Tähän blogiin päädytään tilastotietojen mukaan yllättävän monesti takkiasioissa. Mikäs sen mukavampaa, koska täällä tykätään takeista - periaatteessa. Takit ovat kiinnostava aihealue ja tykkään suunnitella takkeja, mutta itse en ole takki-ihminen. Kesällä en takkia käytä ollenkaan ja muut kaudet vedän mieluusti samoilla vanhoilla. En kuulu niihin, jotka hankkivat kaapit täyteen erilaisia takkeja, joita vaihdellaan fiilisten mukaan. Varmasti ihan kätevää, jos palttoille on tilaa eteisessä.
 |
| kuvat Zalando.fi |
Vuosien varrella olen huomannut, että yksi takki ei ehkä sittenkään riitä. On ihan kätevää olla rennompia ulkoilutakkeja ja sitten siistimpiä päällystakkeja. Eli käytännössä yksi molempia. Olisi myös kätsyä, jos takit olisivat vaikkapa mustia, mutta jostain syystä minulla ei ole ollut mustaa talvitakkia sitten lukiovuosien. Aijjoo, taisin vetää yläasteen- ja lukion hyvinkin pitkälti yhdellä samalla mustalla toppatakilla... mitä nyt siinä välissä käytin suvereenisti pilottia. Oh dear.
 |
| kuvat Zalando.fi |
Lukion jälkeen siirryin aikuisten maailmaan ja hankin ensimmäisen villakangastakin. Se oli tummansininen duffeli, jota käytin taas seuraavat viisi vuotta, kunnes tympäännyin koko reuhkaan lopullisesti. Sitä seurasi todellinen rakkaustakki, musta-valkoinen kalanruotokuvioinen naisellinen takki, jota rakastin niin paljon, että käytin sen rikki. Ja sitten se Lindexin ohuttopattu, hieman parkamallinen kuparinhohtoinen takki, jota tuijottelen viiden vuoden jälkeen edelleen ihastuneena, vaikka se on aika nähty jo. Kolme vuotta sitten hankin punaisen villakangastakin, joka on kiva vieläkin, mutta... se on punainen. Olkoonkin kauden trendiväri, kaipaa kaiken skarppaavaa, mustaa talvipalttoota. Viime syksynä olin taas jälleen kerran takkiostoksilla ja ostin kevyen, taas parkamallisen toppiksen. Joo halvalla sain ja se on vähän nafti... tunnesiteeni siihen ovat vähäiset. Ja roikkuuhan vinttikomerossani vielä petroolinsininen vintagetekoturkki, joka on hemmetin kuuma ja haisee oudosti öljyltä sekä hirmupakkasilla hyväksi havaittu, miesten untsikka. Ruma, mutta lämmin ja mukava kuin makuupussi.
 |
| kuvat Bubbleroom.fi |
Joka vuosi mietin myös täydellisen talvitakin ompelemista. Ajatella, saisi istuvan takin, joka näyttäisi juuri siltä miltä pitää. Mutta:
- Villakankaat ovat kalliita.
- Voi apua se vuorittaminen...
- Joo kaupasta saa halvemmalla. Ehkä sitten ensi vuonna?
 |
| kuvat Bubbleroom.fi |
Syksyn takkivalikoimia tutkaillessani olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että kaikki kivat takit ovatkin yllättävän hintavia, joten lopulta kustannukset menevät aika lailla tasan niin itsetehdyn kuin ostetun välillä. Ja kun tekee itse, saa sellaisen kun haluaa! Joten eikun suunnittelemaan. Jos tämä prosessi etenee, lupaan raportoida siitä jatkossa! Kuvituksena erilaisia takkimalleja ja hauskoja yksityiskohtia, kuvat Zalando ja Bubbleroom.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti