Huhtikuuta viedään. Kiirettä on pidellyt ja pari viime viikkoa ovat olleet yhtä hulinaa. Onko se sitten tämä kevät, valoisuus, lintujen liverrys vai tottuminen aikaisempiin aamuihin, mutta tuntuu että jostain piisaa nyt ylimääräistä virtaa.Tai sitten vain vedän puoliväsyneenä läpi tilanteesta toiseen ja uskottelen itselleni jotain ihan toista.
Koneen kuvakansioihin on tallentunut sekalaisia kuvia, taka-ajatuksena kai lätkiä niitä tänne... mutta eihän tässä ole ehtinyt.... no nyt sitten kerralla kaikki!
Keväisin iskee kaukokaipuu ja haikailu Pariisiin. Huhtikuun Divaania onkin tullut fiilistelyä tämän tästä.
Hyvän ystävän hääillallisilla parasta oli tunnelma ja seura.
Olin kaninvahtina. Kanikaveri on maailman sosiaalisen jänis, mutta hyvin perso ruualle.
Ehdin fiilistellä kukkavaaseja...
... ja nauttia kahvit kera The Selby-opuksen.
Kävin pyörähtämässä kangaskaupassa, alustavaa kartoitusta yhtä projektia varten. Teemalla "värikästä ja kirjavaa". Miten yhdistellä kuoseja, siinähän sitä onkin taas haastetta.
Fiilistelin vielä vähän lisää katalogeja, tässä Sandwichin ss2012.
Kävin taas kerran Kluuvin Fratellossa kahvilla. Ja hyvää kahvia sieltä saakin.
Kävin myös Marimekon Ysmyillä. Kahdesti. Ja pyysin saa nimenomaan paperikassin, onneksi sain heti pallokassin ettei tarvinnut vielä sitäkin erikseen pyytää! On se tarkkaa. Mutta voi juma mitä löytöjä teinkään, niistä lisää toiste.
Poikkesin myös Ivana Helsingin liikkeessä Uudenmaankadulla, siitäkin lisää toiste...
Tässä kuussa olen miettinyt taas työllistymisjuttuja. Omia projekteja ja sitä ihan perus myyjänhommaa kun on tullut tehtyä tässä kuussa. Ja kävin myös sijaisopena Kuvataidekoulussa! Tuo ohjausduuni on kyllä jännä uusi "aluevaltaus" jota voisin mieluusti tehdä lisääkin.
Tämä kevään ja juuri huhtikuun kuunnelluin levy on Pearl Jamin "Ten". Albumi ilmestyi lähes 20 vuotta sitten, mutta kolahtaa yhä edelleen. Grungen kaihoisat fiilarit sopii niin loistavasti kevääseen. Miten hieno biisi "Black" onkaan, yllättävään kepeyteen verhottuna kaihoisaa sanomaa. En osaa sanoa mikä tässä kolahtaa, sanat eivät sinänsä kosketa omaa elämääni, mutta musiikillinen elämys on sitäkin suurempi. Ehkä biisin juttu onkin se fiilis, joskus kun on vaikeaa mutta onneksi elämän voima vie eteenpäin.