designers show
15.30 Martta Hakala esiintyy (akustinen)
16.00 Fashion show
16.30 Manna esiintyy (akustinen)
17.00 Designers show
18.00 Tapahtuma päättyy


Finnish Catwalkin sivut (sieltä myös kuva ja infot)

25.1.2012

Angiina

Sairastin sen viimeksi 4-vuotiaana, nähtävästi kolmenkympin jälkeen lähtee alamäki. Viime päivät ovat olleet yhtä kipuilua ja tuskaa siis. Fiilis on ollut tosi ankea ja surkea. Sängynpohjalla kuumeisena, kun ei tule enää edes uni, nieluun sattuu ja ajatukset vellovat ees taas. Plääh. No, tänään sain antibiootit kehiin ja toivon että tästä alkaa uusi nousu taas. Olen ollut niin tylsistynyt, että kävin tänään hengaamassa terkkarin ja apteekin jälkeen Hakiksen ketjuliikkeet läpi. Jos Hakaniemi ei ole tuttu paikka, tarkoittaa sitä että Hemtex, Lindex, Seppälä, KappAhl ja Sokos on kaikki kutakuinkin vierekkäin. Tosin tuokin reissu alkoi jo vähän väsyttää, mutta jaksoin nyt vähän hengailla ihmisten ilmoilla.

Sorruin vähän lohtushoppailuun. Raitapaita oli -70% alessa, sukat -50%, Lindexistä. Paidan otin normaalia isompana, saa olla väljä rentoilupaita. Ribbineuloksesta tulee ihanasti ysäri mieleen. Ja sukat, koska tuo neonpinkki on niin magee väri. Uudessa Gloriassa on hyvä juttu Taina Snellmannista, joka pyörittää Tikau-yritystä ja työllistää intian köyhiä käsityöläisiä. Olen ollut hänen luennollaan pari vuotta sitten, todella miellyttävä ja sympaattinen nainen, joka tekee hyvää työtä. 
Palataanpa vähän paremmilla fiiliksillä ens kerralla.

20.1.2012

Rock 'n' Kohl

Vuorossa taas Yves Rocher -testailua. Tällä kertaa vuorossa taas meikkejä. Säästän nyt itseäni (ja kaikkia) varsinaisilta meikkikuvilta ja keskityn höpöttelyyn.

 Suhtauduin skeptisesti irtopuuterimaiseen helmiäisluomiväriin. Ajattelin että se leviää kaikkialle, karisee ja varisee ja sitä kuluu joka käyttökerralla vähän hukkaan, kun sirottimesta kopsahtaa aina vähän liikaa.  Luomiväri osoittautui käytännössä kestäväksi, helmiäistä on runsaasti. Testisävyt sopivat omiin väreihin kivasti. Puuteria pystyy myös käyttämään rajausvärinä, kun siihen yhdistää pisaran vettä. Mitää erityistä varisemisefektiä en huomannut illan aikana, vaikka levitin väriä koko luomelle runsaasti. Väri on iholla kiiltävää ja se "hehkuu" kivasti. Kulta on vahvasti kultaista, sillä saa mageet kultaluomet bilekäyttöön. Harmaa on sävyltään pehmeä, jopa vähän violettinen. Roosa on näistä lempparina, sävy on pehmeä ja lämmin, sitä voisi kokeilla myös poskipunan tehostukseen.

 Sirotinputelin on lopulta aika kätevä, kevyemmät väri pystyy sipaisemaan sutiin jo pelkästään korkin sisäpuolelta/ putelin "kannelta". Pakkaus on myös aika soma. Sanoisin että tuote toimii oikein kivasti, jatketaan käyttöharjoituksia.

 Testiin tuli myös luonnonmukainen luomivärisivellin, jonka varsi on puuta ja karvat vuohta. Sivellin on pyöreänsorttinen ja sillä saa paremmin kevyen ja utuisen lopputuloksen, itse tykkään vähän tiukemmasta jäljestä. Käytössäni on 15 vuotta vanha Oriflamen luomivärisivellin, joka on ihan tykki: kestänyt käytössä kaikki nämä vuodet, pesut mukaanlukien. Hyviin siveltimiin kannattaisi siis panostaa, ei tarvitse tosiaankaan aina olla ostamassa uusia.

Oma lemppari näistä tuotteista on tuo voidemainen kajal. Sen jälki on vähän rasvainen ja sillä saa kivasti vähän suttuisemmatkin rokkirajaukset tai kevyemmät kajalit. Tuo puikkomainen muoto on varsin jännä, mutta käytössä ihan kätevä, kunhan ei "avaa" sitä täyteen mittaansa niin kuin kuvassa. Tosin mietin, miten tämä kuluu sitten käytössä, jääkö lopulta jäljelle vain tasainen klontti väriä? Olen kuitenkin testaillut tätä ahkerasti ja suosittelen kajalin ystäviä ihmeessä kokeilemaan.

Olen muuten huomannut, että itselleni kestää ehkä vähän joitain testaajia pidempään bloggailla näistä, mutta haluan kuitenkin perehtyä tuotteisiin, jotta niistä olisi jotain sanottavaa. Yllättävää on ollut se, miten positiivisiksi tähän mennessä saamani tuotteet ovat osoittautuneet. Tai sitten en ole kovinkaan kranttu. Olisi myös kivaa lukea muidenkin käyttökokemuksia eikä vain "...ja posti toi mulle tänään nää meikit". Toisaalta jokainen tekee kuitenkin niinkuin parhaimmaksi näkee ja toki jos postisetä luukuttaa ilmaisjuttuja päivittäin, ei kaikkeen varmasti ehdikään paneutua. Joku suosittu bloggari taisi joskus sanoa kuinka noloa on lukea, jos bloggari arvioi kaikki saamansa ilmaistuotteet... noloa tai ei, ainakin omalle blogille nämä testaukset tuovat vähän vaihtelua.

19.1.2012

What kind of circus is this?

Pientä päivitystä kotiin...
 Vallilan "Sirkus" (suunnittelijana Matleena Issakainen) valmisverho kustansi lopulta lisäaleineen reilun kympin. Sirkus on ihan huippu kuosi, tosin pidän vielä enemmän värikkäästä versiosta, mutta sitä ei ilmeisemmin ole saatavilla enää.

 Rrrakastan sisustustyynyjä! Mutta niitä on ollut muutamia liikaa. Uusi tyyny on myös Vallilaa, Matleena Issakaisen "Katajanokka"-kuosia. Sain tuosta kankaasta valmiiksi ommellun verhon, joka osoittautui liian lyhyeksi. Halusin kangasta kuitenkin näkyville, joten tein tuollaisen ison löhöilytyynyn, joka kätkee sisällensä neljä sisustustyynyä... hyödynsin valmiiksi käännettyjä reunoja siinä määrin, että tyynyn ompeluun meni 15minuuttia - vetoketjuineen. Jee, tästä tuli kiva!
Taulu lähti myös vaihtoon. Ivana Helsingin heppa-printin hyödyntäminen on pyörinyt pitkään mielessä. Mietin siitäkin tyynyä, mutta tällä kertaa se pääsi kehyksiin. (Tyynyoptio on olemassa, leikkasin reilut saumanvarat) Mustat kuviot leikkasin Filippa K:n esitteestä. Ei tässäkään nokka kauan tuhissut ja hevonenhan löytyy myös Sirkus-verhosta.

Pupu-tarjottimen sain joululahjaksi, sopii tähän sirkusteemaan! Se on ystävän omaa tuotantoa ja uniikki. (ja pöytäliinahan on muuten sekin Vallilaa :D)

17.1.2012

Blue in the face again






Pitkästä aikaa piirroksia. Välineenä akvarellit ja kuulakärkikynä. Kunhan nyt jotain suttuilin.

15.1.2012

Narniassa









Sinä päivänä oli talvi.

14.1.2012

jotain jotain

Vuoden ensimmäinen blogitauko. Mutta niin kuin aina, oli tämäkin tauko tahaton ja tapahtui hyvinkin luonnollisesti. Vietin neljä päivää maaseudun rauhassa, ihastellen huurrepuita, juoden paljon kahvia ja vierailemalla niin mummon kuin kaverin luona, reipasta kirppistelyä unohtamatta. Sen jälkeen palasin taas Helsinkiin ja niin tekivät myös kissakaverit, jotka saivat viettää maalaiselämää peräti 15 päivän ajan. Sen jälkeen olenkin pyörittänyt vanhaa "Mitä mä teen tällä mun hiton elämällä" -levyä, viettänyt aikaa ihanien ihmisten seurassa, kirppistellyt lisää ja pyörittänyt tuota hittibiisiä vielä vähän lisää. Sen lisäksi hankin uuden puhelimen ja suoristusraudan.

Parit synttäriä sitten saadut Aarikan lakanat pääsivät vasta nyt käyttöön. Vallan sympaattiset ja raikkaan unettavatkin vielä.

Taisi olla tähänastisen talven kaunein päivä.
Liian suuret toppalenkkarit ja kirjoneulekalsarit, mukavuus toki ennenkaikkea.
Ehkä tänä vuonna en enää perustele laukkuhankintojani, sillä niille ei löydy muita perusteita kuin "Mä rakastan laukkuja ja tää on niin hieno!" Ja hei, sini-punaväritys ja mäyräkoirakoriste!

 Äidin kirppislöytö. Neuvottelin tämän itselleni. Se on iso, nahkaa ja ihanan kreisi. Jauuu!

Puuvillainen raitaneule, parhaalta yhdeksänkytkytluvulta. Kirppikseltä tietty.

5.1.2012

Happy WDC everyone!

World Design Capital Helsinki 2012 -vuosi on käynnistynyt. Paljon kaikkea jännää on varmasti luvassa ja nyt jos koskaan saa kunnolla hypettää kotimaista suunnittelua. Jessss!
Oheistuotteita tullaan varmasti näkemään myös paaaaaaaaaljon, toivottavasti hyviä sellaisia. Ekat lempparit löytyy ei-niin-yllättäen astiaosastolta, Arabia on julkaissut "Kotikaupunki" sarjan, jonka mukien kuvituksesta vastaa Miira Zukale. Mukit ovat malliltaan tuttua "Teema"-sarjaa.
Meri

Keskusta

Kortteli

Puisto
Oma suosikki on tuo "Meri", sen kuvat ja väritys ovat kauniit ja siinä on tavoitettu hauskasti matkamuistoisuus uudella tavalla. Kokonaisuutena mukit ovat kyllä onnistuneita, niiden kuvioinnissa on osuvasti Helsingin henkeä. Helsinki kun nyt on enemmän leppoisa ja kylämäinen, kuin mikään 24-7 sykkivä urbaani metropoli, mutta ehkä juuri siksi raikas ja kiinnostava. Mukien kuvitus on trendikäs ja samalla hyvällä tapaa retro, muistuttaen siitä mitä Suomessa erittäin hienosti osataan - tehdä haluttavia ja aikaa kestäviä käyttöesineitä arkeen ja juhlaan.
Mukit (ja niiden kuvat) sekä sarjan muita tuotteita löytyy Iittalan verkkokaupasta.

3.1.2012

Aikamatkustajan vaimo

Vuoden 2011 viimeinen luettu kirja oli myös yksi niistä monesta, jonka olen pitkään halunnut lukea. 


Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimo alkaa vuodesta 1991, kun 20-vuotias Clare tapaa 28-vuotiaan Henryn kirjastossa, jossa Henry työskentelee. Kohtaaminen on Henrylle ensimmäinen, mutta Clare on tuntenut Henryn 6-vuotiaasta asti, jolloin hän tapasi aikasiirtymähäiriötä sairastavan miehen ensimmäistä kertaa. Tuolloin 36-vuotias Henry oli tullut tulevaisuudesta. Kohtaamiset jatkuvat ja vuosien varrella hänestä muodostuu Claren salainen ystävä ja lopulta suuri rakkaus, kohtalo.
Henry ja Clare kertovat tarinaa vuorotellen. Aikamatkustus tuo omat haasteensa elämälle ja parisuhteelle, mutta Clare on kärsivällinen, onhan  hän odottanut Henryä melkein koko ikänsä. Ensikohtaamisen aikaan Clare on kertonut itsestään kaiken Henrylle, muttei tiedä paljoakaan Henrystä - ja kun he kohtaavat, ei heidän kohtaamisiaan ole vielä tapahtunut Henrylle. Lopulta palaset loksahtelevat kohdilleen ja heidän tarinastaan alkaa muodostua kokonainen ja heidän historiansa on yhteistä. Pariskunta yrittää viettää normaalia elämää, Clare taiteilijana ja Henry kirjastonhoitajana, mutta aikamatkustus on vaarallista. Myös toive lapsesta elää ja koettelee suhdetta.
Niin sekavalta kuin tarina voikin aluksi kuulostaa (ja lukijasta myös tuntua) on Aikamatkustajan vaimo kuitenkin helppoa ja nopeaakin luettavaa. 648-sivuinen pokkariversio taittui alle viikossa normaalilla lukutahdilla. Tarinan tärkeimmiksi kysymyksiksi muodostuvat kohtalon muuttumattomuus ja kaiken kestävä rakkaus, joka on hetkittäin hyvin raastavaa.
Loppu ei ole onnellinen. 
Se selviää Henrylle elämänvaiheessa, jonka pitäisi olla tärkeä ja onnea täynnä. Mutta loppua kohden on mentävä, eikä siihen voi vaikuttaa. Henry säästää Clarea yksityiskohdilta, vaikka hän on jo tavallaan lopun kohdannutkin. Mutta toisaalta, mikä lopulta on lopullista?
En ole romanttisten kirjojen ystävä ja chick litiä inhoan yli kaiken. Aikamatkustajan vaimo on ennenkaikkea juuri rakkauskertomus, surullinen sellainen, mutta omanlaisensa ja vahva, siten myös erilainen ja kiinnostava. Kuitenkin että loppu on myös lohdullinen ja jättää tilaa monenlaisille tulkinnoille.

"Henry on ollut teillä tietämättömillä melkein vuorokauden. Kuten aina, olen kahden vaiheilla: pitäisikö minun olla huolissani siitä, mihin on päätynyt, vai kiukuissani siitä että hän on taas häipynyt. Toivon että hän tulee pian takaisin."

2.1.2012

Pressies

Vietin viime viikon maaseudun rauhassa laiskottelemassa.

Kumma kyllä, joka vuosi joululahjoja vain ilmestyy... onneksi kaikki olivat taas kerran kivoja ja käytännöllisiä...



Tuoksukynttilöitä, luonnoskirjoja, kalenteri, perinteinen Mitä Missä Milloin, askartelukirja, pyyhkeitä, kosmetiikkaa, suklaata, Eurokankaan lahjakortti ja klasikoksi muodotunut yöpaita ja pörrösukat. Näihin voi joka joulu luottaa. Tällä kertaa yöpaita oli muuten ihanan pitkää mallia ja kaikenlisäksi lähituotantoa, eli paikallisen tekstiiliyrityksen tekemä. Muutenkin äitini oli ollut tänä vuonna erityisen trendikäs ja hankkinut lahjat paikallisista yrityksistä, tukien näin kotikunnan yrittäjiä ja välttäen stressaavan jouluruuhkan. Thumbs up!

P.s. Peukut ylös myös Maraboun lakritsisuklaalle, n a m s!