Kotoutumisia

Vietän vuoden viimeistä lauantai-iltaa pyykkäämisen merkeissä, tosin tämäkin tuntuu luksukselta kun viime pyykkäyskerrasta onkin jo pari viikkoa. Uudessa kodissa ei ole pesukoneliitäntää, mutta onneksi talossa on hyvin varusteltu pyykkitupa. Samalla on ollut aikaa miettiä...

Suonette anteeksi jankuttamisen muuttoasioista, mutta koko homma oli itselleni niin iso muutos, etten ole vielä oikein toipunut asiasta. 6,5 vuotta samassa asunnossa, pisin aika missään aikuisiällä vietetyssä paikassa. Pienestä yksiöistä muodostui rakas paikka, jossa olin onnellinen. Kun maailma potki päähän, tunsin olevani turvassa. Asuntoon liittyy valtavasti muistoja, lopulta siinä asuminen tuntui jotenkin kummallisella tavalla kuin osalta omaa identiteettiä... joten asunnosta luopuminen oli raskasta. Alunperin vuokranantajani piti myydä asunto eteenpäin jo tämän vuoden loppuun mennessä, siksi minulle tuli jossain vaiheessa iso paniikki etsiä uutta kotia. Kun lopulta uusi vuokrasopimus oli tehty, olisinkin vielä voinut jäädä vanhaan joksikin aikaa... mutta sitten oli jo myöhäistä perääntyä. Asiat tapahtuivat vauhdilla, alle kahdessa viikossa, siitä päivästä kun kävin täällä ensimmäistä kertaa varsinaiseen muuttopäivään. Yhtäkkiä kaikki rakkaat tavarat olivatkin poissa, uudessa paikassa, sikin sokin jätesäkeissä, osa sentään nätisti laatikoihin pakattuina, mutta vieraassa ympäristössä. Itkeskelin koti-ikävää ja podin ahdistusta. Mietin maailman kodittomia ja omaa suunnatonta onneani siitä, että minulla on ylipäätään koti - ja ahdistuin vielä vähän lisää. Kiertelin uuden asunnon nurkkia, purin laatikoita, asettelin tavaroita ja hoin itselleni että minä asun nyt täällä. Me asumme nyt täällä.

Pari viikkoa muuttopäivän jälkeen olemme asettautuneet kunnolla taloksi. On tehty asioita, jotka tekevät asunnosta kodin: siivottu, laitettu ruokaa, leivottu, pesty pyykkiä. Joulun vietin muualla, mutta koristelin kotia, jotta se tuntuisi kodilta. Vuosikausia hamstraamani keräilemäni astiat, tekstiilit ja esineet eivät enää joudu odottelemaan vintillä aikoja parempia. Ja mikä hulluinta, ne sopivat tänne, niinkuin olisivat olleet täällä ennenkin.

Jännitin ja surin kissojen puolesta, mietin miten ne sopeutuvat uuteen kotiin ja ympäristöön. Huoli osoittautui kuitenkin täysin turhaksi, kissareppanat sopeutuivat heti kun näkivät tutut tavarat ja huonekalut. Mies ei pari päivää sitten enää muistanut entisen kodin osoitettakaan. 

Kun kaikki muut ympärilläni tuntuvat sopeutuvan, niin ehkä sitten minäkin.

Elämää muuton jälkeen

Hei taas! Toivottavasti takanapäin on ihana Joulu ja nenät on suunnattu innokkaasti kohti tulevaa uutta vuotta. Itse vietin Joulua maalla, mutta muutaman päivän loma tuntui kuluneen kuin siivillä. Muuttopuuhien jälkeen sain flunssaköhän, jota sairastelin sitten joulunpyhät... ja eilen olinkin jo taas töissä. 

Itse muutto sujui sukkelasti, vaikkei ihan niin järjestelmällisesti kuin olin ajatellut. Note to self, ensi kerralla on käytettävä enemmän aikaa järjestelmälliseen pakkaamiseen, tällä kertaa kun muuttokuormassa oli ihan liian monta "sekasäkkiä". Vuokrasopimusasiassa oli ylimääräistä häslinkiä ja vaikka kaikki järjestyikin lopulta hyvin, oli joulun alla olo erittäin väsynyt ja äärimmilleen stressaantunut. Ehkä ne fiilikset tästä vähitellen nousevat, toivon että ensi vuonna ollaan vähän onnekkaampia!

Uusi koti ei ihan vielä tunnu täysin kodin, mutta tilaa on nyt melkein tuplasti enemmän ja nautin siitä, että minulla on oikea keittiö! Ja työtilaa! Vielä kun löytäisin kirjahyllyn kadonneet ruuvit, niin saisin viimeiset laatikot purettua. Vielä kun saan kunnollisen netin käyttöön, pääsen bloggailemaan lisää täältä uusilta mestoilta, Vallilasta. 

Kuullaan taas pian!

Moving

Source: ryotakemasa.com via Shidrokh on Pinterest

Moikka kamut! Blogissa elellään hiljaiseloa, koska reaalielämässä muutetaan. Monta mutkaa on matkassa ollut, mutta toivottavasti saadaan homma hoidettua kunnialla uuteen kotiin! Ja bloggailut jatkuu sitten uudesta lokaatiosta, kun saan sinne hommattua netin.

Hieman kömpelöllä aasinsillalla:

Moving, keep on moving,
Where I feel I'm home again,
And when it's over,
I'll see you again

Joulujaffat

Olen ihastellut kadunvarsilla näkyviä jouluisia Jaffa-mainoksia heti siitä päivästä, kun niitä alkoi näkyä. Kerrassaan ihania! Positiivinen yllätys oli, että kyseessä on Jaffan Sauma Masterclass -kilpailun tuloksia. Hartwall tarjosi nuorille taiteilijoille kilpailun myötä mahdollisuuden päästä mestarigraafikko Erik Bruunin oppiin. "Voittajakolmikon julisteissa onkin läsnä Bruunin inspiroimaa perinteistä ja pelkistettyä kädenjälkeä, mutta työt ovat ennen kaikkea nuorten tekijöidensä näköisiä." niin kuin Jaffan omilla sivuilla sanotaan.

Ykkössuosikkini on Lapin yliopistossa graafista suunnittelua opiskelevan Anna Vuorisen iloinen punatulkku-juliste. Sympaattinen, jouluisa ja tämän näkeminen toi hyvälle tuulelle. Lisäksi se on eniten "omannäköinen", vaikka tyylittelyltään Erik Bruunin klassikkokuvitusten henkinen.

 Aalto -yliopistossa entisen Taikin puolella opiskelevan Antti Heikkisen omppujaffa on hauska, sopivan lapsekas ja tämänkin nähdessäni tulin heti hyvälle tuulelle. Hymyilevä omppu muistuttaa 1950-60-luvun mainosgrafiikoita - hyvällä tavalla.

Kolmas Jaffa-juliste on eniten Bruunin tyylille uskollinen, mutta oivaltava ja raikas. Rusetissa näkyy kivasti tekijän kädenjälki ja kokonaisuus on tyylikäs. Lauri Bremer opiskelee Pekka Halosen instituutissa.

 Jos ei jaksa tänä vuonna lähteä joulukorttien postitus-rumbaan, voi Jaffan omilla sivuilla lähettää nämä Master Class -voittajat sähköisinä joulukortteina eteenpäin. 

Kannattaa tsekata oheinen "making of"-video, ihan mahtavaa tekemisen meininkiä hulppeissa suomenlinnalaisissa puitteissa!! Selkeää inspiraatiomatskua!!!

 

Kuvat Jaffan sivuilta

How you figure in the scheme of things to be?

Eput laulaa:

 "Silmämme avataan ja suljetaan
me maailmanpyörällä kuljetaan
Ylöspäin, ja alas, ja ympäri hei
maailmanpyöräni vei
elämäni oli tylsää niin
sitä tylsyyttä katselin silmät kii
silmäni avasin ja maailman näin
maailmaani katsomaan jäin"

Että näin. Ylöspäin, ja alas, ja ympäri hei. Vuonna '85 tai Joulukuussa 2012, sellaiset ovat fiilikset nyt, haikeanvaikeat. Näihin tunnelmiin sopii paljon kahvia, päämäärätön Pinterest-surffailu ja vanha kunnon grungevolina, joka on jo ennenkin tässä blogissa hyväksi havaittu. Kohta menen kauppaan ja sitten jatkan taas hommia, sillä eteenpäin tässä mennään koko ajan, vaikkei mieli aina tulisikaan ihan perässä.

Source: frenchroyalty.tumblr.com via Katie on Pinterest

 

Source: society6.com via dana on Pinterest

Source: frenchroyalty.tumblr.com via Katie on Pinterest

 

Source: papercutgirl.wordpress.com via Michael on Pinterest

 

Source: fashiongonerogue.com via Aaron on Pinterest

Some Enchanted Evening

Brittien Harper's Bazaarissa (December/12) ilmestynyt Yelena Yemchukin kuvasarja Some Enchanted Evening on taianomainen kuvakertomus, jossa malli Josephine Skriver seikkailee metsässä, lammen rannalla, suolla ja nummilla. Upeita kuvia, jossa talvehtiva, raskaan kostea ja sumuinen luonto antaa kontrastia ylellisille asuille. Luomuksia on niin Alexander McQueenilta, Lanvinilta, Diorilta kuin Salvatore Ferragamolta - kaikkien muiden muassa. Kuvasarjan fiilis on spirituaalinen, mutta voimakas, sadunomainen olematta kuitenkaan imelä. Kuvissa on tarina, joka avautuu varmasti jokaiselle katsojalleen eri tavalla. Tällaista Fashion Editioralit ovat parhaimmillaan, kun ne ovat puhtaasti esteettinen elämys.

kuvat: Yelena Yemchuk

malli: Josephine Skriver

tyyli:  Cathy Kasterine

hiukset: Chi Wong

meikki: Hiromi Ueda

 

kuvalähde: Fashion Gone Rogue

Paljettikausi

Työn alla on pikkujoulukauteen sopivaa matskua. Kun päästään leikkausvaiheeseen, on kämppä täynnä paljetteja :)

Eka luukku

Joulukalenteri äidiltä :D