Ankkurinapin sun puseroosi ompelin

Olen yrittänyt aktivoitua omien duunien osalta tässä viime aikoina. Ompeluprojekteja on odottamassa ja mielessä pari muutakin projektia.... hmm, let's see what happens.

Viime viikolla työstin ystävälleni Nooralle neulospuseroa ja mekkoa, joiden kankaat ovat odottaneetkin jo jonkun tovin...

Kaavojen kuosittelusulkeiset. Ensin kaavoitin mekon ja mekon kaavasta otin mallia puseron kaavaan. Apuna käytin ihan tuota peruspuvunkaavaa (ruskea pahvikaava). Olen oppinut pitämään tuosta kaavoitusvaiheesta, vaikka se vaatiikin aikaa ja ajatusta. Hyvin kaavoitettu on kuitenkin sitten niin helppo laittaa vain kasaan.

 

Mekkoa oli suunniteltu yhdessä Nooran kanssa. Note to self, että jatkossakin kannattaa ottaa mittoja miettien samalla myös kaavoitusta. Piirtämäni puolikaava ja siihen laitetut mitat helpottivat huomattavasti työskentelyä. (Tosin sensuroin nyt tästä kuvasta kriittiset mitat)

 

 Kankaana oli sini-musta raidallinen, hieman jämäkkä trikoo. Raidat käännettiin kuitenkin pystysuuntaan, joten kaavoja piti useamman kerran asetella, ettei hukkajätettä tulisi niin paljoa. Jämäpalat hyödynnän yleensä muotokaitaleissa yms. Myös kaavapaperi on kallista tavaraa, joten käytän sitäkin säästäen ja lopulliset kaavat piirrän yleensä jämäpaloista koottujen paperien päälle.

 Siinä ne nyt on, leikatut palaset odottamassa! 

Sitten työstöön tuo ihana raidallinen villaneulos.

Raitaneulos venyi ja vanui joka suuntaan ja sitten piti viellä yrittää kohdistaa raidat mahdollisimman tarkkaan ja yrittää saada mahdollisimman vähän hukkapaloja... ehkä pari kirosanaa tähän... mutta kangas itsessäänhän on tosi ihana, se auttoi motivoimaan.

Tämän jälkeen loppuu sitten taas kuvamateriaali, mutta vuorossa saumurointia ja ompelua, kunnes kaikki oli valmista.

 Iltahämärissä kuvattuna mekko näytti tältä. Edessä on koristenappilista, sivusaumoissa taskut, takahelma on hieman pidempi ja pyöristetty. Holkkihihat ja hihansuissa on myös koristenapit, hieman isommat kuin edessä. Lopputuloksena siis simppeli perusmekko, josta tuli kantajansa näköinen ja oloinen ja näytti istuvankin halutulla tavalla.

 Harmi kun en saanut napista parempaa kuvaa, ne olivat kirkkaanpunaiset ja hohtivat koristeleikkaustensa ansiosta vähän niin kuin jalokivet. Napit Nappitalosta, kangas Eurokangas.

Ja koska Noorahan on oman elämänsä seiloritar, raitaneuleesta tuli seilorihenkinen. Ajattelin, että neule on kiva kun se on vähän väljä, pitkä ja rento. Olkasaumaa on laskettu reilusti ja pääntie on tuollainen avara venepääntie. Olkapäällä on taas koristenapit, tällä kertaa kirppikseltä hankkimani ehdat vintageankkurinapit.