31.5.2013

Pepe, Andy ja mä

Pepe Jeans London on lanseerannut jo viitisen vuotta sitten Andy Warhol-teemaisen malliston. Itseltäni tämäkin hauskuus on mennyt ihan ohitse, en nimittäin ollut koskaan kuullutkaan - saati nähnytkään - näitä. Tykkään Pop-taiteesta ja tietysti Warholistakin, oli se sitten kliseistä tai ei ja Warhol-inspiroitunut vaate mallisto on mielestä tosi hauska idea! Alunperin kokeiluluontoisesta mallistosta on tullut pysyvämpi osa Pepe Jeansin valikoimaa, kun ensimmäinen, syyskaudella 2008 kaupoissa nähty mallisto oli niin iso menestys. 
Pepe Jeans perustettiin 1973, kun Shahan veljekset kustomoivat farkkuja Lontoon Portobello Marketilla sijaitsevalla kojulla. Muutamien vuosien menestyksen jälkee he ostivat useita liikkeitä ja olivat näin brittien markkinajohtajia vaatealalla 1980-luvulla. Sittemmin merkki on laajentunut kansainvälisesti laajalle aina Aasiaan ja latinalaiseen Amerikkaan asti, laajeten yhä. Pepe Jeansin valikoimiin kuuluu oleellisesti farkkujen lisäksi muodikasta street/casual-vaatetus niin naisille, miehille kuin 4-16-vuotiaille junnuillekin. Nykyään Pepe Jeansiä hallinnoidaan Madridista käsin. 
Pepe Jeansin Andy Warhol Spring summer 2013 mallisto näyttää (ainakin naisten vaatteiden osalta) erittäin hauskalta ja siksi fiilistellään niitä nyt vähän täällä blogissakin.


 Jätskiprinttiä!!! Aivan ihana printti, jota löytyy niin ohuesta tunikasta kuin shortseistakin.

 Cambellin tomaattikeittopurkki-kuosinen mekko, selästä avarrettu ja metallinen vetska. Hauska!

 Marilyniä ja autoja

 Tykkään näistä takaa pidemmistä helmoista paljon, mekossa on kiva kuosi ja hyvät värit. 
Olkaimet menevät selässä hauskasti.

 Banaaniprinttiä puserossa ja playsuit-mallisessa haalarissa. 

Hauskoja printtitoppeja.

 Kukkakuosinen, pastellisävyinen kesäkassi on herkullinen.

 Hauska huivi

 Cambellin tomaatikeittopurkkia mukaileva merimiessäkki on huippu! Löytyy miesten malliston puolelta, mutta sopii varmasti naisillekin.

Miehille on tarjolla lähinnä printtipaitaa, mutta ihan hauskoja nuokin.


Pepe Jeansin naisten Andy Warhol-mallistoon pääsee tästä    ... ja miesten mallistoon tästä ...
 kaikki kuvat lainattu noilta sivuilta. Junnumallistoon pääsee klikkailemalle itsensä junior-osastolle. Monilla nettikaupoilla näyttäisi olevan malliston tuotteita valikoimissaan, joten jos joku nyt innostui näistä, niin kannattaa varmasti googlailla tarkemmin. Vaatteiden hinnat ovat keskiluokkaa ja oma kokemus Pepe Jeansin laadusta on hyvä. Kokoja oli muistakseni naisten puolella XS-XL, tosin taitavat olla "nuorisokokoja" eli vähän pienempää mitoitusta.

Andystä puhuttaessa päässä alkaa soimaan tämä, Andylle osoitettu biisi...


30.5.2013

Meikit ja korut



Piirroksia/maalauksia viime kesältä. Vesivärit ja tussit ja lyijykynääkin on.

28.5.2013

Omppupuun kukat





Kukkafiilistelijän paras aika vuodesta, omenapuut kukkivat. Näissä kuvissa ja tunnelmissa nyt.




27.5.2013

MOA'13

Moa'13 - Masters of Aalto. Olen kulkenut Kruununmakasiinin ohitse nyt toukokuussa ties kuinka monesti, mielessäni ajatus että pitäisi käydä tsekkaamassa tämänvuotinen Moa-näyttely. Nyt, sunnuntaikävelyllä, päätin poiketa sisään ja tyylilleni uskollisesti, viimeisten joukossa, tänään sunnuntaina kun oli näyttelyn viimeinen aukiolopäivä. Toivottavasti halukkaat ehtivät jo nähdä näyttelyn, tämä postaus toimikoon vähän niinkuin vuoropuheluna näyttelykokemukselle.
Ensinnäkin, tilavalinta oli tänä vuonna mielestäni aivan loistava! Olen vuosien ajan kulkenut Kruununmakasiinin ohitse ja miettinyt, että mikähän rakennus oikeastaan on ja mitä siellä on sisällä. Se on näyttänyt autiolta ja hylätyltä, vaikka sijaitsee ihan törkeän hienolla paikalla Hämeentiellä Sörnäisissä. Näyttelytilat sijaitsivat kahdessa alemmassa kerroksessa ja olivat olleet näyttelyrakentamiselle sinällään haastavat, ettei itse tilassa saanut tehdä juuri mitään: seiniä ei saanut maalata, rakenteisiin ei saanut naulata nauloja eikä niistä saanut edes ripustaa mitään. Näyttelysuunnittelijat päätyivät rakennettaviin seiniin ja erilaisiin "lavoihin", jotka jakoivat itse tilaa. Valaistuksen kanssa oli myös ollut paljon haasteita, mutta itse pidin tilojen hieman hämärästä tunnelmasta.
Moa, eli aiemmin Masters of Art oli tarkoitettu Taideteollisesta korkeakoulusta valmistuville maisteriopiskelijoille, viime vuodesta lähtien se on kuitenkin laajentunut kaikille Aalto-yliopistossa opiskeleville. Esillä oli paljon lähinnä käsittellisiä töitä, joita oli esitelty plansseilla havainnollistavin kuvin ja tekstein, tässä muutamia poimintoja...


Molla Millsin Virkkuri-kirjaa on ehditytti vissiin jo vähän hypettää käsityöaiheisissa blogeissa, ainakin Norsis oli innoissaan. Selailin kirjaa ensimmäistä kertaa tuolla näyttelyssä ja se näytti selkeältä ja hyvältä, monet virkkausmalleista ovat ajattomia ja niiden ohjeet ovat selkeitä. Näyttelyssä oli esillä kirjassa esiteltyjä virkkausmalleja, jotka näyttivät hauskoilta ja innostavilta.


Kati Isomaan lopputyö käsitteli Pohjoismaisia, menestyneitä pukeutumisketjuja ja sitä, miten ne ovat menestyneet. Isomaa tutki pukeutumiskaupan ketjun menestystä verkoston muodostumisen ja verkostossa tapahtuvan vuorovaikutuksen kautta, toteuttaen sen  laadullisena (kvalitatiivisena) tapaustutkimuksena. Tutkimuksessa oli mukana neljä Pohjoismaista, muualta kuin Suomesta lähtöisin olevaa, pukeutumiskaupan kansainvälistä ketjua. Isomaa teki yhteensä 13 haastattelua: kolme jokaiseen ketjuun sekä yhden asiantuntijahaastattelun. Näyttelyssä kuultiin haastatteluja taustalla ja kuvassa näkyvät mekot ovat KappAhlin. Mielenkiintoisen oloinen tutkimus, toivottavasti sitä osoittaisiin hyödyntää myös suomalaisessa vaatebisneksessä.

Jenni Särmä oli tutkinut työssään monimutkaisuuden ja yksinkertaisuuden ilmiöitä vaatesuunnittelussa. Vaatekokoelma sisältää puettavia asuja ja perustuu tutkimukseen yksinkertaisista ​​ja ​​satunnaisista ​​muodoista.
Kauniit, laadukkaan näköiset materiaalit ja herkät, modernit vaatteet loivat hienoa kontrastia tuolle Kruunumakasiinin rouhealle tehdasmaiselle tilalle.


 Karoliina Halsti-Ndiayen työ "Suñu Bat – Meidän äänemme" opinnäytetyössä on pohdittu painettujen kuvioiden asemaa senegalilaisessa yhteisössä. Tavoitteena oli viedä suunnitteluprosessi ruohonjuuritasolle ja antaa kuvioiden syntyä yhteisön sisältä käsin. Halsti-Ndiayen veti kaksi työpajaa tytöille ja nuorille naisille Dakarin esikaupunkialueella, Guediawayssa, Senegalissa. Työpajoissa tytöt suunittelivat kuvioita ja piirsivät kuvia jotka liittyivät heidän elämäänsä. Kuvat siirtyivät kankaisiin, joiden viesteissä kuuluu tyttöjen ääni. Riemukkaan värikkäiden kankaiden kuviomaailmassa afrikkalainen kuosimaailma on vahvasti läsnä. Ne ovat täynnä elämäniloa ja villin hauskoja kuvioita, joissa graafinen jälki yhdistyy lapsenomaiseen vahvaan ja aitoon tunteeseen.


 Anja-Lisa Hirscher oli tutkinut opinnäytetyössään suunnittelijoiden mahdollisuuksia auttaa ihmisiä suunnittelemaan ja toteuttamaan vaatteita, mikä mahdollistaa vaatteisiin ja niiden valmistukseen kohdistuvan uudenlaisen herkkyyden ja kunnioituksen. Tutkimuksessa esitetään, että suunnittelijat voivat edistää iloista osallistumista vaatteiden valmistukseen, jolloin henkilö voi kiintyä tuotteeseen enemmän. Kokonaisvaltaisena näkökulmana on suunnittelun rooli kestävän kulutuskäyttäytymisen edistäjänä. Mielestäni tämä oli ideatasolla hyvin mielenkiintoinen tutkielma, koska olen itsekin nähnyt miten ompeleminen ja vaatteiden valmistus tuottaa tekijälleen onnistumisen tunnetta ja mielihyvää. Jäin pohtimaan, että miten tutkimuksessa nähdään suunnittelijan rooli, on kuitenkin eri asia opettaa vaatteen valmistusta kuin sen suunnittelua, ja vaatesuunnittelija koulutetaan kuitenkin suunnittelemaan enemmän kokonaisuuksia ja ideamaailmoja, kuin yksittäisiä tuotteita. Tavallaan ajatusmalli hieman "syö" vaatesuunnittelijoiden ammattikuntaa, koska jos kaikki valmistaisivat itse vaatteensa, mihin suunnittelijoita silloin tarvittaisiin? Tutkielman päämäärä on kuitenkin mielestäni niin hyvä, että kannatan ehdottomasti tämäntyyppistä, yhteisöllisen hyvinvointiin ja kestävämpään kulutuskäyttäytymiseen ohjaavaa toimintaa.

Moa:n osallistuvat maisterit ja heidän töiden esittelyt täällä, josta myös olen lainannut tekstimateriaaleja.

Paljon hienoja töitä ja paljon hyviä oivalluksia ja näkökulmia miten muotoilla ja kehittää palveluja niin kaupallisesta, teollisesta, taiteellisesta kuin yhteisöllisestä näkökulmastakin. Varmasti jokaisella lopputyöllä on oma merkityksellisyytensä - noh, varmasti ainakin tekijälleen :D Ja lopputyöhän on vain työnäyte, todellisen osaamisen haasteet alkavat vasta valmistumisen jälkeen.

Sisältä Kruununmakasiini on pitkälti vanhaa tiiliseinää ja vanhoja, mutta hyvinsäilyneitä puurakenteita, ihan todella hieno omalla tavallan ja aloin heti miettimään mitä kaikkea tilassa voisikaan olla! Näyttelyssä oli esitelty myös rakennuksen historiaa ja onkin jotenkin ihan käsittämätöntä, että vuodesta 2006 se on ollut vain tyhjillään. Kaupunki ei halua investoida sen kunnostustöihin eikä sitä ole edes vielä suojeltu Museovirastonkaan puolesta. Näyttelykävijät saivat antaa ehdotuksiaan miten kaupunkilaiset voisivat hyödyntää tiloja... toivon että jonkunlainen käyttötarkoitus noille tiloille löytyisi, ihan mahtavahan tuo rakennus sinällään on ja olisi aivan todella sääli, jos se poistuisi kaupunkikuvasta kokonaan.

24.5.2013

Hyrrä

Ivana Helsinki ja Linnanmäki ovat aloittaneet yhteistyön, jonka tuotoksiin kuuluu "Hyrrä"-kuosi ja siitä suunnitellut uniikit mekot ja tuotteet. Tuotteita myydään Lintsillä avatussa uudessa brändimyymälässä, Linnanmäen Putiikissa. "Hyrrä"-kuosi on inspiroitunut Paola Suhonen mukaan vauhdin hurmasta, pyörimisestä ja riemusta, jotka tulevat mieleen Linnanmäen laitteista. Suhonen on myös kuvannut fashionfilmin, jonka keskeisessä osassa ovat toki malliston mekot, mutta myös Lintsin vuoristorata ja se perinteinen karuselli. Suhonen halusi ilmaista filmillään ketjukaruselliin liitettävää kauneutta ja tyttömäisyyttä. Suloinen ja kepeä filmi sopii loistavasti välittämään huvipuiston nättiä tunnelmaa ja saa haluamaan sitä vaaleanpunaista hattaraa, vaikka en siitä edes erityisemmin pidä! "Hyrrä" kuosi taas on enemmänkin mieleeni ja siitä tulee mieleen 1950-luvun grafiikat ja kaleisdoskooppimaiset kuviot.

21.5.2013

Kankaita ja kultaleivoksia

Hola! Täällä taas! Pidin pienen blogibreikin ja keskityin vähän muihin juttuihin, mutta eiköhän se tästä taas...
Viimeaikaisin proggis oli siis jo kolmatta kertaa toteuttaa vaatteita Vallila Interiorin syksyn mallistoesittelyyn eli pressipäivään ja tuota päiväähän siis vietettiin jo viikko sitten tiistaina. Itse projektista kirjoittelen enemmän toisella kertaa ja ajattelin tällä erää vain heittää hieman maistiaisia tulevan syksyn mallistosta...

Yksi syksyn malliston teemoista oli glamour ja brunssipöydässä oli teeman mukaisia, upeita macaron-leivoksia, joiden päällä oli oikeita, syötäviä kultahippusia. Itse leivos oli kevyt ja makea ja maistui yhtä ihanalta kuin näyttikin. Huomatkaa myös pöydän kauniit koristelut ja upea vanha Chanel no.5 hajuvesipullo! Harvoin sitä pääsee tämännäköiseen brunssipöytään....

 Muita malliston teemoja olivat mm. inspiroituminen ihmisistä, joilla on jonkin "oma juttu", aidot asiat, keräily (esim. kirpputorit) ja kierrätys. Laitan myöhemmin viralliset pressikuvat esille, mutta nyt siis vähän sneakpeekiä...



























Kaurismatto on aikas ihana! Kuvio on irrotettu Saara Renvallin suunnittelemasta kuosista ja veikkaisin että se on varmasti yksi malliston tulevista hiteistä?!

Nyt etsimään sitä muistitikkua, jossa ne viralliset pressikuvat ovat...

10.5.2013

La vie en rose

Työstän parhaillaan projektia, jonka deadline on hyvin pian... stressaa siis, motivaatio on vähän hukassa... eikä blogikaan päivity. Odottelen tässä että saan haettua pyykit kuivaushuoneesta, sitten taas takaisin itse hommiin. Kaipasin vähän jotain ihanaa inspistä kaiken tämän kiireen ja stressin keskellä....









Upea Karen Elson brittien toukokuun Harper's Bazaarissa. Olen diggaillut Elsonia since late 90's ja näihin keväisiin, romanttisiin, kukkasilla kuorrutettuihin kuviin kohtalokas punapää sopii paremmin kuin hyvin. 

Kuvaaja: Alexi Lubomirski
Tyyli: Leith Clark
Lavastus: Todd Wiggins
Hiukset: Kevin Ryan
Meikki: Tyron Machhausen

kuvat via Fashion Gone Rogue

7.5.2013

Sitrus ja kakku

Eilen oli roskiskatokseemme ilmestynyt muovikassi, josta pilkotti esiin mielenkiintoisen oloista sisältöä. Se oli jätetty pahvinkeräilyrullakon viereen norkoilemaan, vähän niinkuin, "Ota tästä". Pussin sisältö paljastui varsin käyttökelpoisiksi keittiövälineiksi, oli vuokaa ja sirotinta, sipulipilkkojaa... jne. Nappasin itselleni pari juttua, joita ei tästä huushollista vielä löydy.

 Orthexin retro sitruspuristin, jonka alla on pieni nokkakaadin. Tämä on sellaista vanhanaikasta, vahvaa muovia. Ja Finncrownin alumiininen kakkuvuoka. Hauskasti näiden muodot toistavat toisiaan.

Nämä olivat siistissä kunnossa, mutta toki liottelin näitä ja pesin kuumalla vedellä ja tiskiaineella useamman kerran. Kakkuvuoassa on joitain käytönjälkiä, mutta yleisilmeeltään se näyttää vielä siistiltä ja käyttökelpoiselta, otin tämän nimenomaan siksi että haluaisin oppia leipomaan kuivakakkuja! (Kuvassa näkyvät tummentumat ovat pinnoittunutta likaa, pitääpä pestä vielä paremmin uudelleen) Taidan silti tiedustella asiasta äidiltäni, joka on aikamoinen kakkumestari... jos ei muuta, niin olkoon sitten vaikka koristeena.

Kevät tuo esiin roskalavat! Ja kaikenlaiset piha- ja puistokirppikset! Kivaa!

5.5.2013

Visiona koti!

Vuoden 1969 Eeva-lehdissä mainostettiin Bayern-kuituja ja samalla hahmoteltiin tulevaisuuden asumismuotoja. Avaruusaika ja avantgarde saivat aikaan mitä mielikuvituksellisempia ajatuksia siitä miten tulevaisuuden ihminen asuu ja tuntuu lähes vääryydeltä, ettei kodeissamme näytä sittenkään tältä:



Kuvissa ei kuitenkaan ole mikä tahansa tulevaisuuden olkkari, vaan italialaisen muotoilija Joe Colombon suunnitteleman Visiona-olohuone, joka esiteltiin Visiona 69-näyttelyssä. Colombon ideana oli luoda tila, jossa kalusteista tulisi tilaelementtejä ja tilaelementeistä kalusteita. Tavalliset huonekalut korvattiin monitoiminnallisilla "kuutioilla" ja tarkoituksena oli luoda dynaaminen ja monikäyttöinen asumistila. Värit ja pintamateriaalit ovat tuolle ajalle tyypillisen trendikkäitä ja kokonaisuus on kieltämättä vielä näin tulevaisuudenkin ihmisen silmin hyvin tyylikäs.

Vuoden 1969 Eeva-lehden lukijat saivat tyytyä vain värikkäisiin kuviin, mutta onneksi meillä täällä tulevaisuudessa on Internet ja Youtube, josta löytyi video, jossa hieman esitellään Visiona-kodin toiminnallisia ulottuvuuksia:



Vau! Visiona-kodissa on avaruusalus-fiilistä. Ja selvisin sekin mysteeri, että mikä tuo valkoinen suuri pallero on. Joitain elementtejä on selkeästi siirtynyt myös tähänkin päivään ja toiminnallisuutta taidetaan painottaa moderneissakin nykykodeissa. Kaikkein mahtavinta on kuitenkin erittäin luova visio tulevaisuudesta, meidän ajallemme taas tyypillistä on äärimmäinen käytännöllisyys ja kustannustehokkuus.

Surullista kyllä, Visionan luoja Joe Colombo kuoli jo vuonna 1971 vain 41-vuotispäivänään. Hän ei ehtinyt nähdä tulevaisuutta - eli 2000-lukua - mutta jätti kuitenkin pysyvän jälkensä muotoiluhistoriaan työskentelemällä mm. Kartellille ja Alessille. Colombon töitä on myös MOMA:n valikoimissa.

3.5.2013

Huhtikuuta vielä

Oi toukokuu! Mutta vielä pieni katsaus huhtikuun puolelle...

Huhtikuun parhaimpia juttuja oli uusi ompelukone! Oikeastaan sain jo melkein pari vuotta sitten synttärilahjaksi lupauksen uudesta koneesta, mutta jahkailin ja pähkäilin näinkin pitkään. Viime syksynä pääsin testaamaan kyseistä mallia ja ihastuin siihen kovasti - ja nyt se on minun.



Yhtenä aurinkoisena sunnuntaina olin kävelemässä ja poikkesin kirppikselle. Ihastelin emalimukeja...
...mutta päädyin vain ostamaan huhtikuun Voguen ja Ellen, molemmat hintaan 1,50€/kpl. Kyllä kiitos! 

Kerran olin kaupungilla ja ihastelin näyteikkunoita...
Marimekko
Aleksi13


 Max&Co oli ehkä suloisimmat värit ja monta kiinnostavaa juttua muutenkin. Söpöt pastelliset näyteikkunarekvisiitat eivät harmi kyllä kuvasta oikein erotu.


Matkasin taas kuvataidekouluun sijaisopeilemaan ja bussipysäkillä ehdin fiilistellä niin Jaffa-omppua kuin kotikulmiakin.
Sunnuntaikävelyllä Linnanmäen kallioilla.... huvimaja on totisesti tägätty....
 
...ja vanhoilla huudeilla Tokoinrannassa. Onneksi sinne ei ole pitkä matka täältä Vallilastakaan.

Ja sitten tulikin jo vappu, joka meni tänä vuonna todella iisisti. Järjestin pienimuotoiset vappukemut täällä meillä ja tein elämäni ensimmäisen kerran itse Simaa. Hyvät simat tuli, kuvassa viedään viimeisiä... ja vappukukka-asetelmanikin on jo vähän nuhjistunut...

Sellainen oli huhtikuu, nyt mennäänkin lujaa vauhtia kohti kesää!