Viime sunnuntaista on melkein viikko, mutta kivoja juttujahan kannattaa aina muistella!
Heräsin aamu(päivällä) ihanaan auringonpaisteeseen, vaikka säätiedotus oli luvannut sadetta ja kylmenevää ilmaa. Ihastuksissani sain idean, että lähden puistoon juomaan aamukahvit ja lukemaan kirjaa. Siinä ajassa kun keitin kahvit ja tein eväät, pakkasin ne kassiin ja laitoin itseni valmiiksi - sanotaanko ajallisesti n.15-20 minuutissa - oli taivaalle vyörynyt sankka tummien sadepilvien joukko. Työnsin pääni kirjaimellisesti ikkunasta ulos, harmittelin pilviä ja totesin, että suunnitelmaan täytyy tehdä muutos. Join siis kahvit keittiönpöydän ääressä, termarista kylläkin ja luin kirjaa. Pilvet kuitenkin mystisesti laantuivat noin tunnin kuluttua ja päätin lähteä joka tapauksessa ulos kävelemään. Päädyin käymään parilla kirppiksellä, Kirpputori Jadesta bongasin seuraavaa:
Vegeta-kattila. Nuo kuviot ovat aivan ihanat, mutta hinta ei. Tyydyin siis vain ihastelemaan.
Kampauspöytä tarvikkeineen oli ihastuttava, samoin tarjotinpöytä.
Vanha hatturasia, en ollutkaan aiemmin nähnyt tällaista missään. Upea kapistus! Jos olisin hattuihminen, oli tässä tyylikästä säilyttää hattuja.
Kirppisreissun jälkeen poikkesin kaupassa ja kotiin tullessa päätimme lähteä miehen kanssa kävelemään. Aurinko paistoi ja oli hetkittäin jopa kuuma ilma. Lintsin kohdalla heitin ilmaan ehdotuksen, että mitäs jos käytäis nopeasti yhdessä laitteessa? Kapusimme rinnettä ylös ja huvipuiston porteista sisään.
Vietimme Linnanmäellä lopulta varmaan reilun tunnin verran. Heti alueelle päästyämme mies ilmoitti haluavansa hattaraa ja itse tunsin vienoisen tarpeen pehmikselle. Koko paikan iloinen tunnelma tarttui meihinkin ja pyörimme pitkin aluetta ensin kauhistellen erilaisten vempaimien vatkaavia liikkeitä ja sitten lopulta ihastellen "pitäiskö mennä?" Kuitenkin 7€ laitelippu tuntui kalliilta ja lopulta päädyimme (taas) vain Panoraamaan, ilmaista ja helppoa huvia. Ja taas Helsinki oli hetken kaunein paikka päällä maan - ainakin ilmasta käsin.
Lintsiltä jatkoimme vielä matkaa Töölönlahden rantaa pitkin kohti Talvipuutarhaa ja sen ruusutarhaa. En olekaan käynyt siellä koko kesänä, joten sisäinen ruusumummoni huokaili vain onnesta.
Ehkä jonain päivänä pääsen vielä sisälle itse Talvipuutarhaan, mutta siihen asti olen onnellinen pelkästä alueella hengailustakin.
Talvipuutarhassa on tsehovilaista, pysähtyneen ajan tunnelmaa. Itselleni se merkitsee vuosien ja vuosikymmenten katoamista, jatkuvuutta ja sitä, että elämä on tässä ja nyt. Rauhallista ja seestynyttä olotilaa, jossa mieli vain lepää.
Oih ja toki niitä ruusuja silmänkantamattomiin!
Loppuillan hengailinkin vain kotona, onnellisena ja pää hieman pehmeänä siitä, kuinka kiva päivä olikaan ollut. Spontaanius ja suunnittelemattomuus on välillä aivan mahtavaa!
p.s. Huomenna, sunnuntaina 18.8. vietetään ravintolapäivää ja täällä Vallilassa kirppistellään!
2 kommenttia:
Vau, mikä päivä ja vai, mitä kuvia! Voisinpa minäkin yhtäkkiä päättää käväistä lintsillä. Ja parhaat jututhan ovat spontaaneja! Niistä tulee niin piristävä lisä arkeen. Kaikkea on kun pitää nykyään aina suunnitella ja kaivaa kalenterit esiin, jos tahtoo tehdä jotain kivaa :D
Tätä oli kiva lukea, kiitos c:
Olen asunut suht lähellä Lintsiä vuodesta 2006 ja siellä tulee käytä aika harvoin... ehkä se on liian lähellä. Siksipä olikin hauskaa poiketa siellä spontaanisti. Kiva jos tykkäsit kuvista :)
Lähetä kommentti