Pitkän talven ajan mielessäni kyti ajatus pelargoneista ikkunalaudalla. Kevään tullen hankin pari, pinkin ja valkoisen. Pelargonit kukkivat aikansa, mutta sitten kukat kuihtuivat. Jatkoin kastelemista, mutta jotenkin vähän unohdin ne kokonaan. Ilo olikin suuri, kun huomasin niiden puhkeavan kukkaan uudelleen.
Olen laiskanlainen kukkienkastelija, todellinen viherpeukku/Pelargoni-mummo saisi varmaan kukat kukkimaan kokoaikaisesti. Haasteensa antaa myös paikka, ikkunalaudalla kun on aamupäivisin lähes polttavan kuumaa ja illalla jopa vähän pimeää. Toisaalta näiden vinkkien mukaan olen tehnyt asiat ihan oikein, vähän vahingossa tosin.
Siellä ne nyt ovat, pelargonit ikkunalla. Tuntuu että ne sopivat tähän asuntoon ja vanhaan taloon. Lattiat ovat vinot ja maalipinnat hilseilevät kuin mummolassa ikään. Ja itsehän olen vähän henkinen mummo nyt muutenkin.
Verhot ovat Vallilaa, sain kankaan ystävältä ja ripustin huvin vuoksi ikkunaan. Vaikka kissoista tykkäänkin, en valitsisi näitä kaupassa, mutta menköön nyt, kesäverhoina.
Ja kissoja varten ovat nuo erilaiset viritelmät... narut ikkunankahvoissa ja raon edessä kaikenlaista sälää... sälekaihtimet ovat aina vähän ylhäällä, jotta kissat näkevät katsella ulos :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti