Vuoden ensimmäinen blogitauko. Mutta niin kuin aina, oli tämäkin tauko tahaton ja tapahtui hyvinkin luonnollisesti. Vietin neljä päivää maaseudun rauhassa, ihastellen huurrepuita, juoden paljon kahvia ja vierailemalla niin mummon kuin kaverin luona, reipasta kirppistelyä unohtamatta. Sen jälkeen palasin taas Helsinkiin ja niin tekivät myös kissakaverit, jotka saivat viettää maalaiselämää peräti 15 päivän ajan. Sen jälkeen olenkin pyörittänyt vanhaa "Mitä mä teen tällä mun hiton elämällä" -levyä, viettänyt aikaa ihanien ihmisten seurassa, kirppistellyt lisää ja pyörittänyt tuota hittibiisiä vielä vähän lisää. Sen lisäksi hankin uuden puhelimen ja suoristusraudan.
Parit synttäriä sitten saadut Aarikan lakanat pääsivät vasta nyt käyttöön. Vallan sympaattiset ja raikkaan unettavatkin vielä.
Taisi olla tähänastisen talven kaunein päivä.
Liian suuret toppalenkkarit ja kirjoneulekalsarit, mukavuus toki ennenkaikkea.
Ehkä tänä vuonna en enää perustele laukkuhankintojani, sillä niille ei löydy muita perusteita kuin "Mä rakastan laukkuja ja tää on niin hieno!" Ja hei, sini-punaväritys ja mäyräkoirakoriste!
Äidin kirppislöytö. Neuvottelin tämän itselleni. Se on iso, nahkaa ja ihanan kreisi. Jauuu!
Puuvillainen raitaneule, parhaalta yhdeksänkytkytluvulta. Kirppikseltä tietty.
3 kommenttia:
Tuo koiralaukku on ihan älyttömän hieno!
Olen seurannut sun blogia jo jonkun aikaa ja haluan kommentoida, että TYKKÄÄN! Olen itse myös saman kysymyksen äärellä, mitä mä teen tällä elämällä (tuleva filosofian maisteri olen). Kiva, että en ole yksin. Ja toi koiralaukku on ihku! :) T: Appelsiini
Vimps: kiitti! Se on kyllä kiva, mäkin diggaan :)
Anonyymi appelsiini: kiva että tykkäät, mä en aina tykkää :D
Ehkä se elämän suunta tässä vielä joskus löytyy, sulle ja mullekkin.
Koiralaukku on kyllä jees :)
Lähetä kommentti