Vierailin sunnuntaina iloveme-messuilla. Messukeskukseen oli koottu niin muoti-, kauneus-, terveys- kuin häät- ja kulta/hopea/kello-messutkin. Itseäni kiinnosti ensisijaisesti muotimessut ja suuntasimmekin ystävän kanssa ensimmäisenä Muoti 2012-2013 näytökseen.
Näytös koostui 22:sta sisääntulosta, mukana oli lähinnä käyttövaatemuotia niin Suomesta kuin muualtakin. Harmillista kyllä, näytöksen 5 sisääntuloa tulivat turkistuottajilta ja turkisasusteilla oli somistettu muutamaa muutakin sisääntuloa - tai sitten ainakin valittu joka toiseltä merkiltä vaatteet, joissa oli vähänkin jotain turkiksiin viittaavaa. Ystäväni lähti jo näytöksen alussa pois, koska ei halunnut nähdä enempää turkkeja, enkä niitä olisi kyllä halunnut nähdä itsekään. Näytöksestä jäi kaikkiaan ikävä fiilis, sellainen "sponsored by turkistuottajat". Sen enempää asiasta saarnaamatta tai kantaaottamatta: sori, mutta meitsi ei diggaa yhtään.
Näytöksessä oli kuitenkin kiinnostavia sisääntuloja, mm. Nanson Katri Niskasen ja Anna Ruohosen kanssa tehdyt yhteistyömallistot, Kultainen vaatepuu -palkinnon voittaja Samuji sekä Suomen Messujen järjestämän "Vuoden nuori suunnittelija" -kilpailun tämänvuotinen voittaja, Ilona Hackenberg :
Voittajatyö Never never leikittelee ja liioittelee lapsellisilla ja värikkäillä kuoseilla, sekä kuvastaa kaipuuta lapsuuteen. Kilpailun tehtävänanto oli suunnitella asu 18-vuotiaalle nuorelle ja Hackenbergia kiiteltiin mm. oman kädenjäljen näkymisestä itse työssä. (lähde)
Vuoden nuoren suunnittelijan messuosasto.
En oikein tiedä miksi, mutta jotenkin muotinäytös latisti fiilareita sen verran, etten oikein jaksanut innostua enää itse messuista. Kivoja juttuja kuitenkin tuli bongailtua, vaikka tapahtumana muotimessut onkin muuttanut muotoaan hurjasti.
hauskoja puukkareita
Lumoan-merkin soma osasto
Aki Choklatin osasto oli visuaalisesti hieno!
... ja mitä kenkiä! Miesten sulkakengät ovat aika villit, teräväkärkiset avokkaat ottaisin heti omaan käyttöön.
Samujin tunnelmallinen vitriini oli hauska ilmestys
Hääpukuäänestyksen numero seiskassa oli helma ihanaa pilkkutylliä!
En ole mielestäni erityisen muutosvastarintainen, mutta joskus ennen muotimessut olivat oikeasti tapahtuma, jossa esiteltiin kattavasti tulevaa muotia, pukeutumista, kenkiä, asusteita ja niihin liittyviä asioita. Messuosastoilla pääsi katselemaan ja fiilistelemään itse tuotteita, toiset messuosastot olivat itsessään erittäin mageita kohtaamispaikkoja, joissa ehkä otettiin lasit kuohuvaa ja hengailtiin tai tutustuttiin tuotteen tekijöihin tai edustajiin. Nyt messut muistuttivat design marketia, osastot olivat vaihtuneet myyntiständeihin. En valitettavasti jaksanut kiertää kaikkia kojuja ja osastoja ajatuksella, saati sitten keskittyä esillä olleisiin juttuihin, kun suurimmassa osassa itse messuja tuli fiilis, että nyt on pakko ostaa jotain. No, kuluttajillehan messut olikin suunnattu ja varmasti monet viihtyivät messuilla itseäni paremmin.Kauneusmessujen puoli oli varmasti kosmetiikkafriikille unelmaa, myynnissä oli valtavasti erilaisia tuotteita alehinnoin. Terveysmessuilla sai väisteillä parhaansa mukaan erilaisia myyntiedustajia, mutta toki sielläkin oli ihan hauskoja kojuja.
Kiva kuitenkin, että tämän kaltaisia tapahtumia järjestetään ja messut ovat siinä mielessä hyvä juttu, että ne voivat muuttaa muotoaan eri suuntiin joka kerralla. Jäin kuitenkin miettimään, mitä saisin irti messuista, jos olisin maksanut pääsylipun hinnan? Sain nimittäin kutsun ystävältäni. Joskus aiemmin pääsylippua vastaan sai naistenlehden ja ehkä muutamia kosmetiikkanäytteitä. Ilmaisjuttuja enemmän olisin kuitenkin enemmän fiilistelyä ja vähemmän myyntikojuja - puhumattakaan aggressiivisestä pakkomyyntipuheista - mutta ehkä se on sitten tätä päivää, että kuluttamisen ja ostamisen merkitys on niin suuri.
Kiva kuitenkin, että tämän kaltaisia tapahtumia järjestetään ja messut ovat siinä mielessä hyvä juttu, että ne voivat muuttaa muotoaan eri suuntiin joka kerralla. Jäin kuitenkin miettimään, mitä saisin irti messuista, jos olisin maksanut pääsylipun hinnan? Sain nimittäin kutsun ystävältäni. Joskus aiemmin pääsylippua vastaan sai naistenlehden ja ehkä muutamia kosmetiikkanäytteitä. Ilmaisjuttuja enemmän olisin kuitenkin enemmän fiilistelyä ja vähemmän myyntikojuja - puhumattakaan aggressiivisestä pakkomyyntipuheista - mutta ehkä se on sitten tätä päivää, että kuluttamisen ja ostamisen merkitys on niin suuri.
2 kommenttia:
Kiitos messureportaashista!
Mulle jäi Habitaresta jäi vähän sama fiilis. En tiedä vaikuttaako yleinen taloustilanne vai onko messut ylipäätään muuttaneet luonnettaan. Ymmärrän toki että vaikeina aikoina on tehostettava myyntiä ja varmasti tietyn tyyppiset tuotteet voivat myydä messuilla ihan kivastikin, mutta jotenkin juuri mainitsemasi pakkomyynti ja tyrkytys vähän latistaa tunnelmaa ja vaikuttaa negatiivisesti ko. yrityksestä muodostuvaan mielikuvaan.
Messut vaatii yrityksiltä aina taloudellista ja ajallista panostusta joten onko vaivan väärtti lähteä messuille ja esitellä samoja tuotteita mitä löytyy muutaman kilometrin päästä yrityksen omasta kaupasta?
Minulle messut käsietteenä merkitsee tapahtumafoorumia jossa ensisijaisena tavoitteena on esittäytyminen ja tunnetuksi tekeminen.
Oma motiivini messukäynneille on, että sielä pääsee näkemään UUTTA, tapaamaan mielenkiintoisia ihmisiä ja ehkä bongaamaan muutaman uuden kiinnostavan yrityksen.
Jäinkin miettimään kirjoituksesi jälkeen minkälaisen messuosaston pykäisin jos itse olisin oman (kuvtitteellisen) yritykseni kanssa esillä noilla kinkereillä?
Ainakin panostaisin isosti messuosastoon. Se olisi kaiken lähtökohta. Konsepti. Sen pitäisi olla visuaalisesti kiinnostava kokonaisuus, erilainen, raikas ja KUTSUVA. Ehkä se voisi olla jopa vähän outo ja yllättäväkin. Sitten tietysti tuotteet hyvin esille. Mieluummin väljästi kuin varastomyyntityyppisesti. Ja sitten sielä pitäisi olla kaikkea kivaa, ja HYVÄT TARJOILUT ja hyvä meininki niin että kaikki haluais vaan jäädä sinne viihtymään rundattuaan jalkansa uuvuksiin. Niin että sitten kun ihmiset lähtis eteenpäin ne olis hyvällä tuulella ja inspiroituneita.
Jonkin sortin huvikumpu kai siis?! :)
Jep, ajat muuttuu ja meiningit muuttuu, mutta on se silti jotenkin harmillista että myyminen itsessään on se juttu. Huvikumpumainen messuosasto kuulostaa äärettömän hyvältä ja skumppaa ja pientä naposteltavaa olisi tosi kiva tarjoilla :D Jos tyypit viihtyy niin varmasti myös tuotteesta ja imagosta rakennettu positiivinen mielikuva jatkais myytiä itsessään.
Toki aloittelevalle yritykselle voi olla tärkeääkin, että saa tuotteitaan "maailmalle" ja monet pienet, itsenäiset merkit eivät tuollaista tuputtamista harrastaneetkaan.
Pahimpia pakkomyyjiä olivat erilaiset kuntosalit... huh huh!
Lähetä kommentti