Pinkki-keltainen kesämekko

Monesti uusien tuttavuuksien kanssa tulee käytyä keskustelua aiheesta "Ai sä oot vaatesuunnittelija? No sä varmaat teet paljon vaatteita itelles?" Kyllä, koko ajan, oikeastaan joka päivä ja kaikki alusvaatteista alkaen. Niinpä vissiin, en todellakaan. Suutarinkaan lapsilla ei ollut kenkiä, eikä sitä jaksa aina ommella, varsinkin jos tekee tilaustöitä tai muita projekteja, ompelusta saa kyllä ihan tarpeekseen muutenkin.

Mutta joskus sitä tulee tehtyä itsellekin jotain. Ostin huhtikuussa Marimekon ystävämyynneistä muutaman kangaspalan. Pinkki-keltaisesta kankaasta mietin kevyttä kesämekkoa tai tunikaa. Normaalisti olen aika innokas kaavoittaja, mutta itselleni en juuri paperikaavoja tee, vaan hyödynnän jo olemassa olevia vaatteita.

Lähdin liikkeelle kimonohenkisestä tunikasta, jonka olen ommellut jo kevättalvella 2008. Rakastan tuota kuosia edelleen, se on ihan superhieno ja tunikaa tulee käytettyä aina silloin tällöin vieläkin. Malli on suora ja nimitän sitä tunikaksi sen pituuden vuoksi, jollekulle tämä olisi minimekko.

Kangasta oli vain pienehkö pala, ja tuollainen kimonotyyppinen malli vailla kädentien saumoja vie yllättävästi kangasta. Vyötärölle tuli siis sauma, jotta sain helmaan lisää leveyttä. Taskupussit, vinonauhakaistaleet ja hihansuut leikkelin jämäpaloista. Ompeluvaiheessa avarsin vielä kaula-aukkoa niin etu- kuin takakappaleeltakin. (Mainittakoon, että olen tottunut tällaiseen työskentelytapaan ja osaan kaavoittaa ja hakea mittasuhteista ihan päästäkin... jos kuitenkin haluaa tehdä säntillistä työtä, kannattaisi aina käyttää kunnon kaavoja...)

 Tadaa, valmista tuli! Ompelin mekon yhdessä illassa: helppo malli, eikä sitä tarvinnut edes erityisemmin sovitella. Vyötärösaumaan ompelin kuminauhaa, jotta mekko istuisi vähän paremmin, mutta tämän mallisen mekon juttu on nimenomaan siinä että se on suoralinjainen.

Pääntien huolittelin ihan kankaasta leikatulla vinonauhalla ja ompelin tuollaisen rusettijutun, jolla voi hieman säätää pääntien avaruutta. 

Erityisen tyytyväinen olen siihen, että leikkujätettä jäi hyvin vähän. Isommat palat säästin myöhempiä askarteluja varten ja ainoastaan pienimmät palat päätyivät roskiin. (pientä jätesilppua voi käyttää mm. sisustustyynyjen sisällä)

 Mekosta tuli kiva, oikeastaan parempi kuin ajattelin. Näin jälkeenpäin ajatellen asetin taskut ehkä pari senttiä liian alas ja mietin vielä tuliko mekon yläosasta liiankin väljä, mutta saumoistahan voi kätevästi kaventaa myöhemminkin. Kangas on puuvillaa, hieman verholaatua ohuempaa ja kuosi on etsattu. En muista tuon kuosin nimeä, mutta erityisesti juuri tämä (itselleni ei niin hirveän yllättävä :D) pinkki-keltainen väritys on ihanan herkullinen ja sillä on iso merkitys siihen, että tykkään lopputuloksesta kokonaisuudessaan.

No niin, mitäs sitten seuraavaks ommeltais? :D

Puutarhassa

"Ihanaa kun on kesä ja joka paikassa on kukkasia."

 - Heidi, 30, Helsinki -

Minä olen kukkaihminen ja ylpeä siitä. Jos jonain päivänä asuisin siten, että olisi piha ja puutarhaa, istuttaisin sinne kukkia, omena- ja kirsikkapuita (kauniit kukinnot) ja marjapensaita. Tässä elämäntilanteessa tyydyn katselemaan kadunvarrella kukkivaa koristeomenapuuta. 

Kasvitieteellinen puutarha on ihana paikka, mutta yleensä olen käynyt siellä vain keskikesällä. Sinällään kovin hassua, koska puutarha sijaitsee niin lähellä, että siellä voisi käydä päivittäin. Eilen käytiin.

 

Hetken kuvittelin asuvani kauniissa vanhassa rakennuksessa puutarhan laidalla ja käyskenteleväni omilla maillani. Omenapuut kukkivat, pionit olivat juuri avautumassa ja Rhohodendroneita voisi istuttaa vielä lisää... sitten ajatusleikki oli ohi. 

Mutta isona minusta tulee vielä puutarhan ystävä.

Marimekkoa Espalla, Arts exposed ja ihana Paviljonki

Kylläpä blogissa on nyt hiljaista - olen ollut niin paljon poissa kotoa, ettei päivittelyyn ole ollut aikaa tai energiaa. Viime viikolla olin yltiösosiaalinen, hoidin asioita tai ramppasin erilaisissa tapahtumissa. Tuntuu että nämä kesäiset viikonloput on täyteenbuukattuja vaikka millä tapahtumilla.

Perjantaina kävin tsekkaamassa perinteisen Marimekon kesänäytöksen. Tulin viimeiseen näytökseen pari minuuttia ennen alkua ja Espalla oli järjetön tungos, kuten tavallista. Puitteet olivat perinteiset ja tällä kertaa mallit tanssahtelivat iloisesti livemusan tahtiin - vanhoja iskelmiä tottakai. Marimekolla on tänä keväänä tosi kivoja mekkoja, mutta olisi silti kiva nähdä jotain uutta näytöksen osalta. Veikkaanpa, että konsepti ei siltikään tule muuttumaan. Noh, pääasia kai että ihmiset viihtyvät ja iloitsevat. Paikalla on aina paljon faneja ja mikä liikuttavinta, Marimekon vaatteisiin pukeutunutta porukkaa.

Lauantaina pistäydyin Arts exposed! tapahtumassa, Ullanlinnankadulle pystytetyssä Paviljongissa. Aalto-yliopiston opiskelijoiden ja alumnilaisten taideteollisuusmyyntinäyttely varsin komeissa puitteissa. Itse Paviljonki on todella magee, raakapuu on trendikästä ja erityisesti diggailin tuota kattoa.

Kuumuus ja tungos veivät intoa tutustua esillään olleisiin tuotteisiin. Myyntinäyttelyssä oli ihan kivoja juttuja, tosi olin ehkä odottanut jotain kreisimpiä ja uudempia ideoita. Yleislinjaltaan tuotteet olivat sellaisia minimalistisiä ja "vähän hassuja", söpöileviä ja pikkusieviä tai sitten raa'asti pelkistettyjä ja alleviivatun trendikkäitä. Mutta Paviljongissa oli kiva fiilis ja jäimmekin mestoille hengailemaan aika pitkäksi toviksi.

 Matka jatkui Kluuviin, Ellen pop up-kahvilaan ja sieltä vielä Maailma kylässä-festareille. 

(Kirjoituspöydällä on viime torstainen Helsinki Fashion Summit-tapahtuma, toivottavasti saan tuotettua ajatukset tekstiksi mahdollisimman pian, mikä ihanan inspiroiva tapaus se olikaan!)

Näytös 2012 ja muita muotiherkkuja Yleltä

Täällä on taas kiireitä pidellyt, mutta ajattelin että better late than never muistutella tämänkin blogin puolesta Yle Teeman (jo loppuaan lähenevästä) Muotiviikosta. Yle on tarjoillut mielenkiintoisia dokkareita muotiin liittyen ja ainakin osa niistä on katsottavissa vielä Yle areenasta noin kuukauden päivät. Yksi mielenkiintoisimmista on Näytös 2012, joka kokoaa neljän nuoren suomalaisen suunnittelijan/vaatemerkin mallistot yhtenäiseksi näytökseksi, jota pääsee tänään (perjataina 25.5.) pääsee katselemaan klo 20.00. Sitä ennen esitetään Taideteollisen korkeakoulun kevätnäytös suorana livestream-lähetyksenä klo 19.00.

 Näytös 2012 eli vasemmalta Ensaemble (Elina Peltonen ja Alisa Närvänen), Saara Lepokorpi, Sasu Kauppi ja R/H (Hanna Riiheläinen ja Emilia Hernesniemi) kuva Yle.fi

Suunnittelijoista on koostettu kahden jakson verran dokkaripitoista ohjelmaa, joka valottaa prosessia ennen itse näytöstä. Suosittelen lämpimästi, mielenkiintoista ja laadukasta taltiointia tämän hetken suomalaisesta vaatesuunnittelijaskenestä. Suomi-muodin uusi aalto -jaksot katseltavissa täällä.

Muotifiiliksissä voi tänään jatkaa vielä klo 21.30 asti, kun Teema esittää leffan Coco ennen Chanelia (Coco avant Chanel). Leffa keskittyy pääasiallisesti Gabrielle Chanelin ihmissuhdekiemuroihin ennen kuin Chanelista tuli menestyvä muotitalo, mutta se on visuaalisesti raikas ja runsas ja tuo esille Chanelin ilmiömäistä inspiraatio-taitoa. 

Onneksi on tosiaan Ylen Areena, josta näitä ohjelmia voimme me maijamyöhäisetkin katsoa jälkikäteen. Itse suosittelen dokkaria Farkkujen maailmanvalloituksesta ja aion katsoa dokkarit Agnès b:stä ja Sonia Rykielistä.  Agnès b:stä innostuin jo lukioaikoina, muistan ihailleeni merkin visuaalisesti kaunista logoa ja vieraalleeni Agnès b. puodissa Pariisissakin. Sonia Rykieliä oli ihaillut muutamien vuosien ajan ja tullut siihen tulokseen, että Rykielin raidat, rusetit ja Sonia kreisi tukka ovat jotain aivan huippua.

Mahtavia ja inspiroivia katseluhetkiä!!!

Pukeutumisahdistus.

Yksi sana riittää kertomaan, miten paljon mua ahdistaaa-aaa-a.

Kuinka järjettömästi voi kyllästyä omiin vaatteisiinsa? Olen elänyt koko talven ja kevään tilassa, jossa käytän samoja riepuja ja nekään eivät juuri huvita. Milloin pukeutumisesta katosi hauskuus? Syytä ailahtelevaa taloustilannetta, epäsäännöllistä elämänrytmiä, hiilihydraattien yliannostusta ja sitä, että aina ei vaan jaksa.

Toivon, että tilanne paranee nyt kesää myöten: ei tarvitse niin hirveästi pukeutua ja kesävaatevarastoni on joka tapauksessa monipuolisempi. Olen ainakin jossain määrin (tahattomasti) ajankohtainen, koska kesävaatteeni ovat värikkäitä ja kukkakuosisia. Pelkään kuitenkin, että pukeutumisahdistus yltää lonkeronsa kesänkin ylle ja saan toivottomia itkuraivareita, jonka myöden suljen vaatehuoneen oven ja nyyhkin itsesäälissäni kopperon lattialla, "mä-vihaan-näitä-kaikkia" -vaatekasan päällä.

Olen kerännyt Pinterestiin what-to-wear-taulua ja tehnyt vakavaa ajatustyötä asian suhteen. Mikä tuntuisi hyvältä? Millaista fiilistä haen? Minkälaisia täsmävaatteita voisin hankkia/ ommella, jotta elämä olisi edes astetta helpompaa?

Mikä minua inspiroi?

Musta maksimekko. Se peittäisi ihrat ja olisi sopivan anonyymi vaatekappale. Ohut, ilmava matsku tekisi mekosta kevyen. Yläosastaan mekko voisi olla naisellinen, vähän tyyliltelty. Käsivarsi-asia on tässä ilmeinen, mutta ratkaistavissa oleva ongelma. Sandaalit jalkaan, ja paljon koruja.

Suora mekkopötkö, jonka kanssa kapeat housut tai farkut. Kesähenkisesti vajaamittaiset housut. Hitto nuo Monkin Sofiat on ihan täydelliset. Ja itseasiassa olen hiplaillut Irma -mekkoakin, mutta jäin miettimään huutaako se liikaa Monkin nimeä? Ja näyttäisinkö siinä liian elävältä toteemipaalulta? Inkkarijutut inspiroi ja tämän tyyppiset, graafisen pelkistetyt kuosit kiinnostaa.

Midimittakin kiinnostaa. Oikeastaan kaikki hameeni ja mekkoni taitavat jo olla midimittaisia, kun en tykkää näyttää polvia, reisistä puhumattakaan. Minulla oli itseasiassa lähes identtinen, tummasininen puolihame kuin tuo Monkin Dina, mutta taisin tuupata sen Uffin laatikkoon jo viime kesänä? Niin ja sitten raidathan toimii aina. Pystyraidat. Ja kevyt sailor-fiilis, vaikka taidan ikuinen maakrapu ollakin. Taskullinen hame olisi kyllä kova juttu.

No niin ja sitten ne helmat. Kyllästynyt tai ei, jotenkin hulmuavat helmat vaan sopivat kesään ja tuovat sitä oikeaa kesäfiilistä. Runsas helma on myös armollinen. Ja näitähän jo löytyy ennestään.

Lopputulos: ei tässä millään uusilla ja radikaaleilla linjoilla olla. Aika samoja juttuja pyöritetään edelleen. Ehkä päädyn hankkimaan maksimekon, vajaamittaiset housut ja jonkun monikäyttöisen puolihameen. Suurin ongelma tässä taitaakin olla pääkopan sisällä eikä niinkään vaatekaapissa.

Kuvat Monki ja Asos

Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike

 Tuomas Kyrön kertomus vanhasta, äkäisestä miehestä, joka pahoittaa mielensä milloin mistäkin nykymaailman menosta on ollut supersuosittu. Mielensäpahoittaja on saanut jatkoa, ja tällä kertaa syyniin joutuu ruoka. Emäntä on Kuusikodissa, eikä ruma ihminen, Raisa, saa tulla enää kodinhoitoavuksi. On siis opeteltava ruuanlaiton salat vielä yli kahdeksankymppisenäkin.

Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike on toki kovin "jatko-osamainen", mutta varsin viihdyttävää luettavaa. Se raapaisee hellästi sitä ikävää tosiasiaa, että moni vanhus on kovin yksin ja hämmentynyt modernin maailman menosta. Kahdeksankymppisen elämän aikana koko yhteiskuntarakenne on ehtinyt muuttua, suomalaisesta ruokakulttuurista puhumattakaan. Kirjastostakaan ei saa enää keittokirjoja perunaan uskovalle miehelle.

Mielensäpahoittaja kaivaa esille emännän reseptikansion ja opettelee itse ruuanlaiton mestariksi. Itse kun tekee, saa ainakin mieleistään ruokaa. Samalla riittää aikaa pohtia perusruoka-aineita, erilaisia dieettejä, nykynuorison suhdetta ruokaa ja ylistää niin perunaa, ruskeaa kastiketta, sianlihaa kuin kahviakin.

Tarinassa on hienointa sen ydin: ruoka on kaikessa yksinkertaisuudessaankin vain ruokaa. Mielensäpahoittaja toteaa, että eksoottiseksi ja etniseksi ruoka tulee vasta siinä vaiheessa, kun kiidetään lentokoneella kohti kotimaata. Ennen ruoka tuli omasta maasta, itse viljeltynä, eikä siinä ollut mitään sen ihmeellisempää. Nykyiselle ruokahössötykselle mielensäpahoittaja pudistelee päätään.

Hauska lisäosio on kuvasivut, joita mielensäpahoittaja kommentoi. Mukana on niin oikeita vanhoja valokuvia kuin mainoksiakin. Ennen on koko perheen voimin oltu mukana koko ruuan tuotantoketjussa eikä ruuan äärellä turhia juteltu.

Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike on hauska ja viihdyttävä kirja, se herättää ajatuksia ja pohdintoja. Kirjan lukee helposti muutamassa päivässä, joten kirjaston pikalainastakaan ei tarvitse ottaa sakkoja.

Farkkuliivi

Viime kesänä innostuin taas (kerran) uudelleen farkkuliivistäni ja käytinkin sitä ahkerasti aina syksyn ja talven mittaan. Jossain vaiheessa aloin saada niin paljon ihailevaa palautetta liivistäni, että tajusin sen olevan ilmeisesti ajankohtaisempi kuin luulinkaan. Farkkuliivi on loistovaate, sillä saa asuun aina astetta enemmän potkua ja se on parhaimmillaan erittäin monipuolinen ja helposti yhdisteltävissä.

Lempparifarkkuliivini on moneen kertaa täällä blogissakin esitelty, vuonna 2008 miesten (Jack&Jones, kirppikseltä 3€) farkkutakista tuunattu yksilö. Kangas on parantunut aikojen myötä entisestään ja kuluminen on tehnyt liivistä entistä paremman.

Nyt farkkuliivejä saa ostaa kaupasta kuin kaupasta (esim. Monki) ja ovat malliltaan juuri tätä "farkkutakista leikattua" mallia. Mietin, että kai nyt farkkuliivien ystävät jättävät semmoiset kalliit hömpötykset kauppaan? Tänään ja huomenna on meneillään Uffeilla 2€ ja 1€ päivät, ja farkkutakkeja on rekeillä roikkunut aina lähes loputtomiin. Kokohaitaria löytyy 34-50, joten pienellä vaivalla ja pienellä rahalla saa oman ja paaaaljon hienomman yksilön. 

Omastani olen leikannut alareunasta pituutta pois, koska alunperin halusin siitä lyhemmän version. Denimkankaan tuunausmahdollisuudet ovat lähes rajattomat: voi värjätä, poistaa väriä, repiä, raastaa, rikkoa, koristella, kuluttaa pintaa oman mielen mukaisesti. Helppoa ja hauskaa, suosittelen!

P.S. Niin hassua kuin se onkin, sama homma pätee farkkushortseihin: joku ostaa kaupasta farkkushortsit, jotka näyttävät siltä kuin ne olisi tuunattu omin kätösin vanhoista farkuista... mä oon ysärireliikki, emmä vaan tajuu...

Inkkarifiilistä Ivanalla

Joku aika sitten kävin Ivana Helsingin Uudenmaankadun myymälässä fiilistelemässä tämän kevään/kesän Indian summer-mallistoa. Ainahan tuotteista saa paremman mielikuvan, kun pääsee hipelöimään kankaita ja näkee yksityiskohdat tarkasti.

Silkkisestä takkimekosta tuli mieleen kultainen, tikattu aamutakki, jota äiti käytti ollessani lapsi.

Tässä tunikamekossa on ihanan pehmeä matsku. Tykkään myös syvästä tummansinisestä väristä.

Milloinkohan saisin hankittua nuo maatuskalakanat?

Murrettujen sävyjen ystävät ihastuvat varmasti näihin.

Minä ihastuin näihin, sopivan kirjavia mutta kuitenkin astetta hillitymmällä tavalla.

Tuo kuosi on kyllä tosi hauska.

Farkkumekot ovat ihania. Ja pitäisikö sanoa denimmekot.

Pronssinvärinen silkkihuivi löytyy omasta takaa, mutta on tuo sininenkin tosi kiva...

Hauskoja vöitä

Minun ja punapohjaisen Inka-mekon välissä on enää vain lottovoitto. Se on niiiiin hieno.

*Huoh.* Jään huokailemaan tänne ruudun toiselle puolelle. 

Ehkä tosissaan pitää alkaa lottoamaan?