Aloitin Blandad.-blogin tasan viisi vuotta sitten, 18.11.2007. Olen luonnehtinut blogiani itsetutkiskeluprosessiksi, sittemmin päiväkirjan ja luonnoskirjan välimaastossa kulkevaksi asiaksi, johon kirjoittelen asioista joita koen, näen, tunnen ja fiilistelen. Alussa minulla oli ajatuksena, että blogini olisi enemmän portfolion tyylinen paikka, mutta sittemmin laajensin aihealuetta sujuvasti vähän kaikkeen muuhunkin. Blogin nimen nappasin ruotsinsanakirjasta, pidin sen kirjoitusasusta ja siitä miltä se tuntuu lausuttuna. Lisäksi se kuvasti - ja kuvastaa edelleen - erittäin hyvin sitä mistä halusin bloggailla eli sekalaisesti vähän kaikesta.

Innostuin blogeista Niinan blogin kautta, olemme lapsuusaikaisia tuttuja. Olin päässyt tuolloin NRJ Fashion Awards-kilpailussa finaaliin ja homma televisioitiin. Niina näki minut telkkarissa ja otti yhteyttä Facebookin kautta. Hän päätyi kirjoittamaan minusta pienen jutun blogiinsa, joka oli aika imartelevaa, vaikka itse kilpailussa en palkintosijoille sijoittunutkaan.

Viisi vuotta sitten olin juuri valmistumassa Taiteen maisteriksi, virallinen päivä taitaa olla 22.11. Olin muuttanut opiskelupaikkakunnaltani Rovaniemeltä Helsinkiin kesäkuussa 2006. Ensimmäisen Helsingin vuoden tein gradua, joka saatiinkin tarkastukseen alkukesästä '07. Tarvitsin nopeasti töitä ja päädyin siivoamaan viiden kuukauden ajan. Blogin alkumetreillä elämässäni oli käynnissä paljon asioita: NRJ finaali, valmistuminen ja duunipaikan vaihto. Irtisanouduin siivoojahommasta ja pari päivää myöhemmin aloitin uuden työn myyjänä. Takaraivossa poltteli kuitenkin ajatus työharjoittelun suorittamisesta ja kun määräaikainen työsuhde päättyi helmikuussa '08, jäin työttömäksi ja aloin etsiä työharjoittelupaikkaa. Jälkeenpäin ajatellen halusin selvästi pitää vähän lomaa ja työharjoittelun aloitinkin vasta elokuussa.Työharjoittelu oli äärimmäisen hyvä kokemus, mutta aloin kyseenalaistamaan valtavasti sitä mitä oikeastaan halusinkaan tehdä tulevaisuudessa. Tuntui ettei minulla ole selvää suuntaa mitä kohti pyrkiä. Edessä oli pitkä etsikkoaika. Vuosi 2009 oli erilaisten elämänprosessien aikaa, kun taas 2010 oli monien hauskojen projektien, tapahtumien ja bileiden aikaa. Viimeiset pari vuotta on mennyt kaikkien näiden yhdistelmässä, mutta olen tehnyt myös paljon erilaisia pätkäduuneja. Olen kasvanut ihmisenä, mutta myös vanhentunut vakavien asioiden äärellä.

Jos viisi vuotta sitten olisin nähnyt kristallipallosta mitä tulevan pitää, olisin varmasti ollut hieman järkyttynyt siitä, kuinka epävakaata elämä on osittain edelleen. Työkuviot eivät ole loksahtaneet paikoilleen. Parisuhdemielessä viisi vuotta sitten surin päättynyttä ihmissuhdetta, joka oikeastaan vasta avasi tietä muille jutuille ja varmasti myös tälle nykyiselle. Viidessä vuodessa en siis löytänyt vakituista duunipaikkaa, mutta löysin rinnalleni ihmisen, jonka kanssa kulkea elämässä eteenpäin. Uskon että pettymyksen rinnalla olisin kuitenkin iloinnut kaikista tulevista hyvistä jutuista ja ollut itsestäni myös ylpeä.

Itseprosessointi jatkuu ja blogista on tullut tätä nykyä ehkä enemmän sellainen, kuin aluksi ajattelin sen olevan. Parasta bloggausharrastuksessa ovat sitä kautta syntyneet ystävyyssuhteet. Kiire syö bloggausintoa, nykyään haluan keskittyä postailemaan niistä jutuista, jotka tuntuvat tärkeiltä. Olen ylpeä siitä, että blogini on omannäköiseni ja omanlaiseni paikka, eikä se soljahda tiettyyn kategoriaan: tämä ei ole muotiblogi, ei sisustus-, käsityö-, kirppis-, kirjallisuus-, lifestyle-, tai inspiraatioblogi, vaan jotain vähän siltä väliltä.
Onnea mun blogi, onnea mä! Me ollaan hyvä tiimi, yhdessä.
Kuvituksena bannereita vuosien varrelta sekä blogissa nähtyjä kuvia asioista joista tykkään, edelleen.