Viime viikolla kävin hengailemassa maalla. Perusmeininkiä asteikolla ulkoilu-saunominen-koiran kanssa oleilua-kirppistelyä-kahvinjuontia. Iltahämärissä laskin potkukelkalla mäkeä ja nauroin kippurassa. Siinä vaiheessa kun tarpoo tunnin verran auraamattomia kävelyteitä jotta pääsis kirpputorille voidaan jo puhua motivaatiosta! Kirppiksellä oli muuten aivan mahtavia huonekaluja: 1950-luvulta peräisin olevat liinavaatekaappi ja kirjoituspöytä. Hinnatkin kohdillaan, harmillista ettei itsellä ole nyt sellaisille käyttöä tai tilaa.
No nyt niitä löytöjä.
Puuvillainen pitsineule ysäriltä 3€. Ehdin jo purkaa pääntien reunuspitsin. Tekisi ehkä mieli värjätä tämä...
En muista koskaan omistaneeni Marimekon tasaraitapaitaa. Nyt on, keltsuoranssisena. Maksoin tästä 3€, joka on kohtuullinen hinta käytetystä trikoopaidasta, monesti kun näistä pyydetään jopa 12€. Hei oikeesti.
Oriflamen vartalovoide oli avaamaton ja hintaa vain 2€. Tuoksuu raikkaasti kurkulta ja ihan hyvänoloinen perusvoide.
Peltipurkkikokoelmaa kartutan nykyisin harvemmin, mutta Stockan 125. juhlavuoden kunniaksi tehty kahvipurkki on ollut pitkään hankintalistalla. Tykkään purkin piirroskuvista tosi paljon ja nyt purkki tuli vastaan 2,50 €:n hintaan. Näistäkin on yritetty nyhtää jopa kymppiä, huhhuh!
Vaaniva siamilaisposliinikisu kustansi 0,20€. Iiih!
Kirppisten hinnat ovat muuten karanneet vähän käsistä maaseudullakin. Joskus tuntuu, että Helsingistä saattaa joitain juttuja saada edullisemmin, koska täällä ihmiset kehtaavat tinkiä. Muistelin haikeudella 10 vuoden takaisia kirppislöytöjä, kun iso nahkainen Pertti Palmrothin käsilaukku ei maksanut euroakaan (miks muuten annoin sen kaverilleni.... eiiihhh). Puhumattakaan kaikista niistä retroaarteista. Aika muuttuu, minkäs sille voi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti