The appeal of Frida

Helsingissä tuiskuttaa parasta aikaa lunta ja eilisestä lähtien musta marraskuu alkoi taittua valkeaksi. Jouluun on aikaa enää muutama viikko ja koko vuosikin alkaa olla enää yhtä kuukautta vajaa.

Upeat DV Modessa ilmestyneet Fredrik Wannerstedtin kuvat henkivät fridakahlomaista tunnelmaa ja sopivat värikylläisyytensä vuoksi aivan loistavasti tähän aikaan vuodesta. Kuvissa on herkullinen, aistikas fiilis ja ne hehkuvat tropiikin kuumuutta - jotain utopistista olotilaa siis.

 kuvat: Fredrik Wannerstedt

malli: Åsa Engström

tyyli: Mona Norremo

meikki: Sandra Öjeland

lavasteiden stailaus: Anton Thorsson

kuvalähde Fashion gone rogue

Marraskuun kivoja juttuja

Muutamia kivoja juttuja viime päiviltä...

Aiemmin syksyllä kokosin yhteen käyttämättömiksi jääneitä lankoja ja kysyin äidiltä, haluaisiko hän tehdä minulle torkkupeiton. Äiti on tehnyt erilaisten villalankojen jämistä torkkupeittoja, ensimmäinen peitto syntyi hänen ollessaan työtön joskus 90-luvun lopulla. Nyt äiskä on pitkällä sairaslomalla ja kaipailee aina välillä puuhailtavaa, joten tuumasta toimeen.

Olin sisustusblogeissa ihastellut harmonisia torkkupeittoja ja päädyin kelta-harmaa-musta-valkoisen yhdistelmään, koska olin joskus ostanut erän kirkkaan keltaisia lankoja ja ne olivat sittenkin jääneet käyttämättä. Kokosimme yhteen kaikkia skaalaan sopivia jämälankoja ja ostimme muutaman kerän lisää. Lopputuloksen sain tällä viikolla ja se on juuri sellainen kun toivoinkin.

 Peitto koostuu paloista ja annoin vapaat kädet neulospintojen suhteen. Ohuempia lankoja hyödynnettiin yhdistelemällä niitä johonkin toiseen lankaan. Peitosta tuli iso ja löysä neulos venyy ihanasti entisestään. Se on myös erittäin lämmin. Harmaat langat ovat mummolan lampaiden villoista tehtyjä ja haisivat edelleen niin voimakkaasti lampaalta, mummolalta ja lapsuudelta, että minulta saattoi päästä vähän itku...

 Noh, eihän tuo väritys sovi tähän kämppään yhtään, mutta ehkä sitten uuteen kotiin. No, käyttöönhän se on tarkoitettukin. 

(ja ihanaa että nyt on se aika vuodesta, jolloin voi valittaa ettei valo riitä kuvaukseen... ei riitä joo eikä näin jälkikäteen ajateltuna inspiraatio asetella peittoa nätimmin...)

 Poikkesin Putingin ystävämyynneissä keskiviikkona ja ostin vinon pinon kortteja. Osa kuvituksista oli niin kivoja, että tekisi mieli laittaa kehyksiin... Ainakin Lontoo-kortin ajattelin kehystää: ihanaihana Lontoo, black cab ja kissa katolla!

Muumi-muistikirja äidiltä, oli löytänyt jostain poistomyynnistä jee! Iso muistikirja on Tigerista 3€ ja samoin myös tuo mustakantinen (2€), jossa on värikkäät sivut!

Nyt vetäydyn nauttimaan viikonlopusta työviikon päätteeksi, have fun!

Putingin ystävämyynnit

Suosittelen lämpimästi Putingin ystävämyyntejä kaikille ihanista paperituotteista innostuville. Hinnat ovat edullisia ja valikoimissa on tuotteita, joita ei välttämättä löydy muista kaupoista. Itse kävin tuolla viimeks pari vuotta sitten ja hankin joululahjoja ja vinon pinon kortteja. Se oli oikeastaan aika kätsyä, oli aina onnittelukortteja eri tilanteisiin valmiina. Korttien lisäksi myynnissä oli paljon erilaisia kalentereita, muistikirjoja, palapelejä, papereita, valokuvakehyksiä, julisteita, askartelutarvikkeita ja leluja. Hyviä joululahjavinkkejä!!!

Raanu, Kultakero ja Vanhakaupunki

Aiemmin syksyllä puhuin raanu-innostuksestani ja esittelin kirppikseltä tehdyn raanulöydön. Nyt olen ihan hurahtanut Marimekon tämän Joulun kausituotteisiin, Raanua kun löytyy sieltäkin.

Sanna Annukan "Raanu" on IHANA. Haluan vuorata kotini tällä kuosilla. Paitsi että himoitsen myös...

... upeaa Lappi-henkistä Kultakeroa. Sanna Annukkaa sekin. Eikä siinä vielä kaikki...

... halua myös Vanhakaupunkia! Sanna Annukan hattutemppukuoseissa on ihanan seitkytlukulainen fiilis, folklorea modernilla tvistillä. Oheistuotteet ovat myös erittäin haluttavia.

 Tiskirättejä eli hienommin keittiöliinoja. Toi hauki on hauska!

 Keittiöpyyhkeitä - tosin kuka näin hienoja raaskii käyttää?

Lapsena tällaisesta peltipurkista olisi saanut kodin jollekin pienellä nukelle. 

Onnistuneita ja uudennäköisiä kuoseja siis Sanna Annukalta, pisteet kotiin myös Marimekolle. Ihan kaikkea näitä ei nyt vaan voi saada, mutta jotain pientä tästä "sarjasta" olisi kiva saada.

Kuvat Marimekko.

Tuntuu kuin siitä ikuisuus olisi, vaikka vain viisi vuotta kulunut on

Aloitin Blandad.-blogin tasan viisi vuotta sitten, 18.11.2007. Olen luonnehtinut blogiani itsetutkiskeluprosessiksi, sittemmin päiväkirjan ja luonnoskirjan välimaastossa kulkevaksi asiaksi, johon kirjoittelen asioista joita koen, näen, tunnen ja fiilistelen. Alussa minulla oli ajatuksena, että blogini olisi enemmän portfolion tyylinen paikka, mutta sittemmin laajensin aihealuetta sujuvasti vähän kaikkeen muuhunkin. Blogin nimen nappasin ruotsinsanakirjasta, pidin sen kirjoitusasusta ja siitä miltä se tuntuu lausuttuna. Lisäksi se kuvasti - ja kuvastaa edelleen - erittäin hyvin sitä mistä halusin bloggailla eli sekalaisesti vähän kaikesta.

Innostuin blogeista Niinan blogin kautta, olemme lapsuusaikaisia tuttuja. Olin päässyt tuolloin NRJ Fashion Awards-kilpailussa finaaliin ja homma televisioitiin. Niina näki minut telkkarissa ja otti yhteyttä Facebookin kautta. Hän päätyi kirjoittamaan minusta pienen jutun blogiinsa, joka oli aika imartelevaa, vaikka itse kilpailussa en palkintosijoille sijoittunutkaan.

Viisi vuotta sitten olin juuri valmistumassa Taiteen maisteriksi, virallinen päivä taitaa olla 22.11. Olin muuttanut opiskelupaikkakunnaltani Rovaniemeltä Helsinkiin kesäkuussa 2006. Ensimmäisen Helsingin vuoden tein gradua, joka saatiinkin tarkastukseen alkukesästä '07. Tarvitsin nopeasti töitä ja päädyin siivoamaan viiden kuukauden ajan. Blogin alkumetreillä elämässäni oli käynnissä paljon asioita: NRJ finaali, valmistuminen ja duunipaikan vaihto. Irtisanouduin siivoojahommasta ja pari päivää myöhemmin aloitin uuden työn myyjänä. Takaraivossa poltteli kuitenkin ajatus työharjoittelun suorittamisesta ja kun määräaikainen työsuhde päättyi helmikuussa '08, jäin työttömäksi ja aloin etsiä työharjoittelupaikkaa. Jälkeenpäin ajatellen halusin selvästi pitää vähän lomaa ja työharjoittelun aloitinkin vasta elokuussa.Työharjoittelu oli äärimmäisen hyvä kokemus, mutta aloin kyseenalaistamaan valtavasti sitä mitä oikeastaan halusinkaan tehdä tulevaisuudessa. Tuntui ettei minulla ole selvää suuntaa mitä kohti pyrkiä. Edessä oli pitkä etsikkoaika. Vuosi 2009 oli erilaisten elämänprosessien aikaa, kun taas 2010 oli monien hauskojen projektien, tapahtumien ja bileiden aikaa. Viimeiset pari vuotta on mennyt kaikkien näiden yhdistelmässä, mutta olen tehnyt myös paljon erilaisia pätkäduuneja. Olen kasvanut ihmisenä, mutta myös vanhentunut vakavien asioiden äärellä. 

Jos viisi vuotta sitten olisin nähnyt kristallipallosta mitä tulevan pitää, olisin varmasti ollut hieman järkyttynyt siitä, kuinka epävakaata elämä on osittain edelleen. Työkuviot eivät ole loksahtaneet paikoilleen. Parisuhdemielessä viisi vuotta sitten surin päättynyttä ihmissuhdetta, joka oikeastaan vasta avasi tietä muille jutuille ja varmasti myös tälle nykyiselle. Viidessä vuodessa en siis löytänyt vakituista duunipaikkaa, mutta löysin rinnalleni ihmisen, jonka kanssa kulkea elämässä eteenpäin. Uskon että pettymyksen rinnalla olisin kuitenkin iloinnut kaikista tulevista hyvistä jutuista ja ollut itsestäni myös ylpeä.

Itseprosessointi jatkuu ja blogista on tullut tätä nykyä ehkä enemmän sellainen, kuin aluksi ajattelin sen olevan. Parasta bloggausharrastuksessa ovat sitä kautta syntyneet ystävyyssuhteet. Kiire syö bloggausintoa, nykyään haluan keskittyä postailemaan niistä jutuista, jotka tuntuvat tärkeiltä. Olen ylpeä siitä, että blogini on omannäköiseni ja omanlaiseni paikka, eikä se soljahda tiettyyn kategoriaan: tämä ei ole muotiblogi, ei sisustus-, käsityö-, kirppis-, kirjallisuus-, lifestyle-, tai inspiraatioblogi, vaan jotain vähän siltä väliltä.

Onnea mun blogi, onnea mä! Me ollaan hyvä tiimi, yhdessä.

Kuvituksena bannereita vuosien varrelta sekä blogissa nähtyjä kuvia asioista joista tykkään, edelleen.

Terapianeuleita

Olen koko syksyn ajan käynyt aina parin viikon välein ompeluseurassa eli lähinnä neulomassa lähialueen kuppiloissa vaihtuvalla kokoonpanolla. Hauskaa toimintaa ja todella rentouttavaa, suosittelen! Koko ajan on siis jotain pientä neuleasiaa tekeillä ja kesken. Välillä aloitan jotain, jätän sen joksikin aikaa sivuun ja aloitan ehkä jotain uutta. Ehdin jo aloittaa astetta pitkäjänteisempää neuletyötä, mutta se jääköön vähän muhimaan. 

Parin viime viikon ajan neulomishommat ovat vain kiihtyneet, koska kaipaan rauhoittavaa toimintaa kaiken stressailun lisäksi. Nämä ovatkin siis enemmän sellaisia terapiatöitä, eivätkä niinkään käsityötaidon mestarinäytteitä.

 

Neulekaulureita olen tehnyt useita ja aina tällä samalla tavalla, ainaoikeaa vain pötkönä ja sitten yhdistetään joko ommellen tai virkkaamalla. Tämä sai alkunsa pahassa stressiahdistuksessa ja halusin samalla tehdä jotain jämälangoista. Korallinen lanka on huovuttuvaa lankaa, täyttä villaa ja olin tehnyt siitä jo aiemmin kaulurin, johon en ollut tyytyväinen. Niinpä purin koko homman ja hyödynsin langan tähän. Korallin langan kaveriksi laitoin harmaata, ohutta alpakkalankaa ja Novitan valkoista Kide-lankaa, jossa on paljetteja seassa. Olin tosi tyytyväinen tähän kombinaatioon, kunnes tajusin että se Kide-lankahan loppuu kesken. Kidettä oli saatavilla viime vuonna, mutta sitten se yhtäkkiä katosi (myytiin loppuun?). Nyt kaupoissa olevat paljettilangat ovat paljon paksumpia, villaisempia ja paljetit tuntuvat himmeämmiltä. Harmitti ihan hirveästi ja mietin pitkään, millä voisin korvata sen. Olin jo päättänyt laittaa työn sivuun, kun löysin jämälangoista pienen kerän pehmeää beigeä lankaa. Muistelisin että se on joko jotain bambukuituista lankaa tai vastaavasti jotain luksuslankaa (silkkivillaa), mutta koska tässä oli jo pehmeitä ja hyvälaatuisia lankoja mukana, ajattelin kokeilla. Sävyeroa langoilla toki on ja se näkyy, mutta tykkäsin lopputuloksesta. Neuloksesta tuli paksua ja tukevaa, mutta samalla tosi pehmoista.

Tein myös itselleni neulepannan. Neulepantoja tein viime vuonna joululahjoiksi useita, mutta halusin nyt itselleni hieman isomman ja leveämmän version. Ja koska olen ihan sekaisin kahden tai useamman langan yhdistämisen ilosta, tein tämän mustalla ja valkoisella, käyttäen 1x1 resoria. 

Vaikka nämä nyt ovatkin tällaisia tosi helppoja juttuja ja melkeinpä hävettää edes esitellä näitä, olen kuitenkin vähän ylpeä itsestäni. Vuosikausia inhosin neuletöitä, vaikka samalla olen aina rakastanut neuleita. Nyt huomaan kehittyväni vähän kerrallaan.

Huippis huipentuu pian!

Syksyn yksi parhaimmista tosi-tv -sarjoista on ollut viides Suomen Huippumalli haussa -kausi. Tuntuu, että viimeinkin ohjelma on kohonnut arvoiselleen tasolla ja mukana on ollut todella potentiaalisia mallikokelaita. Sarjassa ollaan jo edetty melkein loppuun asti, voittaja ratkeaa viikon päästä maanantaina, 19.11.

Oma suosikkini on ollut alusta asti Matleena. Ihana, järjettömän kaunis, naisellinen ja älykäs tyttö. Matleenan voittomahdollisuuksista en tiedä, tuomaristo kun tuntuu olevan kahta mieltä Matleenan sporttisesta kropasta, mutta huippumalliainesta ehdottomasti. Hänenlaisiaan roolimalleja toivoisin (nuorille) naisille lisää: tervehenkisiä, fiksuja ja kauniita.  Itse lykkäisin Matleenan jenkkimarkkinoille kokeilemaan onneaan, brookeshieldsmäisyys voisi olla siellä kova sana ja muutenkin Matun "all-american-girl" -kauneus. Paras kehityskaari on kuitenkin Merillä, joka on hyvin mielenkiintoinen ja erittäin potentiaalinen catwalk-kasvo. Kärkikolmikon kolmas, Polina, on eksoottisen kaunis, mutta sarjassa tytöstä on tehty aikamoinen mean girl.

Tehtävät ovat olleet astetta aiempaa kiinnostavampia, vaikka jäinkin pohtimaan Keniassa Fidan kanssa yhteistyössä toteutettua mainoskuvakampanjaa. Jakso oli hyvin sentimentaalinen, kuvat upeasti toteutettuja ja tytöt tuntuivat nauttivan olostaan ja arvostavan saamansa kokemusta. Niin paljon kuin Fidalla olen itsekin asioinut vuosien varrella (ja tulen asioimaan), mietin kuitenkin myymälöiden entistä kalliimpaa hinnoittelua ja korkean profiilin mainoskampanjan suhdetta. Tuotteet tulevat kuitenkin myymälöihin lahjoituksina, mutta ovat toisinaan yhtä kalliita kuin uutena kaupassa... tälloin tulee fiilis taloudellisen voiton tavoittelusta ja liiketoiminnan kasvattamisesta. Siihen kun lätkäistään vielä hyväntekeväisyysleima päälle, on kuluttajan fiilis hieman ristiriitainen. Lahjoitukset ovat hyvä juttu, mutta toivoisin myös tietynlaista hyväntekeväisyysajattelua myös kuluttajaa kohtaan. Fidalla taidetaankin kosiskella uutta, ostovoimaisempaa ja trendikkäämpää asiakaskuntaa?

Odotan kuitenkin mielenkiinnolla uutta Huippiksen voittajaa, ehkä enemmän kuin aiempina kausina. Töitä onneksi riittää myös muillekin tytöille ja todellisia voittajia ovat monesti ne, jotka eivät itse kisaa voittaneet. Itseäni on ilahduttanut suuresti, että aiemmissa kausissa olleet suosikkini Anna ja Saara ovat menestyneet upeasti ilman huippis-titteliäkin. Hähäh, hate to say I told you so!

kuvat Nelonen

Marraskuu, maanantai ja vapaapäivä

Marraskuu alkoi ja aloitin myös uudessa työssä.

Neljäs työpaikka tänä vuonna, voin sanoa että nämä pätkäduunit alkavat jo vähän väsyttää. Mutta minkäs teet, rahaa tarvitaan ja muuttaakin pitää, joten tuli taas sellainen pakkotilanne, että "otan sitä mitä saan ja mahdollisimman nopeasti". Kaupanalalla taas ollaan, mutta vaihdoin sentään yritystä. Teen nyt pääsääntöisesti aamuvuoroa - aikaista aamuvuoroa - ja olen ollut todella väsyksissä iltapäivisin. Itse duuni on aika iisiä ja työpaikka vaikuttaa ihan mukavalta. Ainakin jää omaa aikaa, hoitaa asioita ja tehdä vähän mielekkäämpiäkin juttuja työn ohella.

Viime maanantaina olin pukemassa muotinäytöksessä, joka järjestettiin eduskuntatalossa. Hauska ja tärkeä tempaus erikoisissa puitteissa. Näytöksessä olleet vaatteet olivat hienoja ja oli kiinnostavaa päästä hiplailemaan niiden yksityiskohtia. Pehmeitä euleita, skarppeja villakangastakkeja, ohuita ja kauniisti laskeutuvia silkkikankaita, käsin maalattuja yksityiskohtia, niittejä, nahkaa, käsintyöstettyjä yksityiskohtia. Osa vaatemerkeistä oli itselleni täysin tuntemattomia, mutta positiivisia uusia tuttavuuksia.

Yks rakeinen kännykkäkuva löytyi kamerasta... jälkeenpäin ajatellen harmi sinänsä, koska osa vaatteista oli tosi mageita, niitä olisi voinut esitellä enemmänkin täällä blogissa. Mutta eipä siellä tosiaan paljon ehtinyt hengailemaan.

Muutoin viikko menikin sitten uuteen päivärytmiin ja duunipaikkaan opetellessa. Lauantaina oli pyhä ja lähdettiin tyttöjen kanssa Nenäpäivä-kirppikselle Nosturiin. Taisin olla ankeaa kirppisseuraa, koska sivalsin tympeitä kommentteja "etsä tarvii tota", mutta lopulta päädyin kuitenkin ostamaan jotain itsellenikin.

Neuleliivi ja laukku kuin suoraan humanistisen tiedekunnan opiskelijan vaatekaapista. Tosin siellä opiskelevat taitavat nykyisin olla paljon trendikkäämpiä... Molemmista maksoin kolme euroa kipale. Etnolaukku on juuri sellainen, mitä etsiskelin viime kesänä. Kesä meni, syksy tuli... no ainakin ensi kesäksi on laukku valmiina! Neuleliivin oli omin kätösin neulonut sitä kaupitelleen tytön mummo ja minullahan on soft spot kaikenlaisille mummoasioille. Väri on tosi kaunis tummanpunainen, ei oikeastaan noin viininpunainen mitä kuvassa. Ihana ja lämmin kotoiluvaate. Napit ajattelin ensin vaihtaa, mutta ne voisi myös irrottaa, koska neule on parhaimmillaan aukinaisena.

Nyt jatkan aamukahvittelua, koska tänään on maanantai JA vapaapäivä! Mukavaa viikkoa, palataan pian.