Aloin viimein lukea Lontoosta tuotua ilmaisjakelulehteä ja jäin miettimään, mistäköhän kansikuvassa poseeraavan Sarahin mekko on kotoisin. Sama mekko tuli vastaan uudessa Olivia-lehdessä, Mulberryn mainoksessa.
Hauska mekko, tykkään yläosan leikkauksesta ja oranssista väristä. ES Magazine itsessään oli hauska lehti ja kansikuvan Sarahia on haastateltu kiinnostavaan juttuun nuorista lontoolaisista, jotka tekevät vähintään kahta duunia... trendikästä kuulkaas ja monen arkipäivää ihan Suomessakin.
Aasinsiltaa myöden päästäänkin itse asiaan: inspiroidun vieläkin kaikenmoisista esitteistä, joista monet muistuttavat nykyään lähestulkoon lehtimäisiä julkaisuja. Esitteiden kerääminen jäi päälle opiskeluvuosista, kun suunnitteluopettajamme kehotti keräilemään kiinnostavia, kauden mallistoa esitteleviä kuvastoja, lookbookkeja jne. - ja tietenkin säilyttämään parhaimmat.
Kymmenen vuotta sitten mallistoesitteet olivat juuri esitteitä, yksittäisiä postikortteja tai pieniä Lookbookeja - poikkeuksena Dieselin kaltaiset merkit, jotka toivat esille enemmän kokonaisempaa imagoa. Sittemmin näissäkin on trendi muuttunut: monet tietävät varmasti ne ihanat H&M:n mainoslehdet, joissa esitellään ovelasti kauden tulevaa mallistoa, tulevia yhteistyömallistoja, trendejä ja ajankohtaisia juttuja - ne muistuttavat jo muotilehtiä itsessään. Samantyyppisiä julkaisuja löytyy eri merkeiltä ja tavarataloiltakin, esimerkkeinä vaikka Monki, Marimekko ja Stockmann. Erityisesti juuri miestenvaatemallistoja tunnutaan esittelevän aikakausilehtimäisellä tavalla. Tuodaan esille kokonaista elämäntyyliä, yrityksen ja malliston imagoa mukaellen tietenkin.
Kiinnostavimpia juttuja ovat yleensä vaikkapa yrityksen historiasta kertovat jutut. Tykkään myös kovasti konkreettisista kuvista toimistoista, työhuoneista ja tuotantotiloista. Parasta on, jos kuvissa näkyy vielä oikeita työntekijöitä. Mitään kriittistä journalismiahan näissä ei harrasteta, mutta parhaimmillaan niistä voi saada jotain uutta ajateltavaa itse yrityksestä tai tuotemerkistä. Esitteitä ja mainosmatskuja kannattaakin tarkastella itsessään, ensin visuaalisessa mielessä ja sitten (mielikuva)markkinointina.
Marlboro Classics miestenvaatemalliston katalogit ovat yleensä ihan mielettömän hienoja. Niissä on upeita tunnelmia ja fiiliksiä, jotkut kuvat ovat jo enemmänkin taidetta. Marlboro-mies on komea ja karski seikkailija, joka tekee roadtrippejä ympäri jenkkilää, vierailee hämyisissä baareissa, soittaa kitaraa ja samoilee metsissä. Aika machoilua, mutta jollain tavalla aika hauskaa. Vetoaa varmasti niin perusjätkiin kuin pukumiehiinkin.
Marc O'Polo katalogit ovat äärimmäisen kiinnostavia ja minimalistista estetiikka huokuvia. Tykkään niistä ihan älyttömästi, vaikka omalta tyyliltäni en minimalisti olekaan. Pidänkin kuvien, layoutin ja fonttien viimeistellystä estetiikasta - niissä myös luonnonmateriaalit tulevat hienosti esille.
Joskus näistä mallistolehtisistä voi lukea juttuja, joihin ei ihan heti törmää muualla. Esimerkiksi Marc O'Polon ja Beckmanin muotoilukoulun yhteistyössä toteuttama kilpailu ja sen voittanut takki on todella hieno!
Tykkään myös siitä, kuinka joku tietty väri kulkee eri matskuissa: näissä lehdissä ja esitteissä oranssia on käytetty tehostevärinä.
Paul Smithin mallistoa esittelevissä korteissa oli hauska tekninen toteutus, sopivan simppeli, mutta toimii hienosti.
Olen tottunut rahtaamaan esitteitä mukanani Helsingissä, joten ajattelin että Lontoossa niitä vasta onkin saatavilla. Oli yllättävää, miten vähän niitä kuitenkin näkyi - ja toisaalta en juuri kaupoissa pyörinyt.
Topshopin lehti oli visuaalisesti herkullinen, trendikäs ja muodikas.
Ja kattokaas tätä: me skandinaavit ollaan Lontoossa hip ja in!!! Siellä ne britit yrittävät matkia meidän kerrospukeutumistaitoja... hihih! "Helsinki" muotikaupunkina silti vielä vähän huvittaa... mutta varmasti vielä tulevaisuudessa!
Esitehamstrailulleni on paljon naureskeltu ja kiroiltu, mutta toisaalta se on ilmainen harraste. Jotkut matskuista päätyvät leikekirjoihin ja luonnoslehtiöihin, toiset arkistojen aarteiksi ja jotkut sitten aikanaan lehtikeräykseen. Myönnettäköön, että olen saattanut ehkä hakea joskus useammankin esitteen jonkun hienon kuvan vuoksi. Esitteet ovat kuitenkin inspiroivia ja visuaalista herkkua esteetikolle: kaikkea ei tarvitse omistaa itse, voi vaan nauttia niiden kuvista.
