30.10.2012

Toteemipaalu

Tein sunnuntaina nopean ja äärimmäisen helpon tuunauksen. Ystävä oli ostanut XL-kokoisen bändipaidan, josta hän halusi mekon. 

Kuva on tosi surkea (mistä tää pimeys taas tuli?), mutta kyllä te tajuutte:

Pienikokoiselle ja alle 160cm pituiselle tyypille miesten perusteepparista saakin kätsysti hauskan lepakkohihaiset tunikamekon ihan vain reilusti muotoon kaventamalla. Parasta tässä Disco Ensemblen -paidassa on kuitenkin tuo hieno logo!

29.10.2012

Ysmylöytöjä

Poikkesin viime viikolla Marimekon Ysmyillä pariinkin otteeseen ja laitetaan nyt oma saalis jakoon, koska tein mielestäni niin hyviä löytöjä.

 Napakettu-kassi oli muuten aika symppis!

 Keskiviikkona kävin lähinnä shoppailemassa äitini puolesta joululahjoja. Patakintaita, patalappuja, peltipurkkeja ja parit tyynyliinat päätyvät kavereille ja sukulaisille, ja ne otetaan varmasti ilolla vastaan. 

 Itselleni valkkasin vain pari juttua. Marimekon ja Sanna Annukan juttujen kanssa kävi aikoinaan niin, että ihailin niitä hartaasti ja pitkään, kunnes ne hitto vie poistuivat myynnistä! Nyt olen onneksi sitten löytänyt tai saanut lahjaksi muutamia asioita ja voitte kuvitella, että joulupyyhkeen löytäminen ilahdutti kovasti.

 Mihinkä sitä purkkihimostaan pääsee, mutta itse valitsin vain yhden eli tuon pienemmän.

Keskiviikkona oli karsea ryysis ja ahdinko myöhään iltapäivällä, joten jätin kangaspuolen suosiolla välistä. Lauantaina oli vuorossa Ysmyreissu nro. 2 ja parhaimmat löydöt olivatkin niitä pienimpiä.



Sekalaisia ompelutarvikkeita sisältävä pussi maksoi 3€/kpl ja kuvissa näkyy kolmen pussin sisällöt. Wau mikä diili :D vetoketjuja tarvitsen aina ja kaikki pussissa olleet tarvikkeet ovat selkeän hyvälaatuisia ja käyttökelpoisia.
Ostin myös vähän kangasta, josta ehkä joskus toiste lisää, jos asiat etenevät... tiedättehän.

23.10.2012

Ysmyt ja autotallimyynnit

Muistutus! Reminder!
Muistakaa huomenna alkavat Marimekon ysmyt! Askartelin paskartelin paremman kartan, jos joku ei ole vielä käynyt tuolla Herttoniemen tehtaanmyymälässä, muistan että ensimmäisellä kertaa siellä käydessäni oli vaikeaa hahmottaa missä paikka sijaitsee. Aletuotteet näkee myös verkkokatalogista.

Torstaina ja perjantaina pääsee myös Garage-shoppailemaan Hämeentiellä! Meikkis kävi siellä shoppailemassa kesällä, silloisista löydöistä voi lukea täältä.

iloveme - loves me not

Vierailin sunnuntaina iloveme-messuilla. Messukeskukseen oli koottu niin muoti-, kauneus-, terveys- kuin häät- ja kulta/hopea/kello-messutkin. Itseäni kiinnosti ensisijaisesti muotimessut ja suuntasimmekin ystävän kanssa ensimmäisenä Muoti 2012-2013 näytökseen.
Näytös koostui 22:sta sisääntulosta, mukana oli lähinnä käyttövaatemuotia niin Suomesta kuin muualtakin. Harmillista kyllä, näytöksen 5 sisääntuloa tulivat turkistuottajilta ja turkisasusteilla oli somistettu muutamaa muutakin sisääntuloa - tai sitten ainakin valittu joka toiseltä merkiltä vaatteet, joissa oli vähänkin jotain turkiksiin viittaavaa. Ystäväni lähti jo näytöksen alussa pois, koska ei halunnut nähdä enempää turkkeja, enkä niitä olisi kyllä halunnut nähdä itsekään. Näytöksestä jäi kaikkiaan ikävä fiilis, sellainen "sponsored by turkistuottajat". Sen enempää asiasta saarnaamatta tai kantaaottamatta: sori, mutta meitsi ei diggaa yhtään.
Näytöksessä oli kuitenkin kiinnostavia sisääntuloja, mm. Nanson Katri Niskasen ja Anna Ruohosen kanssa tehdyt yhteistyömallistot, Kultainen vaatepuu -palkinnon voittaja Samuji sekä Suomen Messujen järjestämän "Vuoden nuori suunnittelija" -kilpailun tämänvuotinen voittaja, Ilona Hackenberg :



 Voittajatyö Never never leikittelee ja liioittelee lapsellisilla ja värikkäillä kuoseilla, sekä kuvastaa kaipuuta lapsuuteen. Kilpailun tehtävänanto oli suunnitella asu 18-vuotiaalle nuorelle ja Hackenbergia kiiteltiin mm. oman kädenjäljen näkymisestä itse työssä. (lähde)

Vuoden nuoren suunnittelijan messuosasto.

En oikein tiedä miksi, mutta jotenkin muotinäytös latisti fiilareita sen verran, etten oikein jaksanut innostua enää itse messuista. Kivoja juttuja kuitenkin tuli bongailtua, vaikka tapahtumana muotimessut onkin muuttanut muotoaan hurjasti.

 hauskoja puukkareita
 Lumoan-merkin soma osasto
 Aki Choklatin osasto oli visuaalisesti hieno!
 ... ja mitä kenkiä! Miesten sulkakengät ovat aika villit, teräväkärkiset avokkaat ottaisin heti omaan käyttöön.

Samujin tunnelmallinen vitriini oli hauska ilmestys
 Hääpukuäänestyksen numero seiskassa oli helma ihanaa pilkkutylliä!

En ole mielestäni erityisen muutosvastarintainen, mutta joskus ennen muotimessut olivat oikeasti tapahtuma, jossa esiteltiin kattavasti tulevaa muotia, pukeutumista, kenkiä, asusteita ja niihin liittyviä asioita. Messuosastoilla pääsi katselemaan ja fiilistelemään itse tuotteita, toiset messuosastot olivat itsessään erittäin mageita kohtaamispaikkoja, joissa ehkä otettiin lasit kuohuvaa ja hengailtiin tai tutustuttiin tuotteen tekijöihin tai edustajiin. Nyt messut muistuttivat design marketia, osastot olivat vaihtuneet myyntiständeihin. En valitettavasti jaksanut kiertää kaikkia kojuja ja osastoja ajatuksella, saati sitten keskittyä esillä olleisiin juttuihin, kun suurimmassa osassa itse messuja tuli fiilis, että nyt on pakko ostaa jotain. No, kuluttajillehan messut olikin suunnattu ja varmasti monet viihtyivät messuilla itseäni paremmin.Kauneusmessujen puoli oli varmasti kosmetiikkafriikille unelmaa, myynnissä oli valtavasti erilaisia tuotteita alehinnoin. Terveysmessuilla sai väisteillä parhaansa mukaan erilaisia myyntiedustajia, mutta toki sielläkin oli ihan hauskoja kojuja. 
 Kiva kuitenkin, että tämän kaltaisia tapahtumia järjestetään ja messut ovat siinä mielessä hyvä juttu, että ne voivat muuttaa muotoaan eri suuntiin joka kerralla. Jäin kuitenkin miettimään, mitä saisin irti messuista, jos olisin maksanut pääsylipun hinnan? Sain nimittäin kutsun ystävältäni. Joskus aiemmin pääsylippua vastaan sai naistenlehden ja ehkä muutamia kosmetiikkanäytteitä. Ilmaisjuttuja enemmän olisin kuitenkin enemmän fiilistelyä ja vähemmän myyntikojuja - puhumattakaan aggressiivisestä pakkomyyntipuheista - mutta ehkä se on sitten tätä päivää, että kuluttamisen ja ostamisen merkitys on niin suuri.

20.10.2012

Ne on neon

Syksy ja neulomisinnostus.
Aloittelin helpommasta päästä syyskuun puolella. Löysin Fidalta kerän neonkeltaista akryylilankaa (0,60€) ja mietin, mihin sitä voisi käyttää... koska olen tällä hetkellä hulluna kahden eri värisen langan yhdistelmiin, päädyin yhdistämään neoniin harmaata villalankaa, jota oli pieni jämäkerä jäljellä. Halusin tehdä jotain pientä, nopeaa ja helppoa... 

 Miten näitä nyt kutsuisi... ranteenlämmitin meets kynsikäs. Tosin nämä ovat pidemmät kuin ranteenlämmittimet ja kynsikkäissä on mielestäni aina ne puolikkaat sormiosat. Ihan sama, tämmöset nää nyt on.
Lopputulos on ihan hauska. Jälkeenpäin ajatellen olisin voinut tehdä nämä enemmän tumppumaisesti, nyt vain ompelin sivulta kiinni ja jätin peukulle oman aukon. En saanut neonlankaa kuvattua, mutta se on todella voimakkaan väristä. Neuloksesta tuli paksu, talvella näitä voisi käyttää sormikkaiden päällä. Ja nevermind the punoittavat nakkisormet, käytin eilen hiomakonetta kaverin kämpän remppahommissa, joten sormet ovat hieman turvoksissa. Noh, nakit ne nyt ovat muutenkin, mutta ehkä nämä neonkäsineasiat vievät huomion niistä pois, kjäh kjäh!

p.s. Arvostelijoille tiedoksi, olen neulomisasioissa edelleen ihan tosi noviisi. Intoa on, taitoa vasta harjoitellaan...

19.10.2012

Täydellistä talvitakkia etsimässä

Tähän blogiin päädytään tilastotietojen mukaan yllättävän monesti takkiasioissa. Mikäs sen mukavampaa, koska täällä tykätään takeista - periaatteessa. Takit ovat kiinnostava aihealue ja tykkään suunnitella takkeja, mutta itse en ole takki-ihminen. Kesällä en takkia käytä ollenkaan ja muut kaudet vedän mieluusti samoilla vanhoilla. En kuulu niihin, jotka hankkivat kaapit täyteen erilaisia takkeja, joita vaihdellaan fiilisten mukaan. Varmasti ihan kätevää, jos palttoille on tilaa eteisessä. 
kuvat Zalando.fi

Vuosien varrella olen huomannut, että yksi takki ei ehkä sittenkään riitä. On ihan kätevää olla rennompia ulkoilutakkeja ja sitten siistimpiä päällystakkeja. Eli käytännössä yksi molempia. Olisi myös kätsyä, jos takit olisivat vaikkapa mustia, mutta jostain syystä minulla ei ole ollut mustaa talvitakkia sitten lukiovuosien. Aijjoo, taisin vetää yläasteen- ja lukion hyvinkin pitkälti yhdellä samalla mustalla toppatakilla... mitä nyt siinä välissä käytin suvereenisti pilottia. Oh dear.
kuvat Zalando.fi

Lukion jälkeen siirryin aikuisten maailmaan ja hankin ensimmäisen villakangastakin. Se oli tummansininen duffeli, jota käytin taas seuraavat viisi vuotta, kunnes tympäännyin koko reuhkaan lopullisesti. Sitä seurasi todellinen rakkaustakki, musta-valkoinen kalanruotokuvioinen naisellinen takki, jota rakastin niin paljon, että käytin sen rikki. Ja sitten se Lindexin ohuttopattu, hieman parkamallinen kuparinhohtoinen takki, jota tuijottelen viiden vuoden jälkeen edelleen ihastuneena, vaikka se on aika nähty jo. Kolme vuotta sitten hankin punaisen villakangastakin, joka on kiva vieläkin, mutta... se on punainen. Olkoonkin kauden trendiväri, kaipaa kaiken skarppaavaa, mustaa talvipalttoota. Viime syksynä olin taas jälleen kerran takkiostoksilla ja ostin kevyen, taas parkamallisen toppiksen. Joo halvalla sain ja se on vähän nafti... tunnesiteeni siihen ovat vähäiset. Ja roikkuuhan vinttikomerossani vielä petroolinsininen vintagetekoturkki, joka on hemmetin kuuma ja haisee oudosti öljyltä sekä hirmupakkasilla hyväksi havaittu, miesten untsikka. Ruma, mutta lämmin ja mukava kuin makuupussi.
kuvat Bubbleroom.fi

Joka vuosi mietin myös täydellisen talvitakin ompelemista. Ajatella, saisi istuvan takin, joka näyttäisi juuri siltä miltä pitää. Mutta: 
  1. Villakankaat ovat kalliita. 
  2. Voi apua se vuorittaminen... 
  3. Joo kaupasta saa halvemmalla. Ehkä sitten ensi vuonna? 
kuvat Bubbleroom.fi

Syksyn takkivalikoimia tutkaillessani olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että kaikki kivat takit ovatkin yllättävän hintavia, joten lopulta kustannukset menevät aika lailla tasan niin itsetehdyn kuin ostetun välillä. Ja kun tekee itse, saa sellaisen kun haluaa! Joten eikun suunnittelemaan. Jos tämä prosessi etenee, lupaan raportoida siitä jatkossa! Kuvituksena erilaisia takkimalleja ja hauskoja yksityiskohtia, kuvat Zalando ja Bubbleroom.

17.10.2012

Mielikuvastoja, mainoslehtiä, inspiraatiomateriaaleja

Aloin viimein lukea Lontoosta tuotua ilmaisjakelulehteä ja jäin miettimään, mistäköhän kansikuvassa poseeraavan Sarahin mekko on kotoisin. Sama mekko tuli vastaan uudessa Olivia-lehdessä, Mulberryn mainoksessa.
Hauska mekko, tykkään yläosan leikkauksesta ja oranssista väristä. ES Magazine itsessään oli hauska lehti ja kansikuvan Sarahia on haastateltu kiinnostavaan juttuun nuorista lontoolaisista, jotka tekevät vähintään kahta duunia... trendikästä kuulkaas ja monen arkipäivää ihan Suomessakin.

Aasinsiltaa myöden päästäänkin itse asiaan: inspiroidun vieläkin kaikenmoisista esitteistä, joista monet muistuttavat nykyään lähestulkoon lehtimäisiä julkaisuja. Esitteiden kerääminen jäi päälle opiskeluvuosista, kun suunnitteluopettajamme kehotti keräilemään kiinnostavia, kauden mallistoa esitteleviä kuvastoja, lookbookkeja jne. - ja tietenkin säilyttämään parhaimmat.

Kymmenen vuotta sitten mallistoesitteet olivat juuri esitteitä, yksittäisiä postikortteja tai pieniä Lookbookeja - poikkeuksena Dieselin kaltaiset merkit, jotka toivat esille enemmän kokonaisempaa imagoa. Sittemmin näissäkin on trendi muuttunut: monet tietävät varmasti ne ihanat H&M:n mainoslehdet, joissa esitellään ovelasti kauden tulevaa mallistoa, tulevia yhteistyömallistoja, trendejä ja ajankohtaisia juttuja - ne muistuttavat jo muotilehtiä itsessään. Samantyyppisiä julkaisuja löytyy eri merkeiltä ja tavarataloiltakin, esimerkkeinä vaikka Monki, Marimekko ja Stockmann. Erityisesti juuri miestenvaatemallistoja tunnutaan esittelevän  aikakausilehtimäisellä tavalla. Tuodaan esille kokonaista elämäntyyliä, yrityksen ja malliston imagoa mukaellen tietenkin.

Kiinnostavimpia juttuja ovat yleensä vaikkapa yrityksen historiasta kertovat jutut. Tykkään myös kovasti konkreettisista kuvista toimistoista, työhuoneista ja tuotantotiloista. Parasta on, jos kuvissa näkyy vielä oikeita työntekijöitä. Mitään kriittistä journalismiahan näissä ei harrasteta, mutta parhaimmillaan niistä voi saada jotain uutta ajateltavaa itse yrityksestä tai tuotemerkistä. Esitteitä ja mainosmatskuja kannattaakin tarkastella itsessään, ensin visuaalisessa mielessä ja sitten (mielikuva)markkinointina.


 Marlboro Classics miestenvaatemalliston katalogit ovat yleensä ihan mielettömän hienoja. Niissä on upeita tunnelmia ja fiiliksiä, jotkut kuvat ovat jo enemmänkin taidetta. Marlboro-mies on komea ja karski seikkailija, joka tekee roadtrippejä ympäri jenkkilää, vierailee hämyisissä baareissa, soittaa kitaraa ja samoilee metsissä. Aika machoilua, mutta jollain tavalla aika hauskaa. Vetoaa varmasti niin perusjätkiin kuin pukumiehiinkin.

 Marc O'Polo katalogit ovat äärimmäisen kiinnostavia ja minimalistista estetiikka huokuvia. Tykkään niistä ihan älyttömästi, vaikka omalta tyyliltäni en minimalisti olekaan. Pidänkin kuvien, layoutin ja fonttien viimeistellystä estetiikasta - niissä myös luonnonmateriaalit tulevat hienosti esille.


 Joskus näistä mallistolehtisistä voi lukea juttuja, joihin ei ihan heti törmää muualla. Esimerkiksi Marc O'Polon ja Beckmanin muotoilukoulun yhteistyössä toteuttama kilpailu ja sen voittanut takki on todella hieno!

 Tykkään myös siitä, kuinka joku tietty väri kulkee eri matskuissa: näissä lehdissä ja esitteissä oranssia on käytetty tehostevärinä.
 Paul Smithin mallistoa esittelevissä korteissa oli hauska tekninen toteutus, sopivan simppeli, mutta toimii hienosti.
 Olen tottunut rahtaamaan esitteitä mukanani Helsingissä, joten ajattelin että Lontoossa niitä vasta onkin saatavilla. Oli yllättävää, miten vähän niitä kuitenkin näkyi - ja toisaalta en juuri kaupoissa pyörinyt.
 Topshopin lehti oli visuaalisesti herkullinen, trendikäs ja muodikas.

 Ja kattokaas tätä: me skandinaavit ollaan Lontoossa hip ja in!!! Siellä ne britit yrittävät matkia meidän kerrospukeutumistaitoja... hihih!  "Helsinki" muotikaupunkina silti vielä vähän huvittaa... mutta varmasti vielä tulevaisuudessa!

Esitehamstrailulleni on paljon naureskeltu ja kiroiltu, mutta toisaalta se on ilmainen harraste. Jotkut matskuista päätyvät leikekirjoihin ja luonnoslehtiöihin, toiset arkistojen aarteiksi ja jotkut sitten aikanaan lehtikeräykseen. Myönnettäköön, että olen saattanut ehkä hakea joskus useammankin esitteen jonkun hienon kuvan vuoksi. Esitteet ovat kuitenkin inspiroivia ja visuaalista herkkua esteetikolle: kaikkea ei tarvitse omistaa itse, voi vaan nauttia niiden kuvista.

16.10.2012

Marimekon uudet kuviot

Kävelin Itiksessä Marimekon liikkeen ohitse ja yllätyin iloisesti: remontissa olevan liikekeskuksen uusi Marimekko-myymälä näytti jotenkin uudenlaiselta ja raikkaalta. Fiilis vahvisti ajatuksiani siitä, että Marimekolla puhaltavat, ainakin visuaalisessa mielessä, uudet tuulet.
Marimekko esittäytyi ensimmäistä kertaa New Yorkin muotiviikoilla viime kuussa. Kuvat ja videomateriaalit näytöksestä toivat esiin uudenlaista Marimekkoa, astetta trendikkäämpää ja modernimpaa, kuitenkin merkin vahvaa alkuperäishenkeä unohtamatta: linjaus on marimekkomaisen pelkistetty ja värikäs.


Marimekko sai kiitosta värikkyydestään, mutta myös mallicastingistaan ja äärimmäisen hieno veto oli pestata itsensä Carmen Dell'Orefice esittelemään Mari-muotia. Upea daami kertakaikkiaan, mutta hienointa oli nähdä miten hyvin Carmen sopi Marimekkoihin!
kuva
Täytyy sanoa, olen vaikuttunut ensi kesän mallistosta. Se näyttää todella herkulliselta ja sisältää yksi toisensa jälkeen himottavampaa kolttua! Värikkyys, linjakkuus ja isot korut yhdistettyinä Converse-yhteistyötennareihin luo mielikuvaa hauskasti pukeutuvasta, iloisesti maailmannaisesta, jossa on sopivasti hipahtavaa boheemitaiteilijaa.

kuvat
Ensi kesää odotellessa ei tarvitse tyytyä yhtään vähempään, koska myös tämä syksy näyttää hyvältä. Erityisesti tykkään Satu Maarasen suunnittelemista kuoseista ja vaatteista, Maaranen tuntuu olevan oivallinen nimi Marimekon suunnittelijarivistöön. Diggailen myös Noora Niinikosken juttuja ja ihastelen Tuula Pöyhösen oranssia takkia - nam!

Marimekko tuntuu viimeinkin toipuneen Samu-Jussi Kosken lähdöstä ja omistajanvaihdoksista. Toki kaikki eivät uudistuksista tykkää, mutta eteenpäin on silti katsottava- ja mentävä!

P.S. Ensi viikolla vietetään Marimekon Ysmyjä! 24.-27./28.10. 2012 Marimekon tehtaanmyymälöissä.