Moa'13 - Masters of Aalto. Olen kulkenut Kruununmakasiinin ohitse nyt toukokuussa ties kuinka monesti, mielessäni ajatus että pitäisi käydä tsekkaamassa tämänvuotinen Moa-näyttely. Nyt, sunnuntaikävelyllä, päätin poiketa sisään ja tyylilleni uskollisesti, viimeisten joukossa, tänään sunnuntaina kun oli näyttelyn viimeinen aukiolopäivä. Toivottavasti halukkaat ehtivät jo nähdä näyttelyn, tämä postaus toimikoon vähän niinkuin vuoropuheluna näyttelykokemukselle.
Ensinnäkin, tilavalinta oli tänä vuonna mielestäni aivan loistava! Olen vuosien ajan kulkenut Kruununmakasiinin ohitse ja miettinyt, että mikähän rakennus oikeastaan on ja mitä siellä on sisällä. Se on näyttänyt autiolta ja hylätyltä, vaikka sijaitsee ihan törkeän hienolla paikalla Hämeentiellä Sörnäisissä. Näyttelytilat sijaitsivat kahdessa alemmassa kerroksessa ja olivat olleet näyttelyrakentamiselle sinällään haastavat, ettei itse tilassa saanut tehdä juuri mitään: seiniä ei saanut maalata, rakenteisiin ei saanut naulata nauloja eikä niistä saanut edes ripustaa mitään. Näyttelysuunnittelijat päätyivät rakennettaviin seiniin ja erilaisiin "lavoihin", jotka jakoivat itse tilaa. Valaistuksen kanssa oli myös ollut paljon haasteita, mutta itse pidin tilojen hieman hämärästä tunnelmasta.
Moa, eli aiemmin Masters of Art oli tarkoitettu Taideteollisesta korkeakoulusta valmistuville maisteriopiskelijoille, viime vuodesta lähtien se on kuitenkin laajentunut kaikille Aalto-yliopistossa opiskeleville. Esillä oli paljon lähinnä käsittellisiä töitä, joita oli esitelty plansseilla havainnollistavin kuvin ja tekstein, tässä muutamia poimintoja...
Molla Millsin Virkkuri-kirjaa on ehditytti vissiin jo vähän hypettää käsityöaiheisissa blogeissa, ainakin Norsis oli innoissaan. Selailin kirjaa ensimmäistä kertaa tuolla näyttelyssä ja se näytti selkeältä ja hyvältä, monet virkkausmalleista ovat ajattomia ja niiden ohjeet ovat selkeitä. Näyttelyssä oli esillä kirjassa esiteltyjä virkkausmalleja, jotka näyttivät hauskoilta ja innostavilta.
Kati Isomaan lopputyö käsitteli Pohjoismaisia, menestyneitä pukeutumisketjuja ja sitä, miten ne ovat menestyneet. Isomaa tutki pukeutumiskaupan ketjun menestystä verkoston muodostumisen ja
verkostossa tapahtuvan vuorovaikutuksen kautta, toteuttaen sen laadullisena (kvalitatiivisena) tapaustutkimuksena. Tutkimuksessa oli mukana neljä
Pohjoismaista, muualta kuin Suomesta lähtöisin olevaa, pukeutumiskaupan
kansainvälistä ketjua. Isomaa teki yhteensä 13 haastattelua: kolme jokaiseen
ketjuun sekä yhden asiantuntijahaastattelun. Näyttelyssä kuultiin haastatteluja taustalla ja kuvassa näkyvät mekot ovat KappAhlin. Mielenkiintoisen oloinen tutkimus, toivottavasti sitä osoittaisiin hyödyntää myös suomalaisessa vaatebisneksessä.
Jenni Särmä oli tutkinut työssään monimutkaisuuden ja yksinkertaisuuden ilmiöitä
vaatesuunnittelussa. Vaatekokoelma sisältää puettavia asuja ja
perustuu tutkimukseen yksinkertaisista ja satunnaisista muodoista.
Kauniit, laadukkaan näköiset materiaalit ja herkät, modernit vaatteet loivat hienoa kontrastia tuolle Kruunumakasiinin rouhealle tehdasmaiselle tilalle.
Karoliina Halsti-Ndiayen työ "Suñu Bat – Meidän äänemme" opinnäytetyössä on pohdittu painettujen kuvioiden asemaa senegalilaisessa
yhteisössä. Tavoitteena oli viedä suunnitteluprosessi ruohonjuuritasolle
ja antaa kuvioiden syntyä yhteisön sisältä käsin. Halsti-Ndiayen veti kaksi työpajaa tytöille ja nuorille naisille
Dakarin esikaupunkialueella, Guediawayssa, Senegalissa. Työpajoissa tytöt suunittelivat kuvioita ja piirsivät kuvia
jotka liittyivät heidän elämäänsä. Kuvat siirtyivät kankaisiin, joiden viesteissä kuuluu tyttöjen ääni. Riemukkaan värikkäiden kankaiden kuviomaailmassa afrikkalainen kuosimaailma on vahvasti läsnä. Ne ovat täynnä elämäniloa ja villin hauskoja kuvioita, joissa graafinen jälki yhdistyy lapsenomaiseen vahvaan ja aitoon tunteeseen.
Anja-Lisa Hirscher oli tutkinut opinnäytetyössään suunnittelijoiden mahdollisuuksia auttaa
ihmisiä suunnittelemaan ja toteuttamaan vaatteita, mikä mahdollistaa vaatteisiin ja niiden
valmistukseen kohdistuvan uudenlaisen herkkyyden ja kunnioituksen.
Tutkimuksessa esitetään, että suunnittelijat voivat edistää iloista
osallistumista vaatteiden valmistukseen, jolloin henkilö voi kiintyä
tuotteeseen enemmän. Kokonaisvaltaisena näkökulmana on suunnittelun
rooli kestävän kulutuskäyttäytymisen edistäjänä. Mielestäni tämä oli ideatasolla hyvin mielenkiintoinen tutkielma, koska olen itsekin nähnyt miten ompeleminen ja vaatteiden valmistus tuottaa tekijälleen onnistumisen tunnetta ja mielihyvää. Jäin pohtimaan, että miten tutkimuksessa nähdään suunnittelijan rooli, on kuitenkin eri asia opettaa vaatteen valmistusta kuin sen suunnittelua, ja vaatesuunnittelija koulutetaan kuitenkin suunnittelemaan enemmän kokonaisuuksia ja ideamaailmoja, kuin yksittäisiä tuotteita. Tavallaan ajatusmalli hieman "syö" vaatesuunnittelijoiden ammattikuntaa, koska jos kaikki valmistaisivat itse vaatteensa, mihin suunnittelijoita silloin tarvittaisiin? Tutkielman päämäärä on kuitenkin mielestäni niin hyvä, että kannatan ehdottomasti tämäntyyppistä, yhteisöllisen hyvinvointiin ja kestävämpään kulutuskäyttäytymiseen ohjaavaa toimintaa.
Moa:n osallistuvat maisterit ja heidän töiden esittelyt täällä, josta myös olen lainannut tekstimateriaaleja.
Paljon hienoja töitä ja paljon hyviä oivalluksia ja näkökulmia miten
muotoilla ja kehittää palveluja niin kaupallisesta, teollisesta, taiteellisesta kuin
yhteisöllisestä näkökulmastakin. Varmasti jokaisella lopputyöllä on oma merkityksellisyytensä - noh, varmasti ainakin tekijälleen :D Ja lopputyöhän on vain työnäyte, todellisen osaamisen haasteet alkavat vasta valmistumisen jälkeen.
Sisältä Kruununmakasiini on pitkälti vanhaa tiiliseinää ja vanhoja, mutta hyvinsäilyneitä puurakenteita, ihan todella hieno omalla tavallan ja aloin heti miettimään mitä kaikkea tilassa voisikaan olla! Näyttelyssä oli esitelty myös rakennuksen historiaa ja onkin jotenkin ihan käsittämätöntä, että vuodesta 2006 se on ollut vain tyhjillään. Kaupunki ei halua investoida sen kunnostustöihin eikä sitä ole edes vielä suojeltu Museovirastonkaan puolesta. Näyttelykävijät saivat antaa ehdotuksiaan miten kaupunkilaiset voisivat hyödyntää tiloja... toivon että jonkunlainen käyttötarkoitus noille tiloille löytyisi, ihan mahtavahan tuo rakennus sinällään on ja olisi aivan todella sääli, jos se poistuisi kaupunkikuvasta kokonaan.
