C'est chic!

Sain tuliaisia Pariisista.

Kikon kynsilakkoja ja perinteisiä marseillesaippuoita, tuoksuina viikunaa ja ahomansikkaa, varsinkin ahomansikassa ihanan voimakas tuoksu!

Punkkua ja kahvipapuja. Onneksi sain taas kahvimyllyni toimimaan, vastajauhetuista pavuista tehty kahvi on ihanaa. Starbucksin papuja olen testannut aiemminkin, näistä saa oikein hyvää tummaa paahtoa.

Sain myös Vogue Parisin. Olen aloittanut opiskelemaan taas ranskaa yli 10 vuoden tauon jälkeen, tässäpä mitä oivallisinta oppimateriaalia siis...

Vogue Parisissa on kyllä hienoimmat typografiat!

Made for walking

Kate Moss tähdittää Stuart Weitzmanin syyskampanjaan kuuluvaa mainosvideota. These boots are made for walking -biisin tulkitsee  Kari Kimmel (joka ei ole nimestään huolimatta suomalainen humppa-artisti :D ) ja vaikka teemallisesti video onkin varsin kirjaimellinen, on videossa mukavan mutkaton fiilis. Kate Moss hyppää taksista ulos kävelläkseen tapaamiseensa ja aiheuttaa läsnäolollaan ansaittua ihailua missä vain kulkeekin. Saappaat tosiaankin näyttävät mukavilta kävellä, Kate on rennon tyylikäs ja videon maisemat ihanat (London, baby?)! Lisää tällaisia mainosvideoita toivoo hän.

The owls are not what they seem

Mulberryn syyskampanjan kuvat ovat, taas kerran, äärimmäisen kiehtovia. Tim Walkerin ottamia kuvia tähdittää tuimailmeinen Cara Delevigne. Meikki ja hiukset ovat raikkaat ja luonnolliset, vaatteet ja asusteet ovat ihanan räätälöityjä ja muodoiltaan suoralinjaisia ja tuo lavastus pöllöineen - lähes maaginen. Pöllöt voisivat olla jopa oikeita, niin aidoilta ne näyttävät. Shona Heath vastasi lavastuksen suunnittelusta ja inspiraatiota on haettu sekä Englannin maaseudulta ja siellä piilevästä pimeästä puolesta, että Grimmin veljesten saduista.

Oih ja voih. Mitenköhän Mulberryn käy, kun taiteellinen johtaja Emma Hill jättää talon ja siirtyy kohti uusia haasteita? Hillin viimeinen mallisto Mulberrylle nähtiin eilen Lontoon muotiviikoilla.

Kuvat Fashion Gone Rogue via WWD

Kalevala Jewelry Eyewear

Tiistaiaamuna kävin tutustumassa Kalevala Korun ja Instrumentariumin yhteistyönä tehtyyn Kalevala Jewelry Eyewear -mallistoon. 

Mallisto on syntynyt pitkälti kuluttajien toiveiden perusteella ja se on suunniteltu nimenomaan suomalaisille kasvonpiirteille, jotka ovat hivenen leveämmät kuin vastaavasti eurooppalaiset kasvonpiirteet. Nenän kaari taas on useimmiten matalampi ja tämä vaikuttaa kehysten istuvuuteen. Instrun valikoimapäällikkö Pauliina Aalto tiesi kertoa, että suomalaiset ovat rohkeita kehysvalinnoissaan ja toivovat usein näyttävyyttä ja korumaisuutta sankoihin. Punainen on suomalaisten naisten suosikkiväri kehyksiä valittaessa, ja viimeaikoinan sinisävyiset kehykset ovat myös olleet kysyttyjä.

Kalevala Jewelry Eyewear -malliston kehykset ovat naisellisia ja klassisia kauniilla yksityiskohdilla varustettuna, ja selkeästi niiden muotokieli on enemmän ajatonta kuin trendien aallonharjalla taiteilua. Kokeilin muutamaa kehysmallia ja ne istuivat todella hyvin. Itselläni on juuri kohderyhmään sopivat, silmien kohdalta leveät kasvot ja tiedän ihan konkreettisesti, miten kaikki kehykset eivät todellakaan istu. Suosikkini olivat ruskeasävyiset, hieman kissamaiset kehykset, voisin ottaa ne vaikka heti, olivat oikeasti sen verran kivat ja istuivat hyvin (kuvassa ylimpänä).

Olen suosinut jo 13 vuoden ajan muovikehyksiä, jotenkin tykkään enemmän siitä miltä ne tuntuvat kasvoilla ja mielestäni kasvoni kaipaat vähän massiivisempaa kehystä: kasvonpiirteeni ovat jotenkin isot ja pyöreälinjaiset, joten skarppi kehys antaa vähän särmää. Kuitenkin metallikehys tuntuu taas pitkästä aikaa ihan raikkaalta vaihtoehdolta myös. 

Sankojen kuvionneissa on Kaleva Koruista tuttuja kuvioita ja elementtejä ja yksi kehysmallistoa inspiroineesta koruista on Kirsti Doukaksen "Naisen ääni". Kehykset on suunniteltu Suomessa ja niiden valmistuksesta vastaa OPO Design Sweden AB. Instrumentariumeihin kehykset saapuvat 7.10. 2013.

Kalevala Koruista riittää juttua vielä toiseenkin postaukseen, palaan siis asiaan vielä.

Kehyskuvat ja logo valmistajien.

The sweet home of mine

Olen kirjoitellut kodista aina silloin tällöin. Koti on yhtä kuin iso erillinen keittiö ja iso huone, jossa on alkovi. Virallisesti tämä on yksiö, mutta 48,5 neliötä ei tosin tunnu siltä. Olohuone on hyvin neliömäinen ja käytännössä huonekalut kiertävät seiniä. Tällöin keskilattialle jää paljon avaraa tilaa, joka ei ehkä sisustuksellisesti ole tyylikkäintä, mutta käytännössä se on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi ja ahtaasti asuttujen vuosien jälkeen tuntuu luksukselta, että on vapaata, avaraa tilaa.

Sain valita Vallila Interiorille tekemästi projektista palkkioksi haluamiani kodintekstiilejä. Pohdin asiaa pitkään: mitä haluaisin ja mihin käyttötarkoitukseen? Lopulta tulin siihen tulokseen, että on turhaa valita jotain, jolle ei ole heti käyttöä. Päädyin valitsemaan uudet verhot sekä "olohuoneeseen" että alkoviin sekä pari sisustustyynyä.

Verhojen valinnassa piti siis ottaa huomioon, että samassa tilassa on kahdet verhot, joista toiset rajaavat alkovin omaksi tilakseen. Halusin ikkunaan jotain neutraalia, joka ei olisi kuitenkaan tylsää. Pääsyin Howard Smithin 1970-luvulla suunnittelemaan "Africa"-kuosiin, materiaalina viskoosi-polyester -sekoite, siinä on himmeä, silkkimäinen kiilto.

Kuosi on mukavan retro, mutta kuitenkin sopivan ajaton ja graafinen. Nämä sopivat tänne hyvin, vaikka pituus jääkin hieman vajaaksi, huoneet kun ovat korkeammat kuin valmisverhojen standardimitta.

Alunperin en ollut aikeissa vaihtaa alkovin verhoja, koska tykkäsin edellisten värimaailmasta (mustalla pohjalla sinisiä ja turkooseja pisarakuvioita). Muistin kuitenkin ihailleeni jo pressipäivässä Tanja Orsjoen "Don Juan" -kuosia: sama värimaailma, ihana suuri kukkakuosi.

Näiden lisäksi valitsin vielä kaksi tyynynpäällistä. Molemmat ovat Matleena Issakaisen "Frida"-kuosia, joka on aivan ihana juuri värikkyytensä vuoksi. 

Pienempi tyyny on hengaillut alkovissa sängyn päällä muiden tyynyjen kaverina.

Isompi taas löysi paikkansa sohvalta. Se on nojailutyyny, joka kätkee sisälleen vieraspeiton- ja tyynyn sekä joitain torkkupeittoja.

Kuvista näkee, että kotona on paljon erilaisia kuoseja, asioita ja värejä. Koti on myös työtilani ja esillä on asioita, jotka inspiroivat minua. Meillä ei tosiaankaan näytä samalta kuin suosituissa sisustusblogeissa tai -lehdissä tai huonekalukatalogeissa. Tämä koti on myös kompromissien summa, eikä tänne ole hankittu näiden tekstiilien lisäksi juuri mitään uutta, yhtä mattoa lukuunottamatta. Alkovin pinkkiraidallisen maton sain ystävältä, se on todella ihana, mutta ei sinällään sovi oikein mihinkään. Meillä on muutenkin paljon (eriparisia) mattoja lattioilla, koska lattioita peittävä muovimatto on paikoitellen hyvin huonossa kunnossa. Seinillä kulkee vanhahtava kukkaboordi, josta kuitenkin olen oppinut pitämään.

Olen kuitenkin kovin tyytyväinen itseeni siinä mielessä, että olen tehnyt siitä läävästä, johon tavarat kannoimme, kodin, jossa viihdymme. Tänne on aina ihanaa tulla takaisin ja joskus täältä ei edes haluaisi lähteä mihinkään. Sisustusta voi aina parantaa, mutta fiilis on tärkein.

P.s. Keittiöstä olen kirjoitellut jo täällä.

Going Green

Sain vähän myöhässä synttärirahaa ja ostin laukun. Olin aiemmin silmäillyt Sokoksella iloisen vihreätä veskaa, joka oli Sokoksen omaa Icon-mallistoa ja vieläpä alennuksessa. Silloin en raaskinut sitä ostaa, vaikkei hintaa enää kovin paljon ollutkaan. Myöhemmin huomasin haikailevani sen vihreän laukun perään ja poikkesin taas Sokokselle. Syysvalikoima oli jo ehditty laittaa esille, eikä laukkuja enää näkynyt samalla paikalla - tunsin syvää pettymystä. Onneksi löysin Outlet-puolelta viimeisen jäljellä olevan - oi onnea.

Mukavaa käyttää pitkästä aikaa laukkua, jota voi kantaa tukevasti kahvoista! Vihreä laukku tykkää muuten leopardikuosista ja kullanvärisistä koruista. En osaa oikein käyttää vihreää väriä vaatteissa, mutta vihreät laukut ovat oma lukunsa. Vuonna 2007 minulla oli kirkkaanvihreä laukku, jonka käytin (ja rakastin) ihan puhki, samaa statusta uskallan ennustaa myös tälle yksilölle!

Måla

Kävin joku aika sitten Ikeassa ja ostin kokeeksi Måla-tussikyniä. Ajattelin että voisi olla hauskaa pitkästä aikaa piirtää ns. lasten tusseilla. Yllätyin positiivisesti kuin hyviä ne itseasiassa olivatkaan!

Setissä on 12 väriä ja tussien kärki on muotoiltu niin, että niillä saa joko ohuempaa tai paksumpaa piirrosjälkeä (kuten tuote-etiketti ikeamaiseen tapaan hyvin havainnollisesti osoittaa).

Värit näyttävät hieman kellertävällä paperilla tältä:
 

(jahas mustalle daamille tullut sitten rotsiin miestenpuoleinen kiinnitys... :D)

Sopivat oikein hyvin ainakin kevyeen luonnosteluun ja väriä riittää enemmänkin kuin yhteen piirrokseen - mitä ei kaikilta lapsille suunnatuilta tusseilta voi aina odottaa. Ohjeissa kerrotaan, että tussin pitäisi säilyä kuivumatta (ilman korkkia) kolme päivää. Tykkään, kun näillä saa oikeasti aika ohuttakin jälkeä ja vastaavasti paksumpaa viivaa, plus että vaaleammilla sävyillä saa aikaan sävyeroja, kun samaa kohtaa värittää useampaan kertaan.

 Måla-tussisetin löytää Ikean lastenosastolla, piirustustarvikkeiden joukosta ja hintaa vain 1,99€. Suosittelen!

Neulekausi

Sain pari numeroa Moda-lehteä lahjaksi äitini kautta. Suuri neulenumero tuli postissa jo lähes kuukausi sitten, mutta silloin oli vielä liian kuumaa ruveta miettimään syksyn neulomuksia.

Kansikuvan pitkä, väljälinjainen neuletakki oli lempparineulemallini koko lehdestä. Tuollainen neule olisi superihana ja myös aika mukavan ajaton. Ruosteenpunainen on nätti väri, mutta ehkä haluaisin lopulta oman neuleeni tylsästi harmaana.

Soma neulemekko

Helppoja ohjeita tasoiselleni neulojalle... :D

Upea neulos ja malli muistuttaa viime talven lempparineulettani, joka oli tosin vain henkkamaukan valikoimaa.

Ihanan muhkeat palmikot ja tykkään tämäntyyppisistä "epäneuleista" todella paljon.

Taas yksi kiva ja ainakin ajatustasolla hyvin toteuttavissa oleva malli - käytäntö on sitten eri juttu...

Neulomisharrasteen parhaat osiot ovat neulemallien loputon tutkailu ja kauppojen lankavalikoimien fiilistely. Haaveilen omasta hovineulojasta, joka toteuttaisi villeimmätkin neuleunelmani - toki palkkiota vastaan.

Ohjeet neuleisiin löytyvät lehdestä ja lehti kaupasta tai kirjastosta. Modan sivuilla myös neulemalleja ja ohjeita ihan aloittelijoillekin.