Viime lauantain häihin tehty oma juhlamekko oli kyllä yksi murheenkryyni, etten sanoisi. Kangas on kertakaikkisen ihana, Marimekon "Acapulco" (Maija Louekari), viskoosi-silkkiä oleva ohut ja upeasti laskeutuva. Muistan syvästi ihailleeni Marimekon ss 2009 -kokoelmaa ja Acapulcosta tehtyjä laskeutuvia mekkoja, erityisesti erästä pitkähelmaista. Suunnitteluvaiheessa totesin, että ysmyiltä hankkimani parin metrin pala on oikeastaan todella vaikea, koska se ei tuntunut muokkautuvan mitenkään uudeksi ja omannäköiseksi, vaan näytti kaikkein parhaimmalta juuri pitkänä ja liehuvahelmaisena. Ohut matsku olisi ehdottomasti kaivannut kaverikseen vuorikangasta, mutta pihistelin. Toisaalta myös ajatus kevyestä huitulamekosta houkutteli. Lopulta myös vahva kuosi tuntui todella hallitsevalta ja entisestään isontavalta. Mietin epäsymmetristä helmaa, pieniä hihoja... kunnes havahduin siihen, että mekon kanssa alkaisi tulla kiire. Työpäivien jälkeen oli uupunut, enkä jaksanut enää keskittyä ompeluun. Rynttäsin sitten kasaan jotain.
Pitkä, hihaton mekko. How boring is that? Kaavoituksen kanssa oli myös valtavasti ongelmia, koska en ehtinyt tehdä protoakaan. Nyhjäsin ja melkein tihrustin itkua. Ei tuntunut istuvan päälle mitenkään, aina jostain kinnasi tai pussitti. Olin käyttänyt mekkoon niin paljon aikaa ja vaivaa, lisäksi se aiheutti niin vahvasti pahaa mieltä, että mietin jo vanhan juhlamekon uusiokäyttöä. Lopulta päätin, että kyhään sen kasaan, tuli mitä tuli. Upea kangas oli kuitenkin tässä se tärkein.
En tiedä mitä tapahtui, edellisenä iltana mekko tuntui lopulta istuvan yläosastaan tiukasti ja seuraavana päivänä se heilui yllä... onneksi tein edes vyön, jolla sain edes hiukan illuusiota vyötärölinjasta.
Selästä mekko ei istu. Ongelman olisi saanut korjattua, jos selkäkappaleet olisi leikannut kokonaan uudestaan. Tosin väärä lopputulos asettuu niin pehmeästi, että se näyttää jopa harkitulta... hassua.
Juhlia ennen koin myös kenkäkriisin. Tajusin, ettei minulla ole mekkoon sopivia kenkiä, eikä oikein varaa hankkia uusiakaan. Lopulta päädyin hankkimaan Seppälästä tuollaiset kangasballerinat, jotka kustansivat 14,95€. Kengät sopivat tuohon H&M:n pikkulaukkuun, jonka olen joskus ostanut alennuksesta eurolla.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Mekko oli mukava päällä ja toi juhlafiilistä. Kengät ja laukku sopivat kokonaisuuteen, joka oli lopulta itseni näköinen. Virheistä opitaan, toivon niin.
2 kommenttia:
Joo, proton ompeleminen on itselläni tärkeä edellytys, että lopputuloksesta tulee mieluinen, aina ei vaan jaksa ja useimmiten se sitten vaatiikin aikamoista hienosäätöä :D Protossa on myös hyvää se, että samalla saa ns. harjoiteltua ompelua, jolloin itse vaatteen tekeminen on joutuisaa kun proton kanssa on kikkaillut ne järkevät ompelujärjestykset jne. :)
Mutta mekko näyttää kivalta, upea kangas!
Aina ei tosiaan mene kuin strömsössä mutta mekko on hyvinkin sievä!
Olet vaan liian kriittinen.
Lähetä kommentti