Mulla ei oo muuta kuin tää pöllö

Maaliskuun viimeistä viedään ja ihan just on jo huhtikuu. Ihan tajutonta, mihin tämä aika on taas mennyt?! Huhtikuun aikataulu näyttää nyt todella tiukalta ja kaikenlaista pitää ehtiä tekemään. Kivoja juttuja, jännittäviä juttuja... aloin stressaamaan jo valmiiksi. Mitä-tästä-kaikesta-tulee-ja-miten-ehdin-tekemään-kaiken? Aaaaaammmitenmäselviääännnnnnnn?!?! Kyllähän mä selviän.

Asiasta kukkaruukkuun: sain taas tsiljoonannen kerran tulkkuja. Tällä kertaa Liettuasta:

Tirppalintuhommeliini on lasinalunen ja aikas hieno kertakaikkiaan. Liettualaista designia ja työtä, viimeistelyt on tehty käsin. Lasinaluseksi tämä ei nyt joudu vaan pääse koristeeksi ihan sellaisenaan.

Ja sainpahan myös lintuteemaan sopivan pöllösormuksen. Aika symppis kaveri!

Pöllöistä tulee usein mieleen tää jokseenkin aika häiriintyneen oloinen kappale, josta olen vuosien saatossa jopa alkanut pitämään...

Projects on process

Olen siis viime aikoina aktivoitunut tekemään enemmän omia projekteja.

Kirjoittelinkin jo aiemmin suunnitelluista ja toteutetuista mekosta ja neulospuserosta. Olen myös tehnyt jonkun verran ihan korjausompelua lähinnä kavereille ja tutuille. Seuraavaksi työn alla ovat pari hametta ja pino korjausompelutöitä, sekä yksi vähän spesiaalimpi juttu.

 Eipä ole tässä kämpässä ennen nähty näitä merkkejä. Mielelläänhän sitä fiksailee jo entuudestaan kivoja vaatteita, jotta ne pääsevät sitten aikanaan hyötykäyttöön, vaikkei tuo korjausompelu aina olekaan sitä jännittävintä hommaa. Ihastuin muuten tuohon Marjan Pejoskin labeliin, ihana typorgrafia tuossa logossa.

Olen myös pyöritellyt mielessäni erilaisia projekteja ja tehnyt nopeita luonnoksia niitä varten. Olen loistava suunnittelija, mutta toteutukset vaativat sitten enemmän energiaa ja kapasiteettia. Sain juuri yhden vähän isomman proggiksen tehtäväksi, vaatinee uutta luonnostelua ja suunnittelua sekin - eikä sinällään mitenkään harmillista, vaan oikeastaan tosi kivaa.

 Ja sitten yritän aina välillä ehtiä myös piirtelemäänkin. Tämä kuva on vesiväri+Photoshop-työ, ei nyt mikään lemppari mutta menköön.

Olen myös tehnyt uuden aluevaltauksen: sain opetustöitä! Vaatteiden tuunausworkshopista on vielä toinen kerta jäljellä ja ajattelin, että kerron siitä sitten erikseen vielä. Tein ohjeistuksia kurssia varten, muutamia helppoja ohjeita miten T-paitoja saa tuunattua. 

Näidän lisäksi luvassa myös extraduunia vanhassa duunipaikassa ja kesällä sitten viimeistään kesätöitä. Huhh. Mutta kivaahan tämä on ja tykkää siitä että on kaikkea vähän niin kuin tulossa ja työn alla. Koitan raportoida sitten taas lisää proggiksista kun ne etenevät.

Joséphine de la Baume on ihana

Kävin läpi lehtiä ja esitteitä ja käteeni sattui Mangon tuotekuvavihkonen viime keväältä. Monet fiiliskuvista olivat inspiroivat vielä nytkin ja erityisesti ihastuin Joséphine de La Baumen kuviin.

Mallin tukka on aivan mahtava, mikä huikea väri! Muuten kuvat ovat sävymaailmaltaan ihanan pehmeitä ja runsaita. Kuvissa on aistillinen, hieman hekumallinen fiilis, josta tulee mieleen kuumat kesäpäivät. Ihastuin erityisesti yläkuvassa näkyvään virkattuun mekkoon. Nimi Joséphine de La Baume ei sanonut minulle mitään. Googlettelun myötä opin uutta: de La Baume on muusikko Mark Ronsonin puoliso, ranskalaissyntyinen näyttelijä-laulaja ja nähtävästi myös hyvin kaunis nainen. Eipä heti uskoisi että nainen on "vain" 152cm pitkä?! Mahtavaa, kuka kehtaa vielä väittää että kuvausmallien pitäisikään olla superpitkiä. De La Baume tähdittää myös Sinä päivänä (One day 2011) leffaa.

Kuvat mä skannasin, Mangon brosyyri 5/2011

Laukkuni sisältö

Olen aina tykännyt "tässä laukkuni sisältö" postauksista. Ne ovat tavallaan tosi söpöjä ja liikuttaviakin, mutta myös hirveän kiinnostavia. Itse vaihtelen laukkua joskus jopa kahdesti päivässä, joten kuljetan mukani useimmiten vain avaimet-rahapussi-puhelin-yhdistelmää. Voitte siis kuvitella kuinka paljon ihmetystä aiheuttaa "joo mulla on ollu kohta vuoden tää sama laukku käytössä ja sieltä löytyy ihan hemmetisti kaikkee" esittelyt. Nämä naiset ovat arkielämän mcgyvereita, joiden laukkujen kätköistä löytyy ratkaisuja ongelmiin - jos siis minulta kysytään "onko sulla pinniä/käsirasvaa/huulirasvaa/purkkaa/sytkäriä/harjaa/kynää" joudun useimmiten sanomaan ei. Miten tylsää! Tänään laukussani oli merkillisen paljon kamaa, joten ajattelin että nyt tai ei koskaan, tässä siis laukkuni sisältö!

Musta laukku on ollut käytössä jo muutamia päiviä putkeen. Se on viime syksyinen löytö tamperelaiselta kirpparilta, alunperin H&M:n perus tekonahkaveska, maksoi jotain 3€. Laitoin sen jo itse asiassa huuto.netiin myyntiin muutaman muun joukossa, koska ajattelin luopua siitä. Kun laukku ei sitten mennytkään kaupaksi, se päätyi taas käyttöön ja onkin muuten tosi kiva ja käytännöllinen kassi.

 Behold! Siinä ne nyt on!

 * Ivana Helsingin silkkihuivi, jonka sain vastikään kissanhoitopalkkioksi!

* pinkki nahkainen rahapussi, lahja sekin. Paljon kanta-asiakkuuskortteja, paljon kuitteja, Hesen etukuponkeja ja 10€ rahaa. Ja olen aina käyttänyt lompakosta sanaa rahapussi, joten käytän sitä jatkossakin, vaikka kuinka tulisi asiasta sanomista, toim. huom.!

* Seychelles-merkin musta palanahkapussukka. Sekin on lahja, koska mä olen niin kiva että saan paljon lahjoja. Säilytän sen sisällä "sälää" sillä en pidä sitä että laukun pohjalla risteilee kaikenlaista sikin sokin. Sitä paitsi tarvitut jutut löytyvät helpommin. Ja tuo on hieno, joten sitä on myös siksi kiva käyttää.

* Vitalis-purkki (yritän pitää mukana jotain käsirasvaa jos vain muistan)

* huulirasva

* kynsilakka (Essien tart deco, saatu ID-kemujen goodiebagista niinku Vitaliskin)

* Vigo -purkkaa (joo liityin Buzzadoriksi!)

* H&M perhos-pinni vuodelta 1999!!!

* punainen yksinäinen korvis

* 15c

* kameran laturi

* sakset

* pari kynää mustasta pussukasta

* itsetehty hieno penaali täynnä kyniä

* liimapuikko

* luonnoskirja

* matkakortti

* entinen lompakko, jossa säilytän puhelinta

* puhelin, joka on just nyt epäsuosiossa kun se ei toimi kunnolla!!!

kuvasta puuttuivat tietty avaimet ja kamera (joka oli kädessä kjäh kjäh!)

Huivi on ollut kietaistuna rusetille laukun kahvassa, mutta otin sen eilen illalla pois kun ulkona satoi vettä. Se on hieno!

Sellaisia juttuja siis tänään meikän laukussa. Huomenna vaihdan ehkä jo laukkua ja sitten jatkan taas tylsyyslinjaa...

I'm just a girl

Ystäväni sai eilen tyttövauvan! Ja taas kerran tirautin ilonkyyneleitä, tällä kertaa vielä yhteisellä kotikadullamme. Olen tuntenut hänet ekaluokasta asti ja nyt hänestä tuli äiti. Huikeaa. Lapsuus/teini-iän tyttöporukastamme suurimmalla osalla on tyttöjä, joten ehkä tulevaisuudessa nähdään "soittorinki vol.2" ?! Hahah! 

Keväisiin tyttöfiilikseen sopii hehkutella myös viime viikolla One Waysta bongattua Nümphin neuletta:

 Pinkki laatikkomainen neule, jossa iiiiso mustasta kreppinauhasta laskosteltu sydän. Takana avattava nappilista mustin napein. Uijjuihh! Kolmekymppisen naisen unelmavaate, eiks niin!

kuva Nümph

Materiaalia en huomannut tsekata, mutta neulos oli ihanan pehmeää. Hinta jossain 50-60€ välimaastossa.

Vakavasti puhuen: en ole sitä mieltä, että tyttönä/naisena oleminen olisi perinteisten arvojen noudattamista ja sonnustautumista vaaleanpunaiseen päästä varpaisiin. Olen syvästi tasa-arvoihminen ja kasvanut luontevasti poikien seurassa. Kotona vallitsi tasa-arvoinen ilmapiiri ja teimme yhdessä veljeni kanssa raskaitakin kotitöitä. En aina ymmärrä keskustelua sukupuolineutraaliudesta, koska oma kasvatukseni on siinä suhteessa niin tervehenkinen: voit tehdä niitä juttuja mitä haluat, olit tyttö tai poika. Vaihdan siis suvereenisti lamput ja sulakkeet, asennan valaisimet kattoon ja puhdistan hajulukot, huollan polkupyöräni ja tankkaan bensat. Omistan ihania työkaluja ja haaveilen omasta akkuporakoneesta. Päinvastoin, teen mielummin itse kuin pyydän miestä apuun. Mutta pidän myös tiukasti kiinni siitä, että "tyttöily" on sallittua myös vakavastiotettavien ja älykkäiden, aikuisten naisten keskuudessa. Ja sitten taas vastaavasti mies saa tykätä naiselliseksi mielletyistä jutuista, leipoa ja siivota ja olla vaihtamatta niitä lamppuja. (Ja kuunnella romanttisia balladeja, mutta kuullokkeilla, koska minä en halua kuunnella niitä)

Mutta ne kukkapinnoitteella käsitellyt vasarat, aivan turhia, kannattaa hommata sellainen perinteisempi malli.

Tyttöilyn hengessä voi tutustua Plan:in Koska olen tyttö -kampanjaan.

Ja hei, tää biisi on nyt vaan pakko laittaa (plus Gwen on mun idolinainen!)

Blogistania ja Iholla

Pari mielenkiintoista TV-ohjelmaa:

Blogistania on TV2:lla aina keskiviikkoisin klo 19:30 esitettävä sarja, jonka kussakin osassa esitellään yhden suositun bloggaajan elämää. Sarjaan on valittu kymmenen erilaista bloggaajaa, mukana mm. käsityö-, vintage-, kirppis- ja nukkekotiharrastajaa. Ekan jakson perusteella mielenkiintoinen ja raikas sarja, kiinnostaa ainakin meitä kanssabloggaajia, mutta varmasti myös muitakin.

Subin Iholla-sarja onkin jo pyörähtänyt reippaasti käyntiin. Sarjassa kuusi eri-ikäistä naista videokuvaavat omaa elämäänsä, fiiliksiään ja tekemisiään. Mielenkiintoinen ja koskettava ohjelma, henkilöhahmot ovat kaikki kiinnostavia omalla tavallaan ja ainakin minä olen jo ihan koukussa tähän sarjaan. Aivan mahtavaa arkipäiväisen elämän dokumentoimista, ajatuksia, tunnelmia, hetkiä.

Parasta on, että molempia sarjoja voi seurata myös netin kautta ja sieltä näkee myös edellisiä jaksoja rajoitetun katseluajan sisällä tosin. Suosittelen!

kuvat googlen kautta, mutta oikeudet Yle ja Sub

Ankkurinapin sun puseroosi ompelin

Olen yrittänyt aktivoitua omien duunien osalta tässä viime aikoina. Ompeluprojekteja on odottamassa ja mielessä pari muutakin projektia.... hmm, let's see what happens.

Viime viikolla työstin ystävälleni Nooralle neulospuseroa ja mekkoa, joiden kankaat ovat odottaneetkin jo jonkun tovin...

Kaavojen kuosittelusulkeiset. Ensin kaavoitin mekon ja mekon kaavasta otin mallia puseron kaavaan. Apuna käytin ihan tuota peruspuvunkaavaa (ruskea pahvikaava). Olen oppinut pitämään tuosta kaavoitusvaiheesta, vaikka se vaatiikin aikaa ja ajatusta. Hyvin kaavoitettu on kuitenkin sitten niin helppo laittaa vain kasaan.

 

Mekkoa oli suunniteltu yhdessä Nooran kanssa. Note to self, että jatkossakin kannattaa ottaa mittoja miettien samalla myös kaavoitusta. Piirtämäni puolikaava ja siihen laitetut mitat helpottivat huomattavasti työskentelyä. (Tosin sensuroin nyt tästä kuvasta kriittiset mitat)

 

 Kankaana oli sini-musta raidallinen, hieman jämäkkä trikoo. Raidat käännettiin kuitenkin pystysuuntaan, joten kaavoja piti useamman kerran asetella, ettei hukkajätettä tulisi niin paljoa. Jämäpalat hyödynnän yleensä muotokaitaleissa yms. Myös kaavapaperi on kallista tavaraa, joten käytän sitäkin säästäen ja lopulliset kaavat piirrän yleensä jämäpaloista koottujen paperien päälle.

 Siinä ne nyt on, leikatut palaset odottamassa! 

Sitten työstöön tuo ihana raidallinen villaneulos.

Raitaneulos venyi ja vanui joka suuntaan ja sitten piti viellä yrittää kohdistaa raidat mahdollisimman tarkkaan ja yrittää saada mahdollisimman vähän hukkapaloja... ehkä pari kirosanaa tähän... mutta kangas itsessäänhän on tosi ihana, se auttoi motivoimaan.

Tämän jälkeen loppuu sitten taas kuvamateriaali, mutta vuorossa saumurointia ja ompelua, kunnes kaikki oli valmista.

 Iltahämärissä kuvattuna mekko näytti tältä. Edessä on koristenappilista, sivusaumoissa taskut, takahelma on hieman pidempi ja pyöristetty. Holkkihihat ja hihansuissa on myös koristenapit, hieman isommat kuin edessä. Lopputuloksena siis simppeli perusmekko, josta tuli kantajansa näköinen ja oloinen ja näytti istuvankin halutulla tavalla.

 Harmi kun en saanut napista parempaa kuvaa, ne olivat kirkkaanpunaiset ja hohtivat koristeleikkaustensa ansiosta vähän niin kuin jalokivet. Napit Nappitalosta, kangas Eurokangas.

Ja koska Noorahan on oman elämänsä seiloritar, raitaneuleesta tuli seilorihenkinen. Ajattelin, että neule on kiva kun se on vähän väljä, pitkä ja rento. Olkasaumaa on laskettu reilusti ja pääntie on tuollainen avara venepääntie. Olkapäällä on taas koristenapit, tällä kertaa kirppikseltä hankkimani ehdat vintageankkurinapit.

Thank you

 Aina välillä sitä tulee mietittyä tämän bloggaamisen mielekkyyttä ja omaa blogia itsessään. Tykkään tästä ja nyt tälle on myös aikaa, mutta välillä tuntuu että pitäisi koko ajan pyrkiä olemaan suositumpi, parempi, isompi, tehokkaampi, nopeampi. Pitäisi uudistua. Ja omaa naamaa pitäisi näyttää (ei juma) ja mielellään avata koko elämä, kaveripiiri, parisuhde ja salaisuudet. Hmm. Ja sit kuitenkin täälläkin joku aina välillä käy, lukee ja joskus jotain kommentoi. Että ihan hyvä niinku näinkin. Ihanan Dekomekon Kirsi antoi blogille tunnustuksen.

 Ja sitten vielä Johanna Photo Diaries -blogista luonnehti blogiani ehkä paremmin kuin minä itse: "Asiaa laidasta laitaan: muotia, sisustusta, kirppislöytöjä, tätä päivää. Tykkään!" Minäkin tykkään, kiitos teille! Ihan pelkillä kiitoksilla ei tästä nyt päästä, vaan pitäisi kertoa itsestään 7 satunnaista faktaa:

* Olen ristiriitaisuuksien nainen: olen ujo, mutta myös rohkea. Olen usein hiljaa, mutta kun puhun, puhun kovaa. Olen kyyninen, pessimistinen ja äreä mörökölli, mutta myös empaattinen tunne-eläjä, joka itkee onnesta myös toisten puolesta. Vihaan romanttisia komedioita, mutta rakastan ruusuja, pitsejä, vaaleanpunaista ja kaikkea ihanaa. Epäuskoinen, mutta aina toiveikas. Kärsimätön, mutta en luovuta. Yhtenä hetkenä täynnä iloa, hetken päästä kuin myrskytuuli. Ja sitten taas jotain ihan muuta.

* Olen onnellisimmillani aamu(päivä)tuimaan, kahvikuppi kädessä ja kissa kehräämässä sylissä. Silloin unohtuu kaikki murheet ja surut ja hetki on vain siinä.

* En ole oikein koskaan sopinut mihinkään ryhmään, siis tyylillisesti. En näytä ulkoisesti niiltä asioilta, mitä voin olla sisältä. En myöskään halua että minua määritellään johonki tiettyyn ryhmään, koska en sitä ole.

* Rakastan dokkareita tavallisten ihmisten elämästä. 74-vuotias Pirkko-Liisa Kainuusta on kiinnostavampi  henkilö kuin miljonääriäiti.

* Yksi mahtavimmista kokemuksista elämässäni on ollut Oriveden opiston kuvislinjalla vietetty lukuvuosi 2000-2001. Opin huimasti kuvallisesta ilmaisusta, sain elinikäisiä ystäviä ja päädyin lopulta opiskelemaan Rovaniemellekin juuri opistokamujen ansiosta. Ja miten voisin ikinä unohtaa lopulta hengaamista ateljeetiloissa, aamupalalla olleita tuoreita sämpylöitä ja torstaisia darra/hernekeittopäiviä, luomisen tuskaa ja naurukohtauksia. Good times.

* En uskonut, että päätyisin yhteen lyhyen miehen kanssa jolla on huono musiikkimaku ja kyseenalainen tyylitaju. Mutta silti se on maailman ihanin tyyppi.

* Teininä päätin, että en todellakaan halua asua omakotitalossa ja elää sellaista sovinnaista "normaalia" perhe-elämää. Päätös on pitänyt ja elämäni tulee tuskin koskaan olemaan ihan täysin tavanomaisten normien mukaista. Kippis sille!

Emmä tiiä kenelle antaisin näitä eteenpäin, niin moni blogi on hyvä omalla tavallaan!

Backstagella

Indiedays juhli eilen 2-vuotissynttäreitään Helsingin Suvilahdessa, Kattilahallissa. Illan ohjelmistoon kuului Ivana Helsingin "Tapiola-Kauniainen"-näytös, jonka myötä pääsin itsekin osallistumaan tapahtumaan, nimittäin pukijan roolissa. 

Olen ollut pukijana ehkä viimeksi opiskeluaikana, kakkosvuosikurssin näytöksessä vuonna X ja Y, joten ajattelin että se voisi olla pitkästä aikaa hauskaa hommaa. Yleensä aina mallit tarvitsevat jonkun verran apua vaatteiden vaihtamisessa ja pukemisessa, pitää varoa kampausta ja meikkiä jne. Tulin paikalle noin puoli viiden aikaan, jonka jälkeen tsekattiin oman mallin asut ja pian olikin jo kenraaliharkkojen vuoro. Sen jälkeen odoteltiin parisen tuntia itse näytöksen alkamista, sillä välin huollettiin asut kuntoon ja osalle malleista laitettiin vielä tukkaa ja meikkiä.

Fiiliksiä näiden "ihanien" kännykuvien muodossa...

 Meikkaus- ja kampauspiste. On aina ihan mahtavaa päästä katsomaan kun ammattilaiset työskentelevät ja millaisella pieteetillä kampauksia ja meikkejä laitetaan.

 Asukokonaisuudet järjestelty erikseen jokaisen mallin mukaisesti ja sisääntulojärjestyksessä.

 Odottelua. Rekissä oikealla "oman" mallin asut. Kengät olivat Brandokselta.

ekat asut päällä, vielä tsekataan tukat ja meikit kuntoon

Näytöstä ennen tunnelma oli jännittynyt. Vaihdot menivät kunnialla läpi ja itse näytös tuntui olevan hetkessä ohi. Sitten vaatteet pukupusseihin ja kengät takaisin laatikoihinsa. Palkkioksi pääsimme mukaan bileisiin. Oli kivaa!

Härmästä Brooklyniin

Muutama juttu tältä viikolta....

* Kävimme ystävän synttäreiden merkeissä leffassa, elokuvaksi valikoitui kotimainen Härmä. Itselläni ei ollut leffasta oikeastaan minkäänlaisia ennakko-odotuksia, tiesin vain pääroolien esittäjät, Lauri Tähkän biisin ja että juoni kertoo pohjalaisista puukkojunkkareista.

Jepulis... harvoin elokuva herättää niin voimakkaita vastareaktiota kuin Härmä. Eletään 1800-luvun Härmässä, etelä-pohjanmaalla, puukkovallan aikaa. Talollisen vanhin poika perii kaiken ja nuoremmat ovat oman onnensa nojassa. Välitalossa on poikia kaksi, vanhempi on rötöstelijä-Esko (Leppilampi), joka kavereineen kiitää kylänraitilla piinaamassa ihmisiä ja heiluttelemassa puukkoja. Nuorempi veli, Matti (Tilkanen), on kiltti ja kunnollinen, joka haaveilee vaan omasta Ainosta (Tola). Poikien isä (Esko Salminen) päättää testamentilla ohittaa Eskon ja jättää kaiken Matille, ja tämähän ei käy päinsä, ei niin poikien äidille (Lena Meriläinen) kuin Eskollekaan. Alkaa kilpajuoksu veljesten välillä, voittaako hyvä lopulta vai ei? 

Leffan puolivälissä tuntui jo siltä, että  loppuisipa tämä pian. Käsikirjoitus tuntui olevan ihan kamalaa kuraa: kohtaukset olivat ennalta-arvattavia eikä niissä tuntunut olevan logiikkaa. Oli hermostuttavaa katsoa elokuvaa, jossa tiesi että voi ei kohta niille tapahtuu taas jotain kamalaa ja tuossa ne vaan iloisesti lallattaa menemään. Väkivallalla mässäily oli puuduttavaa ja ylipäätään tapahtumia olisi voinut reilusti tiivistää. Naisten roolihahmot olivat epäuskottavia ja latteita: äidin totaalinen puolueellisuus vanhemman suosikkipojan puolesta ja Ainon "pippurinen luonne" joka loppua kohden kääntyi voimattomuudeksi, vaikka kaiken järjen mukaan tyttö olisi pistänyt vastaan kaikin keinoin? Roolityössään kumpikin naisnäyttelijöistä oli ilmeetön ja tulkinta jäi ohueksi, mutta toisaalta vikaa oli myös kässärissä.

Visuaalisesti ajatellen Härmä on kaunista katsottavaa ja esimerkiksi puvustus oli mielestäni aivan loistava: uskottava, autenttinen, kiinnostava ja laadulla toteutettu. 1800-luvun pohjalainen vaatekuvasto näytti erittäin hyvältä. Väreillä oli ilmeisesti haettu myös jotain sanomaa, joka ei itselleni auennut, esim. leffan alussa ruohonvihreään oli vedetty roimasti kontrastia ja se näytti neonväriseltä. Toinen todella häiritsevä seikka oli Ainon valtoimenaan liehuvat lettikiharaiset blondatut hiukset, jotka eivät mielestäni istuneet mitenkään ajankuvaan.

Leppilampi tekee todella hyvää työtä Eskona, saaden roolihahmoon erilaisia ulottuvuuksia. Tilkanen vetää myös Matin altavastaajan roolin hyvin ja on samalla ehkä maailman kaunein mies.

kuvat googlen kautta löydettyjä

* Leffan jälkeen menimme vielä syömään Putte'siin (Kalevankatu 6). Paikka on näyttää kivalta ja oli iltahämärässä tunnelmallinen. Listalla on muutama pizzavaihtoehto ja lättyjä väännetäänkin asiakkaiden näkyvillä. Itse tilasin perinteisen Margheritan (tomaatti-mozzarella-basilika). Kun valmis pizza ilmestyi eteeni, oli se kivasti epäsymmetrinen ja kotiruuan oloinen, tosin basilikaa oli peräti kolme lehdykkää. Maut olivat ihan kohdillaan, hinta ei: keskikokoinen pizzani oli listan halvin ja kustansi 10€, joka on mielestäni aika paljon. Maistoin myös kaverini salami-pizzaa, josta en tykännyt, koska salami oli omaan makuuni aivan liian voimakasta. Ihan jees paikka, jos kaipaa hienostelevampaa menoa, jäätävään pizzanälkään lähtisin kokeilemaan jotain ihan perus pitsamestoja tai tekisin itse.

* Eilen näin kaupungilla ihanaa Nooraa ja kävimme kahvilla Brooklyn Caféssa. (kuvia esim. täällä) Olin kuullut paikasta hyvää, mutta pelkäsin että punavuorelaiset hipsterit ovat kansoittaneet sen. Olin väärässä. Kahvila on pieni, mutta tunnelmaltaan lämmin ja kotoisa. Sisustus oli myöskin tosi kiva, kodinoloinen, mutkaton ja hyvällä tavalla jenkki. Otin capuccinon ja se oli erittäin hyvää, suosittelen ehdottomasti. Pitää mennä toistekin ja testata paikan bagelit.

Surrur - tee oma marimekkosi

Mari Savion ja Kati Rapian "Surrur tee oma Marimekkosi" -kirjaa hehkuteltiin blogeissa sen ilmestettyä viime keväänä. Mielenkiintoinen opus jäi itselleni etäiseksi ja muhimaan mietintämyssyyn, kun sitä ei silloin ollut varaa hankkia eikä myöskään kirjastosta saatavilla. Better late than never - ja hyvä niin, koska jos tuollainen DIY-kirja tuntuu myöhemminkin raikkaalta, on se vain hyvä merkki.

Surrurin ohjeet ovat Marimekon suunnittelijoiden villejä ideoita siitä, mitä oman talon kankaista voisi toteuttaa. Ideoita, ohjeita ja kaavoja on yli 60 projektiin ja ne ovat kivasti eritasoisia kengännauhoista autonpeitteeseen ja niitä voi pienellä mielikuvituksella myös helposti soveltaa. 

 Jo kirjan kannessakin esitelty Aino-Maija Metsolan Pöllö-pelätin on yksi kirjan mahtavimmista ohjeista.Goddammit se on mageee.

 Yksi kirjan parhainta pointteja on kuitenkin fiilistelykuvat, joissa lukija päästetään Marimekon suunnittelijoiden koteihin ja työtiloihin. Sisustuskuvat ovat eläviä ja sattumanvaraisia, niissä on aitoa fiilistä eikä vain siloiteltua pintaa. Suunnittelutyötä harvemmin tehdään kliinisessä ympäristössä, jossa ei ole mitään virikkeitä. Kuvat valtavavista paperipinoista ovat tästä syystä ilahduttavan rehellisiä ja tavallaan tunnelmallisia, niissä on tekemisen meininkiä. Toki tämä on myös tietoinen ja ovelakin veto, jossa lukijaa johdatellaan ajattelemaan kuinka rentoa ja kivaa marimekkolaisten suunnittelutyö voi olla... mutta tuskinpa kirjan lukija tuntee itsensä huijatuksi. Kirja ei myöskään tunnu Marimekon katalogilta, ainakaan omasta mielestäni.

Surrur - tee oma marimekkosi on jo nimestäkin päätellen vahvasti marimekkolainen, ovat ohjeet silti toteutettavissa myös muiden valmistajien kankaista. Opus on inspiroiva ja tekemiseen innostava, mutta myös mukava fiilistelykirja, jonka hankkimista itsellenikin täytyy nyt vakavasti harkita. Tai sitten tyydyn vain lainailemaan sitä kirjastosta tarpeen mukaan.

Jep jep, näinhän se menee.

Master of mocca

Tviiiuuu Tviiiuuu. Maaliskuun Avotakassa oli kuva vaaleanpunaisesta Moccamasterista. Moccamaster, tuo kahvinar..nautiskelijan unelmalaite ja vielä --iiihhh-- niin ihanassa värissä. Tähän iso sydän.

 KBGC982 AO Pink, tuotekoodi 59650

Itse kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä Mokkiksella keittää ihan parasta suodatinkahvia ja aion vielä jonain päivänä hankkia laitteen omaankin kotiin. Espressot ja lattet väännän mieluusti mutteripannun voimin, mutta perussuodatinkahviin vaikuttaa ihan oikeasti myös kahvinkeitin, toisilla vaan saa paremman makuista kuin toisilla. Moccamasterin etuna on mm. optimaalinen suodatuslämpötila sekä säilytyslämpötila. Tuossa premium-mallissa on automaattinen virrankatkaisu (tosi hyvä) sekä tippalukko (eli kun pannun ottaa pois, ei keitin tiputa kahvia lämpölevylle... hyvä ominaisuus kahvinhimoisille hätähousuille nimin. kokemusta on) ja Moccamaster on myös siitä hyvä laite, että siihen on saatavilla varaosia ja lasipannuja sekä niissä yleensä vielä viiden vuoden takuu, jonka voi netissä rekisteröitymällä jatkaa kymmeneen vuoteen. Itse olen käyttänyt Moccamasteria porukoiden sekä kavereiden luona, mutta mainittakoon että olen myös innokkaasti myynyt kyseistä laitetta työskennellessäni kodintarvikeosastolla :D.

 KBGC982 AO Yellow Pepper, tuotekoodi 59665

Jos vaaleanpunainen on liian söpö värivalinta, voisi toinen vaihtoehto olla pirtsakka keltainen. Keltsulla keittimellä kun täräyttäisi aamukahveet, johon luulisi saavan kunnon energiapotkun päivään! Muita uutuusvärejä limenvihreä ja lila.

Äh. Mä haluuuun.

Kuvat Moccamaster

Ivana Helsinki Indian summer

Ivana Helsinki esitteli helmikuussa jo tulevaa syysmallistoaan New Yorkin muotiviikoilla, mutta ennen sitä voisin fiilistellä tämän kevään/kesän 2012 mallistoa, Indian summer:ia. Murretut, hieman "poltetut" värisävyt ja vahva sininen tuovat mieleen kuuman kesän jälkimainingit. Tykkään myös tuosta kulmikkaasta sulkaprintistä ja inkkarihenkisistä kuoseista.  Etnokuosit ovat olleet tosi suosittuja, mutta Ivanan versio on hauskasti omannäköinen. Mallisto muodostuu pääasiallisesti mekoista ja niiden mallit ovatkin taattua Ivanaa. Sopivan kevyitä, helppoja, monikäyttöisiä ja boheemin tyttömäisiä. Ruskeat nahkasandaalit jalkaan, mekko päälle, tukka leteille, sotamaalaus kasvoille ja kesäkaduille seikkailemaan.

Elsie neulemekko on tosi nätti, tykkään noista kauluksista ja nappilistasta.

Tykkään myös tästä kuosi- ja väriyhdistelmästä sekä mekon rennosta mallista

Ihana sininen

Harmi että värikäs sulkamekko on showpiece, olisi ihan mahtava tiipii kesäkaduille.

Inka-mekko on ehdoton suosikkini. Aivan huikea neulemekko, ha-lu-an.

Inkkarikesä-mallisto on nyt saatavilla ainakin Ivanan omista liikkeistä Kluuvin kauppakeskuksesta ja Uudenmaankadulta, sekä jälleenmyyjiltä.
Kuvat Ivana Helsinki