Olen muutaman päivän ajan ollut hieman sumussa Lontoon reissun jäljiltä. Kaupunki ehti tehdä syvän vaikutuksen ja ihastuttaa itseensä pysävästi.
Ennen reissua tutkailin paria matkaopaskirjaa, joista Lonely Planetin otin mukaankin. Se kuitenkin jäi hotelille ja hyvä niin, parhaimmat paikat kun tuntuvat löytyvän sattumalta. Ihastellaan sitä, mitä eteen tulee.
Matkaseuralaiseni tutustutti minut mm. Portobello Roadiin ja Camden Towniin, joissa molemmissa oli oma viehätyksensä. Turistinähtävyydetkin tsekattiin pikaisesti. Olympiakisoihin koristeltu Lontoo näyttäytyi paikkana, jota arvelinkin sen olevan: värikäs, hyväntuulinen, kohtelias, monikulttuurinen, kallis, arvokas, vanha, moderni, kiireinen, tyylikäs, hidas, helppo ja ihana.
Parasta Lontoon kaupungissa oli sen kokonaisvaltainen monimuotoisuus. Karkkivärisiä taloja, tiilitaloja, ulkona kuivatettavien pyykkien rivistöjä, kapeita katuja ja vielä kapeampia kujia, koulupukuisia lapsia, sisäänpäin aukeavia ovia, lukemattomia portaikkoja, metroasemia, kansallisuuksien kirjoa, kaksikerroksisia busseja, turisteja, kohteliaita opasteita, etikkisipsejä, matkakortti joka pitää näyttää myös poistuttaessa metrosta, kadulta kerättävät roskapussit (ja niitä tonkinut kettu!), lehtikioskeja, olympialaisten viirinauhoja, brittilippuja ihan joka paikassa, keskipäivän auringossa hiljaisena lepäävä puisto.... On vaikeaa kasata kaikkea vain yhteen postaukseen, joten jaan juttuja muutamaan erään. Muistoksi itsellenikin. Lontoon kaupunki oli ihana kaupunki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti